E. UUSI AIKA.
Min Kue', Tasavalta.
Tammikuun 1 p:stä 1912.
Kiinalaiset taas isäntiä omassa maassaan — toistaiseksi.
2.
KIINAN MAAKUNTIEN NIMET.
Helpottaaksemme varsinaisen Kiinan kahdeksantoista maakunnan (Šzï-Pā Seng) havainnollisempaa käsittämistä saakoon tässä sijansa seuraava esitys.
Panemme ensin merkille Himalaja-vuorilta lähtevän, maan läpi lännestä itään juoksevan 'Suurvirran' (Tā Kiang, Tā Džiang, 'suuri vesivoima'), jota mainitaan myöskin nimellä Jangtse Kiang (Jang Tzï Džiang, 'kirkasvetinen' tai 'Eteläinen Suurvirta'). Sitten seuraamme (Pohjois-Kiinassa) mutkikkaan ja oikullisen 'Keltaisen virran' (Huang Hō) uomaa. Nimensä se on saanut siitä, että sen vesi on lentohiekanpitoisen maaperän läpi virratessaan muuttunut ympäristönsä näköiseksi. Panemme vielä mieleen alkuperäisen jokien nimen Ts'uan. Täten on meillä erisuuruisia virtoja Kiang, Hō ja Ts'uan.
Etsimme nyt Kiinan merkillisimmän vuoren, 'Suurvuoren' (T'ai Šan), joka lienee maailman vanhin uhrivucri. Se on Keltaisen virran alajuoksun oikealla puolella. Vielä on opittava Kiinalle tärkein vuorensola, Šen (oikeastaan Šan; vain matalampi sävelkorko erottaa sen 'vuoresta'). Tämä vuorensola on Keltaisen virran suuren keskuskulman ulkopuolella, siinä missä se muuttaa eteläisen suuntansa itäänpäin. Sitten etsimme maan keskeltä, 'Suurvirran' keskijuoksun eteläpuolelta Kiinan tärkeimmän järven, 'Luolajärven' (Tung T'ing Hū). Olemme nyt oppineet vuoren, vuorensolan ja järven nimet kiinaksi: Šan, Šen ja Hū.
Nyt opimme ilmansuunnat. Kiinalaisille ovat itä ja länsi auringon nousu- ja laskusuuntina tärkeämpiä kuin pohjoinen ja etelä, joista pohjoinen on arvottomin, niin kuin luonnollista onkin. Luettelemme siis ilmansuunnat kiinalaisten tavoin: itä, länsi, etelä ja pohjoinen: Tung, Sï, Nan, Pē'. Esimerkkinä kiinalaisesta ajatusjuoksusta mainittakoon, että tärkeimmät ilmansuunnat, itä ja länsi (niiden tärkeyttä osoittaa kummankin korkea sävelkorkokin) perättäin lausuttuina 'itä-länsi' (tung-si) on yhtä kuin 'tavara'.
Nyt voimme ryhtyä tarkastelemaan Kiinan maakuntien nimiä. Täten tuo ensi katsannolta vaikea asia on tullut hyvinkin mielenkiintoiseksi. Me näet alamme ymmärtää mitä nuo nimet merkitsevät. Lähdemme Kiinan merkillisimmästä maakunnasta Šan Tung. Siinä on meillä heti tuttu nimi: 'Vuoresta (Suurvuori; T'ai Šan) itäänpäin oleva alue.' Sitten katsomme vanhan Kiinan muita alueita: Šan Si Vuoresta länteen oleva tienoo'; Šen Si, 'vuorensolasta länteen'; Hō Nan, 'Ho-virrasta etelään'; Hū Pē', 'järvestä pohjoiseen; Hū Nan, 'järvestä etelään'.
Meillä Suomessa on 'Kymmenen virran maa'. Kiinan suurin maakunta on 'Neljän virran maa', Szï Ts'uan, 'Suurvirran' latvoilla, jonka haaroja nämä neljä virtaa ovat.
'Suurvirrasta' on kolme maakuntaa saanut nimensä: Kiang Sū, viljava
Kiang; tässä maakunnassa on 'Suurvirran' suulla oleva Shanghai:n
(Šang Hai, 'merelle menopaikka') suuri kauppakaupunki, Džē Kiang
('Džē- ja Kiang-virtojen tienoo') sekä Kiang Sï (Kiang:in suulta
länteen).
Etelässä on kaksi 'avaraa' maakuntaa, Kuang Sï ('läntinen avara alue') ja Kuang Tung ('itäinen avara alue'). Jälkimmäisen maakunnan pääkaupunki Kanton (Canton) äännetään yleispuhekielen mukaan Kuang Džou Fu. 'Suurvirran' suun eteläpuolella olevien rannikkomaakuntien kielimurteet eroavat näet jyrkästi yleispuhekielestä (Kuan Hua).
Kiinan pitkällä rannikolla on vielä kaakkoisosassa 'onnen' (Fū) maakunta Fū Kien (Fū Džien, 'perustettu onni'). 'Rauhan' (An) maakunta An Huei (Ngan Hui, 'sulorauha') on Suuren Kiang:in alajuoksun varrella. Maan eteläosassa on köyhä Kuei Džou ('kallis saareke'; luultavasti sen vuoksi niin kallis, että alkuasukkaat ja varsinaiset kiinalaiset ovat siellä useita kertoja kapinoineet kaukaista keskushallitusta vastaan). Lounaisessa kulmassa on vuorinen Yin Nan ('pilvien eteläpuolella oleva' tai 'etelän pilvinen maakunta'). Luoteiskulmassa on Kan Sū, joka on saanut nimensä kahden huomattavan kaupunkinsa nimen mukaan.
Viimeiseksi tulemme siihen maakuntaan (Dži Li, 'oikea hallituspaikka'), jossa nykyinen 'pohjoinen pääkaupunki', Pēking, (Pē Džing) sijaitsee. 'Eteläinen pääkaupunki', Nanking, on Jangtsen varrella Kiang Sū:n maakunnassa. Pekingin virallinen nimi on: Šuen T'ien Fu, 'Taivasta tarkkaava kaupunki'.
3.
LÄHDEVIITTAUKSIA JA LISÄYKSIÄ.
(Teoksien nimet lyhennetty; kirjallisuusluettelossa täydellisemmin.)
Kiina Kungfutsen aikana.
[1] Williams, Middle Kingdom, 2:nen painos, II, s. 158 ss.
[2] Tschepe, Histoire du Royaume de Ou (1122-473 av J.-C.), Chang-hai 1896. Kungfutsen kirjoitus on käännetty (s. 49): "Hélas! hélas! Voici le tombeau du loi de Ou, Ki-tse, prince de Yen-ling!"
[3] Parker, Studies in Chinese Religion-teoksessaan mainitsee (ss. 40-42) samoin tästä mielenkiintoisesta seikasta.
[4] Broomhall, Chinese Empire, s. 164.
[5] Tschepe, Histoire du Royaume de Tch'ou (1122-223 av J.-C.), Shanghai 1903.
[6] Legge, Encyclopaedia Britannica'ssa.
[7] Grube, Geschichte der chinesischen Litteratur, esittää (s. 125 ss.) näytteitä Jangtsen mielenkiintoisista opetuksista.
[8] Grube, Litteratur, s. 129 ss.
[9] Giles, History of Chinese Literatuøe, s. 47.
[10] Martin, Lore of Cathay, s. 215 ss.
[11] Martin, Lore, s. 216.
[12] Martin, Lore, s. 217.
Kungfutsen elämän ulkonaiset piirteet.
[13] Douglas, Confucianism, ss. 25-64.
[14] Grube, Litteratur, s. 17 ss.
[15] Allan, Makers of Cathay, s. 1 ss.
[16] Hermann, Chinesische Geschichte, s. 22 ss. Parker, Studies-teoksessaan (s. 202) selvittelee kiinalaista ajanlaskua ja tulee johtopäätökseen, että Kungfutse oli noin 18-vuotias naimisiin mennessään.
Kungfutsen luonteenpiirteitä ja arvostelua.
[17] Williams, Middle Kingdom, I. s. 660 ss.
[18] Martin, Lore, s. 89.
Kungfutsen suku.
[19] Etupäässä on seurattu Parkein Studies-teosta, kirjoitusta The Family of Confucius, ss .176-197. Osittain myös Tschepe'n Heiligtumer-teosta.
Kungfutselaiset peruskirjat.
[20] Päälähteenä on käytetty: James Legge, Sacred Books of China, sarjajulkaisussa: Max Müller, Sacred Books of the East, vol. 3, 16, 27, 28, 39, 40, ja samantekijän Four Books, sekä alkuperäisiä kiinankielisiä teoksia. Grube'n ja Giles'in kirjallisuushistorioita on vertailtu.
[21] Baller, Sacred Edict, 2:nd Edition.
Kungfutselainen kouluopetus.
[22] Seurattu etupäässä Williams'ia (I. ss. 519-577) ja Martinaa (Lore, ss. 308-328).
Kungfutselainen siveysoppi.
[23] Enimmän saatu apua Martinan Lore-teoksesta, kirjoituksesta The ethical philosophy of the Chinese (ss. 205-229).
Kiinan kolme uskontoa.
[24] Smith, Proverbs, s. 74.
[25] Doré, Researches into Chinese Superstitions, I, s. 151 ss.
[26] Martin, Lore, s. 195. Useita muitakin ajatuksia on lainattu tähän samalta taholta. Martin ja Grube (Kultus und Religion der Chinesen) ovat tässä enimmän seurattuja.
Kiinalaisten vanha uskonto.
[27] Seurattu pääasiallisesti Grube'n Kultus und Religion-teosta, ss. 5-54. Vähemmän on ollut apua John Ross'in teoksesta 'The Original Religion of China'. Giles'in suppeaa teosta 'Religions of Ancient China' olen myös jossain määrin käyttänyt. Sitäpaitsi kirjoituksia Chinese Recorder'issa y.m.
Šang Ti-käsitteen synty.
[28] Tässä olen pääasiallisesti käyttänyt kiinankielisiä lähteitä. N. Söderblomin 'Gudstrons uppkomst' on antanut herätteitä.
[29] Söderblom, Das Werden des Gottesglaubens, s. 227.
[30] Söderblom, Das Werden, s. 229.
Kungfutsen palvonnan historiallinen kehitys.
[31] Esityksessä on seurattu etupäässä Albert Tschepe'n teosta "Heiligtümer des Konfucianismus in K'u-Fu und Tschou-Hien" ss. 6-15. Myöskin Parketin Studies-teoksesta olen löytänyt erinäisiä tiedonantoja.
Kungfutsen palvonta hänen paikallistemppeleissään.
[32] Paitsi omia havaintojani, olen tässä käyttänyt etupäässä Grube'n 'Kultus und Religion'-teosta 66-73, sekä Tschepe'n 'Heiligtümer'-teosta, osittain myös Parker'n 'Studies'-teosta. Watters'in vanhempi teos 'A Guide to Confucian Tempels' ei ole ollut saatavissani.
Suuri Oppi johdatuksena kungfutselaiseen elämänkatsomukseen.
[33] Hyviä vihjeitä olen saanut Martinan Lore-teoksesta (s. 206 ss.).
[34] Smith, Proverbs, s. 41.
[35] Headland, China's New Day s. 9 ss.
[36] Headland, s. 18. Keisari Kuang Hsi antoi 27 uudistusjulistusta parin kuukauden kuluessa.
[37] Smith, China in Convulsion, 1. s. 152 ss.
[38] Smith, Convulsion, II. s. 547 s.
Suuri Oppi. Kungfutsen teksti.
[39] Sanallisesti: 'Ovi Hyveeseen'.
[40] Alkutekstissä on sanottu vain, että tie on siinä ja siinä, mutta imperatiivilla on ajatus tullut paljon painokkaammaksi.
[41] Keisarikunnaksi muuttui Kiina vasta kolmesataa vuotta Kungfutsen jälkeen, joten 'Taivaan Poika' oli itsevaltias hallitsija noin 2100 vuotta (221 e.Kr. — 1911 j.Kr.). Yhtä pitkän ajan sitä ennen (2357-221 e.Kr.) sai 'Taivaan Poika' tyytyä olemaan vain vasalliruhtinaiden nimellisenä päämiehenä. Kungfutsen aikana oli Taivaan Pojan merkitys jotenkin mitätön; häntä mainittiin tavallisemmin nimellä kuningas (Uang) eikä keisari (Huang Ti). Jälkimmäinen nimi tuli käytäntöön vasta vuodesta 221 e.Kr.
Suuri Oppi. Selityskirja.
[42] U Uang ja Uen Uang elivät kolmannen (Džou-) hallitsijasuvun alussa, noin 600 vuotta ennen Kungfutsea.
[43] In on huomattu henkilö Kiinan vanhimmassa historiassa. Tämä rohkea ja kansan parasta harrastava pääministeri ryhtyy merkilliseen toimeen saattaakseen huikentelevan hallitsijan tunnolliseksi. Hän erottaa tämän kaikista hallitustehtävistä ja pitää vartioituna hänen esi-isiensä hautojen läheisyydessä oppiakseen erittäinkin iso-isältänsä Dženg Tang:ilta oikeita hallitusperiaatteita ja menettelytapoja. Pääministerin teko osoittautui oivalliseksi. Kuningas muutti mielensä ja hänestä tuli kelpo hallitsija. — Tai Dia oli Šang-dynastian toinen kuningas. Hänen iso-isänsä Dženg Tang perusti tämän hallitsijasuvun syrjäyttämällä rappeutuneen Hsia-suvun (Kiinan ensimmäinen vallankumous, 1766 e.Kr.). — Huomaa tässä lausunnossa, kuten edellisessäkin, hieno kiinalainen kehoitus! Ylhäisempien ojentaminen on erikoisen vaikea asia maassa, missä vanhempien ja arvovallan kunnioitus on niin suuri, ja virheettömän maineen säilyttäminen ('kasvojen pelastaminen') yhtä tärkeä kuin elämä itse.
[44] Viittaus vielä vanhempaan aikaan, aivan Historiakirjan alkuun, sen ensimmäiseen sankariin. Jao ja hänen seuraajansa Šuen ovat saaneet korkeimman kunnianimen, mitä hallitsijoista käytetään, Ti, joka sana esiintyy Jumalan nimessä (Šang Ti) ja itsevaltiaan keisarin nimessä (Huang Ti). Šuen:in jälkeen Ti häviää käytännöstä, kunnes Džao Hsiang Uang v. 221 ottaa nimekseen Huang Ti, yksinhallitsija, keisari. Senvuoksi olemme Jao:lle ja Suen:ille omistetun Ti-nimen kääntäneet adjektiivisesti, 'jumalainen'. Niin suuri on näiden miesten maine, että on syntynyt sananlasku: 'Lukuunottamatta Jao:ta ja Šuen:ia ei ole ihmistä ilman virheitä'. — Kuten näkyy, viittaa Suuri Oppi yksinomaan ruhtinaiden maailmoihin. Teoksen henki on kuitenkin vallan toinen kuin Macciavellin 'Ruhtinaassa'.
[45] Sisäisen ihmisen pesoa tunnettiin tarvittavan päivittäin kuten kasvojen puhdistamista. Jos saamme täysin luottaa kiinalaisiin tiedonantoihin, niin 3700 vuotta sitten pidettiin ulkonaisesta ja sisäisestä puhtaudesta yhtä hyvää huolta kuin meidän päivinämme.
Taiteellisten metalliastioiden käyttö jä kirjoitustaito olivat käytännössä. — Dž'eng Tang:in pesumaljasta voimme päätellä, että noina varhaisina aikoina jo oli verrattain kehittynyttä tekniikkaa, oli merkittävää esteettistä makua, oli huomattavia hygieenisiä harrastuksia, oli intomielistä etiikkaa ja uskonnollisuutta, oli kirjoitus- ja lukutaitoa, — oli sanalla sanoen monipuolista kulttuuria.
[46] Historia on aikaisempi kuin runous. Laulujenkirja on vasta toisen ja kolmannen hallitsijasuvun ajalta. Kungfutse piti runoutta korkeimman henkisen kyvyn ilmauksena. Laulujenkirjassa on neljä pääosaa: 1) Kue' Fung, Heimovirsiä, 2) Hsiao Jā, Pieniä Juhlalauluja, 3) Tā Jā, Suuria Juhlalauluja ja 4) Sung, Kiitosvirsiä. Ensimmäinen osa sisältää mitä erilaisimpia kansanlauluja viidestätoista eri valtiosta. Toisen ja kolmannen osan lauluja esitettiin pienemmissä ja suuremmissa hovien juhlatilaisuuksissa. Kiitosvirsiä veisattiin vainajien kunniaksi. Kansanelämä, hovitavat ja uskonnolliset toimitukset ovat ne kolme elämänpiiriä, joita Laulujenkirja kuvastelee. Käsillä oleva lainaus on hovijuhlalaulujen tärkeämmästä kokoelmasta.
[47] Džou-valtio oli luoteisen Kan Su-maakunnan itä-oasssa. Myöhemmin sai tämän valtion mukaan kolmas hallitsijasuku nimensä.
[48] Alkuperäisessä tekstissä on Ts'in Min, rakasta kansaa.
[49] Ks. s. 394. 'Kuninkaanpelto' oli 1000 Li:tä läpimitaten s.o. noin 500 km.
[50] Tässä nuo sosiaalisen elämän kymmenen käskyä 'viiden suhteen' vaatimuksina. Seremoniakirjassa sanotaan tästä: "Mitkä ovat ne seikat, joita pidämme pätevinä. Isän hellyys ja pojan kunnioitus; vanhemman veljen sävyisyys ja nuoremman kuuliaisuus; aviomiehen oikeudentuntoisuus ja aviovaimon alistuvaisuus; vanhempien ihmisten lempeys ja nuorempien arvonanto; hallitsijan humaanisuus ja ministerin lojaalisuus. Näitä kymmentä (käskyä) pidetään pätevinä."
[51] Ts'i-virta oli Uei-virran sivuhaara Uei-valtiossa, joka sijaitsi Ho Nan-maakunnan pohjoisessa kulmakkeessa, Keltaisen virran alimutkan luoteispuolella.
[52] 'Pikkusielut' (Hsiao Ren, pieni ihminen) käytetään nykyisin perin halpamielisessä merkinnässä, jotenkin samoin kuin meillä huligaani-sanaa.
[53] Hallitusvirkamies on Kiinassa samalla tuomarikin. Kungfutse oli kuitenkin erikoisena oikeusministerinäkin Lu-valtiossaan.
[54] Tässä tuo valitettava vajaus tekstissä. Dengtse eli noin 1700 vuotta Kungfutsen jälkeen. Voimme arvata, ettei selitys ole Tsengtse:n mietelmien mukainen. Uuskungfutselaisuuden kerskuva sävy on vanhalle koululle vierasta. Kielikin poikkeaa hyvin huomattavasti Tsengtsem yksinkertaisesta tyylistä. Uuskungfutselaisuudessa on Li (järki) tullut vanhan koulun Kaitselmus (Tien Ming)-käsitteen tilalle.
[55] Tämä lause on alkukielellä erinomaisen rytmikäs ja suppea, joten se on yleisesti tunnettu kansan keskuudessa:
Ren Hsin-drï Ling, mo' pu' jiu Drï,
Tien Hsia-dr'ï U', mo' pu' jiu Li.
[56] Tässä taas sananlaskuntapainen siivekäs sana: Dž'eng y Džung, Hsing y Uai.
[57] Tsengtse:n nimen mainitseminen tässä osoittaa, ettei Suuren Opin Selityskirja, ainakaan nykyisessä muodossaan, ole Tsengtse:n kirjoittama. On luultavaa, että joku hyväntahtoinen käsi on jälestäpäin liittänyt tämän lauseen selityskirjaan.
[58] Ren mō drï ts'i Tzï-drï Ō'; mō' dr'ï ts'ï Miao-drï Sō'.
[59] Asiat ovat, ikävä kyllä, yhä vielä samalla kannalla.
[60] Vanhimmassa kirjallisuudessa käyttävät hallitsijat itsestään nimeä I' Ren, Yksi Mies l. Ihminen. Tuohon termiin voi liittyä, ei vain tavanmukaista kohteliasta vaatimattomuutta, vaan myös erikoisuuden piirre, koska 'yksi' (-) merkitsee myöskin kokonaisuutta ja täydellisyyttä.
[61] Džie Kuei ja Džou Hsin olivat Hsia ja Šang-hallitsijasukujen viimeiset hallitsijat, yleisesti tunnettuja siveettömistä ja julmista elämäntavoistaan.
— Kuten olemme huomanneet, tietää Historiakirja kertoa, että Šuen-ballitsijasta alkaen (2255 e.Kr.) polygamia oli suosittua hallitsijapiireissä. Siitä saakka se on ollut rikkaiden ja mahtavien etuoikeus. Jalkavaimot ja eunukit ovat näytelleet sangen huomattavaa osaa Kiinan historiassa. Joku haaremin helmi on ajoittain päässyt maan varsinaiseksi hallitsijaksi, hänen herransa ollessa vain miltei tahdoton välikappale valtijattarensa kädessä. Näillä kahdella surullisen kuuluisalla miehellä oli yhtä kuuluisat jalkavaimot. Edellisen nimi oli Mō Sï, jälkimmäisen T'ā Dži. Väkiviinasta laitetut lammet, joissa vieraiden annettiiin soudella pikku venheineen, ja maanalaiset palatsit aviollista elostelua varten ovat edellisen parin huomatuimpia saavutuksia. Tā Dži sai tyytyä maanpäälliseen 'Peurapalatsiin', mutta se oli sitä loisteliaampi. Jälkimmäinen pari on muutenkin etevämpi pahuudessaan. Vallan uskomattomia kerrotaan heistä — muun merkillisen ohessa seuraava tapaus. — T'ā Dži kävelee puutarhassaan. Hän huomaa joukon miehiä, nuorempia ja vanhempia, kahlaavan lähellä olevan virran poikki. Nuoremmat näyttävät kärsivän kylmästä enemmän kuin vanhemmat. Hänen ja kuninkaan välillä syntyy kiista siitä, mikä on syynä tähän. T'ā Dži väittää, että asia johtuu siitä, että nuoremmilla miehillä on enemmän ydintä heidän luissaan. Kuningas ei hyväksy tätä selitystä, ja, ratkaistakseen riidan, määrää, että joukko nuorempia ja vanhempia miehiä on otettava kiinni, heidän jalkansa katkottava ja luut tutkittava.
Ei ole ihme, ettei kansa loppumattomiin saattanut kärsiä tällaisia tyranneja. Paljon oli kuitenkin niitäkin, jotka maineen ja vallan tavoittelussa olivat valmiita palvelemaan tällaisiakin herrojaan. Siitä huolimatta voitti lopulta vastustava aines. Niin puhkesi Kiinan kaksi ensimmäistä vallankumousta. Kumousmiehiä ovat Dž'eng Tang ja U Uang. Historiakirjan mukaan ovat nämä miehet mitä jaloimpien virikkeiden innoittamia, ja kumpikin heistä osoittautui yhtä kykeneväksi rauhan rakentavissa töissä. — Periaatteelliselta kannalta pidettiin hallitusta Jumalan säätämänä, Taivaan määräämänä. Mutta epäinhimillisellä toiminnallaan vetivät huonot kuninkaat päälleen Taivaan järkähtämättömän koston. Tämän tunteen elähyttämiä olivat molemmat vallananastajat. Seuraavat lainaukset Historiakirjasta valaisevat asiaa. Dž'eng Tang sanoo: — "Tulkaa, kansanjoukot, ja kuulkaa sanojani! Enhän minä, Pikku Lapsi, uskaltaisi ryhtyä kapinoimaan. Mutta Hsia-suvun syntejä on niin paljon, että Taivas on antanut määräyksen sen tuhoamiseen". "Hsia-suvun kuningas on suuresti syyllinen ja koska minä pelkään Jumalaa, niin en uskalla olla häntä kurittamatta."
U Uang sanoo: "Taivas ja Maa ovat kaiken olevaisen vanhemmat, ja ihminen on olioiden sielu. Etevin ja parhain ihmisten keskuudesta tulee muiden johtajaksi. Maan ensimmäisenä miehenä on hän kansalle vanhempien asemassa. Mutta nyt Šang-suvun hallitsija, Šou (Džou Hsin), ei kunnioita Taivasta ylhäällä, ja hän tuottaa turmiota kansalle alhaalla. Vajonneena viinaan ja aistillisiin nautintoihin ei hän häikäile käyttää mitä suurinta julmuutta. Hän rankaisee rikoksesta koko syyllisen sukua ja on tehnyt valtion virat perinnöllisiksi." — "Šang-suvun pahuus on täytetty. Taivas antaa määräyksen sen tuhoamiseen. Jos minä en tässä totteleisi Taivasta, niin minun rikokseni olisi yhtä suuri." — "Taivas säälii kansaa ja täyttää sen toiveet. — - — Viaton valittaa Taivaaseen. Siellä tunnetaan tuskamme. — — — Taivas rakastaa kansaa, ja hallitsijan tulisi tulkita Taivaan hyvää tahtoa kansalle — — — Taivas näkee niinkuin me näemme, Taivas kuulee niinkuin me kuulemme. — — —. Ylös, sankarit! — — — Yksin mielin, yksin sydämin! — — — Šou on katkaissut suhteensa Taivaaseen ja saattanut vihollisuuden itsensä ja kansan väliin. — — — Hän lyö laimin uhrit Taivaalle ja Maalle ja esi-isille. — — — Jumala ei kärsi kauemmin häntä. — — — Pankaa päättävästi täytäntöön Taivaan rankaisumääräys! Vanhat sanoivat: 'Joka tukee meitä, se on ruhtinaamme; joka sortaa meitä, se on vihaajamme'." Vasemmassa kädessään hän piti kultaista sotakirvestä ja oikealla kädellään hän heilutti valkoista lippua, sanoen: — — — "Nostakaa keihäänne, järjestäkää kilpenne! Me suoritamme Taivaan kostoa. — — — Uljaat mieheni! Olkaa rohkeita! — — — Niinkuin tiikeri, niinkuin pantteri, niinkuin karhu, niinkuin kiljuva karhu!"
[62] Tämä lause ilmaistaan kiinaksi neljällä 'kirjaimella': "I Hsiung, i Ti."
[63] 'Valtion neljän kulman' sanallinen vastine olisi 'neljä valtiota'. Varsinkin Laulujenkirjassa on tulkinnalle paljon tilaa.
[64] I In, pääministeri. Ks. I luku 2.
[65] Džu Hsi tulkitsee tämän: "Jos he poikkeavat harhateille, niin kansa heidät kukistaa", niinkuin Džie:n ja Džou:n.
[66] Tällä laululla tahdottiin innostaa kuningas Dz'eng:ia (1115-1078 e.Kr.) seuraamaan isoisänsä Uen Uang:in ja isänsä U Uang:in hyverikasta esimetkkiä. — Vuodesta 1401 alkaen mainittiin Šang-sukua, pääkaupungin muuton vuoksi, nimellä In. — Kiinan pääkaupunkia on muuteltu vanhana aikana ahkerasti. Tulvat ja raakalaisheimojen hyökkäykset vaativat tällaisia toimenpiteitä. Keltaisen virran keskijuoksun molemmin puolin eri paikoissa on valtaistuin ollut. Tärkein Kiinan pääkaupungeista on historiallinen Sï An Fū, Keltaisen virran ylämutkan länsipuolella Šen Ši-maakunnassa. Suurimpina kansallisen kukoistuksen aikoina on Sï An Fū ollut valtakunnan keskus. Sillä on ollut monta nimeä, esim. Kuan Džung, Uei Nan, Nui Szï, Jung Džou, Kuan Nui, Jang Hsing, An Si, Dž'ang An, Hsien Ning. Marco Polo sanoo sitä Kenjanfu:ksi. Eri nimet viittaavat usein pieniin paikanmuutoksiin. Muhamettilaiskapinassa 1868-70 piiritettiin kaupunkia turhaan kaksi vuotta. Elokuusta 1900 seuraavaan kevääseen — boksarimellakan jälkeen — oli Sï An Fū leskikeisarinnan pakopaikkana. — Peking (pohjoinen pääkaupunki) oli Džou-dynastian aikana Jen-valtion pääkaupunki nimellä Dži. Kaupunkia on sittemmin mainittu nimillä Y Džou, Džung Tu ja Jen Džing. Vuonna 1264 se tuli Kublai K'an:in toimesta koko maan pääkaupungiksi. Mongoolit nimittivät kaupungin uutta osaa nimellä Taidu eli Daitu, kiinalaiset Ta Tu ('Suuri Keskus). Peking:in varsinainen nimi oli Kublai:n aikana Cambaluc (K'an-baligh, K'an:in kaupunki). Marco Polo, joka saapui 'Kaanin Kaupunkiin' vuonna 1275, kuvailee kaupunkia palatseineen ja sikäläistä elämää sangen yksityiskohtaisesti (Yule & Cordier I, ss. 331-462).
[67] Tässä on yksi niitä paikkoja, joita on monin tavoin selitetty. Neljä merkkiä 'K'e p'ei Šang Ti' merkitsevät alkuaan: 'Jumalan arvoinen'. P'ei, seuratoveri, seuranpitäjä, jonkin arvoinen. K'e, johonkin kykenevä. Siis: 'kuninkaat kykenivät pitämään Jumalalle seuraa', tai: kuninkaat kykenivät kilpailemaan Jumalan kanssa. Džu Hsi:n ajatus on juuri tämä. Hän sanoo: 'Valtakunnan hallitsijoina he olivat Jumalan vertaisia.' Eräs vanhimpia selittäjiä, Dž'eng K'ang Dž'eng, sanoo: "Ennenkuiu he olivat kadottaneet kansan, he olivat hyveidensä vuoksi arvokkaita myöskin esiintymään Taivaan edessä, s.o., Taivas otti vastaan heidän uhrinsa." Lo Džung Fan sanoo: "He olivat Jumalan kaltaisia siinä, että he rakastivat kansaa niinkuin Jumala."
[68] Tē-džē, Pen-jē; Ts'ai-džē, Mo'-jē. Hyve: juuri; rikkaus: latva.
[69] Sanajärjestyskin osoittaa käsitteiden sekaannusta. Tässä yhteydessä on paljon sananlaskuntapaisia lyhyitä ja sattuvia mietelauseita, joita usein kuulee kansan suusta. Käsillä olevass lauseessa on ajatus, että ahne ruhtinas riistämisellään opettaa kansaa ryöstämään: Uai Pen, lei Mō'; Tsen(g) Min šzï Tō.
[70] 'Väärällä mammonalla' on Kiinassa helppo tehdä itselleen ystäviä. Lause kuuluu:
Ts'ai džy, tsē Min san;
Ts'ai san, tsē Min džy.
[71] Eräs toinen mietelause sanoo, että hyvän palkka on hyvä ja pahan palkka on paha. Tässä sanotaan, että palkka tulee samanlaisena takaisin kuin se ulos annettiin, pilkka sattuu omaa nilkkaan. Lause kuuluu:
Jen, Pei-ōr Ts'u-džē, i' Pei-ōr Ru';
Hō, Pei-ōr Ru'-džē, i' Pei-ōr Ts'u'.
[72] Ks. I luku I.
[73] X luku 12. Ts'u Šu, Ts'u-valtion Kirja, on osa suuremmasta historiallisten kirjojen kokoelmasta, jonka nimi on Kue' Y, Valtojen Selostuksia. Sisällykseltään se vastaa muihin valtioihin nähden Kungfutsen Kevättä ja Syksyä, joka kertoilee ainoastaan Lu-valtion tapahtumia. Ts'u-valtio oli Hu Pe-maakunnan lounaiskulmassa, Jangtse-virran yläjuoksun varrella. Nähtävästi kuului Ts'u-valtioon osia myöskin Hu Nan:in puolelta, Suomen Lähetysseuran työmailta. Kerrotaan että kun Ts'u (Ts'ou)-valtion lähetti oli Džin-valtiossa, niin häneltä kysyttiin, mitkä Ts'u-valtion tuotteista ovat arvokkaimpia. Lähetti vastaa: "Meillä ei pidetä tällaisia tavaroita arvokkaina. Arvokkaana meillä pidetään vain hyvettä ja hyviä miehiä." (A Tschepe, Histoire du Royaume de Ts'ou, 1122-223 av J.-C, Shanghai 1903.)
[74] X luku 13. Džin-valtion herttua Uen sai monta kovaa kokea. Kerran hänen isänsä ajoi hänet maanpakoon Ts'in-valtioon. Kun sitten hänen isänsä kuoli ja Uen hankkiutui osoittamaan lapsenkunnioitustaan vainajaa kohtaan, — tapa vaati surupuvun kantamista ja julkisesta elämästä eristäytymistä —, niin Ts'in-valtion Mu (Mou)-herttua tarjoutui auttamaan häntä jälleen hallitusistuimelleen. Tähän hyväntahtoisuuteen vastaa herttua Uen:in eno, ukko Fan: "Se, mitä Uen pitää tärkeänä, ei ole hallitusistuin, vaan lapsenkunnioituksen täyttäminen isäänsä kohtaan." — Herttua Uen pysyi vanhempien kunnioituksen selvällä tiellä huolimatta siitä, että hänen isänsä oli käyttäytynyt julmasti häntä kohtaan ajamalla poikansa maanpakoon, ja huolimatta siitä, että suurin maallinen mahtiasema, hallitusistuin, oli hänelle tarjona. Tällaista tekoa pidetään Kiinassa erittäin maineikkaana. — Džin-valtio oli Šan Si-maakunnan etelä-osassa.
[75] Ts'in-valtio oli Šen Si-maakunnan etelä-osassa. Tämän valtion mukaan on neljäs hallitsijasuku saanut nimensä, samoin johtunee tästä myöskin 'Kiina'-nimitys. — Tämä verrattain pitkä lainaus on tehty Historiakirjan viimeisestä luvusta, jonka nimi on Ts'in Šzï, Ts'in-valtion vala. Nousevan Ts'in-valtion päämies tässä puhuu. Valtion pääkaupunki Ts'in Džou, oli nykyisen Kan Su-maakunnan rajalla. Ts'in ja Džin-valtiot liittoutuivat vuonna 631 tehdäkseen yhteisen rynnäkön hallitsevan Džou valtion silloista pääkaupunkia, Dž'ang An:ia (Si An Fu) vastaan. Yritys ei kuitenkaan vielä onnistunut. Ts'in-valtion herttua jätti silloin kolme virkamiestänsä Dž'ang An:iin. Nämä miehet pääsivät ystävällisiin suhteisiin sikäläisen hallituksen kanssa samalla toimien Ts'in-herttuan vakoilijoina. Pari vuotta myöhemmin ilmoitti eräs heistä Ts'in-valtioon, että hänelle on uskottu yhden portin vartioiminen kaupungissa, ja jos Ts'in tahtoo, voi se muitta mutkitta päästä kaupungin herraksi. Ts'in-valtion herttua — Mu nimeltään — neuvottelee asiasta ministeriensä kanssa. Parhaat heistä varoittavat herttuaa käyttämästä petosta. Herttua ei kuitenkaan kuule neuvoa, vaan lähettää seuraavana vuonna suuren sotajoukon valloittamaan Dž'ang An:ia. Sotajoukko kuitenkin tuhotaan ja kolme päällikköä vangitaan. Vangitu päälliköt vapautetaan ja lähetetään kapinoivan Mu-herttuan luo, jotta hän saisi tyydyttää vihaansa näitä epäonnistuneita käskyläisiään kohtaan mestauttamalla ne. Sitä ei herttua Mu kuitenkaan tee, vaan osoittautuu päinvastoin erittäin ystävälliseksi päälliköilleen ja omistaa syyn sotaretken epäonnistumiseen kokonaan itselleen. Hän nimittäin ei kuullut vanhojen ja kokeneiden neuvonantajainsa varoituksia, vaan oman turhamaisuutensa tähden ja nuorien ja kokemattomien neuvosta ryhtyi tähän onnettomaan yritykseen. — Esilläoleva lainaus on osa puheesta, jonka herttua Mu piti hävinneille sotapäälliköilleen hoviväkensä läsnäollessa. Lainaus ei ole täysin tarkka, mutta silti asiallisesti oikea. Puheensa alkaa herttua seuraavasti: — "Ah, herrani! Kuulkaa minua ilman kuiskeita! Minä ilmoitan juhlallisesti teille tärkeimmän kaikista totuuksista. Sen sanoivat jo isät ennen meitä: 'Ihmiset yleensä rakastavat mukavuutta. Nuhdella muita, se ei ole vaikeaa, mutta ottaa oikealla mielellä vastaan muiden nuhteita — se on vaikeaa.' Sydämeni suru on, että päivät ja kuukaudet ovat menneet menojaan, enkä tiedä palaavatko ne jälleen saadakseni tilaisuuden menetellä oikein." — Hän päätti puheensa tehostamalla asemansa tärkeyttä: "Valtion rappeutuminen ja täydellinen tuho voi tyystin riippua yhdestä miehestä. Koko valtion maine ja rauha voi myöskin riippua yhdestä miehestä." — (A. Tschepe, Histoire du Royaume de Ts'in, 777-207 av. J.-C., Shanghai 1908).
[76] Yhteinen nimi raakalaisheimoille — tässäkin käytetty — on Szï I, Neljä I:tä, ylimalkaisesti viitaten neljään pääilmansuuntaan. Seremoniakirja määrittelee nämä vanhaa Kiinaa ympäröivät raakalaisheimot seuraavasti: — "Idässä olevia heimoja mainittiin nimellä I. Niillä oli pitkä tukka ja kirjaeltu ruumis. Muutamat näistä söivät ruokansa keittämättä. Etelässä olevia heimoja mainittiin nimellä Man. He tatuoivat otsansa, ja niiden jalkaterät olivat kääntyneet sisäänpäin toisiansa vastaan. Muutamat näistäkin söivät ruokansa raakana. Lännessä olevia mainittiin nimellä Rung. Niiden tukka oli hajallaan ja he käyttivät pukineinaan eläinten nahkoja. Muutamat näistä eivät käyttäneet ravinnokseen jyväviljaa. Pohjoisessa olevia mainittiin nimellä Ti' (T'i'). Ne käyttivät pukuinaan eläinten nahkoja ja lintujen höyheniä ja asuivat luolissa. Muutamat näistäkään eivät käyttäneet viljaa ravinnokseen." Näiden sanamerkkien kokoonpanosta voi tehä jonkinlaisia johtopäätöksiä eri heimojen elämäntapoihin nähden. I-heimot olivat taitavia jousen käyttäjiä, metsämiehiä, koska heidän nimens merkitsee 'suurta jousta.' Man-merkissä ilmenee 'mato' ja 'silkki'. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että etelässä asuvat villit heimot jo tunsivat silkkiäismadon hoidon ja silkin viljelyksen. Lännen Rung-heimot käyttivät aseinaan keihästä, sillä tämä merkki esiintyy heidän nimessään. Lännen heimoilla oli toinen nimi Ts'iang. Tässä merkissä ovat eri osina 'lammas' ja miehen 'jalat' Tämän voisi ajatella merkitsevän sitä, että nämä heimot harjoittivat lammasten hoitoa ('lampuri'), tai että he oliva kiinalaisten mielestä jonkinlaisia hirviöitä, joilla oli lampaan pää ja miehen jalat, muistuttaen kreikkalaisia taruja. Nämä 'vuohimiehet tai 'lammaspaimenet' ovat jossain määrin pohjoisessa asuvien Ti-heimojen kaltaisia, joiden nimessä esiintyy koira, — paimenen ja metsästäjän toveri. — Seremoniakirjassa kerrotaan, että kaikki nämä neljä pääryhmää olivat niin erilaisista aineksista koottuja, etteivät he edes ymmärtäneet toistensa puhetta — omassa keskuudessaan, jonka vuoksi heillä oli erikoisia virkamiehiä tulkkeina. — Tatariheimojen suurta merkitystä vanhana aikana kuvaa ne monet nimetkin, joita heille annettiin: Ta' Ta Huei He, Hsiung Nu, T'ou' Džye', Hsūin Tzï, Miao Tzï j.n.e. (Martin, Lore ss. 409-426).
[77] Keskusvaltio, Džung Kue', tarkoitti nähtävästi liittovaltioiden aikana ensi kädessä sitä valtiota, jolla oli heegemonia, johtoasema muihin nähden. Mutta Džung Kue'-nimitystä käytetään tavallisimmin — myöskin tekstissämme — koko Kiinasta, ympärillä olevien raakalaiskansojen vastakohtana. Sen merkitys on silloin sama kuin Tien Hsia, Taivaan alus. Uudempi käsitys maailmasta on viime aikoina vähentänyt jälkimmäisen sanan käyttöä, mutta Džung Kue näyttää säilyttävän käytäntönsä edelleen. Sananlaskuissa ja vakiintuneissa lauseparsissa säilyy T'ien Hsia. Näiden rinnalla käytetään mielellään nimitystä Džung Hua Kue', Loistoisa Keskusvaltio, ja usein pelkkää Džung Hua (Loistoisa Keskus)-nimitystä. Keisarikunnan viime aikoina, mandžulaisen Ts'ing (puhdas)-suvun hallitessa, oli Kiinan virallinen nimi: Ta Ts'ing Ti Kue, Suuren Ts'ing-dynastian Keisarikunta l. Suuri Ts'ing-monarkia. Yleisemmin käytettiin kuitenkin pelkkää Ts'ing Ts'ao (Ts'ing-dynastia)-nimitystä. Hallitus on niin tärkeä Kiinassa, että koko valtakunnan virallinen nimi on muuttunut aina uuden hallitsijasuvun mukaan. Varsinaista Kiinaa, erotettuna alusmaista, mainitaan nimellä Szi-Pā Sen, Kahdeksantoista maakuntaa. Tasavallan virallinen nimi (vuodesta 1912) on Džung Hua Min Kue, Loistoisa Keskustasavalta eli tarkemmin: Keskinen Loistoisa Kansanvaltio. 'Loistoisa' (kukkaisa), Hua, merkitsee yksinäänkin Kiinaa ja kiinalaista ja on katsottava Kiinan hienoimmaksi nimeksi. Hua Ren ja Hua Min (Hua-kansa) on kiinalaisten tavallinen nimitys itsestään. Hua johtunee ensimmäisestä hallitsijasuvusta, jonka nimi oli Hsia, Kesä, ja jolla nimellä myöskin kiinalaiset itseään mainitsevat. Kaksi viimemainittua nimeä yhdistetään yhdeksi: Hua Hsia, Kukkaisa Kesämaa. Kungfutsen aikoihin — ja yhä vieläkin — käyttävät kiinalaiset itsestään nimeä Li Min, Tummatukka kansa (niinkuin muinaiset babylonialaiset). Kristuksen aikoihin eläneen mahtavan, aitokiinalaisen hallitsijasuvun mukaan mainitsevat kiinalaiset itseään nimellä Han, jota käytetään rinnan Hua-sanan kanssa, mutta ainoastaan adjektiivina 'kiinalainen'. Hyvin tavallisia ovat nimet Han Ren (Han-kansa) ja Han Tzï (Hantse) Viimemainitusta on tullut suomenkielelle nimitys 'Haanin Pojat', joka kuitenkin on harhaanviepä; Han-pojat olisi oikeampi nimitys tai sitten 'hannilaiset'. [Han-joki, Hankou (Hanjoen suu)-niminen kaupunki ja sitä vastapäätä oleva rautateollisuuskaupunki Han Jang (Hanjoen päivänpuoli) Kiinan keskustassa ovat Kaikki 'kiinalaisia'.] Han-sanaa käytettiin viimeisen hallitsijasuvun aikana varsinkin hallitsevan mandžulaisen heimon vastakohtana. Han-merkki oli sitten vallankumouksellisten yhteinen tunnus. 'Han' merkitsee varsinaisia kiinalaisia, erotettuina kaikista muista heimoista, joita valtakunnan rajojen sisällä asuu. Hän ilmaisee kiinalaisen kansallistuntoa, Hua sen sijaan valtiollista 'loistoa'. Melkein yhtä mielellään kiinalaiset mainitsevat itseään toisen kansallisen kukoistuskauden hallitsijasuvun (T'ang, n. 600-900 j.Kr.) mukaan nimellä T'ang Ren, T'ang-kansa, 'T'angilaiset'. — On omituista ja osoittaa ulkomaalaisten perin huonoa Kiinan tuntemusta, ettei yksikään kiinalaisten käyttämistä maansa ja kansansa nimityksistä ole tullut länsimailla käytäntöön, vaan sen sijaan nimet, joilla kiinalaiselle on mitä epämieluisin kaiku. Itse 'Kiina'-nimitys on sellainen. Samoin myöskin muut länsimailla käytetyt nimet, jotka juontavat juurensa keskiajalta. Ehkä kaikkein loukkaavin kiinalaiselle on nimitys Cathay (Khata), joka Keski-Aasian kansojen välityksellä on tullut länsimaille ja jota yhä esim. englantilaisessa kirjallisuudessa ahkerasti Kiinasta käytetään. Venäjän kieleen on samasta juuresta tullut nimitys Khitai; jota slaavilaiset miltei yksinomaan käyttävät Kiinasta. Nämä nimitykset johtuvat eräästä ehkä tunguusilaista alkuperää olevasta tatariheimosta (Ts'i Tan, Khitan), joka vuonna 907 valloitti Pohjois-Kiinan ja hallitsi sitä pari sataa vuotta, dynastianimenään Liao. Cathay oli alkuaan Pohjois-Kiinan nimi; samoihin aikoihin (Sung-dynastian hallitessa) mainittiin Etelä-Kiinaa nimellä Manzi, myöskin Machin (Mahachin)-nimellä. Cathay ja Manzi-nimiä vastaa kreikkalaisperäinen Seres, jolla nimellä kaukaisen idän suurta silkkimaata mainittiin, sikälikuin sitä maitse tunnettiin, ja Sinae, jolla nimellä Kiinaa mainittiin, sikälikuin sen yhteyteen meritse tultiin. Seres ja Sinae ajateltiin eri valtakunniksi kuten myöhemmin Cathay ja Manzi. Profeetta Jesajan 49, 12 mainitsema Siniminmaa tarkoittanee samaa kuin Sinae. 'Taivaan valtakunnaksi' on Kiinaa länsimailla myöskin joskus sanottu, ei kuitenkaan täydellä oikeudella. 'Taivaan alus' (T'ien Hsia) olisi kai läheisin sitä vastaava termi. Kiinan keisari on kyllä 'Taivaan Poika' (T'ien Tzï), mutta T'ien Kue'-nimitystä ei kiinalaisilla ole. Sitä lähentelee sentään nimi Tien Ts'ao, Taivainen dynastia, samanlainen yleisnimi kaikiksi ajoksi Kiinalle kuin esim. edellä huomauttamamme Ts'ing Ts'ao-nimitys viimeisen hallitsijasuvun aikana. T'ien Ts'ao lienee lähinnä aiheuttanut puheen 'Taivaan valtakunnasta'. Yhtä hyvällä syyllä voidaan Kiinaa sanoa Lohikäärmeen valtakunnaksi, sillä tämä 'vanha mato' (Lung) oli keisarikunnan aikana valtakunnan virallinen symbooli, keisariuden tunnusmerkki. Keisarin palatsi oli Lung Lou, valtaistuin Lung Uei (eli T'ien Uei!) keisarin persoona Lung T'i, hänen silmänsä Lung Jen, hänen pukunsa Lung I, hänen kätensä Lung Džao, hänen käsikirjoituksensa Lung Pi' ja hänen lapsensa Lung Tzï. 'Lohikäärmeen lento' merkitsi keisarin astumista hallitusistuimelle, ja keisarin kuolema ilmaistiin sanomalla, että hänen Majesteettinsa nousi lohikäärmeen selkään ja ratsasti taivaaseen. Nimitys 'Kiina' (China) on hämäräperäinen. Kaksi erilaista selitystä on tämän sanan synnystä; toinen viittaa pohjoiseen, toinen etelään. Edellä (ss. 398 ja 454) on huomautettu, että Ts'in hallitsijasuvusta johtunee 'Kiina'-nimitys. Toinen mielipide vakuuttaa, että 'China' on ikivanha malajilainen sana, joka tuli ensin merkitsemään Kiinan etelärannikkoa, myöhemmin koko Kiinaa. Suurimmat auktoriteetit (Richthofen ja Yule) ovat tämän tulkinnan kannalla. Eihän liene aivan mahdoton sekään olettamus, että eri lähteistä johtuneet sanat olisivat osuneet yhteen. Ensi kerran esiintyy Chin-sana ajanlaskumme alussa länsimailla. Ptolemeus tekaisee siitä 'sini', joiden pääkaupunki on Sinā Sinarum. Tätä tietä lienee sinologia tullut merkitsemään Kiinan tieteellistä tutkimusta. Marco Pololla tavataan Cathay ja Manzi-sanojen ohella kerran Chin-nimitys, jota hän käyttää Etelä-Kiinasta. Chin voi olla myöskin persialainen sana ja edellämainittu Machin (Maha-chin) voi merkitä Suur-Kiinaa. Vuonna 1539 ilmenee täydellinen 'China'-muoto Kaarle V:nnen kartalla. — Japaninkielestä lienee Kiinan kirjakieleen tullut harvemmin käytetty 'China'-sanaa muistuttava Dži Na-nimitys. Tässä käytetyt merkit eivät ensinkään viittaa Ts'in-dynastiaan. (Yule & Cordier, The Book of Marco Polo I, ss, 11-12; II, ss. 142-144 ja 265. — Richthofen, China I, s. 436 ss. — Tiessen, China I, s. 88 ss.)
[78] Mong Hsien Tzï oli Lu-valtion ministerinä vähää ennen Kungfutsen syntymää. Kansan suussa lienevät säilyneet nämä hänen kansan parasta tarkoittavat sanansa. Tämä oli samaa tunnettua sukua kuin filosoofi Mongtse, jonka ajatuksia tämän ministerin puheet suuresti muistuttavat. — Vanhan tavan mukaan antoi herttua virkaanasettamalleen miehelle vaunut ja neljä hevosta. Siten tahdottiin hänet varjella ahneudesta. Jäitä käyttivät korkeat virkamiehet hautajaisissa ja uhritoimituksissa. Pohjois-Kiinassa voitiin jäitä 'leikata', niinkuin lausunto kuuluu.
[79] Tässä taas yksi noita Kiinan monia mietelauseita, joilla on valittu muoto ja syvä sisällys, 'kultainen omena hopeamaljassa', siivekäs sana, jonka voi kuulla usein kansan huulilta. Kiinan kielellä se kuuluu: 'Pu i Li uei Li, i I uei Li'. Sen voisi kääntää myös: 'Voittoa emme pidä voittona, oikeus on meidän voittomme'. Kuten tavallisesti, puuttuu tästäkin lauseesta subjekti. Ja, sen pahempi, puuttuu näiltä suurilta sanoilta liian räikeästi subjektia ihmiselämässäkin.
[80] Giles, Religions of Ancient China, s. 7 s.
[81] Richthofen, China I, sisältää perusteellisen esityksen vanhan Kiinan laajenemisesta ja useita hyviä karttoja, ss. 338, 364.
[82] Hermann, Geschichte, ss. 9, 15.
[83] Pott, Sketch, s. 16.
[84] Martin, Lore, s. 397.
[85] Historiakirjan kiinankielisen selitysteoksen mukaan.
[86] Grube, Religion und Kultus, s. 3.
[87] Kukin vyöhyke oli 500 Li:tä läpimitaten.