KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Fredrik Wahl. Majuri.

Wahl (nöyrästi, mutta ujostelematta ja rohkeasti). Oletteko herra majuri von Murten?

Majuri. Olen.

Wahl.. Minä olen vaalipappi Wahl.

Majuri. Vai niin.

Wahl. Sama, joka rohkeni teille kirjoittaa.

Majuri. Olen saanut kirjeen.

Wahl. Tulen vastausta kuulemaan.

Majuri. Mitä kunnianmerkkiä kannatte te rinnassanne?

Wahl. Olen saanut sen palveluksestani vapaaehtoisena jääkärinä.

Majuri. Mitä, oletteko ollut viime sodassa?

Wahl. Olen, herra majuri!

Majuri. Olette kai ollut taistelussakin?

Wahl. Gravelotte'n ja Sedan'in luona.

Majuri. Tervetultua, sotatoveri! Mutta teoloogina —

Wahl. Isänmaan puolesta taisteleminen ei ole Jumaluusoppia vastaan.

Majuri. Ei tosiaankaan! Te olette minun mieleiseni mies; teidän pitää saada pastorin paikka.

Wahl. Minä toivon sen ansaitsevani, mutta en tämän kunniarahan tähden. Katsokaa todistuksiani!

Majuri. Niin; saatatte minut oikealle tolalle. Saarnaatte ensi sunnuntaina ja jos talonpoikani siitä saavat lohdutusta, olette te oikea mies.

Wahl. Kiitän teitä.

Majuri. Tulimmainen! Olinpa unhottamaisillani erään seikan! Oletteko naimisissa?

Wahl. En.

Majuri. Eikö teillä ole mielitiettyäkään?

Wahl (huo'aen). Ei.

Majuri. Mutta pastoriksi päästyänne kuitenkin naitte?

Wahl. Tuskin.

Majuri. Voisin neuvoa teille hyvän naisen —

Wahl. Kiitän.

Majuri. Pastorivainajan lesken, nuoren, rakastettavan rouvan.

Wahi, (torjuvasti). Suokaa anteeksi —

Majuri. Hänen tähtensä tahtoisin pappilaa vielä melkoisasti parantaa.

Wahi.. Minä tyydyn vähään.

Majuri. Ette suostu siis kauppaan?

Wahl. En, herra majuri.

Majuri. Ja mistä syystä?

Wahl. Ei pidä olla vaimoonsa sidottuna viran tähden.

Majuri. Mutta jos tuo pastorin paikka ei ilman sitä ole saatavissa?

Wahl. Niin luovun molemmista.

Majuri. Malttakaa, malttakaa! Jos nainen teitä miellyttäisi?

Wahl. Hyvin mahdollista.

Majuri. Jos häntä rakastaa voisitte?

Wahl. Sitä en voi!

Majuri. Eikö teidän iässänne voisi rakastaa?

Wahl. Valitettavasti olen jo kerran rakastanut. Se oli tyhmyys; olen sitä katkerasti katunut.

Majuri. Teidät on kai petetty?

Wahl. Minulla ei ollut mitään oikeutta tyttöön.

Majuri. Hän on siis mennyt toiselle?

Wahl (huoaten). Niin!

Majuri. Ja sentähden tahdotte jäädä naimattomaksi?

Wahl. Minä voin vain kerran rakastaa

Majuri. Saapas nähdä!

Wahl. Mutta jos ilmoitan teille, etten milloinkaan ole edes tyttöä puhutellut, ja että hänen muotonsa on tehnyt minuun semmoisen vaikutuksen, ettei viiden vuoden eroaika ole voinut sitä poistaa —

Majuri. Ette edes puhutellut?

Wahl. Ainoastaan nähnyt.

Majuri. Ehkä vaan akkunasta nähnyt?

Wahl. Oikein!

Majuri (itsekseen). Tulimmainen! Minä huomaan jotain! (Ääneen.) Ettekö milloinkaan ole tytön kohtalosta sen enempää tiedustellut?

Wahl. En; pidän häntä onnellisena, ja jos toisin on, en tahdo sitä tietää.

Majuri. Mutta jos hän olisi joutunut leskeksi?

Wahl. Tuskin.

Majuri. Oliko ylkämies vielä nuori?

Wahl. Luultavasti!

Majuri. Ettekö ole häntä nähnyt?

Wahl. En milloinkaan.

Majuri. Ettekä tiedustellut häntä!

Wahl. Miksikä?

Majuri. Mutta saattehan nähdä kumminkin naisen, jota olen teille puolisoksi ehdotellut?

Wahl. Säästäkää minua siitä.

Majuri. Hän on luonani täällä.

Wahl Sulkeudun suosioonne! Minä lähden.

Majuri. Ette tahdo siis kirkkoherran paikkaa?

Wahl (lähtemäisillään). En.

Majuri. No, mutta syöttehän sentään aterian luonani? (Aukaisee Amalian kamarin oven.) Hoi, Amalia, pyytäkää toki tuota vierasta herraa jäämään päivälliselle tänne.