III.
Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
Viimein he saapuivat Kreetaan ja Knosoksen kaupunkiin Idan kukkuloiden juurelle. Heidät vietiin mahtavan Minos-kuninkaan eteen, jolle Zeus itse opetti lakeja. Niin hänestä tuli viisain kaikista kuolevaisten kuninkaista ja hän valloitti kaikki Aigeianmeren saaret. Hänen laivansa olivat monilukuiset kuin kalalokit ja hänen palatsinsa kuin marmorivuori. Hän istui salinsa pilarien keskellä taotusta kullasta tehdyllä valtaistuimellaan, ja hänen ympärillään oli puhuvia kuvapatsaita, jotka Daidalos oli hänelle taidokkaasti valmistanut. Daidalos oli ovelin ateenalainen, ja hän ensiksi keksi vesivaa'an ja liiman ja kirveen ja monta muuta työasetta, joilla puuta muovaillaan. Ja hän oli ensimmäinen, joka pani laivoihin mastot ja airot, ja hänen poikansa teki niihin purjeet. Mutta hänen veljensä poika, Perdix, oli vieläkin etevämpi, sillä hän ensimmäiseksi keksi sahan ja sen hampaat jäljitellen kalan selkärangan alapäätä, ja hän keksi myöskin taltan ja kompassin ja savenvalajan laatan, jolla savea muovaillaan. Sen tähden Daidalos kadehti häntä ja heitti hänet päistikkaa alas Athenen temppelistä. Mutta jumalatar sääli häntä ja muutti hänet peltopyyksi, joka iäti lentelee temppelin kukkuloiden ympärillä. Ja Daidalos pakeni Minoksen luo Kreetaan ja teki hänelle työtä monta vuotta, kunnes hän teki teon niin häpeällisen, että taivaan aurinkokin siltä peitti kasvonsa.
Silloin hän pakeni Minoksen vihaa, hän ja hänen poikansa, Ikaros. He tekivät itselleen siivet höyhenistä ja kiinnittivät höyhenet toisiinsa vahalla ja pakenivat meren yli Sisiliaa kohden. Mutta Ikaros lensi liian lähelle aurinkoa, ja hänen siipiensä vaha suli ja hän putosi Ikarian mereen. Mutta Daidalos tuli vahingoittumattomana Sisiliaan ja teki siellä monta ihmeellistä tekoa. Hän teki Kokalos-kuninkaalle vesisäiliön, josta juoksi suuri joki ja kasteli kaiken maan, ja hän rakensi vuorelle linnan ja aarreaitan, joita eivät jättiläisetkään olisi voineet valloittaa. Ja Selinuksessa hän kokosi sen höyryn, joka tuprusi Aitneen [Etnan] tulisijoista ja teki siitä lämpimiä höyrykylpyjä, joilla hän paransi kuolevaisten ihmisten kipuja. Hän teki myöskin kultaisen mehiläispesän, johon mehiläiset kokosivat hunajaansa, ja Egyptissä hän rakensi esipihan Hephaistoksen Memfiissä olevaan temppeliin ja asetti sinne oman kuvapatsaansa, ja monta muutakin ihmeellistä työtä hän siellä teki. Minokselle hän teki kuvapatsaita, jotka puhuivat ja liikkuivat, ja Britomartiin temppelin ja Ariadneen tanssisalin, jonka hän hakkasi kauniista valkoisesta kivestä. Sardiniassa hän teki työtä Iolaokselle ja kävi monessa muussa lähitienoon maassa, vaeltaen iäti paikasta toiseen taitoinensa ihmisten vihaamana ja kiroamana.
Theseus seisahtui Minoksen eteen, ja he katsoivat toisiansa silmästä silmään. Ja Minos käski viedä nuorukaiset ja neitoset vankeuteen ja heittää heidät yksitellen pedolle ruoaksi, jotta Andrageoksen kuolema kostettaisiin. Silloin Theseus huusi:
"Kuule minua, oi Minos! Salli, että minut ensimmäiseksi heitetään pedolle. Sillä juuri sen vuoksi minä tänne tulin omasta vapaasta tahdostani enkä arvan määräämänä."
"Ken sinä sitten olet, uljas nuorukainen?"
"Minä olen sen miehen poika, jota sinä vihaat enemmän kuin ketään muuta ihmistä maan päällä, minä olen Ateenan kuninkaan Aigeuksen poika ja olen tullut tänne tehdäkseni lopun tästä verotuksesta."
Minos mietti hetkisen ja katsoi lujasti Theseusta kasvoihin; ja hän ajatteli: "Tuo nuorukainen tahtoo sovittaa omalla kuolemallaan isänsä synnin." Viimein hän vastasi lempeästi:
"Palaa rauhassa kotiisi, poikani. Sääli olisi sinunlaistasi uljasta nuorukaista!"
Mutta Theseus sanoi: "Minä olen vannonut, etten palaa takaisin, ennenkuin olen nähnyt tuon hirviön kasvoista kasvoihin."
Silloin Minos vihastui ja sanoi: "Niinpä olet sen näkevä! Viekää pois tuo houkkio!"
He veivät Theseuksen vankeuteen toisten nuorukaisten ja neitosten kera.
Mutta Minoksen tytär Ariadne näki Theseuksen ja tuli ulos valkoisesta kivisalistaan. Hän rakastui Theseukseen tämän rohkeuden ja ylevyyden tähden ja sanoi itsekseen: "Häpeä olisi, jos tuollainen nuorukainen kuolisi!" Ja hän meni yöllä vankihuoneeseen ja ilmaisi Theseukselle kaikki ajatuksensa ja sanoi:
"Pakene heti laivallesi, sillä minä olen lahjonut vartijat, jotka ovat ovella. Pakene, sinä ja sinun ystäväsi, ja palaa rauhassa Kreikkaan! Ja ota minut mukaasi, sillä en uskalla jäädä tänne sinun jälkeesi! Sillä isäni tappaa minut kauhealla tavalla, jos hän saa tietää, mitä minä olen tehnyt."
Theseus seisoi hetkisen sanatonna, sillä niin tytön kauneus häntä hämmästytti ja hurmasi. Mutta viimein hän sanoi: "Minä en saata palata rauhassa kotiini, ennenkuin olen nähnyt Minotauroksen ja tappanut sen ja kostanut kaikkien nuorukaisten ja neitosten kuoleman ja tehnyt lopun maani kauheasta kirouksesta."
"Aiotko tappaa Minotauroksen? Kuinka sitten?"
"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta hirmuinen pitää sen pedon olla, joka on minua väkevämpi."
Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi: "Mutta kun olet tappanut pedon, niin kuinka luulet löytäväsi tien ulos labyrintistä?"
"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta kummallinenpa täytyy sen tien olla, jota en löytäisi, ennenkuin olen syönyt pedon raadon."
Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi:
"Sinä olet liian rohkea, kaunis nuorukainen; mutta minä voin auttaa sinua, vaikka olenkin vain heikko tyttö. Kas, tästä saat miekan, sillä ehkä saat tuon pedon tapetuksi, ja ota tämä lankakerä, sen avulla ehkä löydät tien ulos labyrintin sokkeloista. Lupaa minulle vain, että otat minut mukaasi ja viet kotiisi Kreikkaan, jos onnellisesti saat työsi suoritetuksi. Sillä isäni minut varmasti tappaa, jos hän saa tietää, mitä minä olen tehnyt."
Theseus nauroi ja sanoi: "Mikäpä minua nyt estäisi onnistumasta!" Ja hän pisti miekan poveensa ja kätki lankakerän käteensä ja sitten hän vannoi valan Ariadneelle, lankesi polvilleen hänen eteensä ja suuteli hänen käsiänsä ja jalkojansa. Ariadne itki kauan hänen tähtensä ja meni sitten pois; ja Theseus heittäytyi levolle ja nukkui makeasti.
Kun tuli seuraavan päivän aamu, niin vartijat tulivat ja veivät
Theseuksen labyrinttiin.
Hän astui tuohon kauheaan rotkoon ja kulki kallioilla kiemurtelevia polkuja ja läpi luolien ja holvien ja mutkikkaiden pylväskäytävien ja yli korkeiden kivikasojen. Hän kääntyi oikealle ja vasemmalle ja kulki eteen ja taaksepäin, kunnes hänen päänsä meni aivan sekaisin. Mutta koko ajan hän piti kerää kädessään, sillä sisään tullessaan hän oli kiinnittänyt langan pään kiveen ja kehitti lankaa kädestään kulkiessaan eteenpäin. Ja lankaa riitti, kunnes hän kohtasi Minotauroksen kapeassa solassa mustien kallioiden keskellä.
Kun hän näki pedon, niin hän pysähtyi hetkeksi, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt niin eriskummallista otusta. Sillä oli miehen ruumis, mutta sen pää oli härän pää, ja sillä oli leijonan hampaat, joilla se raateli saalistansa. Kun se näki Theseuksen, niin se mylvi ja hyökkäsi sarvet sojossa suoraan häntä kahden.
Mutta Theseus hyppäsi ketterästi syrjään ja pedon mennessä ohi hän viilsi miekallaan sitä polveen, ja ennenkuin se ennätti kääntyä takaisin tuohon kapeaan solaan, niin hän rupesi ajamaan sitä takaa ja pisteli sitä takaapäin miekallaan tavan takaa, niin että hirviö pakeni kauheasti ulisten, sillä se ei ollut koskaan ennen haavoittunut. Ja Theseus ajoi sitä takaa minkä ennätti pitäen lankakerää vasemmassa kädessään.
Niin he ryntäsivät eteenpäin läpi luolien ja kaikuvien kallioholvien ja poikki rosoisten rotkojen ja virranuomien pitkin Ida-vuoren juurta, jota ei aurinko koskaan pääse lämmittämään, ja aina ikuisen lumen rajoille asti he kiitivät, vainooja ja vainottu, ja kamalasti kalliot vastasivat pedon ulvontaan.
Viimein Theseus saavutti pedon, kun se huohottaen kaatui lumelle, ja hän tarttui sen sarviin ja väänsi sen pään taaksepäin ja työnsi terävän miekan sen kurkun läpi.
Sitten hän kääntyi ja astua laahusti tuiki uupuneena ja voimatonna takaisin, ja lankakerän avulla hän löysi tien ja saapui viimein tuon kauhean luolan suulle, ja kukas muu kuin Ariadne jo häntä siellä odotti.
Theseus kuiskasi: "Se on tehty!" ja näytti veristä miekkaansa. Tyttö pani sormen suulleen ja vei hänet vankihuoneeseen, avasi ovet ja laski kaikki vangit vapaiksi. Mutta vartijat nukkuivat raskaasti, sillä Ariadne oli heidät juovuttanut viinillä.
Sitten he pakenivat yhdessä rantaan ja astuivat laivaan ja nostivat
purjeen. Yö ympäröi heitä tummana, niin että he pääsivät kulkemaan
Minoksen laivojen lomitse ja saapuivat kaikki onnellisesti
Naksos-saarelle. — Ja siellä Ariadneesta tuli Theseuksen vaimo.