KYMMENES LUKU.
JUMALAN KTVITODISTAJAN JA PROFETAN, EGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN TODISTUS.
Ylimalkainen kuvaus suuresta pyramiidista. — Miksi se ansaitsee erityistä mielenkiintoa kristittyjen taholta. — Suuri pyramiidi — tieteellisen, historiallisen ja profeetallisen totuuden varastohuone. — Raamatun viittauksia siihen. — Miksi, koska, ja kuka sen rakensi. — Sen asemapaikan tärkeys. — Sen tieteelliset opetukset. — Sen todistus lunastussuunnitelmasta — aikakausiensuunnitelmasta. — Kristuksen kuolema ja hänen ylösnousemisensa ilmaistut. — Maailman kulku alaspäin, päättyen suureen hädän aikaan. — Hädänpäivän laatu. — Suuri uskonpuhdistusliike huomautettu. — Juutalaisen aikakauden pituus ilmaistu. — Evankelikauden "korkea kutsu" osotettu. — Vihkiytyneen seurakunnan tie. — Korkean kutsun loppu osotettu. — Kristuksen toisen tulemisen vuosiluku. — Kuinka maailmaa kohtaavat ennalleenasettamissiunaukset ovat ilmaistut. — Maailman kulku tuhatvuotiskautena. — Sen loppu. — Ero kahden olotilan, inhimillisen ja henkisen välillä sellaisena kuin pyramiidi sen osottaa. — Pyramiidi osottaa vääräksi ateismin, vapauskoisuuden ja kaikki kehitysopin teoriat ja vahvistaa sekä Raamatun suunnitelman että sen määrätyt ajat ja hetket.
"Sinä päivänä on Herralla oleva alttari keskellä Egyptinmaata, ja patsas (muistokivi) on Herralla oleva sen rajalla. Ja se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." — Jes. 19: 19—20.
Vanhat laskivat maailman ihmeet seitsemäksi ja asettivat niistä ensi sijalle Gizen Suuren pyramiidin. Se sijaitsee Egyptissä lähellä nykyistä Kairoa. Ei mikään rakennus maailmassa vedä sille vertoja suuruudessa. Maassamme (Amerikassa) eräs etevimmistä graniitintuntijoista, joka henkilökohtaisesti on käynyt tutkimassa Suurta pyramiidia, sanoo: "Pyramiidissa on kivilohkareita, jotka painavat kolme tai neljä kertaa enemmän kuin yksi ainoa obeliski. Minä näin kiven, jonka paino arvion mukaan oli 880 tonnia. Siinä on kolmenkymmenen jalan pituisia kiviä, jotka sopivat niin hyvin yhteen, että voi vetää kynäveitsellä pitkin pintaa huomaamatta rakoa niiden välillä. Niitä ei ole myöskään liitetty yhteen käyttämällä muurausruukkia. Nykyään ei ole mitään niin täydellistä konetta, joka voisi tehdä kaksi kolmenkymmenen jalan pituista (kivi-) pintaa semmoisiksi, että ne sopisivat yhteen niinkuin nämä ihmeelliset kivet Suuressa pyramiidissa." Se peittää 13 "acreen" (noin 5,3 hehtaarin) maa-alan. Se on perustuksesta mitattuna 486 jalkaa korkea ja 764 jalkaa leveä. Lasketaan, että Suuri pyramiidi painaa kuusi miljoonaa tonnia, ja että sen poisviemistä varten tarvittaisiin 60,000 höyrykonetta, joista kukin vetäisi 100 tonnia. Todennäköisesti eivät Egyptin rikkaudet riittäisi palkkaamaan työmiehiä sen hajottamiseksi ja repimiseksi. Näistä asianhaaroista selviää, että kuka hyvänsä olikin sen suuri suunnittelija, aikoi hän sen pysyväiseksi muistomerkiksi.
Miltä näkökannalta hyvänsä katsommekin Suurta pyramiidia, on se vastaansanomatta ihmeellisin rakennus maailmassa; mutta viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehtyjen tutkimusten valossa herättää se uutta mielenkiintoa jokaisessa kristityssä, joka on edistynyt Jumalan sanan tutkimisessa; sillä se näyttää sopusoinnussa kaikkien profettain kanssa ihmeellisellä tavalla ilmaisevan Jumalan suunnitelman ääriviivat menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Tulee muistaa, että paitsi Suurta pyramiidia, jota me tässä tarkotamme, löytyy vielä toisia, joista muutamat ovat rakennetut kivestä ja muutamat tiilistä; mutta kaikki ne ovat vain jäljittelyjä siitä, ja joka suhteessa mitättömiä — suuruuteen, tarkkuuteen ja sisäiseen järjestykseen nähden. On myöskin näytetty toteen, että ne, ollen erilaisia kuin suuri pyramiidi, eivät sisällä mitään vertauskuvallisia piirteitä, vaan olivat silminnähtävästi aijotut käytettäviksi egyptiläisten kuningasperheiden haudoiksi.
Suuri pyramiidi kuitenkin näyttäytyy tärkeiden — tieteellisten, historiallisten ja profetallisten — totuuksien varastoaitaksi ja sen todistukset ovat täydessä sopusoinnussa Raamatun kanssa, sen kautta, että se ilmaisee huomattavimmat piirteet sen totuuksista kauneissa ja sopivissa vertauskuvissa. Se ei suinkaan ole mikään lisäys kirjotettuun ilmestykseen: se ilmestys on aivan täydellinen eikä kaipaa mitään lisäyksiä. Mutta se on todistus, joka lujasti vahvistaa Jumalan suunnitelman; ja harvat tutkijat voivat olla, tutkiessaan sitä huolellisesti ja sen ohessa vaarinottaessaan sen todistusten sopusoinnun Raamatun kanssa, tuntematta vaikutusta siitä, että sen rakenteen suunnitteli ja johti sama jumalallinen viisaus, ja että se on se patsas, jota profetta tarkottaa yllä olevalla kirjotuksella.
Jos se rakennettiin Jumalan johdolla hänen todistuksekseen ihmisille, niin voimme odottaa Jumalan kirjotetussa sanassa jotakin viittausta siitä. Ja kumminkin, koska silminnähtävästi Jumalan aikomuksena oli pitää salassa lopun aikaan asti suunnitelmansa piirteet, josta se antaa todistuksen, täytyy meidän odottaa, että kaikki viittaukset siihen Raamatussa olisivat, kuten ovatkin, jonkun verran peitettyjä, jotta ne nähtäisiin vasta sitten, kun aika sen ymmärtämiseksi on käsillä.
Jesaja kertoo, kuten yllä on mainittu, alttarista ja patsaasta, joka on oleva "merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." Ja yhteys osottaa, että se on oleva todistus sinä päivänä, jolloin suuri Vapahtaja ja Pelastaja tulee murtamaan sorron kahleet ja asettamaan vapauteen synnin vangit — joista asioista meidän Herramme saarnasi ensimäisessä tulemisessaan (Luukk. 4: 18). Tämän profetian laajakantoisuus huomataan kumminkin ainoastaan hämärästi, kunnes käy selväksi, että Egypti on vertaus- eli esikuva ihmismaailmasta, joka on täynnä turhamaista, heidän järkeänsä pimittävää filosofiaa, mutta joka on tietämätön todellisesta valosta. Kuten Israel esikuvasi maailmaa, jonka vapauttaa synnin orjuudesta Mooseksen suuri vastakuva, ja jonka syntiuhrin on antanut Aaronin vastakuva, niin esittää Egypti synnin valtakuntaa, kuoleman hallitsemaa alaa (Hebr. 2: 14), joka niin kauan on pitänyt orjuuden kahleissa monta, jotka tulevat iloisiksi saadessaan mennä ulos palvelemaan Herraa, sen johdossa, joka on Mooseksen kaltainen, mutta suurempi kuin hän. — Apt. 3: 22, 23.
Monessa paikassa Raamatussa osotetaan Egyptin vertauskuvallinen luonne; esim. Hos. 11: 1 ja Matt. 2: 13—15. Näissä kahdessa paikassa on, paitsi sitä, että meidän Herramme todellakin lapsena oli jonkun aikaa Egyptissä, ja että Israel myös todellakin oli jonkun aikaa Egyptissä, silminnähtävästi myöskin vertauskuvallinen merkitys. Jumalan Poika oli maailmassa jonkun aikaa niiden tähden, joita hän tuli lunastamaan ja vapauttamaan; mutta hän kutsuttiin sieltä — Egyptistä — korkeampaan, jumalalliseen luontoon. Samaten kutsutaan nekin, jotka ovat kutsutut hänen veljikseen ja kanssaperillisikseen, "hänen ruumiinsa jäsenet", todellinen Israel, Egyptistä; ja Mestari osottaa, että: "He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta".
Jesaja (31: 1, 3) sanoo, tarkottaen suurta oven edessä olevaa hädän aikaa: "Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin (maailmaan) apua anomaan (etsimään maailmallisia aatteita, suunnitelmia ja neuvoja siitä kuinka heidän pitäisi menetellä tuona suurena hädän päivänä) ja luottavat hevosiin (jotka yhä edelleen tahtovat ratsastaa noilla vanhoilla valheellisilla opinkeppihevosilla) ja turvaavat rattaisiin (maailmallisiin järjestelmiin), että niitä on paljon, ja ratsastajiin (väärien oppien suuriin johtajiin), että ne varsin väkevät ovat; eivätkä katso Israelin pyhän puoleen, eivätkä etsi Herraa (sillä varmuus ja voitto tuona hädänpäivänä ei tule olemaan joukkojen puolella)!… Ja Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eikä henkeä. Ja kun Herra ojentaa kätensä (voimansa — totuuden ja muiden välineiden voiman — kuten hän pian tulee tekemäänkin), kompastuu auttaja ja autettava (Egyptin voimilla — maailman käsityksillä autettu) kaatuu, ja molemmat yhdessä hukkuvat."
Silloin kun inhimilliset suunnitelmat ja ehdotukset ovat pettäneet, ja kun ihmiset ovat oppineet tuntemaan syntisyytensä ja avuttomuutensa, silloin tulevat he huutamaan apua Herralta. Silloin Jehova näyttää olevansa suuri Vapahtaja, ja hän on jo valmistanut Suuren pyramiidin olemaan yhtenä osana toimenpiteistään vakuuttaakseen maailmalle viisauttaan, kaikkitietäväisyyttään ja armoaan. "Se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille (todistuksena hänen edeltäpäin tietämisestään ja hänen armoa uhkuvasta pelastussuunnitelmastaan, kuten heti saamme nähdä) Egyptin maassa; sillä he (egyptiläiset — köyhä maailma, tulevana hädän aikana) huutavat Herran tykö ahdistajain tähden, ja hän lähettää heille pelastajan ja sotijan, ja hän vapahtaa heidät. Ja Herra ilmottaa itsensä Egyptille (maailmalle) ja Egypti tuntee Herran sinä päivänä (tuhatvuotispäivänä — hädän ajan lopussa); ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrilla, ja lupaavat Herralle lupauksia ja pitävät ne. Ja Herra vaivaa Egyptiä (maailmaa — suurena hädän aikana, joka välittömästi on käsillä) lyömällä ja parantamalla; ja he palajavat Herran tykö, ja Hän kuulee heitä ja parantaa heidät." Jes. 19: 19—22.
Samalla kertaa, kun tämä erittäin vahvistava todistus, jonka Suuri pyramiidi antaa Jumalan kirjotetulla sanalla, on uutena ilon syynä pyhille, on silminnähtävänä, että sen todistukset ovat etupäässä aijotut ihmismaailmalle tuhatvuotiskautena. Tämän omituisen ja ihmeellisen todistajan todistukset tulevat antamaan ihmissuvulle uutta uskoa, rakkauden ja uutteruuden aihetta, kun heidän sydämensä hyvissä ajoin ovat valmistuneet totuudelle. On myöskin huomattavaa, että (samoin kuin aikakausien suunnitelma kirjotetussa sanassa, samoin on) tämä kivitodistajakin vaiennut nykyaikaan asti, jolloin sen todistus ennen pitkää jätetään (Egyptille) maailmalle. Mutta pyhillä, Jumalan ystävillä, joilta hän ei salaa mitään, on etu saada kuulla tämän todistajan todistukset nyt, ennen kuin maailman mieli on valmistunut käsittämään, sen erilaiset todisteet. Vasta sitten kun joku on valmis tottelemaan Herraa, voi hän ymmärtää hänen todistuksensa.
Jeremias (32: 20) selittää, kun hän puhuu Jumalan voimallisista töistä, että hän on asettanut (ruots. k.) merkkiä ja ihmeitä Egyptin maalle "tähän päivään asti". Jumala teki merkkiä ja ihmeitä Egyptissä, kun hän vei Israelin voittokulussa sieltä; mutta hän on myöskin asettanut (ruots. k.) sinne merkkiä ja ihmeitä, jotka ovat säilyneet "aina tähän (meidän) päivään asti". Me uskomme, että Suuri pyramiidi on arvokkain juuri näistä merkeistä ja ihmeistä; ja se alkaa nyt puhua tiedemiehille heidän omalla kielellään ja heidän kauttaan kaikille ihmisille.
Herran maata koskevat kysymykset ja ilmotukset Jobille (38: 3—7) saavat merkillisen valaistuksen Suuressa pyramiidissa, jonka arvellaan itsessään ja mittainsa kautta esittävän maata ja Jumalan suunnitelmaa siihen nähden. Kuva, jota käytettiin, on kuva rakennuksesta, ja me uskomme, että se sopii ainoastaan pyramiidin muotoiseen rakennukseen. Kieli, vaikka se ensisijassa koskeekin maata, on niin laadittu, että se sopii siihen selvitykseen, minkä Suuri pyramiidi antaa. Ensiksi huomautetaan perustuksen valmistaminen, kallio, jolle Suuri pyramiidi on rakennettu. Toiseksi sen mittain järjestely, piirre mikä on hyvin huomattava Suuressa pyramiidissa, jossa on yllinkyllin merkitseviä mittoja. "Kuka on vetänyt mittanauhan sen yli?" Suuren pyramiidin muodon täydellisyys ja sen täsmällisyys joka suhteessa osottaa että joku mestarikäsi on johtanut sen rakentamisen. "Mihinkä ovat sen pohjaperustukset upotetut?" Suurella pyramiidilla on neljä perustuskulmakiveä, jotka ovat upotetut itse kallioon. "Tahi kuka laski sen kulmakiven?" Yhdellä pyramiidilla on viisi kulmakiveä, mutta tässä tarkotetaan erityistä kulmakiveä — huippukulmakiveä. Niitä neljää, jotka ovat upotetut kallioon perustuskivinä, on jo kosketeltu, ja jälellä oleva on huippukulmakivi. Tämä on merkillisin kivi rakennuksessa — se on täydellinen pyramiidi ja sen mukaan suuntautuvat rakennuksen ääriviivat. Kysymys, joka tarkottaa tätä samaa on sentähden merkitsevä ja kiinnittää huomion sen sopivaisuuteen ja siihen viisauteen ja taitoon, joka valmisti ja sijotti sen huippukulmakiveksi.
Kun siis Raamatussa tehdään viittauksia lukemattomia kertoja tähän vanhaan rakennukseen, niin emme voi epäillä, että, jos kysytään, tämä Herran "todistaja" Egyptinmaassa antaa todisteita, jotka ovat Jehovalle kunniaksi ja vastaavat täydelleen kirjotettua sanaa. Me esitämme tämän "todistuksen" tällä tavalla, koska pimeyden ruhtinas, tämän maailman jumala, ja ne, jotka hän sokaisee totuudelle, epäilemättä tulevat vastustamaan sen todistusta Jumalan henkeyttämäksi yhtä paljon kuin Raamatunkin.
MIKSI, KOSKA JA KUKA RAKENSI SUUREN PYRAMIIDIN.
Tätä kysymystä on viime vuosina pohdittu hyvin paljon sekä tieteelliseltä että raamatulliselta näkökannalta. Vuosituhansien kuluessa ei ole voitu antaa tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen. Sitä vanhaa otaksumaa, että se muka rakennettiin holviksi tai haudaksi jollekin egyptiläiselle kuninkaalle, ei kannata uskoa; sillä sellaisen rakennuksen suunnittelun tekeminen vaati, kuten saamme nähdä, enemmän kuin meidän päiviemme viisauden, puhumattakaan egyptiläisten viisaudesta neljä tuhatta vuotta sitten. Sitä paitsi ei siellä ole mitään mitä voisi verrata ruumisarkkuihin, muumioihin tai hautakirjotuksiin. Suuren pyramiidin salaisuuksia alettiin ymmärtää, ja meidän kysymyksemme alkoivat saada todenmukaisia vastauksia sitten vasta kun oli saavuttu siihen aikaan, jota Danielin ennustuksessa kutsutaan "lopun ajaksi", jolloin tieto tulisi karttumaan ja ymmärtäväiset tulisivat ymmärtämään Jumalan suunnitelman. (Dan. 12: 1, 9, 10.)
Ensimäisen tärkeän työn tähän suuntaan teki hra John Taylor Englannista v. 1859 osottaessaan, että Suuri pyramiidi sisälsi tieteellisiä piirteitä; sen jälkeen on moni pätevä kyky omistanut huomionsa tutkiakseen enemmän tuon ihmeellisen todistajan todistuksia; erittäinkin senjälkeen kun prof. Piazzi Smyth, valtion-astronoomi Skotlannissa kävi siellä tutkien usean kuukauden aikana sen omituisuuksia, ja lahjotti maailmalle ne huomattavat tosiseikat, joita sen rakenne ja mitat osottavat, ja niistä tekemänsä johtopäätökset. Hänen kaikinpuolin tieteelliselle teokselleen "Our Inheritance in the Great Pyramid" (Meidän perintöosuutemme Suuressa pyramiidissa) olemme pääasiassa velassa niistä ajanmääristä, joita olemme tässä luvussa käyttäneet. Meidän kuvamme ovat jäljennöksiä muutamista niistä kahdestakymmenestä viidestä piirroksesta, jotka olivat mainitun teoksen viimeisessä painoksessa.!
Muutama vuosi prof. Smyth'in paluun jälkeen esitettiin otaksuma, että Suuri pyramiidi on Jehovan "todistus", ja että se on yhtä suuren arvoinen jumalallisen kuin tieteellisenkin totuuden todistaja. Se oli uusi ajatus prof. Smyth'ille kuten muillekin. Tämän mielipiteen esitti nuori skotlantilainen Robert Menzies, joka tutkiessaan Suuren pyramiidin tieteellisiä opetuksia, huomasi, että siinä oli samalla profetallisia ja ajanlaskullisia opetuksia.
Pian kävi selväksi että sen rakentamisen tarkotuksena oli huolehtia samalla jumalallisen pelastussuunnitelman kertomisesta, eikä suinkaan vähemmän jumalallisen viisauden kertomisesta mitä tulee tähtitieteellisiin, ajanlaskullisiin, geometrisiin ja muihin tärkeisiin totuuksiin. Mutta kun nämä herrat eivät ole ottaneet vaarin Raamatussa ilmotetun pelastussuunnitelman laajuudesta ja täydellisyydestä niin eivät he myöskään ole panneet mitään huomiota Suuren pyramiidin tähän suuntaan viittaavien todistusten mitä ihmeellisimpiin ja kauniimpiin piirteisiin, minkä me nyt huomaamme mitä suurimmassa määrin täydellisesti vahvistavan aikakausiensuunnitelman ja siihen kuuluvat ajat ja hetket, semmoisena kuin se opetetaan Raamatussa ja esitetään tässä ja edellisissä osissa RAAMATUN TUTKISTELUJA. Ja edelleen näemme me että tämä tiedonaarreaitta, kuten Raamatunkin aarteet, pidettiin tarkotuksella suljettuina, kunnes sen todistukset tarvittaisiin ja ymmärrettäisiin. Eiköhän tämä sisällä että sen suuri Rakennusmestari tiesi, että tulisi aika, jolloin sen todistus olisi välttämätön? toisin sanoen, että olisi tuleva aika, jolloin Raamattua halveksittaisiin, ja vieläpä hänen olemassaolonsa asetettaisiin kysymyksen alaiseksi? silloin kun inhimillinen filosofia tieteen nimellä korotettaisiin ja jokainen esitetty väite alistettaisiin sen koetuksen alaiseksi? Onko Jumala tahtonut ilmaista itsensä ja viisautensa juuri tämän koetuksen kautta? Siltä ainakin näyttää. Tämä rakennus tulee vielä saattamaan häpeään viisaiden viisauden ollen Herran Sebaotin todistus "sinä päivänä" — joka jo on alkanut.
Professori Smyth on päättänyt, että Suuri pyramiidi rakennettiin vuonna 2170 e.K., tulos, mihin hän tuli etupäässä tähtitieteellisten havaintojen perusteella. Kun hän huomasi, että ylöspäin suunnatun käytävän kulmaus vastaa kaukoputkea ja että "Sisäänkäyntikäytävä" vastaa tähtitieteilijän "tähtääjää", rupesi hän tutkimaan mitä erityistä tähteä se on mahtanut osottaa joskus menneisyydessä. Laskelmat osottivat, että a Draconis, lohikäärmetähti, on ollut siinä asemassa taivaalla, että se on osottanut suoraan alas sisäänkäytävään sydänyönä syyspäiväntasauksen aikana v. 2170 e.K. Senjälkeen, ajatellen itseään tähtitieteilijäksi tuona aikana tähtääjä suunnattuna a Draconikseen ja kuvitellen itselleen ylösnousevia käytäviä kaukoputkeksi, jota ne paljon muistuttavat, laski hän mikä tähtiryhmä tai merkitsevä tähti olisi keskellä hänen niin asetettua kaukoputkeaan tuona erikoisena hänen tähtääjänsä ilmaisemana aikana ja huomasi, että Plejadien (Seulasten) eli Seitsentähtien täytyi olla vaadittu tähdistö. Näin ihmeellinen yhteensattumus sai hänet vakuutetuksi, että vuosiluku pyramiidin rakentamiselle oli siten määrätty; sillä a Draconis ei ole vähemmin vertauskuva synnistä ja Saatanasta kuin Seulaset, Seitsentähdet ovat vertauskuva Jumalasta ja maailmankaikkeuden keskipisteestä. Suuri pyramiidi ilmottaa tällä tavalla, että sen Arkkitehti tiesi pahan herrauden ja vallan ihmissuvun alaspäin vievällä synnin tiellä, ja osottaa myöskin sen, mitä on inhimillisen näkemyksen tuolla puolla, nim. että suvun ainoa toivo on Jehova.
Tämä prof. Smyth'in päätelmä, mikä koskee Suuren pyramiidin rakennusvuotta, sai sittemmin mitä voimakkaimman vahvistuksen varmojen mittain kautta, joilla Suuri pyramiidi itse ilmottaa rakennusvuotensa. Ajatus, että Suuri pyramiidi ilmottaa suunnitelmissaan viisauden, jota egyptiläisillä ei voinut olla — jumalallisen viisauden, joka osottaa, että Suuri pyramiidi on rakennettu jonkun hengen elähyttämän Jumalan palvelijan valvonnan alaisena — on johtanut otaksumaan, että Melkisedek rakensi sen. Hän oli "Salemin kuningas" (s.o. rauhan kuningas) ja "Korkeimman Jumalan pappi" ja otti ihmisenä ja esikuvana niin korkean aseman, että hän siunasi Aabrahamia, joka myöskin antoi kymmenykset hänelle. Tästä meillä on hyvin vähän tietoa, paitsi että Melkisedek oli suuri ja rauhaa rakastava kuningas ja että hän eli noihin aikoihin ja likellä sitä paikkaa, missä Suuri pyramiidi sijaitsee. On ajateltu, että Melkisedek, vaikkei ollutkaan itse egyptiläinen, käytti Suuren pyramiidin rakentamisessa egyptiläisiä työntekijöitä. Ja jonkun verran antavat tälle otaksumalle tukea egyptiläiset muistitiedot. Ne kertovat, että Egyptiin näihin aikoihin teki omituisen hyökkäyksen kansa, jota muistitieto yksinkertaisesti kutsuu nimellä Hyksos (s.o. paimenkuninkaat eli rauhaa rakastavat kuninkaat.) Näyttää siltä, etteivät nämä ylimalkaan ryhtyneet häiritsemään Egyptin hallitusta ja että he, oleskeltuaan jonkun aikaa tarkotuksessa, jota perimätieto ei mainitse, jättivät Egyptin yhtä rauhallisesti kuin olivat tulleetkin. Näihin hyksoihin, rauhan kuninkaihin arvellaan Melkisedekin kuuluneen ja luullaan heitä niiksi, jotka rakensivat Suuren pyramiidin — Jumalan alttarin ja "todistuksen" Egyptin maahan.
Josefus ja muut mainitsevat Maneton, egyptiläisen papin ja oppineen sanat: "Meillä oli muinoin kuningas, jonka nimi oli Timaus. Hänen aikanansa tapahtui, en tiedä kuinka, että jumaluus oli meille vihoissaan; ja Itämailta tuli ihmeellisellä tavalla halpasukuisia miehiä (ei sotijoita), Hyksoja, joilla oli rohkeus hyökätä meidän maahamme ja kukistaa se helposti valtansa kautta ilman taistelua. Ja kun heillä oli vallassaan meidän hallitusmiehemme, repivät he jumalien temppelit."
SEN OMITUINEN ASEMA.
Suuri pyramiidi sijaitsee kukkulaisella ylätasangolla, mistä on näköala Niilille, lähellä Kairon kaupunkia Egyptissä. Huomattava seikka sen aseman yhteydessä on, että Niilin suistomaa muodostaa merenrannikon, joka muodoltansa vastaa täydellistä ympyräkehän neljännestä, jonka sisäpuolisessa kulmauksessa pyramiidi juuri on.
Tämän pyramiidin ja rannikon suhteen keksi Yhdysvaltain rannikkomittauksen Ylihydrograafi, hra Henry Mitchell, joka kävi Egyptissä v. 1868 tehdäksensä kertomuksen Suez'in kanavan valmistumisen edistymisestä. Hänen huomionsa Egyptin koko pohjoisrannikon säännöllisestä käyristymisestä johti hänet päättämään, että senkautta oli osotettu joku fysikalisessa suhteessa huomattava keskipiste. Kun hän etsi tätä suuremmoista keskipistettä, huomasi hän, että Suuri pyramiidi oli juuri tässä keskipisteessä; tämä sai hänet huudahtamaan: "Tällä muistomerkillä on fysikalisessa suhteessa tärkeämpi asema kuin millään muulla ihmiskäsin tehdyllä rakennuksella."
Pohjoisessa olevasta Sisäänkäytävästä vedetty viiva sattuu juuri Egyptin rannikon pohjoisimpaan pisteeseen; ja ne viivat, jotka vedetään rakennuksen koillis- ja luoteislävistäjille pitennyksiksi sulkevat kummaltakin puolelta suistomaan väliinsä ja käsittävät niin ollen tuon viuhkanmuotoisen Ala-Egyptinmaan. Ollen rakennettu Gize-kallion pohjoisimmalle syrjälle ja näkyen sektorin tai viuhkan muotoisen Ala-Egyptin yli, voi todellakin sanoa, että se on juuri sen rajalla niinkuin myöskin sen nimellisessä keskipisteessä, kuten profetta Jesaja sanoo. "Sinä päivänä on Herralla oleva alttari keskellä Egyptinmaata, ja patsas (pyramiidi) on Herralla oleva sen rajalla. Ja se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." — Toinen huomattava asianhaara on, että Suuri pyramiidi sijaitsee maapallon maanpinnan maantieteellisessä keskipisteessä — mukaan luettuina myöskin Pohjois- ja Etelä-Amerikka, jotka olivat tuntemattomia vielä vuosisatoja pyramiidin perustuksen laskemisen ja rakentamisen jälkeenkin.
SEN TIETEELLISET OPETUKSET.
Suuri pyramiidi ei puhu meille hieroglyfikirjotuksen eikä myöskään piirustusten kautta vaan ainoastaan asemansa, rakenteensa ja mittainsa kautta. Ainoat alkuperäiset merkit, jotka on huomattu olevan, olivat "Kuninkaan huoneen" yläpuolella olevissa "Konstruktioni-huoneissa"; pyramiidin huoneissa ja käytävissä sitävastoin ei löydy mitään sellaisia. Suuren pyramiidin tieteelliset opetukset jätämme mainitsematta säästääksemme tilaa, koska ei edes yksi sadasta tavallisesta lukijasta ymmärtäisi tieteellisiä termejä, niin että voisivat ymmärtää todistukset ja erittäinkin kun ne eivät kuulu ollenkaan evankeliumiin, jota meidän tarkotuksemme on esittää. Olkoon sentähden kylliksi, kun ainoastaan annamme viittauksen siitä tavasta, jolla se opettaa tiedemiehiä. Esimerkiksi huomataan perustuksen kohdalta neljän asemasivun pituudet yhteenlaskettuna tekevän yhtä monta pyramiidi-kyynärää (noin 18 tuumaa) murto-osineen, kuin päiviä on neljässä vuodessa — lukuunottaen karkausvuodenkin murto-osat. Lävistäjät koillisesta lounaaseen ja luoteesta kaakkoon mitattuina perustuksesta tekevät juuri yhtä monta tuumaa kuin on vuosia precessionalikaudessa. Tämän jakson olivat tähtitieteilijät jo otaksuneet 25,827 vuodeksi ja Suuri pyramiidi vahvistaa heidän päätelmänsä. Etäisyyden aurinkoon, arvellaan, ilmaisee Suuri pyramiidi korkeutensa ja kulmansa kautta 91,840,270 engl. penik. (147,770,994 km), mikä vastaa melkein täydellisesti niitä viimeisiä numeroita, joihin tähtitieteilijät ovat tulleet. Tähtitieteilijät olivat äskeisiin aikoihin saakka laskeneet tämän etäisyyden 90—96 miljoonaksi engl. penik. ja heidän viimeinen laskelmansa ja lopputuloksensa on 92 miljoonaa engl. penik. (148,028,000 km). Suurella pyramiidilla on myöskin oma tapansa ilmaista mitä oikeimmat ohjeet kaikille mitoille ja painoille, mitkä perustuvat maan suuruuteen ja painoon, jotka sen myöskin sanotaan ilmaisevan.
Teol. t:ri Josef Seiss huomauttaa, kertoessaan tämän majesteetillisen todistajan tieteellisistä todistuksista ja sen asemasta, seuraavaa:
"Tämä ihmeellinen rakennus sisältää vielä suuremmoisemmankin ajatuksen. Sen viidestä kulmasta on erittäinkin silmäänpistävä yksi, jossa sen (pyramiidin) sivut ja kaikki rajaviivat päättyvät. Se on huippukulmakivi, joka nostaa puolipäivän aikaan juhlallisen sormensa aurinkoa kohti ja ilmaisee etäisyytensä kautta perustuksesta keskimääräisen etäisyyden maasta aurinkoon. Ja jos me menemme takaisin siihen vuoteen, minkä pyramiidi itse ilmaisee ja katsomme mitä tämä sormi silloin näytti puoliyönä, niin saamme vielä paljon ylevämmän selityksen. Tiede on viimeksi huomannut, että aurinko ei ole mikään kuollut keskipiste, jonka ympäri kiertää kiertotähtiä, mutta joka itse olisi paikallaan oleva. Nykyään on tullut vahvistetuksi, että myöskin aurinko liikkuu, vieden mukanaan loistavan pyrstötähtiseurueensa noiden ja omien saattolaistensa kanssa jonkun tavattoman paljon suuremman keskipisteen ympäri. Tähtitieteilijät eivät ole vielä täydellisesti yksimielisiä siitä, mikä tai missä tämä keskipiste on. Muutamat kumminkin arvelevat löytäneensä sen suunnan olevan Plejadit (Seulaset) ja erittäinkin niissä tähti Alcyone, keskimäinen noista kuuluisista plejadi-tähdistä. Kunnia tämän keksimisestä kuuluu etevälle saksalaiselle tähtitieteilijälle prof. J. Maedler'ille. Tähti Alcyone on siis, niin paljon kuin tiede kykenee päättämään, se keskiyön valtaistuin, missä on koko painolaki-järjestelmän keskipiste ja mistä Kaikkivaltias hallitsee maailman kaikkeutta. Ja tässä on huomattava se tosiasiain ihmeellinen vastaavaisuus, että Suuren pyramiidin rakennusvuonna syyspäiväntasauksen keskiyönä ja siis vuoden oikeana alkamispäivänä [Juutalaisen vuoden alku, joka alkaa sovintopäivänä, kuten osotetaan Raamatun tutkistelujen II osassa] jollaisena se vieläkin säilyy monien kansanheimojen perinnäiskertomuksissa, olivat Seulaset jakaantuneet tämän pyramiidin puolipäiväpiirin kohdalla niin että tähti Alcyone (Tauri) oli juuri tällä linjalla. Tässä on siis laatuaan mitä korkein ja ylevin viittaus, minkä inhimillinen tiede koskaan on ainoastaan kyennyt ilmaisemaan ja mikä näyttää luovan ennen aavistamattoman valtavan merkityksen Jumalan puheeseen Jobille, kun hän sanoi: 'Taidatko solmea Plejadien suloisen vaikutuksen'" (engl. k.)?
SEN TODISTUS LUNASTUSSUUNNITELMAAN NÄHDEN.
Samalla kuin jokainen piirre siitä mitä Suuri pyramiidi opettaa on tärkeä ja mielenkiintoa herättävä, niin on sen äänetön, mutta hyvin puhuva vertauskuvallisuus Jumalan suunnitelmasta — aikakausiensuunnitelmasta se, mikä eniten kiinnittää meidän mieltämme. Olisi kumminkin mahdotonta ymmärtää Jumalan suunnitelmaa Suuren pyramiidin esittämässä muodossa, jollemme ensin olisi löytäneet sitä suunnitelmaa Raamatusta. Mutta sittekun me olemme nähneet sen esitettynä siellä, on hyvin uskoa vahvistavaa nähdä se taas täällä niin kauniisti ääripiirteettäin esitettynä; ja edelleen on huomattavaa että sama suuri Luoja antaa tunnustuksensa ja todistuksensa sekä luonnon totuuksille että ilmestyksen totuuksille tässä ihmeellisessä kivi-"todistuksessa".
Tällä alalla on, ulkoapäin katsottuna, Suuren pyramiidin opetuksella kaunis merkitys, sen kautta että se esittää Jumalan suunnitelman täytäntöön vietynä, sellaisena kuin se tulee olemaan tuhatvuotiskauden lopussa. Kruununa siinä tulee olemaan Kristus, tuo tunnustettu pää yli kaikkien; ja jokainen muu kivi tulee ihan täydellisenä olemaan, sopivasti liitetty tuohon ihanaan rakennukseen. Kaikki karsiminen, puhdistaminen ja sovitteleminen tulee silloin olemaan loppuun saatettu ja kaikki tulevat riippumaan ja olemaan sidottuina toisiinsa ja päähänsä rakkaudella. Jos Suuri pyramiidi esittää Jumalan suunnitelman kokonaisuudessaan, täydellisenä, täytyy sen huippukulmakiven esittää Kristusta, jonka Jumala on korottanut korkealle, olemaan kaikkien päänä. Ja että se todellakin esittää Kristusta, käy selville, ei ainoastaan sen täydellisestä sopivaisuudesta vertauskuvaksi Kristuksesta [Katso I osa, 5 luku; myös aikakausien kartta, I osa x, y, z, W.] vaan myöskin niistä lukuisista profettain, apostolien ja meidän Herramme Jeesuksen itsensäkin tekemistä viittauksista tähän vertauskuvaan.
Jesaja (28: 16) viittaa Kristukseen "kalliina kulmakivenä". Sakarja (4: 7) tarkottaa sen asettamista tuon valmistetun rakennuksen huipulle suuren riemun vallitessa sanoessaan: "Hän tuo esille harjakiven, riemuhuudon kaikuessa: armo, armo olkoon hänelle!" Epäilemättä oli silloin kun Suuren pyramiidin pää eli huippukivi laskettiin suuri riemu rakennusmiesten ja kaikkien niiden kesken, joiden mieltä kiinnitti saada nähdä, kun kruunu asetettiin loppuunsaatetun rakennuksen päälle. Job (38: 6, 1) puhuu myöskin siitä ilosta, joka vallitsi silloin kun tuo ylin kulmakivi laskettiin, ja hän ilmaisee erittäin huippukulmakiven eli sen kulmakiven, joka kruunasi kaiken, mainitsemalla ensin nuo toiset neljä kulmakiveä, sanoessaan: "Mihinkä ovat sen pohjaperustukset upotetut, tahi kuka on sen kulmakiven laskenut, kun aamutähdet ynnä iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?" Profetta Daavid tarkottaa myöskin meidän Herraamme ja käyttää kuvakieltä, joka hyvin vastaa sitä mitä tämä Egyptin "todistaja" käyttää. Hän sanoo profetallisesti tulevaisuuden näkökannalta: "Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut huippukulmakivi. Jehovan työtä on tämä. Se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä (tuhatvuotispäivä, Kristuksen ihanuuden päivä maailman päänä ja hallitsijana), jonka Jehova teki; me tahdomme iloita ja riemuita siitä". (Ps. 118: 22—24 engl. k.). Lihallinen Israel ei osannut ottaa Kristusta vastaan huippukivenään ja tuli sentähden hyljätyksi olemasta Jumalan erityisenä huoneena — hengellinen Israel rakennettiin sen sijaan Kristuksessa, Päässä. Ja me muistamme että Herramme sovitti juuri tämän ennustuksen itseensä ja osotti, että hän oli hyljätty kulmakivi, ja että Israel, rakennusmiestensä, pappien ja fariseusten kautta, olivat ne, jotka hylkäävät hänet. (Matt. 21: 42, 44; Apt. 4: 11).
Kuinka täydellisesti Suuren pyramiidin huippukivi valaiseekaan kaikkea tätä! Huippukivi, joka valmistettiin ensin, oli työntekijöille esikuvana ja mallina koko rakennuksesta, jonka kaikki kulmat ja mittasuhteet tuli sovittaa sen mukaan. Mutta me voimme helposti kuvitella itsellemme, että ennenkuin tämä huippukivi hyväksyttiin esikuvaksi koko rakennukselle, hylkäsivät rakennusmiehet sen arvottomana, koska heidän joukossaan muutamat eivät voineet ajatella sille mitään sopivaa paikkaa: sillä sen viisi sivua, viisi nurkkaa ja kuusitoista kulmaa tekivät sen sopimattomaksi rakennukseen, kunnes tarvittiin juuri huippukiveä, ja silloin ei taas kelvannutkaan mikään muu kivi. Kaikkina vuosina, jolloin rakentaminen jatkui, oli tuo ylin kulmakivi "loukkauskivi" ja "pahennuksen kallio", niille, jotka eivät tunteneet sen käytäntöä ja paikkaa; aivan niinkuin Kristus on ja tulee yhä edelleen olemaan monelle, kunnes ovat nähneet hänet korotettuna Jumalan suunnitelman Pää-kulmakiveksi.
Pyramiidin muoto kuvaa täydellisyyttä ja puhuu meille vertauskuvin Jumalan suunnitelmasta, osottaen, että "hän aikain täyttyessä on kokoava yhteen (sopusointuiseksi perheeksi, vaikka eri olemassaolotasoilla) kaikki taivaissa ja maan päällä, Pään, Kristuksen alle" — ja että kaikki, jotka eivät tule yhdenmukaisiksi, karsitaan pois — Ef. 1: 10; 2: 20, 22. — Wilson' Diaglott (kreikk. engl. U.T.).
KUINKA SUUREN PYRAMIIDIN SISÄINEN RAKENNE ILMAISEE PELASTUSSUUNNITELMAN ÄÄRIVIIVAT.
Mutta kuten tuon suuren rakennuksen ulkopuolinen todistus siten on täydellinen ja sopusoinnussa Jumalan kirjotetun ilmestyksen kanssa, samaten on sen sisäinen rakenne vielä ihmeellisempi. Kun sen ulkonainen muoto valaisee täytäntöön saatetun Jumalan pelastussuunnitelman tulosta [Aikakausien kartta I osassa], niin ilmaisee ja valaisee sen sisäinen rakenne taas jokaisen tämän suunnitelman huomattavamman piirteen sellaisena kuin se on kehittynyt aikakaudesta aikakauteen aina ihanaan ja täydelliseen täytäntöönsä asti. Tässä esittävät kivet eri korkeuksilla eli tasoilla kaikkien niiden täydellisyyttä, jotka Kristuksen meidän Päämme alaisina tehdään yhdenmukaisiksi Jumalan täydellisen tahdon kanssa, kuten me jo olemme nähneet Raamatun todistuksesta. Toiset tulevat täydellisiksi inhimillisellä tasolla, toiset henkisellä ja toiset taas jumalallisella tasolla eli luonnossa. Siten on "Kuninkaan huoneen" lattia viidennelläkymmenennellä muurauskerroksella, "Kuningattaren huoneen" kahdennellakymmenellä viidennellä kerroksella, ja "Ensimäisen nousevan käytävän" alin pää tulisi, jos sitä jatkettaisi "Tulpan" läpi, olemaan pyramiidin asemaviivalla, kuten heti tullaan näyttämään. Niin ollen näyttää Suuri pyramiidi asemaviivastaan ylöspäin olevan tunnusmerkkinä Jumalan koko ihmiskuntaa varten valmistamasta pelastussuunnitelmasta eli synnistä ja kuolemasta nostamisesta. Asemaviiva vastaa niinollen sitä vuotta, jolloin Jumala vahvisti lupauksensa esikuvalliselle Israelille — kohottamisen eli pelastamisen alkua.
Kehotetaan tutkimaan huolellisesti piirrosta, joka esittää tuon ihmeellisen rakennuksen sisäisen rakenteen. Suurella pyramiidilla on ainoastaan yksi ainoa oikea "Sisäänkäyntikäytävä". Tämä käytävä on säännöllinen, mutta matala ja alaspäin viettävä ja johtaa alas pieneen huoneeseen eli "Maanalaiseen huoneeseen", joka on hakattu kallioon. Tämä huone on omituinen rakennustavaltaan sen kautta että katto on hyvin puhdistettu jota vastoin sivuja on ainoastaan alotettu ja pohja on aivan ryhmyinen ja siistimätön. Tämä on antanut aihetta ajatella "pohjatonta kuilua" ("pimeydenkuilua", uusi Raamatun käännös), jota kuvausta Raamatussa käytetään ilmaisemaan onnettomuutta, unholaa ja tyhjäksitekemistä. "Sisäänkäyntikäytävä" esittää sopivalla tavalla ihmissuvun alaspäinmenevää kulkua perikatoa kohti; "Maanalainen huone" taas valaisee eriskummallisen rakennustapansa kautta sitä suurta hädän aikaa, onnettomuutta, perikatoa, synnin palkkaa, mihin alaspäin vievä kulku johtaa.
"Ensimäinen nouseva käytävä" on jotakuinkin yhtä iso kuin "Sisäänkäyntikäytäväkin", mistä se saa alkunsa. Se on pieni, matala ja vaikeasti noustava, mutta se avautuu ylipäässään suureen, muhkeaan käytävään, jota kutsutaan "Suureksi galleriaksi", jonka katto on seitsemän kertaa korkeampi kuin niiden käytävien, jotka johtavat sinne. Matalan "Nousevan käytävän" arvellaan esittävän lakitaloutta ja Israelia kansakuntana Egyptistä lähdöstä alkain. Siinä jättivät he maailman kansakunnat ja heidän alaspäin vievän tiensä ollakseen Jumalan pyhänä kansana ja hänen lakinsa alaisena — aikoen senjälkeen vaeltaa ylöspäin vievää ja vaikeampaa tietä kuin pakana-maailma, s.o. aikoen pitää lain. "Suuren gallerian" katsotaan esittävän evankelisen kutsun aikaa — yhä edelleen ylösnouseva ja vaikea, mutta ei matala ja ahdas niinkuin sen takana oleva. Tämän käytävän suurempi korkeus ja avaruus kuvaa hyvin niitä suuremmoisia toiveita ja sitä suurempaa vapautta, joka kuuluu kristilliseen armotalouteen.
"Suuren gallerian" lattian alapään tasalta alkaa "Vaakasuora käytävä", joka on sen (Suur. gall.) alla ja joka johtaa pieneen huoneeseen, jota tavallisesti kutsutaan "Kuningattaren huoneeksi". "Suuren gallerian" ylipäässä on toinen matala käytävä, joka johtaa pieneen huoneeseen, jota kutsutaan "Esihuoneeksi", jonka rakenne on hyvin omituinen ja joka muutamissa herättää ajatuksen koulusta — paikasta, missä opetetaan ja koetellaan.
Mutta huomattavin huone Suuressa pyramiidissa sekä suuruuteen että aseman tärkeyteen nähden on vähän etäämpänä oleva toisen matalan käytävän kautta "Esihuoneesta" erotettu huone. Tämä on tunnettu "Kuninkaan huoneen" nimellä. Sen päällä on muutamia pieniä huoneita, joita kutsutaan "Konstruktionihuoneiksi". Mitä ne merkitsevät, jos niillä joku merkitys on, niin ei niillä ainakaan ole ihmisiin tahi muihinkaan jaloilla käveleviin olentoihin nähden mitään merkitystä, vaan henkiolentoihin nähden; sillä huomattakoon, että vaikka sivut ja katto ovat suorakulmaisia ja puhdistettuja, niin ei niissä yhdessäkään ole lattiata. "Kuninkaan huoneessa" on "Arkku" eli kivilaatikko; ainoa huonekalu, mikä on Suuressa pyramiidissa. "Kuninkaan huoneen" ilmanvaihdosta on huolehdittu kahden ilmaputken kautta, jotka lävistävät sen seinät vastakkaisilta puolilta ulottuen aina ulkopintaan asti — jotka rakentajat ovat jättäneet tätä tarkotusta varten. Muutamat ovat lausuneet sen arvelun että löytyy vielä toisia huoneita ja käytäviä tulevaisuudessa löydettäviksi, mutta me emme ole samaa mielipidettä: meistä tuntuu että ne käytävät ja huoneet, jotka jo on löydetty täydelleen ilmaisevat Jumalan aikoman tarkotuksen todistaa jumalallinen suunnitelma kokonaisuudessaan.
"Suuren gallerian" ala- eli pohjoispään länsisivulta suuntautuu alaspäin säännötön käytävä, jota kutsutaan "Kaivoksi" ja joka johtaa alaspäin vievään "Sisäänkäyntikäytävään". Se kulkee luonnolliseen kallioon hakatun "Luolan" läpi, yhteys tämän käytävän ja "Suuren gallerian" välillä on aivan järjestämättömässä kunnossa. Näyttää siltä että käytävä "Kuningattaren huoneeseen" alunperin on ollut peitossa, senkautta että "Suuren gallerian" lattialaatat peittivät sen; ja että myöskin "Kaivon" suu on ollut kivilaatan peittämä. Mutta nyt on "Suuren gallerian" alapään suu revitty pois, ja tämän kautta on käytävä "Kuningattaren huoneeseen" avautunut ja "Kaivo" jäänyt avoimeksi. Ne jotka ovat olleet siellä ja tutkineet asiaa, sanovat, että näyttää siltä kuin "Kaivon" suussa olisi tapahtunut räjähdys, joka on rikkonut sen alhaaltapäin. Meidän mielipiteemme kumminkin on, että ei mitään sellaista räjähdystä koskaan ole tapahtunut; vaan että rakennusmiehet ovat jättäneet asianhaarat sellaisiksi kuin ne ovat, tarkotuksella saada ilmaistuksi samaa kuin olisi saatu ilmaistuksi tuon luulotellun räjähdyksen kautta, jota kosketellaan tuonnempana. Sellaisena kuin asianhaarat nyt ovat, ei yhtään näistä kivistä ole löydettävissä, ja olisi ollut hyvin vaikeata poistaa ne.
"Suuren gallerian" yli eli eteläpäähän ulottuu "Esihuoneen" ja "Kuninkaan huoneen" lattia muodostaen "Suuren gallerian" ylipäähän jyrkän kaiteen eli korkean portaan. Tämä porras (askel) on eteläseinästä kuudenkymmenen yhden tuuman (n. 1,55 m) päässä. "Suuren gallerian" eteläpään seinä on myös yhdessä suhteessa omituinen: se ei ole kohtisuora, vaan kallistuu pohjoiseen päin — seitsemän tuumaa (n. 18 cm) katonrajassa — ja juuri ylimmässä kohdassa on aukko eli käytävä, joka on "Kuninkaan huoneen" yläpuolella olevien "konstruktioni-huoneiden" yhteydessä.
Pyramiidin käytävät ja lattiat ovat kalkkikiveä, ylimalkaan koko rakennuskin, lukuunottamatta "Kuninkaan huonetta", "Esihuonetta" ja niiden välistä käytävää, missä lattiat ja katot ovat graniittia. Ainoa pala graniittia muualla koko rakennuksessa on graniitti-"Tulppa", joka on lujasti tilkitty "Ensimäisen nousevan käytävän" alapäähän. Sellaisena kuin rakentajat alunperin jättivät "Ensimäisen nousevan käytävän" oli se alapäästään, mistä se on yhteydessä "Sisäänkäyntikäytävän" kanssa, suljettu erittäin sopivalla kulmikkaalla kivellä; ja tämä oli tehty niin hyvin, että "Ensimäinen nouseva käytävä" oli tuntematon, kunnes silloin kun "oikea aika" oli tullut kivi putosi. Hyvin likellä "Ensimäisen nousevan käytävän" alapäätä ja heti sulkukiven takana, oli graniitti-"Tulppa", joka on tehty kiilanmuotoiseksi ja on nähtävästi aijottu pysymään siinä, koska se toistaiseksi on vastustanut kaikkia poistamisyrityksiä. Vaikka vanhat tunsivat hyvin "Sisäänkäyntikäytävän", minkä historiankirjottajat vahvistavat, oli kuitenkin arabialainen kalifi Al Mamoun nähtävästi tietämätön sen täsmällisestä asemasta, paitsi että kansantarinat sijottivat sen pyramiidin pohjoissivulle, kun hän v. 825 j.K. suurilla kustannuksilla mursi sisäänkäyntikäytävän toivoen löytävänsä ihmeellisiä aarteita. Mutta vaikka se sisältääkin laajoja tietopuolisia aarteita, joita nyt pidetään arvossa, niin ei se sisältänyt mitään sitä lajia aarteita, joita arabialaiset etsivät. Heidän vaivannäkönsä ei ollut kumminkaan aivan turha; sillä heidän työskentelynsä aikana vieri se kivi, joka sulki nousevan käytävän, pois paikaltaan ja putosi "Sisäänkäyntikäytävään" ilmaisten salaisuuden, paljastamalla "Ensimäisen nousevan käytävän". Arabialaiset luulivat että he vihdoinkin olivat löytäneet tien kätketyille rikkauksille, ja kun eivät kyenneet poistamaan graniitti-"Tulppaa", mursivat he käytävän sen viereen, koska oli paljon helpompi hakata pehmeämpää kalkkikiveä.
SUUREN PYRAMIIDIN AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAA KOSKEVA TODISTUS.
Eräässä kirjeessään prof. Smyth'ille sanoi tuo nuori skotlantilainen, hra Robert Menzies, joka ensin esitti arvelun, että sillä, mitä Suuri pyramiidi opettaa on myöskin uskonnollinen eli Messias puolensa, seuraavaa: —
Suuren gallerian pohjoispään alusta nousevassa asteikossa alkavat meidän Vapahtajamme elämänvuodet ilmaistuina niin, että tuuma vastaa vuotta. Kolmekymmentäkolme tuuma-vuotta vie meidät siis keskelle "Kaivon" suuta.
"Kaivo" on niin sanoaksemme, tämän kaiken avain. Se esittää sekä meidän Herramme kuolemaa ja hautausta että myöskin hänen ylösnousemistaan. Tämä jälkimäinen osotetaan sen jo huomautetun piirteen kautta, että "kaivon" suu ja ympäristö näyttää siltä kuin räjähdys olisi alhaaltapäin särkenyt sen. Niin särki meidän Herramme kuoleman siteet ja toi senkautta elämän ja kuolemattomuuden valoon — avasi uuden tien elämään. (Hebr. 10: 20). Murtuneet lohkareet, jotka ympäröivät tämän "Kaivon" ylintä osaa näyttävät sanovan, ettei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää hänet. (Apt. 2: 24.) Kuten "Kaivo" oli ainoa tie jokaiseen noista Suureen pyramiidin nousevista käytävistä, niin on meidän Lunastajamme kuolema ja ylösnousemus myöskin ainoa mahdollisuus langenneen suvun jäsenille saavuttaa joku elämäntaso. Kuten "Ensimäinen nouseva käytävä" oli siellä, mutta oli luoksepääsemätön, niin oli myöskin juutalainen eli lakiliitto elämän tie tai tarjous, mutta käyttämätön ja saavuttamaton elämän tie: ei kukaan langenneen suvun jäsen ole koskaan voinut saavuttaa tai ole koskaan saavuttanut elämää kulkemalla sen määräämää suuntaa. "Ei yksikään ihminen tule vanhurskautetuksi lain teoista" elämään. (Room. 3: 20.) "Kaivon" vertauskuvaama lunastus on ainoa tie, jonka kautta kukaan tuomitun suvun jäsenistä voi saavuttaa tuon suuremmoisen hyvän — joka on valmistettu jumalallisen suunnitelman kautta — ijankaikkisen elämän.
Vuosia ennen sen arvelun esittämistä, että "Suuri galleria" esikuvaa kristillistä armotaloutta, oli prof. Smyth tähtitieteellisten havaintojen kautta vahvistanut vuosiluvun pyramiidin rakentamiselle v. 2170 e.K. Ja kun herra Menzies esitti että jokaisen "Suuren gallerian" lattialinjan tuuma esikuvaa yhtä vuotta, johtui jonkun mieleen, että jos tämä teoria olisi oikea, pitäisi, jos lattialinja mitattaisiin takaperin "Suuren gallerian" alareunasta alkain alas pitkin "Ensimäistä nousevaa käytävää" siihen asti missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään" ja siitä taas ylöspäin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" pyramiidin sisäänkäytävään, tulisi tämän osottaa tai ilmaista joku vastaavaisuus ja niin todistaa pyramiidin rakennusvuosi kuten myöskin tuuma-vuosi teoria oikeaksi. Tämä, vaikka ei ollutkaan mahdotonta oli vaikea koe, ja eräs siviili-insinööri lähetettiin käymään pyramiidissa ja uudestaan ottamaan hyvin tarkat mitat sen käytävistä, huoneista j.n.e. Tämä oli v. 1872; ja hänen tiedonantonsa olivat äärimmäiseen asti vahvistavia. Hänen mittauksensa osottavat äsken kuvatun lattialinjan olevan 2170 1/2 tuumaa "sisäänkäyntikäytävän" seinissä olevaan hyvin hienosti viivattuun viivaan asti. Niin muodoin on sen rakennusvuosi tullut kahdenkertaisesti vahvistetuksi; ja sen ohessa osotetaan että lattialinjoilla sen käytävissä on sekä historiallinen että aikalaskullinen merkitys, mitkä vielä yleisesti tulevat olemaan "todistukseksi Herralle Egyptin maassa".
Tässä, kiitos olkoon niiden tarkkojen käytävistä otettujen mittojen, jotka prof. Smyth on tehnyt, saatamme tulla siihen mikä on meille verrattomasti mieltäkiinnittävintä niistä piirteistä, joita "todistaja" vielä todistaa.
Kun me ensin näimme mitä jo on sanottu suuren pyramiidin todistuksista, sanoimme heti: Jos tämä todellakin on Raamattu kivessä; jos se on asiakirja tuon suuren maailmankaikkeuden Rakennusmestarin salaisista suunnitelmista; asiakirja, joka ilmaisee hänen edeltäpäin tietämisensä ja viisautensa, täytyy ja tulee sen olla täydessä sopusoinnussa hänen kirjotetun Sanansa kanssa. Se seikka, että pyramiidin salaisuudet ovat olleet kätketyt maailmanhistorian kuudennen vuosituhannen loppuun asti, mutta että se nyt alkaa ilmaista todistuksiansa sen mukaan kuin tuhatvuotispäivä edistyy, on täydellisesti sopusoinnussa Raamatun kanssa, jonka runsaat todistukset Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta ovat myöskin olleet salatut maailman perustamisesta asti ja nyt vasta alkavat loistaa täydellisyydessään ja ihanuudessaan.
Me olemme jo esittäneet edellisissä osissa ja tämän osan edellisissä luvuissa Raamatun selvät todistukset, jotka ilmottavat että me olemme uudenajan kynnyksellä — että tuhatvuotispäivä koittaa ja että maan hallitus vaihtuu "tämän maailman ruhtinaalta" ja hänen uskollisiltaan hänelle "jolle se kuuluu" (oston kautta) ja hänen uskollisille pyhilleen. Me olemme nähneet, että vaikka tämän vaihdoksen tulos tulee koitumaan suureksi siunaukseksi, niin tulee kuitenkin vaihdosaika, jolloin nykyinen ruhtinas, tuo "väkevä", sidotaan ja hänen ja hänen huonekuntansa ajetaan pois vallasta (Matt. 12: 29; Ilm. 20: 2), olemaan vaikea hädän aika. Raamatullinen ajanlasku, jota olemme tarkastaneet osottaa, että hädän-ajan alku oli käsillä Kristuksen toisessa tulemisessa (lokakuussa 1874), jolloin kansojen tuomitseminen tulisi alkamaan Herran päivän valaisevien vaikutusten vallitessa. Tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa seuraavasti: —
"Alaslaskeva käytävä", joka johtaa suuren pyramiidin sisäänkäytävästä "Kuiluun" eli "Maanalaiseen huoneeseen" kuvaa maailman kulkua ylimalkaan (tämän maailman ruhtinaan hallitessa) suureen hädän päivään ("kuiluun") asti, missä paha saatetaan loppuunsa. Tämän aikakauden mittaaminen ja ajan määrääminen, jolloin hädän luola saavutetaan on helppoa, jos meillä on joku aikamäärä — piste pyramiidissa, mistä me lähdemme. Meillä on tämä merkki "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren gallerian" yhtymäkohdassa. Tämä piste ilmaisee meidän Herramme Jeesuksen syntymän, kuten "Kaivo" 83 tuumaa kauempana ilmottaa hänen kuolemaansa. Siis, jos me mittaamme takaperin pitkin "Ensimäistä nousevaa käytävää" siihen asti, missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään", on meillä huomattavana joku määrätty päivämäärä alaspäin johtavalla käytävällä. Tämä mitta on 1542 tuumaa (n. 39 m) ja ilmaisee siis v. 1542 e.K. aikamääräksi tässä pisteessä. Mittaamalla sitte alaspäin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" tästä pisteestä "Kuilun" sisäänkäytävään, joka "Kuilu" esikuvaa sitä suurta hädän aikaa ja hävitystä, jolla tämä aikakausi päättyy, kun paha syöstään pois vallasta, huomaamme sen olevan 3457 tuumaa (n. 86,5 m), jotka vertauskuvaavat 3457 vuotta yllä mainitusta ajasta alkain 1542 e.K.; tämä laskelma osottaa 1915 ilmettävän hädän ajan alun; sillä 1542 vuotta e.K. ja 1915 vuotta j.K. tekevät yhteensä 3457 vuotta. Niin muodoin todistaa pyramiidi että 1914 loppu oli aikalaskullisessa suhteessa hädän-ajan alku, hädän-ajan, jonka vertaista ei koskaan ole ollut, sitte kun ihmisiä rupesi olemaan — eikä myöskään koskaan tule. Ja niin muodoin osottautuu, että tämä "todistaja" vahvistaa täydelleen Raamatun todistukset tämän asian suhteen, kuten osotetaan RAAMATUN-TUTKISTELUJEN II OSAN 7:ssä luvussa "Rinnakkaisia armotalouksia".
Ei kenenkään pidä epäillä, että nuo neljäkymmentä tuomion ja vaikeuden vuotta alkoivat syksyllä 1874, sentähden että hätä ei ole saavuttanut niin hirveää ja sietämätöntä tilaa; ja että muutamissa suhteissa, tuon vuoden jälkeen tämä "elonkorjuu"-aika on ollut suuri tiedon edistymisen kausi. Muista, että kaikki tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa ja että sen tekee selväksi piirustus "Kuilusta", jonka prof. Smyth piirusti ilman minkäännäköistä sovittelun aikomusta tähän nähden.
Sitäpaitsi tulee meidän muistaa, että Raamattu selvästi osottaa, että hädän ajan tuomiot alkavat nimiseurakunnasta, valmistuksena sen kukistumiselle ja itsekkäästä taistelusta työn ja kapitaalin välillä, mitkä molemmat nyt järjestäytyvät lähestyväksi hädän päiväksi.
Tämän alimman huoneen eli "Kuilun" muoto ja viimeistely ovat omituisen merkitseviä. Katto ja osittain sivutkin ovat säännöllisiä, mutta mitään lattiata ei ole — sen ryhmyinen, keskeneräiseltä näyttävä pohja laskee itää kohden aina enemmän ja enemmän, antaen aihetta nimeen "Pohjaton kuilu", joksi sitä joskus kutsutaan. Tämä huone puhuu vapaudesta ja rajottamattomuudesta kuten myöskin vaikeuksista, korotuksesta kuten myöskin alennuksesta; sillä kun kulkija saapuu sinne kankeana ja väsyneenä siitä kyykistyneestä asennosta, mihin "Sisäänkäyntikäytävän" ahtaus on hänet pakottanut, huomaa hän täällä että ei ainoastaan alaspäin ole suurempi syvyys, hyvin epätasaisella ja murtuneella "hädän lattialla", vaan hän huomaa myöskin ylhäälläpäin suuren korotuksen, sen kautta että osa tämän huoneen katosta on hyvin paljon korkeammalla kuin sinne johtava käytävä, mikä merkitsee melkoisesti laajentunutta tilaa hänen ymmärryselimillensä.
Kuinka hyvin tämä vastaakaan todellisuutta. Emmekö jo voi nähdä että vapaudenhenki on saavuttanut sivistyneiden kansakuntien kansanjoukot. Me emme pysähdy katsomaan johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta niihin vapauksiin nähden, joita joukot tuntevat ja joita he vaativat, vaikka tämäkin on ilmaistu tässä huoneessa katon korkeuden ja pohjan laskemisen kautta: me huomautamme ainoastaan, että valo meidän päivänämme — Herran päivänä — synnyttää vapauden hengen; ja kun vapauden henki tulee kosketukseen ylpeyden, rikkauden ja vallan kanssa niihin nähden, joilla vielä on valtaa, tulee se aiheuttamaan hädän-ajan, jonka Raamattu vakuuttaa lopulta tulevan hyvin suureksi. Vaikka se vielä tuskin on alkanut, näkevät kuninkaat ja keisarit, suurmiehet ja kapitalistit ja kaikki sen tulevan ja "ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä"; sillä taivaan voimat ovat järkkymässä ja kukistetaan ne lopulta. Nykyisen pahan maailman väärät — valtiolliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset — järjestelmät tulevat vaipumaan unhotuksen mereen, tulevat tyhjäksi tehdyiksi, jota tuo "Maanalainen huone" eli "Kuilu" myöskin vertauskuvaa. Sillä me pidämme "Kuilua" vertauskuvana ei ainoastaan siitä suuresta hädästä, joka tulee kukistamaan ja tekemään tyhjäksi nykyisen asiain tilan (seurauksena siitä, ettei se ole sopusoinnussa sen paremman asiain järjestyksen kanssa, joka saatetaan voimaan Jumalan valtakunnassa), vaan me pidämme sitä myöskin sen varman lopun vertauskuvana, joka kohtaa jokaista olentoa, joka jatkaa juoksemista tuolla alaspäin vievällä tiellä, ja joka tuhatvuotiskauden täydestä valosta huolimatta kieltäytyy luopumasta synneistään ja tavottelemasta vanhurskautta.
Huomaa tässä yhteydessä myöskin toinen asia: "Sisäänkäyntikäytävä" kallistuu tasaisesti alaspäin, kunnes se lähestyy "Kuilua", jolloin se lakkaa kallistumasta ja kulkee vaakasuorasti. Onnettomuudeksi emme löydä mitään tarkkaa mittaa tälle käytävän osalle. Vahvistamaton mitta on 324 tuumaa; joka antaisi vuoden 1590 tai Shakespearen ajan. Kuitenkaan emme kiinnitä mitään huomiota siihen. Yksi asia on varma — tämä matala alaspäin menevä käytävä esittää maailman kulkua, kuten ylöspäin johtava käytävä "Suuressa galleriassa" osotti "kutsutun" seurakunnan kulkua. Muutos alaspäin johtavasta vaakasuoraan suuntaan näyttää sentähden merkitsevän siveellistä tai valtiollista valistusta, tai suosiollista alaspäin menevän matkan hillitsemistä.
Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistus sai välillisesti varmaan paljon aikaan nostaakseen maailmaa joka suhteessa. Se puhdisti siveellisen ilmapiirin sen paljosta tietämättömyydestä ja taikauskosta, ja roomalais-katolilaiset samoinkuin protestantitkin myöntävät sen merkitsevän uutta aikaa yleisessä edistyksessä.
Me emme väitä, kuten muutamat, että kaikki meidän päivinämme johtaisi pikemmin ylöspäin kuin alaspäin. Päinvastoin, me näemme monta asiaa meidän päivinämme, joihin ei voi sivistyksenkään kannalta suostua, puhumattakaan niiden sopusoinnusta Jumalan tahdon kanssa. Me näemme vapaamman "inhimillisen" katsantokannan olevan vallalla maailmassa, joka, joskin kaukana Herramme Jeesuksen uskonnosta, on pitkälle edistynyt verrattuna menneisyyden tietämättömään taikauskoon.
Todellakin on tämä yhteiskunnallinen parannus maailmassa antanut aihetta "kehitysopille" ja saattanut monet päättämään, että maailma on nopeasti tulemassa paremmaksi ja paremmaksi, — ettei se tarvitse mitään pelastajaa ja hänen lunastavaa työtänsä, eikä myöskään valtakuntaa ennalleenasettamis-siunauksineen. Hyvin pian tulee maailma-parka huomaamaan, että kohoaminen ja puhtaan itsekkäisyyden perustus merkitsevät kasvavaa tyytymättömyyttä, ja mahdollista laittomuutta. Ainoastaan Herran kansa, hänen sanansa valaisemana, kykenee näkemään asiat niiden oikeassa valossa.
Mutta ylläkosketeltujen mittain antaessa yhtäpitävät todistukset, oli eräs mitta, joka ei näyttänyt sopivan yhteen Raamatun esityksen kanssa, nim. "Ensimäisen nousevan käytävän" mitta, joka nähtävästi esitti aikaa Israelin Egyptistä lähdöstä Herramme Jeesuksen syntymään saakka. [Tämä ajanjakso ei ole sama kuin se, minkä olemme maininneet II osassa. 7 luvussa ja esittäneet juutalaiseksi aikakaudeksi. Tämä jälkimäinen alkoi 198 vuotta ennen Egyptistä lähtöä Jaakobin kuollessa eikä loppunut ennenkuin Herramme, jonka he hylkäsivät, jätti heidän huoneensa heille autioiksi viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan.] Raamatun kertomusta ajasta sellaisena kuin se on jo ilmotettu [II osa, siv. 269—278], emme voineet epäillä, koska me olimme osottaneet sen oikeaksi niin monella tavalla. Se osotti että aika Egyptistä lähdöstä vuoteen 1 oli tasan 1614 vuotta, mutta "Ensimäisen nousevan käytävän" lattialinja on ainoastaan 1,542 tuumaa. Edelleen tiesimme Herramme ja profettain sanoista varmasti, että lakikausi ja lihallisen Israelin suosio ei loppunut Jeesuksen syntyessä, vaan kolme ja puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen, heidän 70 suosion viikkonsa lopussa, vuonna 36 j.K. [II osa, 7 luku] Täten tekee aikajakso Egyptistä lähdöstä heidän suosionsa täydelliseen loppuun (1614 + 36) =1650 vuotta. Ja vaikka eräässä tarkotuksessa tuo suuremmoinen ja siunauksesta rikas uusi armotalous alkoikin Jeesuksen syntymässä (Luukk. 2: 10—14; 25—38) pitäisi suuren pyramiidin kumminkin jollakin tavoin ilmaista Israelin suosion täysi pituus. Tämän huomasimmekin me ilmaistuksi mitä älykkäämmällä tavalla; graniitti "Tulppa" osottautui olevan kylliksi pitkä täyttämään tämä aikakausi juuri loppuunsa. Silloin tiesimme me minkätähden tämä "Tulppa" oli pantu niin lujasti kiinni ettei kenenkään ollut onnistunut irrottaa sitä. Suuri Rakennusmestari oli asettanut sen sinne, niin ettei se murtuisi, jotta me nyt saisimme kuulla sen todistuksen vahvistavan Raamatun sekä sen suunnitelmaan että aikalaskuihin nähden.
Mitatessamme tätä käytävää ja "Tulppaa" tulee meidän ajatella sitä kiikariksi tai kaukoputkeksi, josta "tulppa" on vedetty ulos niin pitkälle että sen ylin pää on tullut siihen paikkaan, missä alunperin sen alin pää on ollut. Etäisyys "suuren gallerian" pohjoisesta sisäänkäytävästä alaspäin graniitti-"tulpan" alimpaan päähän asti on 1,470 tuumaa ja jos me tähän lisäämme "tulpan" pituuden 179 tuumaa, saamme kokonaissummaksi 1,649 tuumaa, joka vastaa 1649 vuotta; ja yhden tuuman erotus tästä saadun luvun ja niiden 1650 vuoden välillä, jotka Raamatullinen aikalasku ilmottaa tämän aikakauden pituudeksi, on helposti selitettävissä, kun me muistamme että tuon graniitti-"tulpan" toista päätä ovat melkoisesti hanganneet ne, jotka koettivat saada sen pois kiinteältä paikaltaan käytävässä.
Niin ollen vahvistaa tämä kivi-"todistaja" täydellisesti Raamatun todistuksen, ja osottaa että aikajakso Israelin Egyptistä lähdöstä heidän kansallisen suosionsa täydelliseen loppuun asti [II osa, 3 luku], vuonna 36 j.K. oli 1650 vuotta. Mutta älköön kukaan sekottako tätä aikajaksoa sen aikajakson kanssa, joka esitetään juutalaisen ja kristillisen armotalouden rinnakkaisuuksissa edellisessä osassa — missä osotetaan että nämä aikakaudet ovat kumpikin 1845 vuotta pitkät, toinen Jaakobin kuolemasta vuoteen 33 j.K. ja toinen vuodesta 33 j.K. vuoteen 1878.
Eikä siinä kyllin että tämä oli älykäs tapa kätkeä ja kumminkin ilmaista aika Egyptistä lähdöstä Vapahtajamme syntymään (jotta se määrättynä aikana vahvistaisi Raamatun todistuksen), vaan tarkkaavaisen lukijan pitäisi ilman vaikeutta huomata, että se kahdestakin syystä voi tapahtua ainoastaan jollakin samallaisella tavalla. Ensiksikin, koska juutalainen armotalous ja suosio ei ainoastaan alkanut Jaakobin kuollessa, ennen Egyptistä lähtöä, vaan myöskin ulottui kristilliseen armotalouteen ja kulki sen kanssa rinnatusten niinä kolmenakymmenenä kolmena vuotena, jolloin Herramme eli maan päällä; ja toiseksi, jos "Ensimäinen nouseva käytävä" olisi tehty kyllin pitkäksi, jotta se olisi täydellisesti esittänyt juutalaisen ajan vuosi-tuumissa, olisi käynyt välttämättömäksi tehdä pyramiidi vielä suuremmaksi, mikä taas olisi hävittänyt sen tieteelliset piirteet ja opetukset.
Tutkikaamme nyt "Suurta galleriaa" "Ensimäisen nousevan käytävän" loppukohdasta ja pankaamme merkille myöskin sen vertauskuvalliset todistukset. Se on seitsemän kertaa korkeampi kuin "Ensimäinen nouseva käytävä". Sen seinissä on seitsemän kerrosta toistensa yli työntyviä kiviä, tasaisesta, hienoksi kiillotetusta kivestä ja kerran kauniista, kermanvärisestä kalkkikivestä. Se on kaksikymmentä kahdeksan jalkaa (n. 8,4 m) korkea, vaikkakin hyvin kapea, senkautta ettei se ole ainoassakaan kohdassa kuutta jalkaa (n. 1,8 m) leveämpi, mutta supistuen alaspäin on se lattian kohdalta ainoastaan kolme jalkaa (n. 0,9 m) ja katosta vieläkin soukempi. Prof. Greaves, professori Oxfordissa viidennellätoista vuosisadalla, kirjotti selonteossaan siitä: —
"Tämä on hyvin komea työ eikä ole huonompi taiteelliseen huomattavaisuuteen tai aineelliseen rikkauteen nähden mitä komeampia ja suuremmoisempia rakennuksia. Tämä galleria eli korridoori tai miksi sitä kutsuisin on rakennettu valkosesta, kiillotetusta marmorista (kalkkikivestä), joka on leikattu hyvin tasaisiksi nelikulmaisiksi laatoiksi. Samallaisesta aineesta kuin lattia, samallaisesta on katto ja myöskin sivuseinät tehdyt; liitossaumat ovat niin tiiviit, että tarkka silmä tuskin niitä erottaa; ja juuri ylöskäytävän kaltevuus ja nousu antaa tälle kaikelle viehätystä, vaikka se tekeekin pääsyn sitä liukkaammaksi ja vaikeammaksi… Marmori-(kalkkikivi) möhkäleiden muodossa ja järjestyksessä on pala arkkitehtuuria, joka minun mielestäni on hyvin aistikasta, senkautta että kaikki kerrokset eli rivit, joita onkin vain seitsemän (niin suuria ovat nämä kivet), pistäytyvät ja riippuvat toistensa yli noin kolme tuumaa (n. 7.5 cm); ylimmän kerroksen alin osa riippuu seuraavan rivin ylimmän osan yli, ja muut järjestyksessään sen mukaan kuin ne laskevat."
Ja prof. Smyth selittää olevan mahdotonta esittää niitä mitenkään kuvassa; hän näet sanoo:
"Käy yli ymmärryksen tehdä siitä tekniikan sääntöjen mukaisia perinpohjaisia piirroksia, sen kapean leveyden, sen suuren holvimaisen korkeuden ja sen pitkän lattian hyvin omituisen kallistuvaisuuden tähden; lattia, joka, kun sitä katsoo sen pohjoispäästä etelään päin, nousee ylöspäin ja ylöspäin pimeydessä, nähtävästi loppumattomiin; ja sellaisella jyrkkyydellä, ettei minkään taiteilijan näköala siitä, maalattuna pystysuoralle pohjapiirrokselle, saattaisi koskaan toivoa voivansa esittää enemmän kuin pienen osan tästä lattiasta, joka ulottuu ylös läpi koko kankaan ja katoaa sen yläreunassa. Jos sen sijaan katsotaan pohjoiseen päin gallerian eteläpäästä, katoaa lattia heti, ja silmäin korkeudella, jonkun matkan päässä näkyy osa jyrkästi laskevaa kattoa. Muuten antaa kivien työntyminen toistensa yli noissa pimeissä seinissä, jotka kulkevat ohi kummallakin puolella, vakavan vaikutuksen; mutta kaikki tämä huolestuttavassa kaltevuudessa, joka puhuu vaikeudesta yhteen suuntaan, vaarasta toiseen ja valtavasta vuoresta kaikkialla."
Minkä ihmeellisen valaistuksen antaakaan "Suuri galleria" totisen, kristillisen Seurakunnan kulusta ja pienen voittaja-lauman vaelluksesta evankelikauden pitkänä ajanjaksona. Sen kerran kauniit, kermanvalkoset seinät ja katto, muodostettuina säännöllisistä toistensa yli työntyvistä kivistä, jotka kaikki kallistuvat ylöspäin, eivät tarkota nimiseurakunnan historiaa, kuten muutamat ovat luulleet — muuten eivät ne olisi suinkaan niin säännöllisiä ja ylöspäin suunnattuja — vaan ne puhuvat suuresta Jumalan suosiosta, joka on annettu evankelikautena, "korkeasta kutsusta" määrättyihin etuihin, joka on tarjottu evankelikautena ehdollisesti kaikille oikeamielisille ja joka on avattu ja tehty mahdolliseksi "Kaivon" — lunastuksen kautta.
"Suuren gallerian" huomattava korkeus — seitsemän kertaa sen käytävän korkeus, joka esittää juutalaista armotaloutta (seitsemän on täydellisyyden vertauskuva) — esikuvaa abrahamilaisen lupauksen siunauksen täydellisyyttä, joka todellisuudessa on annettu evankeliseurakunnalle. "Kuninkaan huone" "Suuren gallerian" päässä esittää sen kilpajuoksun päämäärää, johon nykyinen korkea kutsu johtaa kaikki uskolliset; ja tämä "Kuninkaan huone" on, kuten heti saamme nähdä, mitä sopivin vertauskuva seurakunnan lopullisesta kohtalosta. "Kaivo" (joka esikuvaa lunastusta) juuri tämän "Gallerian" sisäänkäytävän vieressä, vertauskuvaa kauniisti meidän vanhurskauttamistamme, minkä jokaisen, joka kulkee tätä tietä, täytyy nähdä ja tunnustaa. Suuri pyramiidi sanoo meille näin: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotusta niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat".
"Suuren gallerian" loppumattomalta näyttävä pituus osottaa kuinka pitkältä evankelikausi on näyttänyt seurakunnan yksityisistä jäsenistä; kun taas sen kapeus esikuvaa hyvin "kaitaa tietä, joka vie elämään"; ja sen jyrkkyys, tien vaikeutta, ja alituista takaisinliukumisen vaaraa niille, jotka eivät ota tarkkaa vaaria askeleistaan. Kumminkin näiden jumalallisen suosion seinien sisällä ovat turvassa ja varmuudessa kaikki ne, jotka edistyvät hyvissä töissä, jotka kasvavat armossa vaeltaen tuota vaikeata tietä ylös, vaeltaen hengen eikä lihan jälkeen.
Kun me katsomme ylöspäin pitkin "Suurta galleriaa", näemme me että sillä on loppu kuten alkukin. Niinmuodoin sanotaan meille, että nuo tavattoman suuret ja kalliit edut, jotka ovat kestäneet koko evankelikauden, tulevat kerran lakkaamaan — tuo ihmeellinen korkea kutsu Kristuksen kanssaperillisyyteen hänen "morsiamenaan" tulee päättymään, kun luku, kyllin suuri täyttämään "pienen lauman", on ottanut vastaan kutsun. Sen mitä tämä — kivi-"todistaja" näin osottaa kuvan kautta, esittää Raamattu hyvin selvästi: se osottaa, kuten olemme nähneet, että etu saada juosta "korkean kutsun" palkinnon saavuttamiseksi, kuuluu ainoastaan evankelikaudelle. Sitä ei ole koskaan ennen myönnetty — Ruhtinaamme Jeesus oli ensimäinen, jolle se tarjottiin, ensimäinen, joka otti vastaan sen uhraamiseen sisältyvät ehdot ja ensimäinen, joka sai siitä luvatun palkinnon. "Suuren gallerian" eteläpää ilmottaa yhtä tarkasti lopun jumalalliseen luontoon kutsumisesta kuin sen pohjoinen pää ilmottaa tarjoumuksen alun tuohon suureen suosioon.
Mutta kun "Suuri galleria" esikuvaa Jumalan meille antamaa "korkeaa kutsua", niin katsokaamme edelleen ja ottakaamme vaarin minne tämä kutsu johtaa kussakin erikoistapauksessa. Me olemme jo nähneet Raamatusta, että me olemme kutsutut kärsimään Kristuksen kanssa, olemaan kuolleet hänen kanssaan ja sitten tulemaan osallisiksi hänen kirkkaudestaan. Ja kaiken tämän huomaamme me sattuvasti vertauskuvatuksi sillä omituisella tavalla, jonka kautta päästään "Suuren gallerian" päässä olevaan "Kuninkaan huoneeseen". Se tie, jota pitkin ne, jotka ottavat vastaan "korkean kutsun", saavat mennä taivaalliseen ihanuuteen, jota "Kuninkaan huone" esikuvaa, ei ole suora. Heitä täytyy ensin koetella joka suhteessa ja huomata Jumalan tahdolle kuuliaisiksi, muuten eivät he voi mennä siihen lepoon, joka on tarjona. Suuri pyramiidi valaisee niin ollen voimakkaasti tämän Raamatun opin ja kaikkein niiden kokemuksen, jotka juoksevat saavuttaakseen tuon suuren palkinnon. Kuten kutsu johtaa vihkiytymiseen ja uhraamisen käytäntöön ottamiseen, niin johtaa "Suuri galleriakin" erinäisiin mataliin käytäviin, jotka vertauskuvaavat sitä. Saavuttuaan sen ylimpään päähän täytyy matkamiehen taipua hyvin alas siinä oviaukossa eli käytävässä, joka vie "Esihuoneeseen". Tämä taipuminen vertauskuvaa sitä inhimillisen tahdon vihkimistä eli kuolemaa, uhrautumisen alkua, mihin ovat kutsutut kaikki ne, jotka tahtovat saavuttaa jumalallisen luonnon. Siitä, kuinka paljon tämä uhrautuminen oikeastaan merkitsee, ovat selvillä ainoastaan ne, jotka ovat vastaanottaneet kutsun ja todellisuudessa luopuneet inhimillisestä tahdosta.
Kun tämän vihkiytymistä esikuvaavan lyhyen käytävän kautta on kuljettu, olemme me n.k. "Esihuoneessa". Tässä loppuu kalkkikivilattia; tästä alkain astutaan lattialla, joka on pelkkää graniittia, jonka voidaan selittää merkitsevän uutta asemaa eli oloa "uusina luomuksina". Mutta asettaessamme jalkamme graniittilattialle astuaksemme uuteen asemaansa uutena luomuksena, huomataan jättiläismäinen graniittisulku; tämä on tunnettu "Graniittipaaden" nimellä. Tämä sulkee laskuoven tavoin tien osittain ja jättää jälelle ainoastaan matalan käytävän, samallaisen kuin se, mistä äsken kuljettiin, 44 tuumaa (n. 1,1 m) korkean, niin että meidän täytyy uudestaan kumartua ennenkuin voimme täydelleen nauttia niistä eduista, joita "Esihuone" esikuvaa. Tämä "Graniitti-paasi" esittää jumalallista tahtoa ja näyttää se sanovan sille, joka äsken on kulkenut siitä matalasta käytävästä, joka esikuvaa oman tahdon hylkäämistä: "Ei ole kyllin siinä että uhraat oman tahtosi, suunnitelmasi ja mielipiteesi; sinä voisit kyllä tehdä tämän kaiken ja hyväksyä sitten kumminkin jonkun toisen tahdon ja suunnitelman; sinun pitää, ei ainoastaan uhrata oma tahtosi vaan sinun täytyy myöskin taipua Jumalan tahdon alle ja ottaa se omasi sijaan ja tulla valppaaksi Jumalan palveluksessa, ennenkuin sinut lasketaan uudeksi luomukseksi ja perilliseksi jumalallisesta luonnosta".
Sittenkun olemme menneet "Graniitti-paaden" ohi, seisomme me esteettömästi "Esihuoneen" graniittilattialla. Se on omituinen huone: sen seinät eroavat toisistaan, näyttää ikäänkuin siinä olisi muutamissa osissa jonkunlainen lautakerros, ja toisiin sen seinistä on taas uurrettu koloja. Muuten se näyttää olevan täynnä opetuksia, joita ei vielä täysin ole osattu selittää. Kumminkin näyttää se ajatus, jonka siellä käyneet ovat esittäneet, että se on kouluhuoneen tapainen, olevan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa mitä meidän siitä tulee odottaa nim. että se esittää totuudesta siinneiden pyhien kokemuksia. Tämä "Esihuone" vertauskuvaa Kristuksen koulua ja sitä opetusta — niitä uskon, kärsivällisyyden, kestäväisyyden j.n.e. koetuksia — johon kaikki joutuvat, jotka ovat vihkineet itsensä kokonaan Jumalan tahdolle; joka lahjottaa heille tilaisuuden voittaa ja osottaa arvokkaisuutensa voittajan paikkaan Kristuksen kanssa hänen tulevan valtakuntansa ihanuudessa. Jos ei meillä ole sellaisia kokemuksia ja koetuksia emme ole lapsia emmekä jumalallisen tason perillisiä (Hebr. 12: 8.) Jumala kouluuttaa ja opettaa meitä nykyisessä elämässämme, senjälkeen kun olemme vihkiytyneet hänen palvelukseensa ja senkautta ei hän ainoastaan koettele meidän uskollisuuttamme häntä kohtaan liittolupauksemme mukaisesti, vaan valmistaa meitä myöskin siihen että me tunnemme myötätuntoa toisten koettelemuksia ja vaikeuksia kohtaan, toisten, joiden ohjaajiksi ja tuomareiksi hän tahtonsa mukaan meidät pian on tekevä. —- 1 Kor. 6: 2, 3.
Meidän ei ole ainoastaan kuoltava tahdollemme, vaan meidän on kuoltava todellisestikin ennenkuin me täydellisesti ja todellisesti voimme astua "uuden", "jumalallisen luonnon" ehtoihin. Ja tämänkin osottaa kivi-"todistaja"; sillä "Esihuoneen" takaosassa on hyvin matala käytävä, jonka kautta päästään "Kuninkaan huoneeseen". Siten tulemme "Kuninkaan huoneeseen", korkeimpaan ja suuremmoisimpaan pyramiidin huoneeseen, joka on jumalallisen luonnon täydellisyyden vertauskuva, jonka "pieni lauma" saavuttaa, ne harvat voittajat, jotka valitaan "monesta kutsutusta" (jota kutsumista "Suuri galleria" vertauskuvaa), ne harvat voittajat, jotka kulkevat itseuhrautumisen ja koetuksen kautta (joita "Esihuone" ja siihen sekä siitä poisjohtavat matalat käytävät vertauskuvaavat). Kutsu "jumalalliseen luontoon" tuli ensin Herrallemme Jeesukselle, jonka lähettämisellä maan päälle oli kahdenlainen tarkotus: 1) vapahtaa syntiset maksamalla lunastushinta Aadamin puolesta ja hänessä kaikkien puolesta, ja 2) että hän tottelevaisuuden kautta, kuolemaan asti osottautui jumalallisen luonnon ja ihanuuden arvoiseksi. Sentähden osotetaan "Suuren gallerian" alkavan meidän Herramme syntymisestä. Se ei sentähden vertauskuvaa evankelikautta, sillä se ei alkanut ennenkuin Jeesus oli tehnyt lopun lakikaudesta, uhrinsa kautta ristillä, 33 vuotta syntymänsä jälkeen; vaan se vertauskuvaa sitävastoin korkeata eli taivaallista kutsua (uhrin kautta) jumalalliseen luontoon — "Kuninkaan huoneeseen". Meidän Herramme oli kutsuttu siihen syntymästänsä saakka: ja Helluntain jälkeen ovat kaikki vanhurskautetut uskovaiset kutsutut tähän samaan korkeaan etuun, kuinka harvat sitten ottavatkaan vastaan uhrautumiskutsun ja kuinka harvat sitte tekevätkään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi sydämestänsä tottelemalla ehtoja — seuraamalla Mestarin jäljissä. Ja se aika, jonka kuluessa "korkea kutsu" jumalalliseen luontoon on voimassa ja koska se loppuu, on ilmaistu "Suuren gallerian pituuden ja päättymisen kautta, kuten jo on osotettu. Kuninkaan huone", johon pääsee ainoastaan "Suuren gallerian" ja "Esihuoneen" kautta, on kaikin puolin korkein ja parhain huone Suuressa pyramiidissa ja vertauskuvaa se sattuvasti jumalallista luontoa. Herra Henry F. Gordon sanoo kuvauksessaan siitä: —
"Se on hyvin komea huone, 34 jalkaa (n. 10,4 m) pitkä, 17 jalkaa (n. 5,2 m.) leveä ja 19 jalkaa (n. 5,8 m) korkea, tehty kauttaaltaan punaisesta, kiillotetusta graniitista; seinät, lattia ja katto ovat nelikulmaisista, suorakulmaisista lohkareista, jotka ovat liitetyt yhteen sellaisella erinomaisella taidolla, ettei kukaan itsevaltainen uuden ajan keisari voisi toivoa itselleen mitään lujempaa, ylevämpää ja aistikkaampaa. Ainoa esine mikä tässä huoneessa on, on tyhjä kanneton (graniitti-) arkku (eli kivilaatikko); ja on huomattavaa, että tämä arkku suuruudeltaan on juuri yhtä suuri kuin liitonarkki moosekselaisessa tabernaakkelissa."
Suuressa pyramiidissa käytetään graniittia vertauskuvaamaan jumalallisia asioita eli jumalallista luontoa, aivan samoin kuin kulta vertauskuvasi sitä Israelin esikuvallisessa tabernakkelissa ja temppelissä; matalat käytävät, jotka johtavat "Esihuoneeseen" ja "Kuninkaan huoneeseen" vastaavat pyhän ja kaikkein pyhimmän esirippuja; ja graniittiarkku, ainoa esine "Kuninkaan huoneessa" vastaa liiton arkkia, joka oli ainoa esine tabernakkelin ja temppelin kaikkein pyhimmässä. Mikä toisessa oli kultaa, on toisessa graniittia ja merkitsevät ne vertauskuvallisesti samaa.
Ja tässä ei ole kaikki: me huomaamme, että samoilla suurilla totuuksilla, jotka ovat vertauskuvallisesti esitetyt tabernakkelin ja temppelin kahdessa huoneessa, pyhässä ja kaikkein pyhimmässä ja niitä erottavissa esiripuissa, on opetuksiinsa nähden täydellinen vastaavaisuus suuren pyramiidin kahdessa huoneessa, "Esihuoneessa" ja "Kuninkaan huoneessa" ja niitä erottavissa matalissa käytävissä. "Esihuone" esikuvaa tabernakkelin pyhän tavoin, sitä olotilan suhdetta Jumalaan, jossa uskovainen lasketaan uudeksi luomukseksi ja Kristuksen kanssaperilliseksi jumalallisesta luonnosta ja ihanuudesta, johon uskovainen astuu, kun hän vastaanotettuaan lunastuksen kautta synteinanteeksiannon ja sovituksen Jumalan kanssa, esittää vanhurskautettuna olentona itsensä eläväksi uhriksi Jumalan palvelukseen. Kuten ensimäinen esirippu tabernakkelissa esikuvasi meidän oman tahtomme vihkimistä, hylkäämistä eli kuolemaa ja täydellistä alistumista Jumalan tahdolle, samaten vertauskuvaa "Esihuoneen" matala käytävä myöskin samaa suurta tapahtumaa, jolla kaikkien niiden uusi elämä alkaa, jotka koskaan tulevat kuninkaallisen papiston jäseniksi.
Sittenkun tämä koe, joka esittää meidän kaikkemme asettamista alttarille, on läpikäyty, ei uskovaista enää lasketa inhimilliseksi olennoksi, vaan "uudeksi luomukseksi", "osalliseksi jumalallisesta luonnosta". Oikeastaan ei hän kumminkaan todellisuudessa tule osalliseksi jumalallisesta luonnosta, ennenkuin hän uskollisesti on oppinut tottelemaan Jumalan tahtoa nykyisen elämän todellisissa koettelemuksissa ja päivittäisissä uhraamisissa ja kurituksissa (joita "esihuone" omituisesti laitettujen seiniensä kautta ja tabernakkelin pyhä taas näkyleipäin pöydän, kultaisen kynttiläjalan ja uhrialttarin kautta esikuvaa); ei ennenkuin hän on todellakin kuollut (jota tabernakkelin toinen esirippu ja pyramiidin "Kuninkaan huoneeseen" johtava toinen matala käytävä esikuvaavat); eikä ennenkuin hän, tultuaan osalliseksi ensimäisestä ylösnousemisesta, on päässyt Kristuksen kanssa luvatun jumalallisen luonnon ja ihanuuden täydellisyyteen — hänen ikuiseen osaansa, jota "Kuninkaan huone" vertauskuvaa. Niin ollen osottaa Suuri pyramiidi ei ainoastaan ihmisen alaspäin synnissä vievän tien, vaan myöskin ne erinäiset jumalallisen suunnitelman asteet, joiden kautta on ryhdytty valmistuksiin ihmisen täydellistä ennalleenasettamista varten syntiinlankeemuksesta, sen tien kautta elämään, jonka Herramme Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on avannut.
Huomattakoon, että graniittilattia ei ulotu aivan "Esihuoneen" etuosaan saakka, jota vastoin katto on graniitista kautta koko huoneen. Tämä näyttää antavan opetuksen, joka on täydellisessä sopusoinnussa sen jumalallisen suunnitelman kanssa, minkä jo olemme nähneet, sellaisena kuin se suhtautuu kutsuttuihin, jotka koettavat tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Ensimäinen matala käytävä vertauskuvaa uskovaisen inhimillisen tahdon vihkimistä, joka todellisuudessa antaa hänelle pääsyn "pyhään" eli pyhään tilaan, jossa hän on toivon kautta ihanuuden ja kuolemattomuuden tuleva perillinen, jota "Esihuoneessa" esittää se, että graniittikatto nyt peittää hänet; kumminkaan ei voi katsoa, että hänellä olisi täysi sisäänpääsy uuteen luontoon ennenkuin hän on tullut "elvytetyksi" toimeen ja uuteen elämään; ja tätä koetta esikuvaa "Graniittipaasi", joka omituisen asemansa kautta, ollen riippuvana ikäänkuin olisi valmis putoamaan ja sen kautta keskeyttämään eteenpäin menon, näyttää sanovan: "Pyhiinvaeltaja, vaikka oletkin tullut näin pitkälle ja olet vihkiytynyt Jumalalle, niin, jos et tule totuuden hengen kautta elvytetyksi tositoimintaan hänen palveluksessaan, tulet sinä yhä edelleen olemaan ilman todellista asemaa jumalallisessa tasossa, johon sinut on kutsuttu". Ne kolme askelta, joiden kautta evankelikautena kutsutut pääsevät Herransa iloon, ovat niinmuodoin ilmotetut suuressa pyramiidissa kuten Raamatussakin. Ne ovat:
1) Vihkiytyminen eli sikiytyminen hengestä totuuden sanan kautta, jota vertauskuvaa "Esihuoneeseen" johtava matala käytävä.
2) Elpyminen tositoimintaan ja uhraamiseen hengen pyhityksen ja totuuden uskomisen kautta; tätä vertauskuvaa "Graniittipaaden" alla oleva matala käytävä.
3) Syntyminen hengestä meidän Herramme täydelliseen kaltaisuuteen, osallisuuden kautta ensimäiseen ylösnousemiseen; tätä vertauskuvaa "Kuninkaan huoneeseen" johtava matala käytävä.
LUONNOLLINEN JA HENKINEN LUONTO ILMAISTUT.
Kun tarkastetaan kuvaa, niin huomattakoon, että viiva, joka ajatellaan vedetyksi Suuren pyramiidin kohtisuoran akselin kautta, jättäisi "Kuningattaren huoneen" ja sen "Vaakasuoran käytävän", "Sisäänkäyntikäytävän", "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren gallerian", tämän viivan eli akselin pohjoispuolelle ja ainoastaan "Esihuoneen" ja "Kuninkaan huoneen", sen eteläpuolelle. Tämän järjestelyn kautta ilmaisee Suuren pyramiidin suunnittelija (Jehova) meille luontojen erotuksen, kuten on huomautettu I osan 10 luvussa.
"Kuningattaren huone", joka esittää ihmiskunnan täydellisyyttä sen jälkeen kun tuhatvuotiskautena kaikki tottelevaiset ja arvolliset ovat ennalleenasetetut Luojan jäljennöksiksi siveellisessä suhteessa, opettaa, senkautta että sen takasivu eli -seinä on samalla viivalla kuin pyramiidin akseli, että, näin ennalleenasetettuna Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, ihmissuku, vaikka yhä edelleenkin inhimillinen, tulee olemaan lähellä jumalallista luontoa, niin lähellä kuin luonto voi olla toista luontoa, josta se on jäljennös. Ja kaikki ylösnousevat käytävät, jotka vievät akselia kohden, osottavat, että Jumalan kansan toivomuksena ja pyrkimyksenä on päästä inhimilliseen täydellisyyteen, kun taas ne, jotka ovat kutsutut evankelikauden seurakunnasta, tulevat pääsemään inhimillistä täydellisyyttä korkeammalle. He tulevat Kristuksen kanssaperillisinä menemään jumalallisen luonnon täydellisyyteen.
Se seikka, ettei "Maanalainen huone" eli "Kuilu", joka esittää vaikeutta ja kuolemaa, ole ihan kokonaan samalla puolen kohtisuoraa akselia kuin "Kuningattaren huone" ja sen käytävä, ei sodi tätä selitystä vastaan; sillä kun asiaa ankarasti arvostellaan, ei se ole mikään osa Pyramiidista. Se on Pyramiidin alla, kaukana sen asemaviivan alapuolella. Mutta se antaa meille kenties toisen opetuksen. Kohtisuora viiva sen takaseinästä sattuisi täsmälleen yhteen "Esihuoneen" takaseinän kanssa; ja sen opetuksen, minkä tästä voi saada, pitäisi olla sopusoinnussa Raamatun tarkotuksen kanssa, nim. että on mahdollista, että muutamat, jotka ovat astuneet "pyhään" eli pyhitettyyn tilaan (jotka ovat siinneet totuuden sanan kautta, ja jotka vielä ovat tulleet tuon saman elvyttämiksi), voivat tehdä synnin, joka johtaa kuolemaan — toiseen kuolemaan.
Siis näyttää siltä, kuin "Kuilun" asema suhteessaan akseliin, jos sillä on mitään merkitystä pyramiidin yläpuolella olevien rakennejärjestelmien kanssa, ilmottaisi, että toinen kuolema — loputon, toivoton tyhjäksitekeminen — on rangaistuksena, ei ainoastaan niille ihmisille, jotka tahallisesti tekevät syntiä, ja jotka tuhatvuotiskauden siunattujen tilaisuuksien aikana kieltäytyvät edistymästä inhimilliseen täydellisyyteen, vaan myöskin niille evankelikauden pyhille, jotka tahallisesti hylkäävät Kristuksen tarjotun ja sitä ennen vastaanotetun heille luetun vanhurskauden puvun.
Toinen kohta, joka ansaitsee huomauttamista suuren pyramiidi-rakennuksen asemaviivan yläpuolella kohtisuoran akselin yhteydessä, on tämä: meidän Herramme ensimäinen tuleminen ja hänen kuolemansa, joita "kaivon" suu merkitsee, ovat silläpuolella pyramiidin akselia, joka esikuvaa inhimillistä luontoa; ja on myöskin huomattava suun asema samalla korkeudella kuin "Kuningattaren huoneeseen" johtava käytävä, joka vertauskuvaa inhimillistä täydellisyyttä. Suuri pyramiidi näyttää siis sanovan: "Hän tuli lihaksi" — "ihminen Kristus Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkein edestä"; kumminkaan ei hän tiennyt mistään synnistä, vaan hän oli pyhä, viaton, syntisistä erotettu eikä hänellä ollut mitään osaa Aadamin suvun alaspäin menevässä syntisessä vaelluksessa (jota vertauskuvaa käytävä "Kuiluun"). Sitäpaitsi ovat "Luolan" asema ja se asianhaara, että se oli luonnollinen eikä hakattu, kuvaavia. Se asianhaara, että se oli luonnollinen, opettaa, että Herran itsensä uhraaminen ei ollut satunnaista, vaan edeltäpäin määrätty ja edeltäpäin järjestetty asia Jehovan suunnitelmassa, päätetty ennenkuin sen suunnitelman toimeenpano, jota pyramiidi vertauskuvaa, oli aljettu. Se asianhaara, että se sijaitsee pyramiidin asemaviivan yläpuolella eikä alapuolella, näyttää antavan opetuksen, joka on sopusoinnussa Raamatun kanssa — että vaikka Herramme kuoli syntisten lunastushintana, ei hän vaipunut syntiin ja alennukseen, vaan oli hän vieläpä kuollessaankin jumalallisen suunnitelman määrättyjen rajojen sisäpuolella niinkuin se vertauskuvataan suuressa pyramiidirakennuksessa sen kautta, että "Luola" on asemaviivan yläpuolella.
Nyt nousee suurta mielenkiintoa herättävä kysymys: vahvistaako pyramiidi, korkean kutsun loppumista koskeva todistus Raamatun samaa asiaa koskevan todistuksen? Osottaako se, että "suuren gallerian" loppu lankeaa täydelleen yhteen sen ajan kanssa, jolloin Raamattu vakuuttaa meille Jumalan kutsun tähän suosioon päättyneen! Tahi vastustaako se sitä, minkä me olemme oppineet Raamatusta, ja osottaako se meille joko pitemmän tai lyhyemmän ajan kutsulle jumalalliseen luontoon?
Tämä tulee olemaan "tulikoe" ei kumminkaan Jumalan sanan, joka on yläpuolella kaiken, ja sen ihmeellisten todistusten koettelemiseksi, vaan tämän kivi-"todistajan" koettelemiseksi. Antaako se lisätodistuksen jumalallista alkuperää olevasta rakennustaidostaan vahvistamalla Raamatun todistuksen? tai poikkeaako se siitä enemmän tai vähemmän? Jos se tarkkaan ja yksityiskohdissaan vahvistaisi Raamatun ilmotukset, olisi sillä todellakin syytä siihen nimeen, minkä sille on antanut tri Seiss — "kivi-ihme".
Niin, mekään emme voi sanoa siitä vähempää, sillä sen todistus on täydelleen ja joka yksityiskohdassaan sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kanssa kokonaisuudessaan, semmoisena kuin me olemme oppineet tuntemaan tämän suunnitelman Raamatusta. Nämä ihmeelliset vastaavaisuudet eivät anna sijaa epäillä sitä, että sama jumalallinen olento, joka henkeytti profetat ja apostolit, henkeytti myöskin tämän "todistajan". Tutkikaamme muutamia näistä yhtäpitäväisyyksistä kutakin erikseen.
Johtakaamme mieleemme Raamatun osottaneen, että pakanain hallituksen loppu maailmassa ja hädän aika, jonka kautta se kukistuu, tulevat tapahtumaan v. 1914 j.K. loppuessa ja jolloinkin ennen tätä aikaa ovat Kristuksen seurakunnan jäsenet tulleet "muutetuiksi" ja kirkastetuiksi. Muistakaamme myöskin, että Raamattu osotti meille eri tavalla — riemuvuosikausien, Danielin 1335 päivän, rinnakkaisten armotalousten y.m. kautta — että elonkorjuu-aika eli tämän aikakauden loppu, alkoi lokakuussa 1874, ja että silloin oli aika, jolloin suuri Elonkorjaaja tuli läsnäolevaksi, että seitsemän vuotta myöhemmin — lokakuussa 1881 — korkea kutsu lakkasi, vaikka muutamat pääsevät jälkeenpäinkin osallisiksi samoista suosioneduista, ilman että yleinen kutsuminen tapahtuu, täyttääkseen niiden kutsuttujen paikat, jotka koetukseen pantuina huomataan arvottomiksi. Katsokaamme sitte sitä tapaa, jolla tämä kivi-"todistaja" vahvistaa samat aikamäärät ja valaisee samoja opetuksia. Siis:
"Suuren gallerian" lattialinja pohjoisseinästä eteläseinään asti on mitattu viime vuosina kaksi kertaa hyvin tarkasti, ja on saatu tulokseksi kolme eri mitta-suhdetta. Ensimäinen mittaus (a) on otettu pohjoispään seinästä "Portaaseen" asti ja sitten on jätetty sen korotus tai etupuoli mittaamatta ja mitattu taas sen yläpuoli ja siten on saatu "Suuren gallerian" lattian pituus; toinen mittaus (b) osottaa pituuden "Portaan" läpi, joka on mitattu ikäänkuin ei porrasta olisikaan; kolmas mittaus (c) ilmaisee koko lattian pituuden, jolloin on myös mitattu "portaan" ylösnouseva etupuoli sekä sen päällispuoli. Prof. Smyth'in mukaan on ensimäinen mittaus (a) 1874 pyramiidi-tuumaa, toinen (b) 1881 pyramiidi-tuumaa ja kolmas (c) 1910 pyramiidi-tuumaa; kun taas hra Flinders Petrie'n mukaan nämä mitat ovat 0,8 tuumaa pitemmät. Kohtuullisen arviolaskun mukaan, mikä myös epäilemättä tulee hyvin likelle oikeata, voitanee sentähden laskea nämä numerot (a) 1875, (b) 1882 ja (c) 1911 pyramiidi-tuumaksi.
Nyt kysymme me, jos jokainen näiden käytävien lattialinjoista esikuvaa yhtä vuotta, kuten arvellaan, ja jonka pyramiidintutkijat myöntävät, minkä aikamäärän "Suuren gallerian" mitat ilmaisevat korkean kutsun tulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi, lopuksi, jota kutsua "Suuri galleria" esikuvaa? Me vastaamme, että sovittaissamme näitä tuuma-vuosia nykyiseen ajanlaskuumme, täytyy meidän muistaa, että meidän ajanlaskumme j.K. on vuoden ja kolme kuukautta perässä todellisesta ajanlaskusta, kuten osotetaan II osassa siv. 58—67. Ja vaikkei tämä saa aikaan mitään erotusta laskiessamme jotakin ajanjaksoa määrätystä vuodesta e.K. tai määrätystä vuodesta j.K. pitää se kumminkin ottaa huomioon tässä tapauksessa. Missä meidän Herramme Jeesuksen syntymä on lähtöpisteenä, siinä täytyy meidän, saadaksemme oikea tulos, ottaa huomioon meidän päiviemme erehdys mitä tulee Jeesuksen syntymään nähden. Yksinkertaisuuden vuoksi otaksukaamme meidän virheellinen ajanlaskumme oikeaksi ja vähentäkäämme sensijaan pyramiidista saatuja numeroita vastaavassa määrin ottamalla niistä pois yksi ja yksi neljäsosa tuumaa, niin että ne tulevat vastaamaan meidän ajanlaskuamme. Niin vähennettyinä osottavat ne: (a) 1875 - 1 1/44 = 1873 3/4; (b) 1882 - 1 1/44 = 1880 3/4 ja (c) 1911 -1 1/4 = 1909 3/4 ja antavat meille aikamäärät: (a) lokakuu 1874, (b) lokakuu 1881 ja (c) lokakuu 1910 j.K.
Tämä kolminkertainen päättyminen on sopusoinnussa sen kanssa mitä olemme huomanneet Raamatun opettavan; nim. että saavuttiin "elonkorjuuseen", aikakauden loppuun, lokakuussa 1874, ja että korkea kutsu lakkasi lokakuussa 1881, jonka jälkeen seuraa aika, jonka aikana, vaikka yleinen kutsu onkin lakannut, samat edut ulotutetaan muutamille arvokkaille, jotta he täyttäisivät niiden paikat, jotka jo ovat kutsuttujen joukossa, mutta jotka koetuksessa huomataan arvottomiksi saamaan ne kruunut, mitkä heille jaettiin, kun he vastaanottivat kutsun. Kuinka kauvan tämä vihkiytyneiden seulominen tulee kestämään, jonka aikana annetaan muutamille niiden kruunut, jotka tuomitaan arvottomiksi, ja jonka aikana heidän nimensä kirjoitetaan niiden sijaan, joiden nimet pyyhitään pois (Ilm. 3: 5, 11), sitä ei Raamattu ilmaise, niin paljon kuin me olemme huomanneet; mutta vuosiluku 1910 näyttää hyvin sopivan yhteen niiden aikamääräysten kanssa, jotka Raamattu antaa. Se on ainoastaan neljä vuotta ennen vaivanajan täydellistä loppua, joka päättää pakanain ajat; ja kun me muistamme Herran sanat — että ne, jotka voittavat, katsotaan arvollisiksi pelastumaan vaikeimmasta hädän ajasta, joka kohtaa maailmaa, niin voimme ymmärtää, että se tarkottaa sitä laittomuuden hätää, joka seuraa lokakuuta 1914; mutta erityinen hädänaika seurakuntaan nähden on odotettavissa noin 1910 j.K.
Eikö tämä ole ihmeellinen sopusointuisuus kivi-"todistajan" ja Raamatun välillä? Vuosiluvut lokakuu 1874 ja lokakuu 1881 ovat täsmällisiä, kun taas vuosiluku 1910, vaikkei sitä olekaan ilmotettu Raamatussa, näyttää hyvillä perusteilla osottavan jonkun tärkeän tapahtuman seurakunnan kokemuksessa ja lopullisessa koetuksessa ja 1914 j.K. osottaa ilmeisesti sen loppua, jonka jälkeen maailman suurimman hädän aika on tullut, josta muutamat "suuren lauman" jäsenet tulevat osallisiksi. Ja muistakaamme tässä yhteydessä, että tämän aikamäärän — vuoden 1914 j.K. — täytyy osottaa ei ainoastaan koko Kristusruumiin valitsemisen, koettelemisen ja kirkastamisen loppuunsaattamista, vaan sen täytyy myöskin osottaa lopputuloksen tuohon suurempaan vihkiytyneiden uskovaisten laumaan nähden, jotka pelon ja arkamielisyyden tähden laiminlyövät antamasta Jumalalle otollisen uhrin ja jotka sentähden tulivat enemmän tai vähemmän maailman aatteitten ja tapojen tahraamiksi. Muutamien heistä täytyy ennen loppua tulla suuresta ahdistuksesta (Ilm. 7: 14). Moni sellaisista sidotaan parast'aikaa lujasti yhteen noiden eri rikkaruohokimppujen kanssa polttamista varten; ja he eivät tule pelastumaan ennenkuin hädänajan hehku elonkorjuun loppupuolella polttaa ne siteet, joilla Baabeli on pitänyt heidät orjuuteen sidottuina, he "pelastuvat ikäänkuin tulen läpi." Heidän täytyy nähdä suuren Baabelin täydellinen kukistuminen ja saada määrätty osa sen vitsauksista. (Ilm. 18: 4.) Neljä vuotta 1910:stä 1914 loppuun, jotka täten ovat osotetut Suuressa pyramiidissa, tulevat epäilemättä muodostamaan "tuli-kuuman" koetusajan seurakuntaan nähden (1 Kor. 3: 15), joka tapahtuu ennen maailman anarkiaa, joka ei voi kestää kauvan. — "Ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei yksikään liha pelastuisi" (Matt. 24: 22).
Mutta tässä ei ole kaikki mitä tulee Suuren pyramiidin ihmeellisiin vertauskuviin. Sen ihmeteltävä sopusointuisuus jumalallisen suunnitelman kanssa osotetaan vieläkin eräällä merkillisellä tavalla. Meidän tulisi odottaa, että niiden kahden suuren tapahtuman aikamäärä, jotka ovat tämän aikakauden lopun yhteydessä, nim. (1) Herramme toinen tuleminen ja (2) elonkorjuun alku, olisi jollakin tavalla huomautettu "Suuren gallerian" yläpäässä, kuten hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa ovat ilmaistut "Kaivon" kautta sen alipäässä. Ja tässä emme erehdykään. Itäseinän ylä- eli eteläpäässä, katossa, korkealla "Portaan" yläpuolella on aukko, joka on yhteydessä "Kuninkaan huoneen" yläpuolella olevan valmistamattoman tyhjän huoneen kanssa. Pyramiidin vertauskuvallisella kielellä sanoo tämä aukko: "Tässä puuttui asioihin taivaallinen olento. — Olento, joka ei tarvinnut lattiata käydäkseen, vaan joka voi tulla ja mennä tuulen tavoin." Ja prof. Smyth'in huolelliset mittaukset "Suren gallerian" eteläseinästä ilmottavat meille, että se ei ole täysin kohtisuora, vaan kallistuu eteenpäin ylimmässä osassaan seitsemän tuumaa. Täten sanoo Pyramiidi meille "seitsemän vuotta ennen korkean kutsun loppua (ennen lokak. 1881) tulee tuo Suuri ilmestymään". Ja se ilmaisee yhä edelleen, että siitä ajasta — lokak. 1874 — tulee kutsu asteettain, kuten eteläseinän kallistuminen osottaa, loppumaan ja päättymään kokonaan lokakuussa 1881. Huomattakoon, että tämä on täydellisessä sopusoinnussa Raamatun todistuksen kanssa, sellaisena kuin se on ääripiirteittäin esitetty RAAMATUN TUTKISTELUJEN tässä ja edellisissä osissa.
Ja muistettakoon myöskin, että meillä, jotka ymmärsimme Raamatun esityksen näistä ajoista ja aikakausista, ei ollut mitään tekemistä näiden Suuren pyramiidin mittain ottamisen kanssa; ja että ne, jotka ottivat mitat, eivät tietäneet mitään meidän ennustuksen sovituksestamme, silloin kun nämä mitat otettiin, eivätkä tiedä vieläkään niin paljon kuin me tiedämme. Kysymme sentähden: Voiko sellainen tarkkuus asioista, jotka yhdeltäpuolen koskevat kuudentuhannen vuoden historiaa ja toiselta puolen tuhansia tuumia pyramiidi-mitan jälkeen, olla ainoastaan satunnainen yhteensattuma? Ei, mutta todellisuus on ihmeellisempi ja kummallisempi kuin tarina. "Herralta se on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme."
Edelleen, kun se erityinen suosio, joka sisältyi evankelikauden kutsuun, lakkasi (lokak. 1881) näyttää siltä kuin siunaukset maailmalle olisivat silloin määrätyt alkaviksi. "Kaivon", joka suunsa kautta ilmaisee lunastuksen, joka takaa tulevan siunauksen, pitäisi, kuten näyttääkin, alipäässään (missä se on yhteydessä alaslaskevan käytävän kanssa) ilmaista aikamäärä, jolloin lunastuksesta johtuvat siunaukset alkavat kohdata maailmaa. Se näyttää sanovan: Tässä alkavat lunastuksesta johtuvat edut siunata maan kaikkia sukukuntia, kun juutalaisen ja evankelikauden valitsemiset ovat loppuun saatetut.
Jos me nyt otaksumme tuon selvästi ilmotetun evankelikauden erityisen kutsun ja suosion lopun, 1881, siksi vuodeksi, jolloin aika ennalleenasettamissiunausten alkamiselle oli läsnä, ja jos me katsomme "Kaivon" alinta päätekohtaa ilmaisevana vuotta 1881, huomaamme me jotakin mieltäkiinnittävää mittaamalla takaperin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" pyramiidin alkuperäiseen "Sisäänkäyntiin" asti. Tämän välimatkan huomaamme me olevan 3826 pyramiidi-tuumaa, jotka niinmuodoin vastaavat 3826 vuotta. Ja jos meidän arvelullamme on hyvä perustus, niin täytyi 3826 vuotta ennen vuotta 1881 tapahtua jokin merkkitapaus. Ja kun me katsomme Jumalan sanan historiallisia muistiinpanoja, nähdäksemme, jos siihen aikaan tapahtui jotakin merkillistä, saamme me huomattavan vahvistuksen otaksumisellemme; sillä juuri 3826 vuotta ennen vuotta 1881 j.K. mikä antaa meille vuoden 1945 e.K. tuli Iisak, lupauksen esikuvauksellinen siemen, isänsä Aabrahamin rikkauksien perilliseksi, ja oli niin ollen siinä asemassa, että hän voi siunata kaikkia veljiänsä — Ismaelia, Hagarin poikaa (lihallisen Israelin esikuvaa) ja Keturan, Abrahamin toisen vaimon monta poikaa ja tytärtä (jotka esikuvaavat maailmaa ylimalkaan).
Niin ollen ilmottaa "Sisäänkäyntikäytävä" ulkolaidastaan alas siihen kohtaan asti, missä se on yhteydessä "Kaivon" kanssa, vuosituumissa ajan siitä päivästä, jolloin esikuvallinen Iisak (jossa esikuvallisella tavalla maailman siunaamisen lupauksella oli keskipisteensä) tuli kaiken perilliseksi, 1945 e.K. vuoteen 1881 j.K. jolloin oli todellisuudessa tullut aika siunauksen tulemiselle maailmaan vastakuvallisen Iisakin — Kristuksen, kaiken perillisen kautta. — Gal. 3: 16, 29.
Me laskemme ajan Iisakin perinnönsaamiselle ja sitä seuraavalle etuoikeudelle siunata veljiään, vuoteen 1881 j.K. seuraavasti: Iisak sai perintönsä isänsä Aabrahamin kuollessa, mikä tapahtui 100 vuotta senjälkeen kuin aabrahamilainen liitto oli tehty (sillä Aabraham oli 75 vuotias kun liitto tehtiin ja kuoli 175 vuoden vanhana). Sitten oli liitosta Jaakobin, Iisakin pojan, kuolemaan 232 vuotta [katso II osa siv. 270, 271]; ja siitä ajasta, kun Iisak sai perinnön haltuunsa — 100 vuotta senjälkeen kuin liitto oli tehty — on Jaakobin kuolemaan 132 vuotta (232 v. - 100 v.) Tähän laskemme yhteen 1813 vuotta Jaakobin kuolemasta meidän ajanlaskuumme j.K. ja silloin saamme vuosiluvun 1945 e.K., vuosiluvun, jolloin esikuvallinen Iisak sai haltuunsa kaikki minkä Aabraham omisti (1 Moos. 25: 5.) Ja kun nämä 1945 vuotta e.K. lasketaan yhteen 1881 vuoteen j.K. saadaan 3826 vuotta, jotka pyramiidituumissa ilmaistaan sen ajan pituudeksi, jonka täytyi kulua Iisakin veljein esikuvallisen siunaamisen välillä esikuvallisen siemenen Iisakin kautta ja koko maailman siunaamisen välillä vastakuvallisen Iisakin, Kristuksen kautta.
Jos jonkun mieleen nousee kysymys: Millä tavalla ennalleenasettamis-siunausten alkaminen ilmaistiin lokakuussa 1881? niin me vastaamme: Ei tapahtunut mitään, minkä maailma voisi erottaa. Me vaellamme yhä uskossa emmekä näkemisessä. Kaikki ne valmistavat askeleet, jotka on otettu suurta ennalleenasettamistyötä varten sitten vuoden 1881 ovat laskettavat ainoastaan pisaroiksi siitä suuresta siunauksen kuurosta, joka pian on virkistävä koko maata. Se mikä tapahtui 1881, kuten sekin mikä tapahtui 1874 voidaan erottaa ainoastaan uskon silmällä Jumalan sanan valossa. Se oli korkean kutsun loppumisen vuosiluku ja siis myöskin ihmissuvulle ylimalkaan ennalleenasettamiskutsumuksen alku — riemutorvi alkoi soida. Tähän aikaan oli tekijä eikä kukaan muu, niin paljon kun hän tietää, huomannut erotuksen jumalalliseen luontoon kutsumisen, joka on avoinna evankelikautena, ja sen kutsun välillä, joka kutsuu inhimillisen täydellisyyden ja kaiken sen, mikä kadotettiin Aadamissa, ennalleenasettamiseen, jolle kutsulle aika on tullut evankelikauden korkean kutsun päätyttyä.
[Vaikkemme ole ajatelleet yhteensattumista ennenkuin nyt kirjoittaissamme tätä lukua, on hyvin merkillistä että vuoden 1881 kuutena viimeisenä kuukautena julkaistiin ja levitettiin kirjaa "Food for Thinking Christians" (Ruokaa ajatteleville kristityille), jossa oli 166 sivua, 1,400,000 kpl kaikkialla Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa.
Kolme asianhaaraa tämän kirjan ja sen laajan ja äkkinäisen levenemisen yhteydessä lisäävät yhdessä sen merkitystä ainakin omituisuuteen nähden (1). Kenties ei mikään kirja koskaan ole saavuttanut niin suurta levenemistä niin lyhyenä aikana tai saman menetelmän kautta. Sitä jakoivat lyhyenä aikana Piiri-sananviejä-toimiston (District Messanger Service) juoksupojat kaikissa Yhdysvaltain ja Ison Britannian suurimmissa kaupungeissa kirkonovilla kolmena toisiaan seuraavana sunnuntaina ja pienemmissä kaupungeissa postin kautta. (2) Rahat tästä johtuneiden kulujen korvaamiseksi 42,000 dollaria (yli 215,000 Smk) lahjoitettiin vapaehtoisesti, pyytämättä tarkotusta varten. (3) Se eli ensimmäinen, niin paljon kun me tiedämme, koskaan julkaistu kirja, joka osotti erotuksen evankeli-seurakunnan korkean kutsun ja maailman ylimalkaisen ennalleen asettamiskutsun välillä ja se osotti myös korkean kutsun loppuvan 1881.]
Toinen huomattava kohta on se tie, jolla maailma kutsutaan saamaan ja vastaanottamaan ijankaikkinen elämä tuhatvuotiskautena.
Kuten ylin huone, joka on tunnettu "Kuninkaan huoneen" nimellä, esittää jumalallista luontoa ja "Suuri galleria" esittää kutsua siihen, samaten esittää sen alla oleva huone ("Kuningattaren huone") täydellistä inhimillistä luontoa; ja siihen johtava käytävä esittää sitä elämän tietä, jolla maailman täytyy kulkea saavuttaakseen inhimillisen täydellisyyden tuhatvuotiskautena. Molemmat nämä tiet ja siis myöskin lopputulokset avattiin ja tehtiin mahdollisiksi lunastusuhrin kautta, jonka Välimies antoi kaikkien puolesta: mikä kaikki voimakkaalla tavalla ilmaistaan pyramiidissa sen kautta "mikä näyttää siltä kuin olisi tapahtunut räjähdys", joka avasi "Kaivon" suun ja jätti vapaan pääsön näihin kahteen käytävään (jotka ovat aijotut vertauskuvaamaan nyt seurakunnan kutsua, joka johtaa jumalalliseen luontoon, ja tuhatvuotiskautena maailman kutsua, joka johtaa inhimillisen täydellisyyden ennalleenasettamiseen).
Niinmuodoin selittää suuri pyramiidi sopusoinnussa Raamatun kanssa, että "Kristus toi VALOON elämän (ennalleenasettamisen inhimilliseen täydellisyyteen, jota esikuvaa niin kutsuttu 'Kuningattaren huone') ja kuolemattomuuden (jumalallisen luonnon, jota esikuvaa niin kutsuttu 'Kuninkaan huone') evankeliuminsa kautta" — hyvän sanoman kautta lunastuksesta. — 2 Tim. 1: 10.
Ainoa tie "Kuningattaren huoneeseen" tai "Suureen galleriaan" oli "Kaivon" kautta, sen kautta että "Ensimäinen nouseva käytävä" alunperin oli mahdoton kulkea graniitti-"Tulpan" takia. Siten vahvistaa kivi-"todistaja" sen, että lakikutsun eli laki liiton kautta ei kukaan langenneen suvun jäsenistä voinut saavuttaa elämää (inhimillistä elämää) tai kuolemattomuutta (jumalallista luontoa). Vaikka "Ensimäinen nouseva käytävä" oli tie, ei sitä kumminkaan kukaan voinut kulkea. Samaten oli lakiliittokin tie elämään; mutta lihan heikkouden tähden ei kukaan voinut kulkea sitä, niin että olisi saavuttanut sen elämän, joka tarjottiin (Room. 3: 20). Kivi-"todistaja" ilmaisee niin ollen erityisesti ristin, uhrin ja lunastuksen, aivan samoinkuin se Raamatussakin on esitetty huomattavammalla tavalla kuin mikään muu suunnitelman osa. "Ei kukaan pääse isän tykö muutoin kuin minun kauttani" sanoi Jeesus. "Ilmotinhan teille ennen kaikkea sen, minkä itse (ennen kaikkea) olin saanut, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden"; sanoi Paavali (1 Kor. 15: 3). "'Kaivo' (joka esittää Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta) on ainoa tie elämään ja kuolemattomuuteen", sanoo Suuri pyramiidi.
Käytävä "Kuningattaren huoneeseen" on matala, ja vaeltajan täytyy nöyrästi taivuttaa päänsä sen vaatimusten alle. Oikeintekemisen tie on aina ollut nöyryyden tie ja tulee niin olemaan tuhatvuotiskautenakin, jolloin kaikilta vaaditaan että he taipuvat Kristuksen valtakunnan ankarien vaatimusten edessä. Hän on hallitseva rautaisella sauvalla (Ilm. 2: 27). Hän tulee käyttämään oikeutta ojennusnuorana ja vanhurskautta luotinauhana; ja hänen suuruutensa ja valtansa täytyy jokaisen kielen tunnustaa, ja hänen valtansa edessä täytyy jokaisen polven notkistua, niin että hänen päivänään nöyrät ja vanhurskaat ja ainoastaan ne kukostavat. — Jes. 28: 17; Room. 14: 11; Ps. 92: 13, 14.
"Kuningattaren huone" vertauskuvaa ennalleenasettamistyön loppua — inhimillistä täydellisyyttä — sen kautta että siinä on seitsemän sivua, jos lasketaan lattia yhdeksi sivuksi ja katto kahdeksi. Käytävä sinne kertoo myöskin samasta seitsen-luvusta eli täydellisyydestä, sillä sen lattia on alennettu seitsemännellä osalla sen pituudesta. Ja seitsenluku ei ole ainoastaan täydellisyyden vertauskuva ylimalkaan, vaan se on erittäin merkitsevä tässä yhteydessä, kun tuhatvuotiskausi on maan historian seitsemäs vuosituhat, ja se vuosituhat, jolloin ne suvun jäsenet, jotka ovat halukkaita ja tottelevaisia, saavuttavat täydellisyyden.
Prof. Smyth huomauttaa omituisuudesta "Kuningattaren huoneen" lattiassa ja sinne johtavassa käytävässä, nim. että se on rosoinen ja aivan siistimätön, jonka kautta se niinollen eroaa muista käytävistä, jotka alunperin olivat hyvin sileät ja luultavasti kiillotetut. Tämä, arvelee hän, ilmaisee ehkä, että lattia ei sisällä vuosi-tuuma mittauksia kuten muut käytävät — ikäänkuin pyramiidi tahtoisi tämän epätasaisuuden kautta sanoa: "Täällä ei ole aikamittoja".
Mutta vaikka pyramiidin vuosi-tuumia ei huomatakaan "Kuningattaren huoneeseen" johtavassa käytävässä eikä myöskään sen lattiassa, oli jotakin muuta, joka kumminkin tarvitsi osottaa, nim. tie ennalleenasettamiseen, täydelliseen elämään ja täydelliseen inhimilliseen elimistöön. Kuten "Kuningattaren huone" valaisee inhimillistä täydellisyyttä, niin esikuvaa käytävä sinne niitä seitsemää tuhatta kokemuksen ja kasvatuksen vuotta, joiden läpi langenneen ihmissuvun täytyy kulkea, ennenkuin voidaan saavuttaa täydellinen ennalleenasettaminen täydellisyyteen. Koska kuusi ensimäistä seitsemättä osaa "Kuningattaren huoneen" käytävästä ovat äärettömän matalia, esikuvaavat ne niitä kuutta vuosituhatta, jotka ovat menneisyydessä, ja valaisevat sitä ääretöntä vaikeutta ja nöyryyttä, joka on ollut välttämätön, jotta olisi voinut elää vanhurskautettua elämää, vieläpä niidenkin puolelta, jotka koettivat niin elää — kuten patriarkat, profetat ja muut, jotka olivat vanhurskautettuja uskon kautta — noina kuutena tuhantena vuotena, jolloin synti ja kuolema hallitsi. Tien viimeinen seitsemäs osa esikuvaa sen sijaan tuhatvuotiskautta, joka juuri koittaa ihmisille. Se että sen korkeus on melkein kaksi kertaa niin suuri kuin kuuden ensimäisen seitsemännes osan, ilmaisee, että tulevana tuhantena vuotena, kun armo ja rauha vallitsee maan päällä, voivat ihmiset helposti ja mukavasti edistyä täydellisyyttä kohti.
Jos kysytään, onko kukaan vaeltanut tällä tiellä menneinä kuutena tuhantena vuotena, niin me vastaamme: Kyllä, uskon kautta ovat muutamat vaeltaneet sillä tiellä. Se on tie inhimillisen luonnon vanhurskauttamiseksi vaikka kokonaan erotettava evankeli-seurakunnan tiestä ja kutsusta, joka, vaikka myöskin vanhurskauttamisen kautta, vie uuteen jumalalliseen luontoon. Aabraham, Iisak ja Jaakob ja uskolliset profetat vaelsivat sitä tietä, astuen sille "Kaivon" kautta — uskon kautta Kristuksen lunastusuhriin, joita he edustivat esikuvallisten uhrien kautta, ennen meidän Herramme kuolemaa ja ennenkuin kivi-"todistaja" osotti sitä; sillä Jumalan päätöksissä oli Kristus teurastettu Sovintokaritsa jo ennen maailman perustamista.
Ja käytävä "Kuningattaren huoneeseen" on sopusoinnussa sen kanssa mitä Raamattu sanoo tiestä täydelliseen inhimilliseen luontoon ja täydelliseen inhimilliseen elämään tuhatvuotiskautena. Aikamäärä, joka vaaditaan täydellisyyden saavuttamiseksi, tulee olemaan erilainen eri tapauksissa, aina sen nopeuden tai hitauden mukaan, jolla kukin alistaa sydämensä ja elämänsä Uuden Liiton ehtoihin. Se ei tule enää olemaan vaivaloista taistelemista ylöspäin, mikä aina saa kokea vastustusta alaspäin vievien sisäisten ja ulkonaisten tarkotusperien kautta, kuten on ollut laki- ja evankelitalouksien aikana; se tulee olemaan tie, jolla kaikki suosii vaeltajaa ja helpottaa hänen nopeata edistymistään ennalleenasettamiselämän täyteen täydellisyyteen kaikkine sitä seuraavine siunauksineen.
Kuten "Kuninkaan huone" ilmanvaihtoputkiensa kautta vertauskuvaa alituista asuntoa, ijäistä olotilaa, niin vertauskuvaa "Kuningattaren huone" sitä, että inhimillisen täydellisyyden olotila, kun se on saavutettu, voidaan tehdä ikuisesti kestäväksi olotilaksi; sillä myöskin se on varustettu yhtäläisillä ilmanvaihtoputkilla tai ilmakäytävillä. Toisessa tapauksessa voimme sanoa, että se vertauskuvaa ijäti kestävää olotilaa, ja toisessa, että se voidaan tehdä ijäti eli alati kestäväksi olotilaksi; koska näin on asianlaita, kuten sekä Raamattu että kivi-"todistajan" todistukset sen ilmaisevat. Raamattu sanoo niistä, jotka saavuttavat sen olotilan, jota "Kuninkaan huone" esittää, että he ovat osallisia jumalallisesta luonnosta ja kuolemattomia eli mahdottomia kuolemaan — niin että he senjälkeen eivät voi kuolla. Ja se osottaa, että muut, jotka saavuttavat täydellisen ennalleenasettamisen ja kestävät viimeisen uskollisuus-kokeen tuhatvuotiskauden lopussa, vaikka he eivät omistakaan sitä ominaisuutta, jota sanotaan kuolemattomuudeksi, joka varsinaisesti on ainoastaan jumalallisen luonnon ominaisuus, ylläpidetään ijankaikkisessa elämässä niillä ehdoilla, jotka suuri lunastussuunnitelman Järjestäjä jo on määrännyt. Jos he pysyvät sopusoinnussa Jumalan kanssa ja tottelevat hänen tahtoaan, tulevat he elämään ijäti.
Suuri pyramiidi ilmottaa samat totuudet, sillä kun ilmanvaihtoputket "Kuninkaan huoneeseen" olivat avonaiset, olivat ne alunperin omituisella tavalla peitetyt "Kuningattaren huoneessa". Ilmaputket olivat täydelliset pyramiidin ulkosyrjästä asti aina puolen tuuman päähän "Kuningattaren huoneen" sisäseinästä, sen kautta että kivet "Kuningattaren huoneen" kummallakin puolella, paitsi mainittua puolta tuumaa, ovat lävitse koverretut, mikä osottaa suuren pyramiidin Rakennusmestarilla olleen määrätyn tarkotuksen, kuten jokainen muukin piirre ilmaisee samaa. Herra Waynman Dixon löysi ne, kun hän tutki "Kuningattaren huoneen" seiniä. Hän huomasi, että seinä eräästä kohden kaikui ontolta ja, kun hän mursi pinnan, löysi hän ilmanvaihtoputken; ja sitten löysi hän saman menettelytavan kautta samallaisen vastaisestakin seinästä. Niin muodoin selittää pyramiidi sopusoinnussa Raamatun kanssa, että on varattu runsas toimenpide, jonka kautta täydellinen inhimillinen olotila, jota "kuningattaren huone" esikuvaa, voi tulla ijäti kestäväksi olotilaksi jokaiselle, joka ojentautuu sen määräysten ja lakien mukaan.
Ja nyt kun me olemme kuulleet sen puhuvan, mitä ajattelemme me kivi-"todistajasta" ja sen todistuksesta? Sellainen todistus olisi todellakin omituinen ja sattuva, vieläpä silloinkin, jos ei olisi mitään Raamatun paikkoja, jotka tarkottaisivat tutkittuja aineita; mutta kun Raamattu on jo selvästi ja varmasti ilmottanut meille nämä samat asianhaarat ja aikamäärät, jo ennenkuin pyramiidin todistus kuultiin, saavat sen ihmeelliset sopusointuisuudet ja vahvistukset samoista asioista kahdenkertaisen merkityksen ja sattuvaisuuden. Nyt kun maailmanviisaat hylkäävät Raamatun "vanhentuneena" ja "epätieteellisenä" on tosiaankin hämmästyttävää nähdä tämän kivi-"todistajan" puhuvan ja vahvistavan Raamatun todistuksen. On merkillistä kuulla sen todistavan ihmisen lankeemisesta juuri silloin kun maailman viisaat puhuvat, että ihminen ei koskaan ole ollut täydellinen, ei koskaan ole ollut Jumalan kuva, eikä siis myöskään ole koskaan langennut siitä. Varmaankin tuntee tyydytystä tänä aikana kun kuulee sen todistavan, ettei kukaan voinut päästä lakiliiton eli — tien kautta ei evankelisen korkean kutsun aikana jumalalliseen luontoon eikä inhimilliseen vanhurskautettuun tilaan tai elämään aikana, jolloin niin monet saarnaavat, että Mooseksen laki on ainoa elämän tie. Varmaan on Suuressa pyramiidissa "nähtävänä selvästi Jumalan maailman luomisesta asti näkymättömät ominaisuudet (suunnitelmat), sen kautta että ne ymmärretään niiden asiain kautta, jotka ovat tehdyt" (ruots. k.). — Room. 1: 20.
Monet kenties pilkkaavat tämän kivi-"todistajan" todistuksia, kuten he pilkkaavat Jumalan kirjotettua sanaakin; mutta heidän pilkkaamiseensa vastaamme: Selittäkää tuo omituinen asiainyhteensattuvaisuus, tai koettakaa ennustaa tulevaisuutta ja katsoa, kuinka teidän ennustuksenne käyvät toteen. Todistakaa meille, ettei tarvita hengen vaikutusta ennustaakseen tulevia tapahtumia. Antakaa meille näyte maailman viisaudesta. "Tuokaa esille asianne, sanoo Herra, ja esittäkää todistuksenne, sanoo Jaakobin kuningas. Antakaa heidän tuoda ne ja julistaa meille mitä on tapahtuva. Missä ovat teidän entiset ennustuksenne? Antakaa heidän esittää ne, jotta me tarkkaisimme ja näkisimme, miten ne ovat täyttyneet. Tahi antakaa meidän kuulla mitä nyt on tapahtuva. Julistakaa mitä vastaisuudessa on tapahtuva, jotta näkisimme, että te olette jumalia (mahtavia)." Jes. 41: 21—23 ruots. k.
Ei siinä kyllin, että Suuri pyramiidi saattaa häpeään jumalankieltävät ateistiset tiedemiehet, vaan se näyttää vielä perinpohjin vääräksi heidän nykyaikaiset ja Raamatun kanssa ristiriidassa olevat teoriansa "kehityksestä" — johon aineeseen nähden emme voi tehdä paremmin kuin esittää seuraavat tri Josef Seiss'in sanat, hänen oivallisesta esityksestään Suuresta pyramiidista. Hän sanoo teoksessaan "Kivi-ihme":
"Jos alkuihminen ei ollut muuta kuin gorilla tai luola-asukas, kuinka voivat näinä esihistoriallisina aikoina ne, jotka rakensivat tämän mahtavan rakennuksen, tietää sen, mitä meidän perinpohjin oppineet kykenevät kahdenkymmenen vuosisadan havaintojen ja kokemusten perustuksella huomaamaan ainoastaan epätäydellisesti? Kuinka voivat he tietää edes kuinka tuli valmistaa ja käyttää niitä välineitä, koneita ja laitoksia, jotka olivat välttämättömiä niin suunnattoman suuren, niin vahva-aineisen, niin kovin korkean ja niin työnsä puolesta täydellisen rakennuksen kohottamiseksi, niin että se tänäpäivänä on ilman kilpailijaa maan päällä? Kuinka he voivat tietää maan pallonmuotoisuuden, pyörimisen, halkaisijan, tiheyden, leveysasteet, navat, maan jaotuksen ja lämpömäärän tai sen tähtitieteelliset suhteet? Kuinka he voivat ratkaista tehtävän ympyrän neliöksi muuttamisesta, laskea mittasuhteet tai määrätä neljä ilmansuuntaa? Kuinka he voivat valmistaa historiasta ja armotalouksista tauluja, jotka ilmaisevat tarkkoja tosiseikkoja jokaisessa yksityiskohdassaankin, neljäntuhannen vuoden aikana heidän aikansa jälkeen ja vielä lopulliseen päättymiseen asti. Kuinka voivat he tietää, koska moosekselainen armotalous tulisi alkamaan, kuinka kauvan se tulisi kestämään ja missä se tulisi päättymään? Kuinka voivat he tietää, koska kristikunta pystytettäisiin, mitkä suuret tapahtumat ja piirteet olisivat sen tunnusmerkkeinä, tai mitkä olisivat Kristuksen seurakunnan merkilliset ominaisuudet, kulku ja loppu? Kuinka voivat he tuntea suuren precessionalikauden, sen pituuden, päivien luvun varsinaisessa vuodessa, auringon ja maan keskimääräisen etäisyyden toisistaan, tähtien täsmällisen aseman siihen aikaan kun pyramiidi rakennettiin? Kuinka voivat he keksiä mallin ja järjestelmän mitoille ja painoille, jotka ovat niin tasasuhtaisia toistensa kanssa, niin edullisesti sovitettuja ihmisen tavallisia tarpeita varten ja saatetut sellaiseen sopusointuun luonnon kaikkien tosiseikkojen kanssa? Ja kuinka he voivat tietää kuinka saada kaikki tämä mahtumaan yhteen ainoaan muuraustyöhön ilman ainoatakaan piirrosta sanoin tai kuvin, mutta kumminkin varmasti kaikkia ajan hävityksiä ja vaihteluja vastaan ja siinä kunnossa, että sitä voidaan lukea ja ymmärtää aina viimeiseen päivään asti?"
"Ihmiset pilkatkoot, mutta he eivät voi nauraa hajalleen tätä mahtavaa rakennusta, ei myöskään ottaa siltä sen kulmia, mittasuhteita, mittoja, luonnon ja uskonnon vastaavaisuuksia, jotka sen Luoja sille antoi. Tässä ovat ne kaikessa puhuvassa merkitseväisyydessään, kankeina, voittamattomina, yli kaiken niitä sortavan voiman."
Tämän ihmeellisen "todistajan" ääni muistuttaa mahtavasti Herramme sanoja siinä huomattavassa tilaisuudessa, jolloin hän piti riemukulkunsa Jerusalemiin ja esikuvallisesti esitti itsensä Israelille kuninkaana, koko hänen oppilasjoukkonsa riemuitessa ja korkeasti kiittäessä Jumalaa kaikista niistä voimakkaista töistä, joita oli tapahtunut, sanoen: "Siunattu olkoon Hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja kun fariseukset kehottivat häntä nuhtelemaan heitä, vastasi hän: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat" (Luukk. 19: 37—40). Ja niin on tänään: kun kunnian Kuningas todellisuudessa on tullut, ja suurin osa hänen tunnetuista elävistä todistajistaan, joiden pitäisi korkeasti iloita ja sanoa: siunattu olkoon Kuningas, joka tulee Herran nimessä, ovat mykkiä — muutamat pelosta, että tulevat suljettaviksi pois synagogasta, toiset uneliaasta välinpitämättömyydestä tai maailmallisuuden päihtymyksestä, joka pitää heidät tietämättömyydessä etsikkomme ajasta — katso, juuri tämän Suuren pyramiidin kivet todistavat huutaen varmoin äänin. Jokainen tämän valtavan rakennuksen tuuma julistaa kaunopuheisesti Jumalan rikkautta, valtaa ja armoa.
Lujasti suljettuina tuohon vahvaan, kalliontapaiseen rakennukseen, ollen luonnon myrskyjen tai hävittäjän säälimättömän käden saavuttamattomissa, ovat Jumalan suunnitelman ääripiirustukset olleet neljän tuhannen vuoden aikana, valmiina ilmaisemaan todistuksensa määrättynä aikana vahvistukseksi tuolle samallaisella tavalla ilmaistulle, mutta vuosisatoja salassa olleelle, varman, profetallisen Sanan todistukselle. Tämän todistajan "todistus Herralle Sebaotille Egyptinmaassa", kuten Raamatunkin, osottaa vakavalla ja täysin luotettavalla täsmällisyydellä vanhain asiain järjestyksen lopulliseen perikatoon unhotuksen "kuilussa" ja uuden ihanaan pystyttämiseen, Kristuksen Jeesuksen, Jumalan ikuisen rakennuksen, suuren Huippu-kulmakiven alaisena, jonka ihanien luonneviivojen kanssa täytyy kaiken, joka on ijankaikkisen elämän arvoista, tulla rakennetuksi hänen allaan. Amen! Amen! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa!
* * * * *
JUMALAN PELASTUS.
Eikö syömmein riemastuisi,
Sanastansa kirkkaasta,
Joka meille ilmottaapi
Pelastuksen armosta —
Jonk' on Herra valmistellut
Maailmalle aikanaan.
Jok' on kauvan kuljeskellut
Synneissänsä, murheissaan.
Eikö syömmein riemastuisi
Nähdessänsä virtaavan
Valtaistuimelta virran
Raikkaan, kirkkaan, puhtahan;
Jonka laineet virvottaapi
Korpimaankin kuihtuvan,
Kuoleman myös karkottaapi,
Vapaast' juottaa janoovan.
Eikö syömmein riemastuisi,
Kiitostansa laulellen,
Kun saan uskon silmät luoda
Eedenihin uutehen,
Jossa kansa vapahdettu
Vankilasta kuoleman
Nauttii terveyttä, rauhaa,
Omaa onnen kirkkahan.
Eikö syömmein riemastuisi
Näkemistä ihmeistään:
Oppineet kun kaikk' on kansat
Toinen toistaan lempimään.
Kiitoslaulut sointuisimmat
Korkeuksiin nousevat
Sydämmistä miljoonista
Jotk' on riemun täyttämät.
Mutta riemuin suureneepi,
Siioniin kun katselen.
Karitsan nään siellä kauniin
Joukkoinensa säteillen,
Jonka osti ihmisistä
Esikoisiks' Herralleen;
Nyt on aina onnellinen,
Puhdas, kallis Yljälleen.
Täällä kuoloon asti kulki
Verisissä jäljissään.
Otsallaan nyt loistaa merkki
Kirkkahilla säteillään.
Yljän kutsun kuuli kerran
Varhaisessa koitossa.
Päivön kirkkaan lailla paistaa
Morsiusvaatteet kullassa.
Yljän kanssa yhdistetty
Kruunu elon päässänsä,
Perinnön tuon suurenmoisen
Saapi jaata kanssansa.
Oi, sä armo ihmeenlainen,
Joka Kristuksessa on!
Kiitos hälle, jonka rakkaus
Onpi aivan pohjaton.