SYÖMÄRI.
Talon-isäntä Tuomas Asikainen Pitkälahen kylästä tuli kerran lankonsa Poavo Montoisen luokse, samassa kylässä; ja söi siinä sillä innolla lihoa, että juuttui palainen kulkkuun, josta hään tukehtui ja kannettiin pyörtynynnä pihallen, kussa Montoinen viimein sai liha-kyörän pois kulkusta, jonka hään pisti omaan sunhuusak, sanoilla: "ei minun tavarain pie hukkaan joutua; jos ei hänelle kelpoo, niin kelpoohan mullen," ja silloin se nieli sitä mahasek. Tästä sai Huuhtinen virsi-aineensa.[88]
Ikolan isäntä-miesi,
Armas Tuomas Asikainen
Kävi pyhinnä kylissä.
Kestiin piällä keikkumassa.
Montoinen miesi mokoma
Kussui lankosek kotiisak.
Lanko tuli, ja tukehtui
Liikohin liha-siruin.
Kuoliana kannettiin
Lankon pihan lattiallen.
Montoinen mies mokoma,
Joka kourist koprallaan
Kulkusta liha-kurikkoo,
Jota veisellä viteli,
Lautasella lapsutteli — — —
— — — — — — —
Huuhtinen.
Heikki Summainen
Juvalta.
Heikki Summainen Kiiskilänniemeltä, Juvan pitäjästä, on yksi nuori Rysthollarin poika, joka nuon salakähmässä synnyttää Runojansa; koska hään ei ite tahok tulla kuulluksi. Niin on hään e.m. tässäkin tehnyt heitä toisen nimessä, että sillä välttää tullaksensa asianomaisilta vihan-alaseksi. Samassa kylässä asui yksi loisimies nimeltä Poavo Kiiskinen eli Köppö, (niin kuin häntä usseemmittain kuhutaan) joka pietään isona velhona ja Runon-laulajana; häntä lykättiin virren-tekiäksi. Että kirjoja on tehty toisen nimessä, tunnetaan Tarinamuksesta; mutta että meijän laulutkin ovat toisinaan näin varsin vieraalla nimellä kastettunna, on yksi esimerkki, joka on erin-omainen, ja joka toistaa ettei heihin aina ouk uskomista, ilman tarkempata asian tutkimista.