XV
Äiti oli tietysti yhdellä silmäyksellä nähnyt, että ruumiillisen tervehtymisen, sielullisen tasapainon saavuttamisen, helmimäisen kauneuden kirkastumisen lisäksi hänen tyttäressään oli tapahtunut vielä yksi muutos. Rakkaudessa —
Violet kääntyi toisen ryysyläisen puoleen. Hän, joka ei ollut koskaan ollut »kerkeä keksimään sanoja nuorille miehille», ei löytänyt niitä kerkeästi nytkään.
Mutta hänen lempeät kasvonsa värähtivät vetoavasti —
»Kaikki on hyvin», virkkoi Mount äänellä, joka oli hänen takaajansa. »Kaikki käy hyvin, rouva Verity.» Hän katsoi Violetiin kasvoillaan hymy, joka hankkisi hänelle ystäviä yhtä hyvin ihmissyöjien saarilla kuin kansainvälisissä kokouksissa.
Sitten hän kääntyi Margaretiin päin, joka punehtui taaskin. Hän sujautti kätensä tytön pehmeästi kaartuvaan kainaloon, ja vihdoinkin seurue lähti astelemaan jyrkkää, kivettyä, palmujen reunustamaa, likaista, ihanaa, törkyistä, vastustamattoman kiehtovaa korsikalaista katua myöten hotelliin.
Ei kukaan muu kuin Margaret kuullut hänen kuiskaustaan: »Lähdetään, vaaleanpunainen Helmeni —»