TOINEN LUKU.
Kenelm saapui Exmundhamiin juuri sopivaan aikaan ehtiäksensä pukea päivälliseksi. Hänen tulonsa ei ollut odottamaton, sillä aamulla, sen jälkeen kuin hänen isänsä oli hänen kirjeensä saanut, oli Sir Peter sanonut Lady Chillinglylle "että hän oli saanut tietoja Kenelmiltä, ja että hän näinä päivinä kenties tulee kotiin."
"Onkin jo aika hänen tulla," sanoi Lady Chillingly. "Onko sinulla hänen kirjeensä täällä?"
"Ei, rakas Caroline. Hän sanoo tietysti sinulle hartaimmat terveiset, poika-raukka."
"Miksi sanot poika-raukka? Onko hän ollut kipeä?"
"Ei; mutta hänellä näkyy olevan joku huoli. Jos niin on, niin meidän tulee tehdä kaikki, minkä voimme, huojentaaksemme sitä. Hän on mitä parahin poika maailmassa, Caroline."
"Ei minullakaan ole mitään häntä vastaan, paitsi," lisäsi hänen arvonsa miettiväisesti, "että toivoisin hänen olevan enemmän muiden nuorien miehien kaltainen."
"Vai niin — Chillingly Gordoninko näköinen, esimerkiksi?"
"Vaikka niinkin; Mr Gordon on erinomaisen hyvin kasvatettu, älykäs nuori mies. Kuinka toisellainen hän on kuin hänen ikävä, karhumainen isänsä, joka vei sinun käräjiin!"
"Todella hyvin erillainen, mutta hänessä on vallan yhtä paljon Chillingly-verta. Kuinka yksi Chillingly milloinkaan on voinut saada semmoisen pojan kuin Kenelm, se on kysymys, jota on paljon vaikeampi selittää."
"Oh, hyvä Sir Peter, älä nyt rupea metafysillisiä asioita puhumaan.
Tiedäthän että vihaan arvoituksia."
"Ja kuitenkin, Caroline, minun on sinua kiittäminen arvoituksesta, jota en milloinkaan voi aivoillani selittää. On monta arvoitusta inhimillisessä luonnossa, joita ainoastaan sydän voi selittää."
"Se on aivan totta," sanoi Lady Chillingly. "Minä oletan, että Kenelm tulee asumaan vanhassa huoneessansa vastapäätä Gordonin huonetta."
"Niin — niin, aivan vastapäätä. He tulevat koko elinaikansa olemaan toisiansa vastapäätä. Ajattelepas, Caroline, minä olen tehnyt keksinnön."
"Herra varjelkoon; toivon ettei se ole totta. Sinun keksintösi ovat yleensä hyvin kalliita ja saattavat meitä yhteyteen niin kummallisten ihmisten kanssa."
"Tämä keksintö ei tule meille maksamaan pennyäkään, ja minä en tunne yhtään ihmistä, joka olisi niin kummallinen, ett'ei hän sitä ymmärtäisi. Se on lyhykäisesti näin: neron ensimmäinen ehto on sydän; taidollisuus ei ensinkään sydäntä tarvitse. Rakas Caroline, Gordonilla on yhtä paljon taidollisuutta kuin millä nuorella miehellä tahansa, jonka minä tunnen, mutta häneltä puuttuu neron ensimmäinen ehto. Minä en suinkaan ole varma siitä, että Kenelmillä on neroa, mutta epäilemätöntä on että hänellä on neron ensimmäinen ehto — sydän. Sydän on hyvin omituinen, itsepintainen ja järjetön esine; ja kenties se on syynä siihen että yleensä neroa ei käsitetä, vaikka mikä tyhmeliini tahansa voi taidollisuutta käsittää. Hyvä Caroline, sinä tiedät että on hyvin harvoin, ei enemmän kuin joka kolmas vuosi, kuin minä rohkenen vaatia että minun tahtoni tapahtuu vastoin sinun tahtoasi; mutta jos tulee esiin kysymys, joka poikamme sydäntä koskee, niin täytyy minun tahtoni hallita sinun tahtoasi."
"Sir Petet käy yhä kummallisemmaksi päivä päivältä," sanoi Lady Chillingly itsekseen, kun hän jäi yksin. "Mutta hän ei pahaa tarkoita, ja on niitä pahempiakin aviomiehiä maailmassa."
Sitten hän soitti palvelustyttöänsä, antoi käskyn Kenelmin huoneen kuntoon panemisesta, sillä siellä ei ollut kukaan asunut moneen kuukauteen, ja sen jälkeen hän neuvotteli tämän uskotun palvelijan kanssa leningin korjaamisesta toisen mukaan, jonka Lady Glenalvon oli Parisista tuottanut ja joka oli vallan uusimuotinen.
Samana päivänä kuin Kenelm tuli Exmundhamiin, oli Chillingly Gordon saanut Mr Gerard Danversilta tämän kirjeen:
"Hyvä Gordon! Siinä ministerin-muutoksessa, josta sanomalehdet puhuvat ja jota voitte vallan varmana pitää, lähetetään tuo pieni kerubi —— korkealle ja tulee siellä rukoilemaan Jack-paran elämän puolesta — se on, sen hallituksen puolesta minkä hän jättää alas. Senkautta että hän vastaanottaa peer-arvon, johon olen häntä kehoittanut, valmistaa —— avonaisen paikan ——— kauppalalle, joka juuri on sopiva paikka teille, kaikin puolin parempi kuin Saxborough. —— lupaa puhua teidän puolestanne komiteassansa.
"Teidän
"G. Danvers."
Gordon näytti tämän kirjeen Mr Traversille, ja, saatuansa tämän herrasmiehen sydämelliset onnentoivotukset, sanoi hän liikutuksella, joka oli osittain todellinen osittain teeskennelty: "Te ette voi aavistaa kuinka suuresta arvosta teidän onnentoivotuksenne toteutuminen minulle olisi. Kun kerta pääsen alihuoneesen niin — älkää katsoko minua itseluuloiseksi, jos toivon parlamentaarista menestystä."
"Hyvä Gordon, minä olen yhtä varma teidän menestyksestänne, kuin siitä että itse elän."
"Jos onnistuisin — jos saavuttaisin yleisen elämän suuren palkinnon — jos kohoittaisin itseäni asemaan, joka vastaisi toiveitani, niin tulisin ehkä teidän tykönne ja sanoisin: 'On kunnian esine, joka minulle on rakkaampi valtaa ja virkaa — ja toivo sitä saavuttaa oli voimallisin syy minun toimiini.' Saanko siinäkin toivossa vastaanottaa onnentoivotuksia Cecilia Traversin isältä?"
"Kelpo mies, ojentakaa kätenne minulle; te puhutte miehekkäästi ja suoraan kuin herrasmiehen tulee puhua. Minä en voi kieltää ett'en ole Ceciliaan nähden ajatellut kosijaa, jolla olisi perinnöllinen arvo ja kiinteä omaisuus, vaikk'en ole milloinkaan sitä ehdottomaksi ehdoksi pannut. Siksi en ole kylläksi potentaati enkä kylläksi parveny; ja en voi milloinkaan unohtaa" (tässä hänen kasvonsa vallan muuttuivat) "että itse nain rakkaudesta ja olin onnellinen. Jumala yksin tietää kuinka onnellinen olin! Ja kuitenkin, jos olisitte puhunut tästä muutamia viikkoja sitten, niin en olisi vastannut teidän kysymykseenne varsin suosivaisesti. Mutta nyt, kun olen ollut niin paljon teidän seurassanne, on vastaukseni tämä: Vaikka ette tulekaan valituksi — — vaikka ette ensinkään tule parlamenttiin, niin mieleni ei muutu teitä kohtaan. Jos tahdotte voittaa tyttäreni sydämen, niin ei ole yhtään miestä, jolle ennemmin hänen antaisin. Tuossa hän on, vallan yksin puutarhassa. Menkää puhumaan siitä hänelle."
Gordon epäsi. Hän tiesi vallan hyvin ett'ei hän ollut voittanut tytön sydäntä, vaikka hänellä ei ollut aavistusta siitä että se oli toiselle annettu. Ja hän oli kyllin viisas käsittämään, että se, joka sellaisissa asioissa kiirehtii, panee paljon alttiiksi.
"Ah!" sanoi hän, "minä en voi sanoin lausua kiitollisuuttani näin jalomielisistä sanoista, näin ilahuttavasta kehoituksesta. Mutta en ole vielä milloinkaan uskaltanut Miss Traversille lausua sanaakaan, joka olisi voinut edes valmistaa häntä pitämään minua kosijana. Ja minä tuskin luulen että minulla olisi kyllin rohkeutta koettaa päästä voitolle vaalissa, jos häneltä rukkaset saisin."
"No, menkää sitten ensin voittamaan vaalissa; mutta sanokaa kaikissa tapauksissa Cecilialle jäähyväiset."
Gordon lähti ystävänsä luota Miss Traversin tykö; hän oli vakaasti päättänyt puhua suoraan asiasta, vaan vähin kuulustella miten asiat olivat.
Heidän kanssapuheensa oli hyvin lyhyt. Gordon tutkisteli taitavasti alaansa ja tunsi että se oli hyvin epävakainen hänen astuttavaksensa. Etu, jonka isän suostumus tuotti, oli niin suuri, ettei sitä voinut tyhjäksi tehdä tyttären päättävä vastaus, joka ei sallinut kosimista, etenkin kun on kysymyksessä se, että köyhä aatelismies aikoo kosia rikasta tyttöä.
Gordon palasi Traversin luo ja sanoi suoraan: "Minä vien mukaani hänen onnentoivotuksensa niin hyvin kuin teidänkin. Siinä kaikki. Minä jätän kohtaloni teidän ystävälliseen huostaanne."
Sitten hän riensi pois jättämään jäähyväiset isännälleen ja emännälleen ja lausumaan moniaita sanoja Mrs. Cameronille, joka nyt jo oli hänen liittolaisensa, ja tunnin kuluttua hän jo oli matkalla Londoniin; matkalla hän kulki sen junan ohitse, joka vei Kenelmin Exmundhamiin. Gordon oli hyvällä tuulella. Hän oli mielestänsä yhtä varma siitä että hän saisi Cecilian, kuin siitä että hän pääsisi voitolle vaalissa.
"Minä en ole vielä milloinkaan pettynyt toiveissani, sentähden että aina olen koettanut tappiota välttää," sanoi hän itsekseen.
Syy Gordonin äkilliseen lähtöön herätti suurta liikutusta tässä pienessä piirissä; ainoastaan Ceciliaan ja Sir Peteriin se ei mitään vaikuttanut.