SIAN-RUNO.
Talonpojalta Tuomas Asikaiselta Pitkälahen kylästä katoisi syksyllä vuonna 1823 yksi Sika, jonka Suet lie syöneet suuhunsa. Hään otti noapurin- mieheltä Eiro Siiskoiselta toisen Sian siaan, koska se oli melkeen sen-näköinen kuin hänen omansa. Siiskoinen otti kyllä Sikansa takaisin, voan Asikainen omisti tätä jälleen, ja tappo sitä, josta Huuhtinen teki virren.
Ikolan suuri emäntä
Jolta söi Susi Sikoja,
Tappo lempo tallukoita —
Tuomas totinen isäntä
Saipa säkin seinukselta,
Vaels Vantin kartanollen;
Pistänpä kohta pihaani.
Älyis Tallun tallin eissä —
Tämän säkkiisek säväytti;
Alko koitsia kotiisek.
Sika huusi huikiasti,
Tuomas juoksi joutuisasti —
(Se ilo ilollen näytti).
Kuuvennoksen kannon tyttö[79]
Jok oil kylvyssä kylässä,
Älyspä Tuomaan tulevan.
Eukoillen ensin saneli:
"Mistä tuo Tuomas tuloopi?
Sika säkissä selässä."
Eukko Sohvollen sopotti:
"Ole vaiti vaka tyttö,
Elä virkaja mitähän!
Meiltä söi Susi Sikoja,
Tappo lempo tallukoita.
Tuomas tuopi nyt Sian,
Miltä Sian, kulta kaksi —
Nyt toi Sian Siiskoiselta."
Suattiinpa sana kylällen,
Iso-nauru nuapuriisen:
"Tiäll' on Siiskoinen Sikais!"
Eerikk' tuota essimääni.
Älyis Tallun karsinasta —
Sepä samassa saneli:
"Tiäll' on miehet meijän Sika!"
Juhana jutusti perästä;[80]
Sepä sanoi samatek.
Ikolan suuri emäntä
Joka väitti viärinpäin,
Toisinpäin totisti:
Olevan oman Sikase.
Nouvattiin Eeva Nopoistaa,[81] Se sanoi samalla lailla Niin kuin eiltäpäin isäntä. Piekäinen, se pitkä tyttö, Muaria mahava piika Toas toiseppäin totisti: "Se on meijän-talon tallu!"
Huuhtinen.