III.
— Neiti R… erinomaisella päättämiskywyllä warustettu nainen, hurskas, olematta tekopyhä, asui, ennen awioliittoaan enonsa, kuuluisan lääkäri D…n luona, joka oli Tiedeseuran jäsen, hän asui erillään äidistään, joka maaseudulla makasi kowin sairaana. Eräänä yönä uneksi nuori nainen että hän näki äitinsä edessään kalpeana ja kowasti surewana sen johdosta ettei hän ollut lastensa parissa; poika, joka oli ollut erään Parisilaisen seurakunnan pastorina oli nimittäin siirtynyt Espanjaan ja tytär oli Parisissa. Pian kuuli hän äitinsä useamman kerran huutawan häntä nimeltä; hän näki unessa niiden henkilöjen, jotka oliwat äitinsä seurassa ja jotka luuliwat hänen tarkoittaneen poikansa tytärtä, joka oli saman nimellinen, menewän wiereiseen huoneeseen häntä noutamaan; sairaan antama merkki osoitti, ettei hän tahtonut tawata häntä, waan Parisissa oleskelewata tytärtään. Hänen kaswonsa ilmaisiwat tuskaa, jota hän tunsi tyttärensä poissaolosta; äkkiä muuttuiwat hänen kaswojensa juonteet ja kuolonkalpeus peitti kaswot; tämän jälkeen waipui kuolewa wuoteelleen hengetönnä.
Seuraawana päiwänä tapasi D… neiti R…n erittäin synkkämielisenä ja tiedusteli häneltä syytä suruunsa; neiti D… kertoi silloin enolleen unelmansa kaikkine yksityiskohtineen, joka oli saattanut hänet niin lewottomaksi. D…, joka tapasi hänet tässä mielentilassa, painoi häntä rintaansa wastaan ja tunnusti, että äitinsä kuolema oli liiaksi todellinen; muihin selityksiin ei hän ryhtynyt.
Muutamia kuukausia myöhemmin kun neiti R… enonsa poissa ollessa, järjesteli hänen paperiaan, joita tämä, samoinkuin usea muu, ei mielellään sallinut kajota, löysi hän kirjeen, joka hänen enolleen kertoi äitinsä eri kuoleman-kohdista. Suuri oli hänen kummastuksensa, kun hän siinä luki unelmansa yksityis-kohtineen.