STRATEEGILLISET TOIMITSIJAT

[Strategia = sotatiede.]

Se valmisteleva valtiollinen ja strateegillinen urkkimistyö, jota saksalaiset harjottivat ennen nykyiseen sotaan ryhtymistään, ei ole vastannut niitä toiveita, joita niin mainioon järjestelmään voi kiinnittää. Niin suunnattomilla rahasummilla, kuin vakoilutoimeen uhrattiin, olisi Saksan pääesikunnan voinut luulla hankkivan itselleen vaikuttavassa asemassa olevain henkilöiden avustusta, jotka olisivat kyenneet piirtämään paljon täydellisemmän asteikon vihollismaissa vallitsevasta valtiollisesta mielialasta, kuin mihin sen nykyiset asiamiehet itse teossa kykenivät.

Kaikki yritykset saada Englannissa aikaan työlakkoja juuri ratkaisevana ajankohtana eivät ottaneetkaan menestyäkseen. Saksalaisilla oli suuret ajatukset vaikutusvallastaan Egyptin ja Intian muhamettilaiseen väestöön, jonka keskuudessa he toivoivat synnyttävänsä levottomuutta, jopa kapinoitakin; mutta he eivät olleet tällöin tunteneet tarpeeksi hyvin itämaita ja niiden kansojen mielialaa Englantia ja Saksaa varsinkin Saksaa kohtaan.

He pitivät vallan varmana, että Irlannin kysymys synnyttäisi varsinaisen kansalaissodan, joka sitoisi suuren osan Englannin maajoukoista kotimaahan ja estäisi niiden käyttämistä muualla.

[Eipä siitä muuten paljon puuttunutkaan. Lat. huom.]

He eivät olleet ottaneet lukuun sitä mahdollisuutta, että buurit ja englantilaiset saattaisivat toimia käsi kädessä Etelä-Afrikassa. He eivät olleet uskoneet, että Englannin joukkoja voitaisiin siirtää sieltä Europaan; vielä vähemmän, että Etelä-Afrika lähettäisi omat joukkonsa taistelemaan Saksan afrikalaista siirtomaavaltaa vastaan, niin että ensinmainitut, säännölliset armeijaosastot voitiin kulettaa Englantiin vahvistamaan kotiarmeijan rivejä.

He kuvittelivat, että Englannin merentakaiset siirtomaat muka olivat liian heikosti varustetut ollakseen miksikään hyödyksi alkavassa jättiläiskamppauksessa. He eivät tulleet ajatelleeksikaan, että Englannin nuoriso kymmenin ja sadointuhansin rientäisi lippujen alle; että nimenomaan se seikka, että englantilaisen nuorison kasvatus, luonne ja urheilunharrastus on omiaan tekemään siitä mainioita sotilaita, salli tämän maan polkea kamarastaan yhäti uusia armeijoja toisensa perästä, sitte kun verileikkiin täydellä todella oltiin ryhdytty ja yleisen asevelvollisuuden välttämättömyys havaittu todeksi.

Kaikkien näiden seikkain olisi pitänyt olla jo ennäkolta selvillä, jos saksalaiset olisivat älynneet käyttää toimitsijamiehinään ylemmässä yhteiskunta- ja sivistystasossa olevia henkilöitä.