IV.
TUOKIOKUVIA
ERÄÄLTÄ MATKALTA.
Juna lähtee Pietariin!
«Juna lähtee Pietariin!»
Rinkaiseepi Riihimäen asemamies:
Matkustajat rientää vaunuihin,
Jäänehistä iäks eroten kenties.
Ristiin rastiin suudellen,
Viime jäähyväisten jätännässä kai,
Veljespari hieno, partainen
Soperoipi vielä: «Brat, prashtshai, prashtshai!»
Keitä ryssät lieneekään? —
Suomen ruotsalaista parhaimmistoa;
Isä kenraalina Venäjän —
Iso-isä Sandels'in ol' urhoja.
1885.
Runeberg'in kuvapatsaan näköala.
Seljin seisot ruotsikkoteaatteriin,
Kyljin käännyt Uusmaalaisten penaattiin,
Vilkaista et viitsis alma mater'iin,
Eikä silmäs kantais pieneen senaattiin.
Mitä nähnet, kaukokatse runoojan? —
Näät kenraalikuvernöörin hovilan,
Itäisellä rannalla myös taivahan
Kathedraalin katto näkyy nousevan.
1885.
Uusia katuja.
Pääkaupunkimme kaunokainen, nuori
Laventumistaan laventuu,
Ja levitäikse kivityksen kuori
Aloille, joill' ol' ennen röykkelikkövuori
Tai suo, tai jäyhä luonto muu.
Kas korkeutta kiviroukkioiden
Ja hiekkaläjäin laajuutta,
Ja laumaa katso kadunlaskijoiden:
On kirjopaita päällä roimahousuloiden
Ja housut saapasvarsissa.
Sulasta armost' työnsä meille myövät
— Markoista — taiturimme nää:
He kivistämme limppujansa lyövät,
Ja limppunsa he tosin kyllä itse syövät,
Mut kivet omiksemme jää.
1885.
Sieniä ja sekamelskaa.
Kun astuin «väntsaliin», taas hauskan parin näin:
Hämeestä herrasmies, jok' oli mulle tuttu,
Puhuttel' outoa, ku, selin minuun päin,
Piteli hinkkiä: siin' oli pieniä
Santarmilt' ostetuit' oravisieniä.
Hänellä yllähän ol' pitkä musta nuttu,
Ja hattu päässänsä leveälierinen;
Kun katsoin tarkempaan, niin alta lierien
Alaspäin pyrkivän ylitse kauluksen
Hiustulvan tuuheen näin; mut suomeks sujui juttu:
Herrasmies Hämeestä:
No, eikös naukkua?
Sieniherra:
Mie, kiitoksii, en juo:
Rakastain rahvasta oon njiistä kieldäydynnä;
En njiin oo tunnotoin kuin Suomen papit nuo,
Kutk' ei oo kansoaan eig' aigoans' älynneet,
Voan piispan hourehet hyväksyin hälynneet;[1]
Meist' on jo monjigi viinasta jeäksiyvynnä.
(Nyt tuttu näki mun:)
Herrasmies Hämeestä:
Päivää, saan esittää:
Kirkherra Gribakof ja herra Jännes.
Sieniherra:
Ää!
Minä:
Puhutte Suomea jo niinkuin Venäjää.
Sieniherra:
Mie Suomess' oongi
Asemamies:
Juna lähtee!
Sieniherra:
Syndynynnä.
1885.
[1] Lienee tarkoittanut pappien kokousta Kuopiossa v. 1885.
Suomesta Ruotsiin.
Kitkat katkat
Pitkät matkat
Keravalta Porvooseen,
Ahtahassa
Karsinassa
Aika kuluu verkalleen.
Pikku «jäärä»
Matkan määrää
Piipitellen ilmaisee;
Nikulassa,
Marttilassa,
Hinthaarassa viipyilee.
Ilma himee,
Pilvi pimee
Peittää taivaan, tantereen;
Kitkat katkat
Pitkät matkat
Keravalta Porvooseen.
1885.
Elma rouva.
Keväinen tuuli tuoksusi
Kesäinen lämmin läikähti,
Vaikk' oli kylmä, synkkä syys,
Kun matkan päähän tultuani
Tul' Elma rouva vastahani
Ja luoksensa mun pyys.
Ja siellä, hänen kodissaan
Kuink' aika lensi sukkelaan,
Kuink' oli hetket herttaisat:
Hän vilpas ompi Suomen vaimo,
Ja Suomen mies on miehens' aimo,
Ja lapset reippahat!
Niin, joka perhe pienonen,
Miss' suusta säätyvaimosen
Soi Suomen kielen kauneus:
On pilke pimeimmässä yössä,
On solki Väinämöisen vyössä,
On Suomen linnoitus.
1889.