III LUKU.
1. Laulujenkirjassa (IV. 38) sanotaan: 'Kuninkaan peltoja[49] tuhannen Li:tä, kaikki tyynni kansan asuntomaata.'
2. Laulujenkirjassa (II. 76) sanotaan: 'Keltainen visertäjälintu (Oriolus) lepää korkean vuoren komerossa.' — Tzï (Kungfutse) sanoi [tästä:] "Keltainen lintu tietää lepopaikkansa. Voiko ajatella, että ihminen ei vetäisi linnulle vertaa?"
3. Laulujenkirjassa (III. 1) sanotaan: "Ylevän kuninkaallinen Uen Uang! Oi tuota lakkaamatonta ja loisteliasta levähdyspaikan kunnioitusta!" Toimien ihmisten ruhtinaana, hän lepää jalomielisyydessä (Ren); toimien ihmisten virkailijana, hän lepää harrasmielisyydessä (Džin); toimien ihmisten lapsena, hän lepää lapsenkunnioituksessa (Hsiao); toimien ihmisten isänä, hän lepää hellämielisyydessä (Tz'ï); suhteissansa kansalaisiin, hän lepää uskollisuudessa (Hsin).[50]
4. Laulujenkirjassa (I. 55) sanotaan: "Katso tuota Ts'ï-virran[51] mutkapaikkaa! Mikä vihreän bambumetsän viehkeys! [Siellä] on valistunut ruhtinas [myös] Uei-valtion (U-herttua). [Hän toimii] niinkuin leikkaisi, niinkuin viilaisi (norsunluuta); niinkuin hioisi, niinkuin kiilloittaisi [jalokiveä]. Kuinka hän onkaan arvokas ja vakava! Kuinka hän onkaan ylevä ja juhlallinen! Kun [meillä] on [tällainen] valistunut ruhtinas, niin häntä ei voida koskaan unohtaa."
Lauselma 'niinkuin leikkaisi, niinkuin viilaisi [norsunluuta]' [merkitsee] periaatteiden (tie) opinnoita. Lauselma 'niinkuin hioisi, niinkuin kiilloittaisi [jalokiveä]' [merkitsee] itsekasvatustyötä. Lauselma 'kuinka hän onkaan arvokas ja vakava!' [merkitsee] varovaista ja kunnioittavaa. Lauselma 'kuinka hän onkaan ylevä ja juhlallinen!' [merkitsee] kunnioitettavaa käytöstapaa. Lauselma 'kun [meillä] on [tällainen] valistunut ruhtinas, niin häntä ei voida koskaan unohtaa', [merkitsee,] että kun periaatteet (tie) ovat täydelliset ja hyveet parhaista parhaat, niin kansa ei voi sellaista unohtaa.
5. Laulujenkirjassa (IV. 4) sanotaan: "Todellakin! Entisiä kuninkaita (Uen Uang ja U Uang) ei unohdeta." Todelliset ruhtinaat (Džyin Tzï) ihannoivat heidän ihailemaansa ja rakastavat heidän rakastamaansa. Yhteinen kansa (pikkusielut)[52] iloitsee heidän ilojaan ja pitää etuinaan heidän etujaan. Täten siis [nuo entiset kuninkaat, vaikkakin he] ovat väistyneet pois, eivät ole [kuitenkaan] unohdetut.
Ylläoleva selityskirjan kolmas luku selittää 'lepäämistä parhaassa hyvässä' (Drï y drï Šan). — Džu Hsi.