Yleisiä ohjeita.
Seura. Pitkille matkoille ei matkailijan pidä kanootilla lähteä yksinään, vaan vähintään on joku toinen hankittava kumppaniksi. Pitkillä matkoilla liikkuvan kanoottimiehen pitää osata uida. Jokainen vastaa itse omasta puolestaan.
Nopeus ja aika. Hyvällä ilmalla soutaa kanoottimies (ja nainenkin) helposti, ilman liikaa voimain ponnistusta, 30 tai 35 kilometriä päivässä. Vastatuuli vähentää nopeutta melkoisesti. Aikaa voidaan arvikoida kullekin matkalle siten, että luetaan 25 tai 30 kilometriä päiväksi. Käyttämällä höyrylaiva-kyytiä joillakuilla maikan osilla säästyy aikaa melkoisesti.
Matkakustannuksiksi varustetaan 1 tai 1 1/2 markkaa päiväksi; kaupungeissa ja höyrylaivoilla on menoja enempi. Rahat vaihdetaan hienoiksi.
Kanootin hoito. Rantaan laskiessa on katsottava, että kanootti ei raapiudu eikä hankaudu teräviin esineihin. Maalle vetäessä on sitä pidettävä kölinsä varassa, että kangas ei hankaudu. Yöksi käännetään kanootti alassuin. Jos siinä on luukut kanootin sisään, on ne avattava, että kosteus helpommin haihtuu pois ja kangas pysyy kuivana. Kanootti voidaan jättää mihin hyvänsä, yksin kaupunkien laitureillekin, vartioimatta. Mitä paremmin se on näkyvissä, sitä paremmin se säilyy vaaralliselta uteliaisuudelta; pienuutensa sitä suojelee kylliksi. — Ennen lähtöä pitkälle matkalle on kanootti voideltava vedenrajaa myöten sulalla talilla ja matkalla uudestaan silloin tällöin.
Paikkaaminen. Jos kanootin kankaasen tulee reikä, paikataan se yksinkertaisimmin purjekangastilkulla, joka kiinnitetään gummi-sementillä reiän päälle ja sitte voidellaan kokonaan samalla sementillä. Kanootin pitää olla paikatessa ihan kuiva. Että tilkku saataisiin vielä paremmin kiinni, leikataan se niin suureksi, että laidat ulottuvat lähimpiin liistoihin reiän kummallekin puolelle, joihin laidat naulataan kiinni vaskipilkeillä. Suurempi reikä, jota ei tällä tavalla saada hyvästi tuhotuksi, paikataan siten, että siitä (hätätilassa leikattua pitkin rihmoja sitä suuremmaksikin) pistetään sisäpuolelle puupala, joka, jos mahdollista, asetetaan liistojen varaan. Siihen sitte naulataan paikka niin, että laidat hyvästi painuvat päällekkäin puuta vasten. Gummisementtiä on nytkin käytettävä.
Kanootin kuljetusta maitse on tarkkaan valvottava. Lyhyet matkat (1 kilometrinkin) kantaa kaksi henkeä helposti kanootin olallaan. Pitemmät matkat on kuljetettava hevosella ja kärryillä. Silloin on tarkkaan katsottava, että kanootti ei täristessä hankaudu mihinkään terävään esineesen. Suojeluskeinoina käytetään heiniä, mieluisimmin heinäsäkkejä. Tavallisille kaksipyöräisille pitkille liistekärryille voidaan helposti sovittaa kolme kanoottia. Samoin Itä-Suomen nelipyöräisille kärreille. — Rautatiellä kuljettaessa ei tarvitse peljätä alusten vahingoittumista. Niitä on paras lähettää tavarajunassa. Matkustajajunaan voidaan niitä saada ainoastaan asemanpäällikön erityisellä suostumuksella, ja maksukin on silloin paljon suurempi. — Höyrylaivoilla, joita lämmitetään puilla, on kanoottia suojeltava kipunoilta, jotka tuota pikaa polttavat siihen reikiä.
Koskista ja virroista kulku. Missä soutamalla voidaan päästä vastavirtaan, ei ole mitään muuta peljättävää kuin vastaan tulevat tukit ja alukset. Jos ei soutu riitä voittamaan virran kovuutta, koetetaan jukosta vetää kanoottia ylös pahasta paikasta. — Laskiessa alas virtapaikoista ei pidä yleensä varmasti luottaa rantalaisten ilmoituksiin eikä neuvoihin. Jos on korkeita ja kuohuvia aaltoja taikka kiviä laskettavassa koskessa, on aina noustava maalle tarkastelemaan. Jos päätetään laskea, pitää koko aika vakavasti katsoa eteen päin pitkin virtaa, ja soutaa tiheään ja voimakkaasti. Katsahdus sivulle, ohi tanssiviin rantoihin, huimaa. Jos koskesta paraikaa lasketaan tukkeja, ei tarvitse ajatella jäljestä tulevia, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat edellä. Jos sitä vastoin päätetään kiertää koskea maitse, voidaan kanootin kantamisia melkoisesti lyhentää käyttämällä hyväkseen rannoilla tavallista vastavirtaa, jota myöten voidaan soutaa ihan pahan paikan niskaan asti. Samoin on vastavirrasta etua, jos on kaksi koskea ihan peräkkäin. Jos silloin lasketaan ensimmäisestä, voidaan ajoissa kääntyä rannan vastavirtaan ja siten nousta maalle toisen kosken niskaan. Tässä on kuitenkin muistettava, että ei saa liian jyrkkään eikä liian aikaisin kääntyä, koska silloin kanootti voi helposti kaatua. — Viimeksi vielä huomautettakoon, että koskista ei pidä muiden laskea kuin aivan tottuneiden kanoottimatkailijain, jotka vähitellen ovat saavuttaneet taitoa harjoittautumalla ensin pienemmissä virroissa. Sillä koskenlasku ei ole vaaraton. Jos koskessa käy suuret aallot, niin siinä sitä paitsi saa hyvän kylvyn kuohuista.
Rajuilma. Kanootti kestää hyvästi myrskyäkin ja suuria aaltoja. Kuitenkin on soutu silloin raskas ja vaatii alinomaista suurta valppautta. Parempi siis on pyrkiä maalle kuin uhoitella luonnon voimia. Jos järvi äkisti rupeaa kovasti aaltoilemaan, täytyy pitää kanootti suoraan vasten tai myöten aaltoja. Syrjätuulta on kartettava.
Kaatuminen. Vaikka kaatumista ei tarvitse peljätä, jos vain tavallisella varovaisuudella ja ymmärtäväisyydellä kanoottia ohjataan, on kuitenkin säännöllisesti pidettävä jukkonuoran pää sidottuna esim. vyölle tai muuten vaatteihin. Sillä kuin joudutaan pois kanootista, se silloin ei jää ajelehtimaan aaltojen ja tuulen mukaan. Helposti se siten saadaan kiinni ja voidaan ratsastaa sen kölillä rantaan asti. Kovalla tuulella on raskas kääntää kanoottia ylössuin ja hyvin vaikea vähitellen päästä istuinsijaan. — Jos ei ole vara-airoa, on se ainoa airo, kuin muassa on, sidottava koskipaikasta kanoottiin hienolla, niin pitkällä nuoralla, että se ei haittaa soutua.
Parempi on karttaa vaaraa kuin tahallaan antautua sille alttiiksi.