ENSIMÄINEN KOHTAUS.
MERIMIEHET (lasit kädessä ja piiput suussa).
Laulu n:o 4.
(Sävel: Vikingabalken "Frithiofin sadusta".)
Vapaa on merimies, sekä voittamaton,
Kun se kuohuja viillättää,
Kuningasta palvella kunnia on,
Ja on siksi sen pystyssä pää!
Meri raivota, vaahdota, telmiä saa,
Meillä vainen on naurussa suu,
Ja jos kuunari karille kalskahtaa,
Väkivoimin se irtautuu!
Vähät siitä, jos kaappari päälle käy,
Ylös miehet, ei armoo se saa!
Pian meidän se on, ei pelkoa näy;
Pojat potrat, jo hurratkaa!
Liput maston huipussa leikkiä lyö,
Sataman kun me saavutamme,
Ilo yllä on nyt, levon suopi jo työ,
Merimiehelle juhla on se!
Ens. merim. Eläköön kauppalaivasto, mutta höyryalukset hiiteen.
Toinen merim. Seis masiina! Minä puolustan höyrylaivoja; olen palvellut parissakin sellaisessa!
Kolmas merim. Joonaksella on oikein! Purjelaivoilla ei päästä mihinkään matalilla vesillä.
Toinen (juoksee kolmatta vastaan). Pidätkös suusi taikka — —
Kolmas merim. (uhaten). Tahdotko tapella?
Ensim. merim. (menee väliin), Seis, meripojat! Onko kukaan teistä purjehtinut Kiinassa? Vuonna 39 olin minä siellä kapteeni Ris'in kanssa, hän johti silloin nimittäin Augusta-laivaa. Keisari tuli laivaamme ja osti suolalastimme. Hän kestitsi kapteenin ja koko väestön teellä suurista kiinalaisista astioista. Kun hän näki minut, sanoi hän: Mikä on nimesi, poikaseni? Nimeni on Klaus, sahalta, sanoin minä. — Minä pidän sinusta, sanoi hän, jos tahdot jäädä tänne niin teen sinut laivastoni amiraaliksi, sanoi hän; — kiitos vain, tuumasin minä, mutta teidän, majesteettinne kuuluu sahaavan kenraaliaan ja amiraaliaan aivan niinkuin meillä sahataan tammilautoja, silloinkun teidän majesteetillenne päähän niin pälkähtää, sanoin minä. — Mitä se tekee, sanoi hän, kun vaan siihen tottuu niin se menee kun itsestään, sanoi hän; — Ei kyllä minä sentään pysyn poissa, sanoin minä; — se on oikein, arveli hän, antoi minulle neljä taalaria ja viinaa koko väestölle.
Kolmas merim. Mutta missä on Job?
Toinen merim. Niin todellakin minne hittoon Job on joutunut?
Neljäs merim. Hän lupasi meitä kestitä tänään. Kovin runsaskätinen on siitä pojasta tullut, siitä asti kun hän alkoi käydä niin komeasti puettuna.
Ensim. merim. Vaikka onkin rikas lanko, niin saa sitä sentään ottaa lusikan kauniiseen, käteensä. Narratkaamme häntä hiukkasen — hän ei voi olla kaukana täältä.
(Menevät laulaen: Vapaa on merimies j. n. e.)