KOLMAS LUKU.
Jos teitä, rakas lukija, luettuanne mitä on kirjoitettu Leopold Travers'in entisyyksistä ja hengellisestä luonteesta, esiteltäisiin tälle herralle sellaisena kuin hän nyt seisoo terassillansa, ollen päähenkilönä häntä ympäröivässä seurassa, niin olen varma siitä, että sanoisitte itseksenne: "Hän ei kaikissa suhteissa ole sellainen kuin luulin hänen olevan." Olisi vaikea arvata, että tämä solakka, lyhytläntäinen mies, jonka kasvojen piirteet ja iho vielä, vaikka hän on kahdeksan viidettä vuoden vanha, ovat niin hienot ja kauniit kuin naisen ja näyttävät niin lempeiltä, että luulisi hänen olevan varsin lempeäluontoisen, on sama, joka nuoruudessansa oli tunnettu hurjan rohkeaksi, mutta vakaantuneemmalla ijällä oli hyvin varovainen ja lujatahtoinen ja joka sekä vikojen, että hyvien avujen suhteen oli niin miehekäs kuin housuissa käyvä kaksijalkainen voi olla.
Mr Travers kuuntelee nuorta, kahdenkolmatta vuotiasta miestä, joka on kreivikunnan rikkaimman aatelismiehen vanhin poika ja joka aikoo astua esiin kandidaatina uudessa yleisessä vaalissa, joka kohdakkoin on pidettävä. Kunnioitettava George Belvoir on pitkä, näyttää tulevan rotevaksi mieheksi ja näyttää varmaankin pulskalta puhujalavalla. Hän oli saanut niin huolellisen kasvatuksen kuin englantilainen peeri tavallisesti hankkii sille pojalle, jonka tulee isän jälkeen edustaa kunnioitettua nimeä ja kantaa korkean yhteiskunnallisen aseman edesvastaukset. Jos vanhimmat pojat usein eivät edisty maailmassa niin hyvin kuin heidän nuoremmat veljensä, niin se ei ole siitä, että heidän hengen voimansa ovat vähemmän kehitetyt, vaan siitä, että heillä on vähemmän voimaa toimintaan. George Belvoir oli paljon lukenut, varsinkin sellaisia aineita, joita tulevan senaatorin tulee tietää: historiaa, tilastotiedettä, valtiollista taloudenhoitoa, sen mukaan kuin tämä kauhea tiede soveltuu maanviljelyksen harrastuksiin. Hänellä oli myöskin hyvät perusjohteet, ankara kurin ja velvollisuuden tunne ja oli opetettu valtio-asioissa puolustamaan oikeutena sitä, mitä hänen oma puolueensa ehdoitteli, ja hylkäämään vääränä sitä, jota toinen puolue ehdoitteli. Tällä hetkellä hän oli jotenkin suuri-ääninen ja puolusti suurella innolla mielipiteitään, niinkuin nuoret miehet, jotka hiljan ovat yliopistosta tulleet, tavallisesti tekevät. Mr Travers salaisesti toivoi George Belvoiria vävyksensä — vähemmän sentähden että hän oli korkeasukuinen ja rikas (vaikka sellaiset edut eivät olleet sitä laatua, että Leopold Travers olisi niitä halveksinut) kuin hänen oman luonteensa takia, joka luultavasti hänestä hyvän aviomiehen tekisi.
Mrs Campion ja kolme muuta rouvaa, läheisien tilanomistajain puolisoa, istuivat tuolilla verandan edustalla seiniä pitkin suikertelevain kiertokasvien suojassa. Cecilia seisoi vähän matkaa heistä, opettaen pitkävillaista koiraa istumaan takajaloilla.
Mutta katsos, vieraat tulevat! Kuinka pian tuo viheriä kenttä, joka kymmenen minuutta sitten oli vallan autio ja tyhjä, kansoittuu ja tulee vilkkaaksi.
Puistossakin oli nyt erittäin vilkas liike: vaunuja, kärryjä ja vuokramiehen kääsejä tuli pitkässä rivissä mutkaista tietä pitkin; jalkaväkeä tuli suurissa joukoissa eri haaroilta. Karjalaumat aitauksissa pysähtyivät katselemaan näitä outoja vieraita; mutta isännän järjestyshalu pakoitti hänen raaemmatkin vieraansa olemaan siivosti; ei yksikään vallaton poika koettanut kiipeä aitojen yli, vaan kaikki kulkivat kauniisti kapeiden kujien läpi, joiden molemmin puolin olivat nurmikot.
Mr Travers kääntyi George Belvoiriin: "Minä näen vanhan vuokramies Steenin keltaiset kääsit. Olkaa varoillanne kun häntä puhuttelette. Hän on hyvin oikullinen ja täynnä kujeita, ja jos te yhden ainoan kerran silitätte hänen höyheniänsä väärään suuntaan, tulee hän niin vihaiseksi kuin papukaija. Mutta hänen täytyy auttaa teitä vaalissa. Ei ole yhtäkään vuokramiestä, joka on siinä suhteessa hänen vertaisensa."
"Jos Mr Steen on paras mies auttamaan minua puhelavalle, niin hän kai on hyvä puhuja?" sanoi George.
"Hyvä puhuja? — niin, tavallansa hän onkin. Hän ei milloinkaan puhu sanaakaan liiaksi. Viime kerralla kun hän oli avullisena sen miehen valinnassa, jonka seuraajaksi te tulette, piti hän seuraavan puheen: 'Veljet vaalimiehet! Kaksikymmentä vuotta olen ollut yksi kilpatuomareista meidän kreivikuntamme eläin-näyttelyissä. Minä voin eläimiä arvostella. Kun katselen niitä eläviä, jotka tänään edessämme ovat, niin huomaan ettei yksikään niistä ole niin hyvä lajiansa, kuin muualla olen nähnyt. Mutta jos te valitsette John Hoggin, niin ette tule väärää sikaa korvasta vetämään!'"
"Ainakaan Mr Steen ei hairahdu imartelun alueelle puhuessaan kandidaatinsa hyväksi," sanoi George nauraen tätä teeskentelemätöntä kaunopuheisuuden koetta. "Mutta minkätähden on hänellä vuokramiesten kesken niin suuri maine? Onko hän etevä maaviljelijä?"
"On kyllä ulkonaisen hoidon suhteen, mutta hän ei ole mikään järjellinen maanviljelijä. Hän sanoo, että kaikki kalliit kokeet ovat jätettävät herrasmies-vuokraajille. Hän on arvossa pidetty vuokramiesten joukossa: 1:ksi sentähden, että hän hyvin rohkeasti moittii heidän herrojansa; 2:ksi sentähden, että hän pitää itsensä vallan erillänsä oman tilanomistajansa vallasta; 3:ksi sentähden, että luullaan hänen tutkineen maanviljelysasioita koskevain kysymysten valtiollista tilaa ja monta kertaa tulleen kutsutuksi komiteoihin parlamentin molemmista huoneista, lausumaan ajatuksensa näissä asioissa. Tässä hän tulee. Kun jätän teitä puhuttelemaan häntä, niin muistakaa: 1:ksi että olette olevinanne vallan tietämätön käytännöllisen maanviljelyksen suhteen; sillä ei mikään häntä suututa niin, kuin se, että herrasmies itse tahtoo maanviljelijänä olla, niinkuin minä: 2:ksi että kysytte häneltä neuvoa miten maanviljelystilasto on julaistava, ja sanotte vaatimattomasti, että luulette näiden ihmisten toimia koskevien mielivaltaisten tutkimusten olevan brittiläistä valtiosääntöä vastaan. Ja älkää vastatko mitään, vaikka hän sanoisi mitä tahansa tilanomistajain vioista yleensä ja teidän isänne vioista erittäin, vaan kuunnelkaa häntä suruisen näköisenä niinkuin olisitte vakuutettu siitä, että hän on oikeassa. Miten voitte, Mr Steen, ja kuinka vaimonne voi? Miksi ette ottanut häntä mukaanne?"
"Minun kelpo vaimoni on taas kipeänä, herra. Kuka on tämä nuori mies?"
"Oh, saanko esitellä teille Mr Belvoiriä?"
Mr Belvoir ojensi kätensä.
"Ei, sir!" huudahti Steen ja pisti molemmat kätensä selän taakse. "Älkää suuttuko, nuori herra. Mutta minä en ensi kerta yhteen tullessamme anna kättäni miehelle, joka tahtoo siitä äänen pudistaa. Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Mutta vaikka te olette vuokramiehen ystävä, niin kaniinit eivät kuitenkaan ole, ja teidän isänne suosii kovin kaniineja."
"Siinä te erehdytte!" huudahti George kiivaasti. Mr Travers nyykäytti päätänsä, joka merkitsi: "Pitäkää suunne kiinni." George ymmärsi nyykäyksen, ja antoi siivosti Mr Steenin viedä itsensä yksinäisille pelloille.
Vieraita tuli nyt joukottain. Ne olivat enimmästä päästä ei ainoastaan Mr Travers'in vuokramiehiä, vaan myöskin vuokramiehiä perheineen kahdeksan tahi kymmenen peninkulman päästä sekä muutamia lähellä asuvia tilanomistajia ja pappeja.
Nämä pidot eivät olleet työväkeä varten toimeen pantuna. Sillä Mr Travers ei ensinkään suvainnut tuota tapaa panna työmiehet näytteille ruokapöytien ääreen, ikäänkuin he olisivat opetettuja eläimiä halvemmasta suvusta. Kun hän kutsui työväen pitoihin, järjesti hän kaikki heidän tapansa mukaan, ja työväen mielestä oli paljon hauskempaa kun heitä ei kutsuttu katseltaviksi niin että he joutuivat vallan hämillensä.
"Noh, Lethbridge," sanoi Mr Travers, "missä on tuo nuori gladiaatori, jonka lupasitte tuoda tänne?"
"Minä toin hänen mukaani ja hän oli äsken täällä. Mutta yhtäkkiä hän on hiipinyt pois — abiit, evasit, erupuit. Minä juuri tässä katselin mihin hän oli kadonnut, kun te minua puhuttelitte."
"Minä toivon, että hän ei aio tapella jonkun vieraani kanssa."
"Sitä en luule," vastasi pastori epäilevästi. "Hän on omituinen mies. Mutta luullakseni te tulette hänestä pitämään — se on, jos saatte hänen käsiinne. Oh, Mr Saunderson, kuinka voitte? Oletteko nähnyt vieraanne?"
"En, sir, minä vasta tulin. Minun vaimoni, herra, ja minun kolme tyttöäni; — ja tämä on poikani."
"Tervetultuanne kaikki," sanoi armollinen herra ja pitkitti kääntyen nuorempaan Saundersoniin: "Minä oletan, että te mielellään tanssitte. Hankkikaa itsellenne kumppani. Voimme jo aloittaa tanssia."
"Kiitoksia, sir, mutta minä en milloinkaan tanssi," sanoi Saunderson nuorempi, ilmoittaen suurta ylpeyttä huvia kohtaan, jota Sivistyksen Kulku oli jälkeensä jättänyt.
"Siinä tapauksessa on teillä oleva yksi kaipaus vähempi, kun vanhaksi tulette. Mutta nyt aletaan soittaa: meidän pitää lähteä tanssipaikalle. George (Mr Belvoir oli päässyt Mr Steenistä ja juuri tullut takaisin) ettekö tahdo ojentaa kättänne Cecilialle, jonka te, luullakseni, olette pyytänyt tanssimaan kadrillia kanssanne?"
"Minä toivon," sanoi George Cecilialle kun he menivät tanssipaikalle, "että Mr Steen ei ole tavallisia vaalimiehiä, joita minun tulee puhutella puhelavalta. Onko häntä opetettu kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä, sitä en tiedä, mutta näyttää siltä kun hän tahtoisi opettaa minua tekemään päinvastoin. Riistettyänsä isältäni hänen siveellisen arvonsa sillä perättömällä väitteellä, että hän pitää kaniineja suuremmassa arvossa kuin ihmisiä, alkoi hän ahdistaa viatonta äitiäni uskonnon puolesta ja kyseli milloin hän oli kääntynyt katoliseen uskoon, perustaen kysymystänsä siihen, että äitini oli herennyt ostamasta tavaraa protestanttiselta kauppiaalta ja sen sijaan ruvennut kauppaa tekemään katolilaisen kanssa."
"Tuo on hyvä merkki, Mr Belvoir. Mr Steen alkaa aina ystävällisyyttänsä lausumalla koko joukon herjauksia. Minä pyysin kerran hänen lainaamaan minulle ratsuhevosen, sillä oma ratsuni oli äkkiä ruvennut ontumaan, ja hän käytti tätä tilaisuutta sanoaksensa minulle, että isäni oli petturi, kun hän tahtoi ruveta kilpatuomariksi eläinnäyttelyssä; että hän oli hirmuvaltias, joka kiskoi vuokramiehiltänsä veroa voidaksensa tyydyttää tuhlaavaista vierasvaraisuuttansa; ja hän lisäsi, että olisi suuri armo jos emme eläisi niin, että olisimme pakoitetut pyytämään häneltä, ei hevosta, vaan vaivaisapua. Minä lähdin vihoissani pois. Mutta hän lähetti minulle hevosen. Minä olen varma siitä, että hän äänestää teitä."
"Kaikessa tapauksessa," sanoi George, koettaen olla kohtelias, kun he nyt alkoivat kadrillia, "minun mieltäni rohkaisee se usko, että Miss Travers toivoo minulle menestystä. Jos vaimotkin saisivat äänestää, niinkuin Mr Mill ehdoittelee, niin —"
"Niin, silloin minä äänestäisin niinkuin isäni," sanoi Miss Travers suorasti. "Ja jos vaimoilla olisi äänestysoikeus, niin minä pahoin pelkään, että olisi hyvin vähän kotirauhaa siinä perheessä, jossa he äänestäisivät toisin kuin perheen isäntä toivoisi."
"Mutta minä luulen," sanoi parlamentin kandidaati vakaasti, "että vaimon äänestysoikeuden puoltaja tahtoisi supistaa tämän oikeuden niin, että ainoastaan ne vaimot saisivat äänestää, jotka ovat vallan vapaat miehen vallasta: lesket ja naimattomat vaimot, jotka äänestäisivät sentähden, että he ovat itsenäisiä."
"Siinä tapauksessa," sanoi Cecilia, "oletan että he kuitenkin yleensä noudattaisivat sen miehen mielipidettä, johon he luottavat, tahi tekisivät huonon vaalin, jolleivät sitä tekisi."
"Te arvaatte sukupuolenne hyvää järkeä liian vähäksi."
"Sitä en usko. Arvaatteko te teidän sukupuoltanne liian halvaksi, kun viisaimmatkin miehet, enemmän kuin puolesta jokapäiväistä elämää koskevista asioista, sanovat: 'On parasta jättää tuo vaimoväelle?' Mutta te unhotatte figureen — cavalier seul."
"Niin, minä aioin kysyä," sanoi George, kun taas oli loma-aika tanssissa, "tunnetteko Mr Chillinglyn, joka on Exmundhamin omistajan sir Peter Chillinglyn poika, Westshirestä?"
"En; miksi sitä kysytte?"
"Siksi, että luulin näkeväni vilaukselta hänen kasvojansa, kun Mr Steen vei minun alas vainioille. Mutta, teidän sanoista päättäen, olen luultavasti erehtynyt."
"Chillingly! Joku tosin eilen päivällispöydässä puhui nuoresta sen nimisestä miehestä, jonka luultiin ensi vaalissa astuvan esiin Westshiren kandidaatina, mutta hän oli pitänyt hyvin kummallisen ja ikävän puheen eräissä pidoissa, jotka pidettiin silloin kun hän tuli lailliseen ikään."
"Sama mies juuri — me olimme samaan aikaan yliopistossa — hän on hyvin omituinen mies. Hän katsottiin hyväpäiseksi — sai yhden tai pari kilpavoittoa — suoritti kunnialla tutkintonsa, mutta yleensä sanottiin, että hän olisi ansainnut paljon paremman todistuksen, jolleivät muutamat hänen esitelmistään olisi sisältäneet salaista aineen ja tutkijain pilkkaamista. On vaarallista astua esiin humoristina käytännöllisessä elämässä — varsinkin julkisessa elämässä. Sanotaan, että Mr Pitt luonnoltaan oli sukkela ja humoristinen, mutta parlamentti-puheissansa hän varsin viisaasti vältti näiden ominaisuuksien ilmoittamista. Se on juuri Chillinglyn tapaista tehdä naurettavaksi sitä tärkeää tapausta, jolloin mies viettää lailliseen ikään pääsöänsä — kohtaus, joka ei milloinkaan enää tapahdu koko hänen elinaikanansa!"
"Se osoittaa kauneuden tunnon puutetta," sanoi Cecilia, "jos hän tahallansa sen teki. Mutta kenties häntä väärin käsitettiin, tai hän ehkä joutui hämille."
"Väärin käsitettiin — se on mahdollista, mutta hämilleen hän ei tullut. Hän on kylmin mies minkä milloinkaan olen tavannut. Tosin en ole paljon hänen seurassansa ollut. Viime aikoina Cambridgessa oli hän paljon yksinänsä. Sanottiin että hän luki ahkeraan. Minä epäilen sitä, sillä minun huoneeni olivat aivan hänen huoneensa yläpuolella, ja minä tiedän, että hän useammin oli poissa kuin kotona. Hän kuljeskeli usein jalkasin maalla. Minä olen tavannut hänen syrjäteillä kymmenenkin peninkulman päässä kaupungista, kun olen metsästysretkiltä palannut. Hän rakasti hyvin vettä ja souti voimakkaasti, mutta ei ruvennut meidän souto-yhtiöömme yliopistossa; mutta jos syntyi riita ylioppilaiden ja soutomiesten välillä, niin oli vallan varmaa, että hän oli mukana. Hän oli todella varsin kummallinen ihminen ja täynnänsä ristiriitaisuuksia, sillä sen parempaa ja rauhallisempaa kumppania ei ole olemassa, kuin hän oli; ja mitä tuohon pilkkaan tulee, jota hän muka tutkintokirjoituksissa oli osoittanut, niin minusta hänen kasvonsa jo olisivat julistaneet hänen syyttömäksi minkä puoltamattoman tuomioistuimen edessä tahansa."
"Te kuvaatte häntä hyvin hauskaksi," sanoi Cecilia. "Tekisi mieleni saada häntä nähdä."
"Ja kun te kerta hänen olette nähnyt, niin ette hevillä häntä unhottaisi — mustat, kauniit kasvot, suuret, suruisen näköiset silmät ja vartalo niin solakka, että mies helposti voi todellista väkevyyttänsä salata, niinkuin petollinen biljardin pelaaja peliänsä salaa."
Tanssi oli nyt päättynyt ja molemmat nuoret kulkivat hiljakseen pihalla väkijoukon keskellä.
"Kuinka hyvin teidän isänne toimittaa isännän virkaa näitä maalaisia kohtaan!" sanoi George salaisella kateudella. "Katsokaa kuinka tyyneesti hän auttaa tuota ujoa nuorta vuokramiestä pulasta ja nyt kuinka ystävällisesti hän panee tuon raajarikon muijan penkille ja asettaa jakun hänen jalkojensa alle. Hän vasta vaalikandidaatiksi sopisi! Kuinka nuorelta hän vielä näyttää ja kuinka erinomaisen kaunis hän vielä on!"
Tämä viimeinen kohteliaisuus lausuttiin kun Travers, hankittuansa vanhalle muijalle mukavan paikan, läheni Mr Saundersonin kolmea tytärtä ja puhui yhtä ystävällisesti kaikkein kanssa ja nähtävästi tietäen, että moni maalainen kaunotar häneen loi ihailevia katseita kun hän meni ohitse. Hänen käytöksensä oli hyvin miellyttävä ja luonnollinen; hän ei osoittanut sitä teeskenneltyä ystävällisyyttä tahi nöyrää kohteliaisuutta, joka on niin tavallinen maalaisissa pohatoissa, kun he koettavat asettua alempain kansanluokkain kannalle. Siitä on suuri etu, että on viettänyt nuoruutensa ajan yhdenvertaisimmassa ja siivoimmassa demokratiiassa: suurimpien pääkaupunkien parhaimmissa seuroissa. Ja Leopold Travers omisti paitsi tätä etua vielä synnynnäisen viehättävän käytöksen.
Myöhemmin illalla sanoi Travers taas Mr Lethbridgelle: "Minä olen puhunut Saundersonin kanssa tuosta nuoresta miehestä, joka teki meille sen verrattoman hyvän työn, että rankaisi meidän hurjan pitäjäläisemme, Tom Bowles'in, ja kaikki mitä olen kuullut hänestä, on sitä laatua, että todella mielelläni tahtoisin tutustua hänen kanssansa. Eikö häntä vielä ole näkynyt?"
"Ei; minä pelkään, että hän on lähtenyt pois. Mutta siinä tapauksessa toivon, että te hyväntahtoisesti muistaisitte hänen jaloa toivoansa auttaa korintekijä raukkaa."
"Älkää koettako taivuttaa minua; minä en mielelläni kiellä teiltä mitään. Mutta minulla on omat perusteeni maatilan hoidon suhteen ja minun järestöni ei salli mitään lemmikin suosittelemista. Minä tahtoisin selittää tätä nuorelle muukalaiselle itselle. Sillä minä pidän rohkeutta niin suuressa arvossa, että en soisi urhoollisen miehen lähtevän näiltä seuduilta siinä luulossa, että Leopold Travers on itsepäinen saituri. Kenties hän ei sentään ole mennyt pois. Minä lähden itse häntä hakemaan. Sanokaa Cecilialle, että hän jo on kylläksi tanssinut herrojen kanssa ja että minä olen sanonut vuokramies Turbyn pojalle, joka on muhkea nuori mies ja erittäin hyvä ratsastaja, että toivon hänen osoittavan tyttärelleni osaavansa tanssia yhtä hyvin kuin hän ratsastaa."