HALPA-POIKA
Erko Raminen oli yksi tolppari Skinnarin Hovin alla, Mikkelin pitäjässä, jolla oli kaks kelvotointa poikoo, Hanno ja Mikko. Hanno oli hevoisen huijari, ja vaihto pois ilman isänsä luatak hänen Hevoisiansa, tappeli kirkko-tiellä, ja teki muita semmoisia kokkauksia. Tuli viimeisellä myös riitaan isänsäkkiin kanssa, jonka hään veljensä avulla sitoi nuoriin. Mutta Antti Heikkinen noapurista tuli ukon avuksi, joka irti-peästettynnä otti pakonsa hänen luokse, eikä ottanut talosta muuta myötensä kuin nuusku-purakkonsa; (joka oli jo tapahtunut 35 vuotta siitten). Poavo Heikkinen teki siitä Runon, jonka Joakko Keäriäinen laulo mullen v. 1816.
Ramin-Hanno, halpa poika,
Kiljui kovast' kirkko-tiellä…
Ori juoksi joutusasti;[92]
Laulatteli Lampisehen,
Pienen Pietarin pihaani.
Sai siitä Ruunan rumemman
Perä-mieheltä Pekalta.
Vielä lauloi Lampisessa
Viinan-virttä viimeiseksi. —
Siitten ajo ankarasti
Niitun taakse Nikkilähän.
* * *
Akka vanha vapiseva[93]
Toipa rokkaa rohkiasti,
Syyvä syntisen ete'en.
— Ropsais rokan ovensuuhun!
"Tuolta tuttuni tuloopi,
Ennen-nähtyni näkyypi, —
Auta armainen minua!
Jo minusta mies mänöö,
Rahan-suaja raukenoopi."
Otti tuiman tupestansa.
Jolla ratko raippa-köyet,
Selvät site'et sivalsi.
Otti potin ovensuusta,
Nenä-kellosek keralla;
Heitettehin Heikkiseen,
Pienen Heikkälän pihaani.
Heikkinen.
Ikoinen
Mikkelistä.
Koska minä kotona ollessain en paremmin tiiustellut tätä miestä, niin minä en taija varsin sanoa oliko se Juvalta vai Mikkelistä, eikä mikä hänen ristimä-nimensä lie ollut. Ettei hään ollut Runon-töihin taipumatoin, selitetään tästä hänen laulusta, josta minä olen kuullut 3 erinnäistä vaihtausta, nimittäin jo v. 1815, s. 22 p. Lokak. Matti Veänäiseltä, Kaskista; siitten Olli Laukaiselta, Luukkalasta; ja viimen renkiltä Martti Hämäläiseltä, Pihlansalosta, joka laulo sitä mulle v. 1816, s. 23 p. Moalisk.