JÄÄHYVÄISET ELÄMÄLLE
["Valtamaantie" näytelmän loppusäkeet, muutoin viimeiset, mitkä Strindberg eläissään kirjoitti.]
Ma olen Ismael, poika Hagarin, jot' Israeliksi kerran kutsuttiin, siks että kamppaili hän Herran kanssa, ja vasta tappiossaan päätti taiston hyvyyden kaikkivoivan voittamana.
Oi iäinen! En päästä kättäsi, sun kättäs kovaa, ennenkuin sa siunaat!
Mua siunaa, siunaa ihmiskuntaasi, mi kärsii, kärsii elon lahjastasi! Mua ensin, joka enin kärsin — mi enin kärsin siitä tuskasta, ma etten voinut olla, mikä tahdoin!