KUUDES KOHTAUS.
Samuel Cröell. Törnskjöld, vouteja, vallesmanneja ja sotamiehiä.
TÖRNSKJÖLD (piiska kädessä): Tyhjä kylä: ei ainoatakaan elävää sielua; kaikki siis täältäkin karkuun lähteneet. Kirotut moukat!
1:NEN VOUTI: Tuoll' on joku, tuolla kiven luona.
TÖRNSKJÖLD: Ohoi! Kuka siellä?
SAMUEL CRÖELL: Oikeuden palvelija.
MUUT: Samuel Cröell!
SAMUEL CRÖELL: Minä hain sinua, Törnskjöld. Hyvä. että tulit minua vastaan.
TÖRNSKJÖLD: Vai hait sinä minua ja minä tulin sinun etees.
1:NEN VOUTI: Hänellä on väkijoukko takanansa. Varokaa itseänne kaikki. Tää on ansa meille.
SAMUEL CRÖELL: Sinulle on tällä kertaa asiata.
2:NEN VOUTI: Puhuttele häntä ystävällisesti.
1:NEN VOUTI: Hän antaa merkin ja joka suunnalta saamme nuolia silmillemme.
TÖRNSKJÖLD: Sano asiasi.
SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua toimittamasta sotaväen ottoja noiden voutien seurassa. Mitään ylöskantoja ette saa toimittaa näissä tilaisuuksissa. Olette kuin pedot kansan niskassa. Taas olette kantaneet laittomia ruplaverojanne. Tietäkää siis, että tänäpäivänä olen julistanut ne kaikki laittomiksi ja vapauttanut talonpojat niistä. Saatte kääntyä takasin.—Onko sinun kylmä, Törnskjöld. koska vapiset?
1:NEN VOUTI: No, kun on sinulla kerran semmoinen valta.—Me kannamme mitä meille vanhastaan on kuulunut.
SAMUEL CRÖELL: Tästä lähin se ei kuulu enää teille.
TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentään toimittaa väenottoa hänen majesteettinsa armeijaan.
SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua tulemasta rumpuinesi kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun täytyy ensin kutsua kokoon väki määräpäiväksi. Kaikki tämmöiset sotaväen otot, ilman mitään ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis sinäkin kääntyä takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet uudestaan syytettäväksi.
2:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Älä ylly, vaikka ärsyttääkin.
TÖRNSKJÖLD (vallesmanneille): Menkää, tiedustelkaa, kuinka monta hänellä on jousimiestä ja onko pyssyjä. (Samuel Cröellille): Näyttänet minulle kuitenkin, onko täällä paljonkin sinulla sotakuntoista nuorisoa.
SAMUEL CRÖELL: Katso itse, täällä ei ole yhtäkään.
TÖRNSKJÖLD: Leikki pois. Käske esiin vaan; kaikessa ystävyydessä tässä tarkastaisimme.
SAMUEL CRÖELL: Tässä ei ole muita kuin minä ja minun valtakirjani. Mitä te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa ystävyydessäkö?
1:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Hän tahtoo saada meitä tekemään väkivaltaa sitten kantaakseen meidän päällemme.
TÖRNSKJÖLD: Se on selvä. Hänellä ei ole mitään asetta. Ohoo, älä luule meitä niin herkkäuskoisiksi, käärme! (Samuel Cröellille): Jos olet yksin, Samuel, niin tule meidän seurassamme. Meillä on hyvät hevoset. Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllästyykin.
SAMUEL CRÖELL: Onko ystävällinen puheesi vilpitön, en tiedä. Mutta monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, että niin paljon olet saanut vastoinkäymisiä kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo lapsuudessa seuranneen, äsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se ollut helppoa minullekaan.
TÖRNSKJÖLD: Hm, hm. vai ei ollut sinullekaan.
SAMUEL CRÖELL: Sinä näytät taipuisalta. Toivotaanpa siis, että kaikki onnettomuutesi ovat päättyneet. Tuohon käteen, Törnskjöld!
VALLESMANNI: Ei ole ketään koko kylässä. Pakenijain selvät jäljet veivät itään käsin.
TÖRNSKJÖLD (juoksee Samuel Cröellin päälle, jota alkaa lyödä piiskalla. 1 ja 2:nen vouti pidättävät Törnskjöldiä väkivoimalla.)
1:NEN VOUTI: Malttakaa, malttakaa, herran tähden, hän on kuninkaan valtuutettu!
TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti!—Sinä, Samuel.—minun elämäni olet sinä myrkyttänyt. Kaikki toiveeni olet sinä ruhjonut, kaiken tulevaisuuteni särkenyt. Niinkuin kyykäärme olet sinä ollut minun tielläni—ja saitpa, saitpa, minua pistetyksi.
SAMUEL CRÖELL: Usko minua, kun sinulle on tapahtunut oikeus, on se sinulle parasta mitä tapahtua voi. Maaherran virkasi tuomitsi sinulta hänen majesteettinsa, enkä minä. Minä ajoin vaan oikeuden asiaa. Ja aijon ajaa vastakin.
TÖRNSKJÖLD (ryöstäytyy irti): Niinpä tapahtukoon sinullekin kerran oikeus! (Lyöpi piiskalla, mutta otetaan jälleen kiinni.)
SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, Törnskjöld, hillitse mielesi. Jaksatko vastata teoistasi.
TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti, sanon. Te olette minun todistajani. Me tulimme sotaväen kirjoitusta toimittamaan, mutta tämä kansan villitsijä ennättää joka paikkaan meidän edellämme ja me löydämme kylät tyhjinä. Jos ette anna minun piiskata häntä, niin vangitkaa minun vastuullani: sitokaa kädet ja jalat ja viekää linnaan. Niin totta kuin elän on meillä oikeus se tehdä. (Päästetään irti): No viskaali, tulitko kerrankin kiinni. Sinä asetusten tuntija, muistat kai mitä sanotaan hänen majesteettinsa sotaväenoton häiritsemisestä. Sinä olet vielä pahempaa tehnyt, sinä olet auttanut kaikki pakenemaan! Asetus ei tee poikkeusta viskaaleja varten. Kerran sinä tuomittiin kuolemaan petoksistasi. Silloin luikertelit irti kahleistasi. Vieläkö nytkin luikertelet!
SAMUEL CRÖELL: Koetin kaikin voimin estää heidän pakoansa.
TÖRNSKJÖLD: Valehtelet! Sotamiehet, sitokaa hänen kätensä!
(Samuel Cröell sidotaan).
1:NEN VOUTI: Tämä juttu loppui somemmin kuin luulinkaan.
2:NEN VOUTI: Hyvän rekryytin sai sotakomissarjus.
SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, etkö luule, että kerran minua kysytään Ruotsissa. Silloin sinun on tuleminen tilille. Sinä tiedät, että teet minulle vääryyttä, etkö usko että oikeus on kerran tapahtuva!
TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallisen asetuksen mukaan sinut vangitsin ja nyt linnaan heitän odottamaan tuomiotas. Olet kansan villitsijä, kuninkaan pettäjä. Te kaikki olette minun todistajani.
MUUT: Olemme.
TÖRNSKJÖLD: Kuulitko Samuel?—Nyt tapahtuu sinulle oikeus! Eteenpäin sotamiehet! Käkisalmeen tämän kavaltajan kanssa!
2:NEN VOUTI (mennessä): Tulipa kerran kiinni!
1:NEN VOUTI (samoin): Tulit itse surman suuhun, houkka! Kyllä nyt kiinni pysytkin.
(Vievät Samuel Cröelliä. pahoin pidellen).
Esirippu.