VIKTOR EMANUELIN MUISTO.
Tiistaina tammikuun 17 p:nä.
Tänään kello kaksi, kun olimme kokoontuneet kouluun, kutsui opettaja Derossin, joka asettui luokan eteen ja kauniilla, sointuvalla äänellään rupesi meille kertomaan:
"Tänään neljä vuotta sitten, juuri tänä tuntina, saapuivat Rooman Pantheonin edustalle ruumisvaunut, jotka kuljettivat Viktor Emanuelin ruumista. Viktor Emanuel II, Italian ensimmäinen kuningas, kuoli 29-vuotisen hallituskauden jälkeen, joka muodostui mainehikkaaksi ja siunausta tuottavaksi hänen urhoollisuutensa, oikeudentuntonsa ja rohkeutensa vuoksi.
"Hänen ajaltaan on suuri, yhteinen italialainen isänmaa. Seitsemästä valtakunnasta, joihin se oli hajonnut, syntyi yksi ainoa itsenäinen, vapaa valtio.
"Seppeleiden peittämät ruumisvaunut kulkivat kukkien sadellessa hiljalleen eteenpäin lukemattomien ihmisjoukkojen ohi, jotka olivat rientäneet Italian kaikista osista ja nyt seisoivat hiljaa, henkeä pidättäen, surun valtaamina. Saattojoukon etunenässä kulki kenraaleja, koko joukko ministereitä ja ruhtinaita, joita seurasi jono sotavanhuksia, koko metsä lippuja, kolmensadan kaupungin edustajat, parhaita, mainehikkaimpia miehiä, mitä kansassa oli. Vihdoin se pysähtyi sen ylevän temppelin edustalle, missä hauta odotti suurta vainajaa.
"Kaksitoista haarniskoitua sotilasta kantoi arkun vaunuista. Silloin Italian kansa lausui viimeiset jäähyväiset kuninkaalleen, joka sitä oli niin lämpimästi rakastanut, viimeiset jäähyväiset sotilaalleen, isälleen, historiansa siunatuimmille, onnellisimmille vuosille. Se oli suuri, juhlallinen hetki, Tuhannesta kurkusta kaikui yht'aikaa: 'Hyvästi, jalo, hyvä, oikeuttarakastava kuningas! Sinä olet elävä kansasi sydämessä niin kauan kuin aurinko Italiaa valaisee.' Liput kohosivat taivasta kohti, ja Viktor Emanuel laskettiin mainehikkaaseen hautakammioonsa."