VIIDESTOISTA LUKU.
Sillä aikaa kun yllämainittu keskustelu Cecilian ja Lady Glenalvonin välillä tapahtui, istui Gordon Chillingly kahden kesken Miversin kanssa tämän pilkallisen vanhan nuoren miehen mukavassa huoneessa. Gordon oli ollut sukulaisensa luona aamiaisella, mutta oli jo aikaa sitten syöty; molemmilla miehillä oli ollut paljon puhumista toistensa kanssa aineista, jotka hyvin miellyttivät nuorempaa ja jotka vanhempaakin huvittivat.
Se on totta että Chillingly Gordon oli, siinä lyhyessä ajassa, joka oli kulunut siitä kun hän pääsi alihuoneesen, saavuttanut sellaista mainetta, joka ilmoittaa että henkilö aikaisin edistyy yleisen toiminnan alalla — se ei ollut mikään pintapuolinen, vaan hyvin vakava maine. Hänellä ei ollut yhtäkään sellaista ominaisuutta, jotka ovat varsinaisissa puhujissa tavalliset, ei kiihkoa, ei vilkasta mielikuvitusta, ei mitään varomatonta tulisen mielen ilmausta. Mutta hänellä oli kaikki hyvän puhujan ominaisuudet: selvä, heleä ääni; hyvin mietitty, miellyttävä esitystapa, joka ei ollut vähemmän arvollinen sentähden että oli melkein liian tyyni; aina valmis suoraa päätä vastaamaan kaikkeen. Mutta hänen etevin ansionsa parlamentin-johtajien mielestä oli hyvä, terävä järki ja taitavaisuus käytökseen katsoen, jotka tekivät hänestä vakaan puhujan. Näistä ominaisuuksista oli hän kiitollisuuden velassa Chillingly Miversille, jonka kanssa hän usein piti keskusteluja. Tämä herrasmies oli tuttu kaikkien puolueiden päällikköjen kanssa, joko erinomaisten seurallisten lahjainsa takia tahi 'The Londonerin', vaikutuksen johdosta yleiseen mielipiteesen, ja seisoi korvia myöten maallisessa viisaudessa. "Ei mikään vahingoita nuorta parlamentin-puhujaa niin kuin kiivaus mlelipiteihin nähden," oli hänen tapansa sanoa. "Välttäkää sitä. Toimittakaa aina niin että voidaan paljon sanoa molemmin puolin. Kun teidän puolueenne johtajat äkisti osoittavat kiivautta, niin voitte mennä niiden puolelle, tai vastustaa niitä, sen mukaan miten teille itselle paraiten sopii."
"Me olemme luullakseni nyt", sanoi Mivers, joka makasi sohvallaan lopettaen toista sikariansa (hän ei milloinkaan polttanut muuta kuin kaksi) "me olemme nyt määränneet sen muodon, jota teidän tulee käyttää puhuessanne tänä iltana. Se on tärkeä tilaisuus."
"Se on totta. On ensi kerta kuin väittely on niin järjestetty, että minä saan puhua kymmenen aikana tai myöhemmin. Se on jo itsessään suuri etu; ja sitä paitsi tulee minun vastata ministerille — kaikeksi onneksi on hän hyvin ikävä mies. Luuletteko että uskallan laskea leikkiä — ainakin lausua sukkeluuden?"
"Hänestäkö? Ei suinkaan. Vaikka hänen asemansa pakoittaa häntä esittelemään tätä ehdoitusta, niin hän ei ensinkään hyväksynyt sitä kun siitä kabinetissa keskusteltiin; ja vaikka hän on ikävä, niinkuin sanotte, niin se on juuri sellainen ikävyys, joka on hyvin tarpeellinen arvossa pidetyn kabinetin perustamiseen. Laskea leikkiä hänestä! Tietäkää se, että ylhäinen ikävyys ei milloinkaan rakasta leikkipuhetta — kun se sitä itseä koskee. Turhamainen mies! käyttäkää tätä tilaisuutta, jota hänen ehdoituksensa moittiminen tarjoo, hankkiaksenne teille hänen kiitostaan: kehukaa häntä. Mutta nyt on valtioasioista kyllin puhuttu. Ei ole koskaan hyvä ajatella liian paljon sitä, jonka jo on päättänyt sanoa. Jos miettii sitä paljon, voi tulla liian innokkaaksi ja tehdä tuhmuuden. Vai on Kenelm tullut takaisin?"
"Kyllä. Minä kuulin sen eilen illalla Travers'ilta Whites'illä. Sir
Peter on käynyt Travers'in luona."
"Travers yhä vielä suosii teitä hänen tyttärensä kosijana?"
"Entistä enemmin, luullakseni. Menestys parlamentissa tekee syvän vaikutuksen mieheen, jolla itsellä on menestys muodin maailmassa ja panee arvoa klubien mielipiteesen. Mutta eilen illalla hän oli tavallista ystävällisempi. Minä luulen, olkoon se meidän kesken sanottu, että hän vähän pelkää että Kenelm vielä voi tulla kilpailijakseni. Minä huomasin sen siitä, että hän sanoi Sir Peter'in puheen olleen ikävää laatua."
"Miksi on Travers niin nurjamielinen Kenelm parkaa kohtaan? Hän näytti ennen olevan mieltynyt häneen."
"Niin, mutta ei vävynä, eikä myöskään ennen kuin minulla oli toivo siksi tulla. Ja kun Travers Exmundham'issa ollessaan sai tietää, sen jälkeen kun Kenelm oli siellä käynyt, että tämä oli rakastunut toiseen tyttöön ja tahtoi hänen naida, mutta että tämä näytti antaneen Kenelm'ille rukkaset, ja kun hän vielä lisäksi sai kuulla että Kenelm sittemmin oli matkustanut mantereelle erään veijarin kanssa, joka oli juopon ja riitaisen hevoskengittäjän poika, niin käsitätte kai että niin hieno ja tunnokas mies kuin Leopold Travers ei tahtoisi antaa tytärtänsä miehelle, josta on niin vähän toivoa saada hauska vävy. Minä en Kenelmiä pelkää. Mutta mainitsiko Sir Peter onko Kenelm tullut vallan terveeksi? Hän oli puoli toista vuotta sitten haudan partaalla, kun lääkärit kutsuivat Sir Peter'in ja Lady Chillingly'n tulemaan kaupunkiin."
"Hyvä Gordon, minä pelkään ett'ei teillä ole mitään toivoa saada periä Exmundhamia. Sir Peter sanoo että hänen kuljeksiva Herkuleensa on niin voimakas, kuin hän ei milloinkaan ole ollut, ja luonteeltaan tasaisempi, harvapuheisempi ja totisempi kuin ennen — sanalla sanoen, vähemmän kummallinen. Mutta kun sanotte ett'ette pelkää Kenelm'iä kilpailijana, niin tarkoitatte kai tätä vaan Cecilia Travers'iin katsoen?"
"Minä en pelkää häntä Ceciliaan nähden enkä muutenkaan; ja mitä Exmundham'in perimiseen tulee, niin hän saa antaa sen kelle hän tahtoo, eikä minulla ole mitään syytä luulla että hän sen minulle antaa. Luultavampaa on että John pastori tahi hänen poikansa sen saapi — tahi miks'ei te itse? Minä usein ajattelen että on parempi, sen päämaalin saavuttamiseen, jonka olen pannut päämääräkseni, olla ilman maa-omaisuutta: maa tekee näön himmeäksi."
"Niin, se on kyllä osaksi totta. Mutta mitä tulee pelkoonne maan omistamiseen katsoen, eikö se mielestänne puhu teidän kosimistanne vastaan?"
"Cecilia Travers'in isä tulee luultavasti elämään siksi kunnes minä tyydyn lepäämään ja olemaan kiitollinen ylihuoneessa; ja minä en mielelläni tahtoisi tulla maattomaksi peer'iksi."
"Siinä olette oikeassa; mutta minä saan ilmoittaa teille että nyt, kun Kenelm on tullut takaisin, on Sir Peter päättänyt että hänen poikansa pitää tulla teidän kilpailijaksenne."
"Ceciliaanko nähden?"
"Kenties sitäkin; mutta varmaan parlamenttien maineesen katsoen. Kreivikunnan vanhin jäsen aikoo erota, ja Sir Peter'iä on hyvin kehoitettu antamaan poikansa ruveta vaali-kandidaatiksi — sen mukaan kuin olen kuullut, on varmaa että hän onnistuu."
"Mitä! vaikka hän piti tuon kummallisen puheen täysi-ikäiseksi tullessaan?"
"Oh! nyt ymmärretään että se oli vaan uusien aatteiden ja niiden äänenkannattajan 'The Londoner'in' pilkkaamista. Mutta jos Kenelm tulee alihuoneesen, niin hän ei tule olemaan teidän puolellanne, ja jos minä en arvaa liian suureksi hänen kykyänsä — mikä on hyvin luultavaa — niin hänestä saatte kilpailijan, jota ei saa halveksia. Paitsi sitä, että hänellä kenties on vika, joka meidän aikoina voisi tehdä hänen sopimattomaksi julkista elämää varten,"
"Mikä se vika on?"
"Se on Chillingly-veressä. Tällä aikakaudella ei Englannissa voi olla kylliksi Chillingly. Minä pelkään että jos valtiolliset abstraktionit hurmaavat Kenelmin — sanokaa niitä miksi tahdotte, 'isänmaan rakkaudeksi', tahi joksikin muuksi vanhan-aikuiseksi hullutukseksi — niin pelkään — pelkään suuresti että hän voi — innostua."