KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen (hyvin siististi puettuna). Heti jälestä Krumm.
Edelliset.
Rouva Äyriäinen. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla häälyy yli pihan.
Majuri. Jahah! Tässä on kahdet naimiset tekeillä.
Rouva Äyriäinen. Kahdet? Heh! Mitenkä niin?
Krumm (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni, kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan leskirouvan aviopuolisonani kotiani.
Rouva Äyriäinen. Minäkin olen asiaa miettinyt ja olen päättänyt —
Majuri. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä. Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?
Krumm. Kuinkas sitten?
Majuri. Se hän kumminkaan ei ole, vaan tämä tässä.
Krumm. Tämäkö? No sitä parempi.
Rouva Äyriäinen (kiivastuneena). Mitä parempi.
Majuri. Te luulette myöskin olevanne uusi pastori?
Krumm. Minä toivon —
Majuri. Se ette kumminkaan ole, vaan tämä tässä!
Krumm. Kuinka, herra majuri?
Majuri. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».
(Esirippu alas.)