LAUANTAI-ILTA.
Tuuli uinuu, peilityynnä lepää lahti, mylly nukkuu, taukoo airon tahti. Karja kulkee kohti vihannoivaa hakaa, saapuu lepopäivän rauha vakaa.
Lintuparvi painuu metsän syliin;
kuuluu vetopelin ääni kyliin,
tytöt kuistin, pihan puhdistavat,
kukat kastellaan ja taimilavat.
Nojaa kukkapenkereitä vasten
tulpaanien alla nuket lasten.
Pallo ruohistohon piiloon kieri,
torvi vesitynnyrihin vieri.
Vihreet luukut suljetut jo ovat,
salvat ovella ja lukot kovat,
sammunut on viimeinenkin valo,
kohta unessa on koko talo.
Kesäöiseen hämyyn seutu hukkuu, talon vanha tuuliviiri nukkuu, mutta rannalla soi pauhu hyrskyn; maininki vain menneen viikon myrskyn.