NÄLKÄ.
Nälkä kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele olalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin, käveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen niitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita halla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta, arvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali Kalle Pasainen Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä Runoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.
Nälkä näkyypi tulevan
Rautajärven jeätä myöten;[109]
Olki-petkele olalla,
Vehka-vihko kainalossa. — — —
Tunnettiin tuo Turakkalassa,[110]
Mutt' ei nähty Niärinkillä;
Havaihtiinpa Hassolassa,
Piettiin tuota Piikkilässä.
Kirkon-kylästä kirottiin:
"Mänek tuonek Männymäellen,
Tietä myöten Tirrolahan —
Tuonne tuhmiin tupiin,
Talonpoikaisten taloihin!"
Nimittämätöin.
Selitykset:
[1] Syy tähän viipymiseen luetaan esipuheessa I:seen Osaan XXXIII:llä puoliskolla (Pagina) ja seuravilla.
[2] Lue tästä Otavan esipuhetta.
[3] Tähän luemme e.m. ne "uusiksi" tahi "tämän vuotisiksi" kuhutut Laulut, Virret ja Veisut, joita vuosittain tuuvaan Turusta, ja jotka ovat luonnostaan niin kehnot, että se on kumma jotta heitä ostetaan ja luetaan. Tähän luettaisiin myös ne Topeliuksen Runoissa nimitetyt Nykyisemmet Laulut, ne Oulussa äsken painetut Forteliukselta kootut Suomalaiset Laulut, suurin osa Rénvallin Veisuista, ja joku osa ehkä meijän omistakin laitoksistamme.
[4] Nimittäin sillä tavalla, että mikä on Runomus, olkoon ajatuksessa tahi kielessä, siks' se jääpiki ikuisesti, ikään kuin mikä on soittamus (musik) se on soittamus iankaikkisesti. Muussa tarkoituksessa, niin on Runomisen keto varsin lavea, ja niin lavea että se ulottuu taivaaseen. Hänen juohtumukset ovat myös kirjavammat kuin päivän säteet.
[5] Jos seneistä multa tunnettomat Runojat, (Skalder) tahi Runon-koottajat, tahtoisivat runoillansa lisätä näitä tietojamme, ja tarkoittoo meijän Suomalaisen Runo-Tarinamuksen valaistamista, niin heille oisi tässä tilaisuutta soaha heitä painetuiksi ja kunnollisesti toimitetuiksi, jos lähättäävät heitä mullen postilla tahi matkustavaisten kanssa. Ja tahon minä mielelläinkin, kostoksi, tästä heijän toimeestaan, lähättee heillen kustentamatak yhen kirjan-kappaleen (Exemplar) niistä kirjoista kuhun näitä painetaan. Vielä tahtoisin muistutella, että soisin mielelläin, jos 1) laitettaisiin heihin selitöksiä äkkinäisistä nimistä ja sanoista, 2) että oisivat kirjutettunna sillä kielen-murrella kuin ovat tehtynnäkin, ja 3) että sepittäjöihen nimet ja elämäntievot oisi mainittunna.
[6] Lue tästä, Otavassa I Osa, m.m. Tämä Runomus osoittaiksen e.m. alku-sointumisella (genom alliteration) kussa joka sana ja juotos on jo itekseen sointuva, josta sitä eroitetaan kaikesta nykyisestä runomisesta, jossa aina, kahen, kolmen eli neljän sanan peästä, tavataan loppu-sointumista (slut-rim) johon peästyämmä jo unoutetaan hänen eillimäistä vastaussanansa, ellei sitä hyvin tarkoitetak peähään, joka toas keäntää työksi ja vaivaksi, joka oisi huvitokseksemme. Tällainen vanhan-aikuinen alku-sointuminen tavataan vanhoin Islandilaisten, Anglo-Saksilaisten ja Messo-Göthiläisten runomuksessa, joka toistaa että se on ollut meijän tapainen, tahi että Runomus pohjoisessa on vanhuutessa ollut tois-tapainen piiroksestaan, kuin etelässä.
[7] Otava, 1 Osa, p. 269.
[8] Ensin eroitettiin ne henkelliset aineet, sillä, että Uskomus hävitti sen vanhan Salautsen; siitten eroitettiin ne moalliset aineet, sillä, että Tarinamus, Luonnoisuus (Fysiken) ja Luonon Tietomukset (Natur-wetenskaperna) hävittivät Taikaukset ja muut turhat tietämiset.
[9] Eikä myö muuta tarvihtek, toistamiseksi tämän nykyisen Runomisen luontoa (aineensa suhteen) jos ainoasti nämät kahet sananlaskut: "Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän lausunnosta"; ja "Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma tunnekkaan". Jotka sanat myös toistaavat että Runojoissa piti löytyä ei ainoasti runomusta, mutta myös viisautta, jota perustaiksen sen peälle, että meijän Runojat oli muinon meijän viisahimmat miehet.
[10] Koska näissä Runoissa mainitaan (pian kaikissa) vallattomasta elämästä, niin saattaa moni ehkä luulla, että elättiin niinnä aikoina varsin kelvottomasti, koska heillä aina oli näitä aineita; mutta myö uskomme toiseppäin, että olivat siviämmät kuin nykyisin, koska yksi kunnotoin käytös tehtiin (hänen tavattomuutestaan, owanlighet) runoilla kuulluksi ympäri moata. — Niinpä sanoivat: "hyvä kello kauaks kuuluu, paha sanoma etemmäks". Nyt kuullaan tätä järähtämätäk.
[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä, niin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta Savon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä sanoissa, niin kuin e.m. ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi, kussui, tarvissoo, ilmaisekse, joita pohjoisessa sanotaan ihe (ite, itse) veihti (veitti, veitsi) mehtä (mettä, metsä) mehto (metto, metso) ehtii (etti, etsi) kuhtui (kuttui, kutsin) kahtoi (kattoi, katsoi) tarvihtoo (tarvittee, tarvitsee) ilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).
[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen Salauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen virsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme jotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti käyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään kuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti että puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella sanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että puheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan jonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä — niin se ei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja mielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi pukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla eli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin luonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset pyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista, joka-päivällisistä asioista.
Myö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista, että yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan ja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis yhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että kaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen että Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän juohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja. Oisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä salauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa mitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme seneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän Väinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme hänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme petosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi, ett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten toisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren ilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa. Tämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen havaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt totuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi, koeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä Salamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen ja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee — sillä se tapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut karaista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen yritys — jost ei meitä sakoitettanek.
Maito-heinä, Röd-wäpling. — Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. —
Lehmän-kieli, Lilje Conwalje. — Apilas, Hwit-wäpling. — Leivoinen,
Lärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. —
Etelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad.
— Etelä tuuli tehty henkelliseksi.
[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).
[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan Väinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä joukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla se lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.
[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, "förtjusa".
[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. — Runottaret, Muserna. — Laulatar, Sångerska. — Soitotar, Spelerska.
[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi runollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se asian laveutessa on toimellisempi.
[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa nimensä oli — sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella tavalla päivänsä.
[19] Vamma t. vaiva — Suoni sormia vetääpi, merkihtee: sendrag i fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä öylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa tahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten mielen-luonnosta, joista runossa lauletaan — ennen kuin hään rupea näistä peijaisista laulamaan. — Peä on kieleni t. kielenpeä on, j.n.e.
[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam. Oaronin appi) kuhuttiin myös Eskel-voariksi (niinkuin kohta kuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin pois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä Runoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi sota-herraksi. Hänen isä oli Kihlanmies (Häradsdomar) Torsti Eskelinen, Kermetlahesta. — Torsti Eskelinen oli Lautamiehen Poavo Eskelisen poika, häntä kuhutaan sata-vaimoiseks, koska hään mielusteli muihen vaimoja. — Lukkaria kuhutaan tässä kellon-soittajaksi (josta se lie ehkä suuttuna) sen eistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla soitatti. — Runoja sanoo että se pyrkki heillä meäkkimään, (sillä se oli kehno lauluillen) kivun kiussain keralla. Tässä tarkoittaa Runoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek huutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies Oaron Hoffrén oli antanut Lainkirjuttajallen v. Burghausillen yhen Lehmän, ja Poavo Eskelisellen yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät huutoo hänen veljensä Jaakko Kustav Hoffrenin Lukkariksi. Tähän tarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) "korvat korttelin pituiset", m.m. — Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari, joka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. — Ne haukkuivat Lautamiestä Hoffrénia Pukiksi, siitä että hänen peässä aina istui yksi suuri Pukin-nahkainen myssy. — Vater, (Fader) on yksi sana, joka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee kummi. Näihen Hoffreniloihen isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa, ja ollut kummina Kuninkaan Gust. Adolfin ristiäisessä.
[21] Is' t. isä. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi (mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä alenetaan.— Rannihinsa t. noapurinsa (Granne) on toas yksi niistä meijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista. — Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen. — Kiltti, t. kopia, hilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä, nimittäin sanasta Gild. Okkela, t. vikkelä. — Viinan-tienuilla. Se oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja. — Karhuiset, oli Pekka ja Toavit Karhuinen, sen kuolleen Risto Karhuisen poikia. Hyö olivat moa-kauppioita, ja mahtoi olla tiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä, etteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. — Kasakka merkihtee Karjalankielessä renkiä. Saattaa se Venäläisten sana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. — Kaukkoinen oli yksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä palkalla. — Toavit oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä kuhutaan Rouvariksi (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja syyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla, ja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta jumalan lahjalla. — Ouvot, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet näitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä ymmärtänneet. — Kummiksiipi, panoo kummaksi. — Hyökäri (Hökare) t. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös Ruunun-kauppiaks, koska se sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja soatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä ensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta puhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä keskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten vasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa. — Loppu Lohilta pelko: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri kalastaja. — Loavullans t. loatullansa. — Muori, merkihtee sen kuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. — Leikkitäk, t. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin vuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia. — Avahin aitan, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron) kuin olla pitäis "aitanavain".
[22] — Puoint t. puotin; Pukkariksi kuhutaan semmoista puusta tehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. — Marketta, merk. Marketta Ronkaa, joka oli Pekka Karhuisen toveri. — Kaputtamatak; kuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois ala-puolelta. — Veärä-nenäksi kuhutaan sitä kuollutta isäntee, koska hänellä oli ollut veärä nenä. — Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten paksut leivät. — Jussi, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se mahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa paljon puhutak. — Hovilla tarkoitetaan tässä Tavinientä, kussa Lainkirjuttaja v. Burghausen asui, (jonka pojista yks lie ollut Kattein); tahi tavottaneen tässä ehkä Halolan moisioo, jossa asui Kattein Torsti Tavasti. — Kakka-seula, Bröd-soll. — Samuli. Moaninkan Kappalainen Samuel Erland Agander, joka piti Ruumis-soarnan. Jaakolla tavoitetaan tässä Lukkaria. — Hieno-seärisiä, kuhutaan tässä vallasväki. — Pistää puikohon punaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t. valjaisiin. — Poavollen puhuupi. Se on se ennen mainittu Poavo Eskelinen. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että lainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla pitkä-korvalla pitohon.
[23] Konkari (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja; suomeksi: "käymäri." — Vanha Kaisa tahi Lukkarin Anoppi, oli Kaisa Hyttäinen.
[24] Hestansa (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa Heponsa. — Kuisti (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty seinän ulkopuolla. — Pontus, oli Oaron Hoffrénin toinen ristimä-nimi. — Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti neneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään ensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa, on juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa. — Naistenpalto merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo että hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin — (ehkä olivat naineet yksisiä sisaria).
[25] Mari mahto olla hänen vaimonsa. — Väisälä oli yksi talo Kopolan, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä kuhutaan karva-kulmaksi, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään oli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut Marketta Karhutarta Halolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi Kopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä Kopolaksi kuhutaan. — Kirkko-veärti on toas yksi näitä muukalaisia sanoja. Konkari t, konkuri? (kamp).
[26] Kohta joutuvat kovullen t. kokountuvat — Pöyän arihan akahtiit. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla pitäis pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit, de sågo på, t. makade sig till det rågade bordet. Arina merkihtee, en flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. — Katko t. roato, merk. erinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina ihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa häntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. — Runtiksi, kuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita ja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin ite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita, jotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen isoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä. — Rahiksi kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. — Lavihtalla, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).
[27] Nukka-vieru logg- t. lo-sliten. — Turkin-puuhkaat, päls-brämen, kragen; Puuhkia, yfwig, stolt, grann. — Kasukka t. pitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. — Kurehihin kuivattunna, torkad i skrynklor. — Korskat, prydnaber, ehkä tässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja kankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan) "korskat korvihin rakensi".
[28] Runhustan rajoilla, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla (jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). — Katrakkahan, t. arastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna häntä Sika-pahnaan, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen toisessa Runon-vaihoksessa: "Rusi rukka runteltiin, kannettiin Sika-pahnaan." Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo, että Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä ja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse sillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi käytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan, tahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin Ryynäistäkin tallottiin sinne. — Olli m. Olli Hussoa Halolan kylästä. Se piti Rusin puolta. — Kakko-puikot, pinnarne om hwilka härfwan hwilar i härfträdet. —
[29] Mustavirta kuhuttiin 2 taloa, kussa asui Husson sukuja. Heitä oli kaks veljestä, Antti ja Olli, jotka pitivät Rusin puolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant maistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta ruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se sai siltä korvankolauksen. — Runoja antaapi Pontuksellen vielä toisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen kovuutta.
[30] Vanha Antti taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto olla Puu-seppä. — Riinistäini (t. arkustaini) toas näitä häijy-sanoja! — Tuohiseppä. Tämä Olli Tuppurainen oli Karhuisen tolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä "Tuohi-sepäksi" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se löi hänen puolus-miestänsä. — Rautiain t. rautio merkihtee "Seppeä" Pohjalaisten kielellä. — Aijas-karvainen, merk. että se oli harmoo niin kuin vanha aita. — Röky t. rökö, on yksi silta-peiteh (golfmatta) jota pietään talonpojissa.
[31] Petettiinpä Pekka vielä. Tässä ymmärretään Pekka Hussoa, joka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään Maija Ronkaista. Häntä kuhutaan sortiksi, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa. Gottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika Sorkiksi. — Hyttylä oli yksi kylä; Hyttylän hyvät emännät, tarkoittaa Eskelisen vaimoo Hedvig Hyttyistä, ja Lukkarin vaimoo Liisa Rautiaista. — Mari merk. Maria Ronkaista, joka silloin lie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi Pekka Husson kanssa. — Vainikkainen oli Husson tätin-toveri. — Kaisa oli Husson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä naimista.
[32] Matiksi kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä. — Riimut t. päihtet.— Kermo, (Germund) oli yksi loisimies Peräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. — Soahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä variten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset (Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat kolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä, 13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari, soahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin moahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse) Moaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä hävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi kuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti Oappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen samasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.
Hyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie ollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan, koska tämän Risto Karhuisen ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan kirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis häntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin, eikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt syytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se oli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta syytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat että peällen-kantaja Lautamies Oaron Hoffrén oli hetken peästä pieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan) jotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron kannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli yhessä Appensa Poavo Eskelisen kanssa, että Ryynäisellä oli ollut tapa tehä hävittömiä Runoja Hoffrénistä, Eskelisestä ja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) von Burghausista, joita hään laulatti kylässä. Koska Ryynäinen teki tätä tyhjäksi, niin tuotiin toistajaksi Vainikkaista, joka oli kotoisin samasta kylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä Juhannus-päivänä Talonmiehen Tahvo Vainikkaisen talossa, laulanneen (Lukkarista): "Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi" (ja Lautamiehestä Hoffrénista): "Nyt minä puhun Pukista, Oaronista aloittelen, Tasa-turvasta tarisen." Hään oli myös laulanut jota-kuta Eskelisestä ja v. Burghausista, ehkei toistaja tainut tätä muistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt, voan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä näitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan, niin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla molemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata siinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos heittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä en ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.
[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).
[34] Martti Lutherus oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask. Eisleben kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä Opettavaksi (Stubent) Erfurtissa, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister). Hään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun Opistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä luettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi hään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk Papistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella kärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä Alexin murhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä Opettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä, Ruomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin häntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään koko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin synnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet toisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti yhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi niskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään Herroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu esivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku (triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli uskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia (sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään seisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten keralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin. Sinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä, kussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla, Peä-Hertun (Erke-Hertig) Ferdinandin, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten (Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar) 30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja lähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin, ellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja tämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523 niin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista (Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin harjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa (Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi henkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529, toimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin, ja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537 kirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534 ulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli yksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään syvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa hänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä Uuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546 Eisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin linnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin kaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.
[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri uskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497 Brettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari Georg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo nuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä. Häntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511 Tietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi Wittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen), ja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen parhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63 v. vanhana. — Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias, joka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin papis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502 pani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään toimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin kujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin, ylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen vankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä sai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella (oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri). Kulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare) soattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista yksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka heistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:
Sobald das Geld im Kasten flingt,
Sobald die Seel gen Himmel springt.
Joka ois: "Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen välähe." Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti ruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta, kunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä koneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk. juuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta (Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. — Paul von Samosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa yhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen tahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin kolminaisuen opissa (i läran om treenigheten) ja Ristuksen Jumalisuutessa. Mitenkä Ryynäinen sanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä Lutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää. Mutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen soarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on tulleet Papilta toimitetuiksi.
[36] Munkki t. Pappinen, oli poavilainen pappi.
[37] Kosk' ei oppinut osaja. Se näyttää niin kuin Ryynäinen oisi epätievossa Opin-isänästään.
[38] Upsalan kokous, kussa kaikkia poavilaisia menoja pois-heitettiin, ja nouattiin tätä uutta oppia, piettiin v. 1593. Muutoin niin tässä Ryynäisen sananjuotteessa ei ouk täyvellinen ajatus.
[39] Kahesti kuulla. Vuonna 1793 piettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 8 p. Moalisk. muistoksi Upsalan kokouksen peätöksestä. Jolla kunnioitettiin Lutheruksen opin harjoittamista Ruotsin valtakunnassa; ja vuonna 1817 vietettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 31 p. Lokak. muistoksi tämän opin ensimäisestä ilmauntumisesta moailmassa.
[40] Häntä piettiin, ikeän kuin vähä hällä-päissä tahi hölmönä muissa asioissa, ja niin se näytti minustakin kuin ei kaikki saumat oisvat olleet paikoillansa, tahi kuin joku voarna oisi ollut varsin helpoillaan. — Hänen Runoissa osoittaiksen paljon huolimattomuutta ja harjoittamattomuutta; mutta ettei hään ollut ilman runollista juohutusta nähään monesta paikasta, liioitten Kurvilan Emännästä, kussa hänen runossa tavataan yhtä erinkummasta mielen-hilpeyttä ja somaisuulta.
[41] Jyränköksi kuhutaan Suomeksi Heinolan kaupunkia, koska sitä 1770 vuosiin luvulla rakenettiin Jyränkän t. Jyränkön Rysthollin vainiolla, Päijänen rannoilla, Keltin kosken varrella. Jyränköksi kuhutaan vielä nytkin tämä lähimmäinen kylä, kaupunnin ulko-puolella.
[42] Kullan karrella t. kullan karvalla. — Mörjättynnä (smorda) on toas näitä vaivaisia vieraita sanoja, joista oisi parempia itellämme, e.m. tellättynnä, tukettunna, voijettunna m.m. — Värjättynnä (färgade) yksi pahalainen juoksusana Ruotinkielestä; Suomeksi: "painetunna."
[43] Kartenit (gardiner) saatais kuhtua Suomeksi lasi-liinoiksi, t. akkunan vaipoiksi.
[44] Puukhollari (Bokhållare) on yksi Ruohtalainen sana, joka Suomeksi saattais sanoa Kirjuttama-mieheksi. — Löysriiväli (lösdrifware) t. moa-kulkiain, moa-juoksia, — Asessuori oomme Suomeksi kuhtuneet Lainistujaksi.
[45] Ruoti (rote) merkihtee yhtä talonkuntoa joka kustentaa yhen sota-miehen, tahi elättää yhen ruoti-vaivaisen.
[46] Terehtyöri (Director) t. Käyttäjä; Peä-käyttäjä. (General-Director). Tässä Runossa luetaan niin paljon näitä virka-nimiä, jotta ei ouk paljon heijän Suomentamisesta.
[47] Ränteri'i (Ränteri) t. Vero-huone. — Makasiini (Magasin) t. Elohuone. — Välskäri (Fältskär t. Parantaja.) — Tohtori (Doctor) Oppia. Medicines-Doctor, Paramus-Oppia. — Apoteeki, (Apothek) Rohto-huone — Lasareetti (Lasarett) t. Poto-huone.
[48] Hantverkeri (Handtwerkare), Kalun-tekiä. — Varvali (Swarfware) Pyörittäjä. — Värjäli (Färgare) Painuri, t. Painaja. — Mestari (Mästare) Taitaja, t. Taituri. — Kiselli (Gesäll) Taitava.
[49] Harmaat t. harmaat peät, vanhat ihmiset.
[50] Kymin-koskeksi ei kuhutak sitä virtoa, joka juoksoo Jyränkön sivuitten, voan Keltin-koskeksi; joka vasta Iitin pitäjässä puottaiksen Kymihin.
[51] Jos Hirvoinen piti ihtesäk isommanna Runo-niekkana Savossa, niin se ei ouk laimin lyönyt että virressäkin osottoo tätä paha-haisevata oma-kehutosta.
[52] Rahtyöri (Traktör) t. Ruoka-kauppias.
[53] Ajoivat Maaherran moahan, merkihtee että Moaherra tuli ite ulos kahtoamaan tätä meteliä. Tässä on puhe josta-kusta tappeluksesta, joka lie tapahtunut Heinolan markkinoilla.
[54] Panoo pajakkata, merk. että se paipatti paljon kylässä omista talon-laitoksistaan. — Kerhekästi t. ketterästi. — Kiekkarasti, t. sukkelasti. — Ahvakasti, t. ahkerasti.
[55] Sukulaiset suuta anto, sanotaan pilkan vuoksi; sillä tällaista tervihtimistä ei tavatak talonpojissa.
[56] Ouvoiksi, kuhutaan tässä ne köyhemmät tahi rumempnäköiset tytöt, koska eivät miehet heihin miellyk.
[57] Lapset laulaavat kotonna. Tahi tässä ymmärretään Maunuksen lapsia, jotka lie muuttaneet emänsä kanssa pois; ja joille tuli köyhä elämä, tahi ymmäretään heitä, jotka lie jäänneet kotiin, voan jotk' ei nyt soaneet ellee niin herkullisesti kuin ennen.
[58] Luatu-poika t. hyvä-loatuinen.
[59] Kokki oli Kovaisen sota-köllö, sillä se oli ollut sotaväessä.
[60] Piiparin-aho, kuhuttiin yhtä ahoa t. selännettä. — Simoinen Piispa, ja Nilkkilä oli torppia tahi taloja, joihen sivuihten hänen tuli käyä. — Tihmakset oli yksi lampi. — Jääkeri, mahto olla yksi mökki. — Ylöinen, tais olla järven nimi.
[61] Viiki oli yksi torppa. — Kovaisen-poika tarkoittaa hänen veljensä Jussi Kovaista.
[62] Elli mahto olla Mikko Kovaisen akka.
[63] Risa, körtel, muskel — Pallio, njurtalg.
[64] Tuhmalle sepälle. Jussi Kovainen oli Seppä, Suutari ja Pirran-tekiä.
[65] Näistä hänen työ-vehkeistä kirjutti minun Isäin Suomen Talon-toimitus-kunnallen (Finska Hushållnings-Sällskapet) joka lahjoitti häntä kunnia-rahallansa.
[66] Laulamisensa suhteen niin minun Isäin oisi tehnyt häntä pitäjän Lukkariksi, mutta hään oli kehno kirjuttamaan, eikä ymmärtänyt sanoo Ruohtia, joka aina tarvitaan niin kauan kuin omoo kieltämme alas-poljetaan.
[67] Hään oli periselvä kirja-lukemisessa, ja oli niin karaistanut muistinsa, että hään osais suuremman osan Roamatusta ulkoapäin.
[68] Vuan ei jaksa jäseneini, sillä se oli muutenkin ollut siukka-sekainen. — Heikki mahto olla Kokkoisen poika. — Matti (Keäriäinen) läksi matkustamaan — koko virstan peästä. — Pekka oli yksi loispoika, Rokkaisten sukuja; hänen äiti, jota tässä kuhutaau hänen emännäksi, oli Loatikkaisia. — Annikka oli Hämäläisen akka. — Pulli oli Annin poika.
[69] Matiskala, Iloinen ja Poajala oli talonnimiä.— Kunneli (Gunnilda) oli Kokkoisen akka. — Ollikkala oli yksi talo, josta Keäriäinen oli kotoisin. — Vappu Tarkiain oli Suutar Loatikkaisen akka. — Laiko-suoleksi kuhutan maha-suolet. — Muut räpälät, niin kuin satakerta, m.m.
[70] Karitsaksi t. karkoksi kuhutaan yhtä Lammasta, joka on jo toista vuotta vanha. — Yrjö, nimittäin Yrjö Hokkainen. Hään oli sora-kielinen, seneistä sanotaan että hään sorahti.
[71] Piikki oli yksi yksinäinen asuva sotamies, Kankasniemestä kotoisin. Hänen oikea nimensä oli Tahvo Lukkarinen.
[72] Ruopimasta t. mullostamasta. Yksi sana synnytetty Ruohin kielestä.
[73] Hyrskähti t. puhkeis niinkuin nauramaan. — Piestään t. pieksetään. — Vesterinen oli yksi Rakuuna, joka sattu silloin tulemaan sinne.
[74] Juakko, tarkoittaa Joakko Karjalaista, joka kahtoi torpastansa karsahaksi (otacksamt) myyä yhen annetun lahjan; (sillä tie kulki hänen mökkinsä sivuihten). — Kilkki oli yksi talo joka niinikkään oli tien-varrella. — Tuomas, nimittäin Tuomas Kaipainen, joka silloin oli saunoansa salvamassa. — Akat autto muka laulamassa. — Pitkä ukko tarkoittaa Tuomas Kaipaisen veljee. — Soaren röhköksi kuhutaan Juho Kostiaista, koska hään oli soari-asukas (öbo).
[75] Asilainen oli yksi talonmies; ja Pennainen, yksi loisimies.
[76] Simo, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi, seneistäpä Runoja sanoo että se sipsatti tästä asiasta. — Raso t. Erasmus, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa oli annettava. — Poavo, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.
[77] Kaita kasvo t. laiha pelto. — Hyökin Matti, oli yksi poika toisesta osakasta, samasta talosta.
[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan ymmärräk kyntää palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin muinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät siemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina kuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta vuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista palon-maista soak jos yhen touvon, ja sekin tietämätöin. Kuin minä puhuin heillen mitenkä Suomessa rovioitetaan, kynnetään ja karhitaan vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä mahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen muutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä moa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat runsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin heillen tätä tehäksein, ja koska jo yksi mies oli minusta kyllä, täksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta yhen nuoren miehen nimeltä Tahvo Immoinen Multamäeltä, joka teki heillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se ensimmäinen joka opetteli näitä kansoja kyntämään mehtä-maitansa. Hään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827 laiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. — Ikolaksi kuhuttiin sitä taloa, kussa Asikainen asui. — Vantilaksi puhuttiin toas sitä taloa, kussa Siiskoinen asui.
[79] Kuuvennoksen kunnon tyttö. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä Sohvia Seiloista, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa kylpemässä.
[80] Juhana t. Juho oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä kavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi niillen toisillen: "Teäll' on miehet, meijän Sika!"
[81] Eeva Nopoinen oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. — Muari Piekäinen t. Pietikäinen, mahto olla Asikkaisen piika, koska se piti emännänsä puolta.
[82] Juonos, oli yhen talon nimi. — Tallin usta t. tallin ovea. Uksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme. Akka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. — Jussi Juoneksessa, mahto olla ite talon-isäntä. — Kiisti, hään peäsi sinne kiistämällä. — Kilkki on talon nimi. — Siis, t. siit, siitä. — Märkänä. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta. Hään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana häntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa. — Pyysi, t. aatteli, mieli. — Pyrrhöisessä, siinä asui Eerik Pyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi miehellensä. — Toiseen tupaan, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta se kahto soahaksensa ruoka-neuoja.
[83] Tolki t. suola-tolki kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään — Mies lykkäis lylyen peällä, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka silloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. — Puavo, merk. Puavo Jältti (Hjelt) — Kuhjonen, merk. heinä-kuhjoo.
[84] Rensilä oli yhen ison talon nimi. — Viisas virsien-tekiä, Tämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret oli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä suanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren hänestäkin. — Mikko Ikoinen oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta. — Heikki (Pekanpoika) Nopoinen asui Niemen-Nopolassa. — Vantit. Siiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon nimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli piikana.
[85] Eerik, merk. Eerik Siiskoista. — Liisa, oli Liisa Siiskoinen joka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä pois, kuin tuli sulhainen. — Kolkutos. Kuin hään rupeis puitansa hakkoamaan riihen eissä, niin — silloin vasta havautti Nopoista. — Tankot. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.
[86] Kuues numero. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska hänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. — Taltan Ansa merk. Anna Tallaista.
[87] Puuter-piä (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia otto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu (rimmar) sanaan "Puumalaan". Suomeksi se tässä merkihtee: "liina-peä," (joll' on valkoiset hiukset.) — Tiinan töitä, että nostaa tällaista puhetta.
[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo virttänsä aina loppuun. Minä aattelin: "soanen minä tuon vastapäin." Mutta niinpä se jäi — minä en eneän tavana häntä.
[89] Puavo Köppö. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan ainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka äsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä paljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun luonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena lasketteli näitä loihtu-sanojansa. — Pitkin tietä käyessänsä. Se on merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta heitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi tätä joutaneet. — Pekka, merk. Pekka Kiiskistä. — Purhoiset, oli Kiiskisen lanko-miehet.
[90] Juakko, merk. Joakko Auvista. — Einepuuksi, kuhutaan yksi puu, jota pietään majassa. — Pekka, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi äitillensä.
[91] Tuutu t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota vävyllensä, kätkyeksi.
[92] Ori juoksi joutuisasti. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään joutui isäsäk kanssa toraan. — Pietar Lampinen oli Rusthollari.
[93] Akka vanha, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo, kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa, visko rokan oven-suuhun. — Tuolta tuttuini tuloopi, sanoi ukko, kuin näki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. — Otti tuiman. Heikkinen otti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan yhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. — Samaten sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin vanhoissa runoissa. — Potuksi, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua survotaan. Runoja nimittää sitä nenä-kelloksi, koska sitä aina piettiin nenän varaksi.
[94] Anttola, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet, on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.
[95] Jyljänäisen akka. Se näyttää kuin hään oisi tullut jollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut hänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia muihenkin tarpeeksi.
[96] Ah (ack) ei ouk kunnollista Suomea; voi! on parempi. — Juutiht (Judit) Paunotar tuli sinne Putkilasta, Juan pitäjästä, keräjämään morsiammen lahjoja.
[97] Kauputar. Minä en tiiä kuhtunoonko Runoja häntä niin, koska se kävi Kukkoa kauputtelemassa; vai lie ollut ehkä Kaupoisiin sukujaan.
[98] Kielen puolesta, hään aina nouatti sitä puheen murretta, kussa sanotaan e.m. joutusasta, mielellänä; kuin muualla sanotaan joutusasti, mielelläni, j.n.e. — Muoti (mått) on muukalainen sana, joka merk. että se oli mittaasek pitävä, t. suuri kooltaan. — Tuuhattar, t. Tuuhainen. Rantasalmella, Kuopiossa, ja monessa paikassa Savossa, lopetetaan akkojen nimet, sanalla tar, ja tär (voan ei aina tyttölöihen) Tätä ruukataan silloin kuin ei ristimä-nimee mainitak, niin e.m. sanotaan Maija Patinoinen ja Anni Räisäinen; mutta jos ei ristimänimee nimitetäk, niin sanotaan Paunotar ja Räisäitär, että eroittoo heitä miehistänsä. Muuten niin vaimot kuhutaan heijan isän nimelliseksi, vaikka heitä kirkon-kirjoissa pannaan miehen nimellä. Tälläisiä vanhoja vaimollisia sukunimiä tavataan Gananderin Salamuksessakin, niin kuin e.m. Syöjätär. Moni luuloo, että ovat synnytteet näitä sillä, että sana tytär on veitty yhteen nimeen, niin että e.m. Paunotar oisi vanhuestaan merkihtenyt "Paunoisen tytär."
[99] Hävillä. Kissa sanoi ei kuolevasek näillä hävittömillä koneilla. — Rimpottimet t. käpälet. — Lena-Tiina, oli hänen tyttärensä. — Isäntä ja Emäntä, oli hänen vanhemmansa. — Ije-liha t. ikeneihin liha, (tandköttet). — Kallukka, oli Martin nuorin veli, ja Maija Kuosmainen, oli hänen vaimonsa.
[100] Urina t. tora, jurina. — Kohomiehet, kuhutaan ne nuotta-miehet jotka vetäävät nuottansa kohonna, Reäpysten perästä. — Varia tehä t. tehä keitosta. Hään kysyi heiltä, oliko heillä kaloja, vai ei? Poika vastais: "on varsin vilua!" Jolla hään tarkoitti kehnon olleen heijän kalastamisen.
[101] Laiha-koakko, kuhutaan tässä Heikki Koivuista, jota laitettiin vahtimaan, koska se lie ollut laiha-läntä mies. — Ruasuksi kuhutaan kyntömiehen vissa. — Kyleltä, t. kyljeltä, syrjältä. — Nurian-näköinen t. murheen näköinen, pahoillaan. — Viitaksi, kuhutaan Savossa yksi pitkä nuttu.
[102] Himoisi t. yllytti.
[103] Liena, oli hänen kälys (Svägerska) ja mahto olla varsin paha-pintainen.
[104] Kurkki, oli Nimismiehen nimi. — Rohvorsi, t. piiskooja, pieksäjä. — Ryysti t. itki.
[105] Uti (Ut) kuhuttin tämän Antin isä; se oli hänen sota-köllönsä.
[106] Hermikki, on yksi Lehmä-nimi. Sormuttar t. Sormuinen oli Ventisen akan suku-nimi. Vasikata kuhutaan tässä hänen Sormen-juotoksi, koska se oli syöttänyt häntä sormillansa. — Tytöllä oli vähä-mieli, koska hään ajo hänet mehtään; ja Härällä vielä vähempi, kuin mäni Kettuisen hakaan.
[107] Uilo t. kirves. — Tpuipte, merk. hänen huutamista, kuin hään kuhtui Härkeä luoksensa.
[108] Kämärätär t. Kämäräinen, oli Kettuisen äiti. — Kiärä (kära) on toas niitä pahoja muukalaisia juoksu-sanoja. — Erossa, koska veljet piti erkaneman toinen toisestaan. — Kosku-torvella, hään toi lihat kotisak, sillä tavalla, että se piilotti heitä koskuilla, t. kuusen-kuoreilla. — Luika, t. huuta, valita.
[109] Rautajärvi on yksi iso järvi Tietin kohalla, jota myöten talvella ajetaan Mikkeliin.
[110] Turakkala on yksi kylä, peninkuorman peässä kirkolta, Mikkeliin päin; siitten tuloo Niärinkin, Hassolan ja Piikkilän (t. Poikolan) kylät. Kirkolta Rantasalmellenpäin ovat Tirrolat ja Männymäet, ensimmäiset kylät.