NELJÄS KOHTAUS.
Entiset. Paavola, Rolli, Lahnas, kolme muuta vakoojamiestä.
PAAVOLA (pysähtyy, huomattuaan Samuel Cröellin): Hei Samuli! Sinäkö täällä; joudu, ettet jää vainolaisen jalkoihin! Käy taakseni suksille!
SAMUEL CRÖELL: Tästä en lähde minnekään.
PAAVOLA: Heitä on suuri joukko vouteja ja vallesmanneja; komisarjus itse tulee etunenässä, kolmivaljakolla.
SAMUEL CRÖELL: Hänellepä minun onkin asiata!
PAAVOLA: Se on Törnskjöld, vihamiehes. Tule joutuin
(Pekka pakenee).
SAMUEL CRÖELL: En ole mitään pahaa tehnyt; miksi pakenisin!
PAAVOLA (hyppää suksilta, tulee Samuel Cröellin luo): Joko olet ottanut vanhan pääsi jälleen. Sinä olet yksin. He tappavat sinut!
SAMUEL CRÖELL: Eivät tapa. Minulla on mahti puolellani. Minuun ei saa kukaan kajota.
PAAVOLA: Näätkö kuinka jo pimenee, ja pimeässä he uskaltavat.
LAHNAS: Joutukaa miehet! Aika on täpärällä.
PAAVOLA: Tiedäthän itse, ettei valtakirjas mitään auta, kun sinut kiinni saavat. Onko tämä ensi kerta! Samuli, sinä pelastit poikani kerran. Tuolla hän on, Rolli, nyt jo partasuuna. (Rollille): Tähystele, tähystele sinä! (Samuel Cröellille): Älä anna itseäs vainolaiselle, sinä olet meille tarpeen.
SAMUEL CRÖELL: Tarpeen on, etten lähde pakoon vääryyden tekijöitä. Minä tiedän tieni.
LAHNAS: Hiisi teitä odottakoon!
(Hiihtää pois kolmen muun vakoojan kanssa).
PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli!
SAMUEL CRÖELL: Ruotsin valta on kerran kostava kaikki vääryydet.
PAAVOLA: Menehdyt siihen uskoosi!
SAMUEL CRÖELL: Se on sinun uskos.
PAAVOLA: Jousta emme voi jännittää herroja vastaan, meidän täytyy paeta.
SAMUEL CRÖELL: Onhan laki.
PAAVOLA:—ja he itse tuomarina. Ei ole meillä aseita heitä vastaan, Samuli. Seisomme kuin pedon edessä. Jos voimme salaa iskeä, niin iskemme; jos hän vainuaa meitä, me hänet petämme; jos joudumme eteen, me liehakoimme häntä lakki kourassa. Mitä muuta tekis se, jolta on ase otettu.—Samuli, sinä olet meidän mies, vaan et ole talonpoika. Sinä rakastat heitä ja tahdot että oikeus tapahtuisi heidän keskellänsä. Me emme välitä heistä. Vielä enemmän: me vihaamme heitä. Jos heillä olisi kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitä vastaan, me emme vihaisi heitä. Mutta he eivät ole meitä pitemmät, ei voimat riitä meidän voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin— meidän täytyy seista aseettomina heidän edessään ja paeta heitä, tikari tupessa. Se on siksi, Samuel,—siksi me vihaamme heitä, vihaamme! Oh; mitä puhunkaan sinulle!
SAMUEL CRÖELL: Niin, niin, ehkäpä niin täytyy olla, että te pakenette.
PAAVOLA: Lähdemme rajan yli; muutamme pois koko heimo näiltä mailta.
Kiskokoot mitä petäjästä irti saavat.—Seuraa meitä Samuli! Siellä on
suuret metsät, paljon riistaa, siellä hirvet, siellä otson ottelut.
Tule!
SAMUEL CRÖELL: Te lähdette. Lähtekää. Kuolleena en kulje teidän kanssanne.
PAAVOLA: Kuolleenako, Samuli? Metsässä on elämä. Päivä kimmeltää huurteisessa petäjässä! Rakastit sinä ennenmuinoin hiihtoretkiä, rakastit peijaisia ja vanhoja Väinön lauluja. Jätä tämä kaikki, herrat ja heidän oikeutensa. Mennään!—Samuli, eihän ole Ruotsin mahti täällä. Kuka sinut pelastaa?
SAMUEL CRÖELL: En tiedä minä. Oikeus itse. No, teidän jumalanne, jos niin tahdotte!
ROLLI: Jo laskevat vaaran rinnettä.
PAAVOLA: Ota tämä tikari, olethan ilman mitäkään.
SAMUEL CRÖELL: En tarvitse.
PAAVOLA: Hyvästi sitten Samuli! Jos vielä meitä kaipaisit, hae rajamailta, kevään tullen vasta etenemme siitäkin.—Tule alas lumituisku, tule pyry, suksen latu peitä vainoojilta! Hyvästi!
(Paavola ja Rolli hiihtävät pois).