NELJÄS LUKU.

AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT VIITOTETUT.

Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. — Maailman historian kolme suurta ajanjaksoa. — Niiden huomatut piirteet. — "Maa pysyy ijankaikkisesti". — Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. — Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. — Siten selviävät Jumalan suunnitelman oleelliset pääpiirteet — Kun järjestys ymmärretään, avaantuu silmämme sopusoinnulle. — Totuuden sanan oikea jakaminen.

Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan täydellinen työ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.

Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy… Minun päätökseni on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen… Mitä minä olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt, sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9—11.) Kuinka tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee täytäntöään kohti.

Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä, täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta, niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan) valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä. Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön, käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää seuraavalla piirroksella.

Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi".

Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen, hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä "silloiseksi maailmaksi". — 2 Piet. 3: 6.

Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden "nykyiseksi pahaksi maailmaksi". — Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.

Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17) jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä "tulevaksi maailmaksi" — "Jossa vanhurskaus asuu". — Hebr. 2: 5; 2 Piet. 3: 13.

Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.

Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan "nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15) Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan "tulevaksi maailmaksi" — "Jossa vanhurskaus asuu", ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi, vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä. Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas" (Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja "pahat hävitetään". — Ps. 37: 9.

Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen välillä. Koska hän tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas (hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo, tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä — eikä hänen seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) — niin täytyy kaikkien niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin viheriöitsevä puu — 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.

Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" tulee, ei Kristuksen valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6: 12.

Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt — muuten olisi uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta. Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22—27.) Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden hallituksen ensimmäinen työ. — Ilm. 20: 2.

Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa — "maa pysyy ijankaikkisesti" (Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä kuvaa sana taivaat korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja, ja maa merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä. Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta — sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on, silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi. Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten taivaitten (hengellisten hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" — Kristuksen hengellisen ylivallan — tieltä. Nykyisen maan (inhimillisen yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy (kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän" alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden hallitsijan — Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva ankarin oikeudellisuus.

Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden, sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti "kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut kertoa (2 Kor. 12: 2—4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita, joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin kuvauksissa ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna, Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. — Ilm. 21: 1.

Ajanjaksoja eli hallituksia.

Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut, kuten alempana oleva piirros osottaa.

Silloinen maailma
Nykyinen maailma
Patr. ajanjakso
Juutalain. ajanjakso
Evankeel. ajanjakso
Tuleva maailma
Tuhatvuot. ajanjakso
Tulevat ajanjaksot

Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen. Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin, "aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin takasin "kadonnut" — ihmisen alkuperäinen tila.

Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa, joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.

Kolmas suuri aikakausi — "tuleva maailma" —, johon kuuluu Kristuksen toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan, tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.

Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme patriarkkainajanjaksoksi tai hallitukseksi, koska tänä kautena Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen "pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui Kristuksen kuolemaan, me kutsumme juutalaiseksi ajanjaksoksi tai lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa. Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo." (Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." — Matt. 23: 38.

Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, evankelinen ajanjakso tai kristillinen armohallitus, jolloin oli julistettava tuo iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka, joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa, että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu kaikille kansoille. Se ei ole kääntänyt kansoja — sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk. 12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä.

Tämän aikakauden kanssa loppuu "nykyinen paha maailma", ja huomaa tarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat varmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan, täsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän nykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän ajanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa sidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on valmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman alkamiselle, jossa "vanhurskaus asuu".

Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen nimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee, tuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana asetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta menetettiin (Ap. t. 3: 19—21), ja ennen sen loppua ovat kaikki kyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa autuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään itkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja siihen me pysähdymme.

Me olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän aikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme, sitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja järjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön Jumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena. Suunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen kehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti, joka arkkitehti tekee kaikki "oman tahtonsa neuvon mukaan." (Ef. 1: 11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai liian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija sekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa ovat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään voisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha että hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa toteuttamiseksi.

Järjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä ainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta, näyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä, ja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen koneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja kehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien ja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää sekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että näennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia. Totisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen käynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma nyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa, niin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei ainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi myös nauttia sen siunatuista tuloksista.

Kun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on välttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden erityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä ei missään niistä yksiksensä voi suunnitelmaa nähdä, vaan ainoastaan kaikissa yhteisesti, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat renkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat käsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin jokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme sillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa.

Sitä, mitä sanassa sanotaan toisesta aikakaudesta tai hallituksesta, ei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin erikoista aikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa. esimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko maan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa. (Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen nähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on perustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan vievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse aikakauden lopussa, "viimeisinä päivinä… pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja eksymisessä". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee olemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi peittää meren pohjan.

Samankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan valtakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa tapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta, sillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto, vääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä sallii. Saatanan, joka nyt vielä on "tämän maailman ruhtinas", täytyy ensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee, tulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen valtaansa ja on hallitseva kaikkea.

Enemmän lempeä sinuun.

Jeesus, sua rakastaa tahdon mä ain'. Siksi sua kaihoten katselen vain. Pyytää siis sydämen Jeesus, nyt enemmän lempeä vaan.

Kerran mä halusin riemua maan. Nyt minä sinussa kaikkeni saan. Pyyntöni ompi tuo; lempeäs' mulle suo enemmän vaan.

Silloin jos murheita, tuskaakin saan, tahtoni taipumaan auttaa ne vaan. Kuiskaavat minulle: Jeesus, oi sinulle kaikkeni vaan.

Kiitos on viimeinen kuiskaus mun. Jäähyväishuutoni: Ain' olen sun. Pyyntön' on siksi vain: Auta, oi Jeesus ain' lempimään sua!