AATOKSENI.
Jospa mä kerron, mitä minä mietin istuissa yksin illoin, aurinkomaita kun aatos harhaa kaipuuni siltoa, silloin
vuottelen leppeän kevättuulen tohua suuriin kuusiin, uottelen unteni naurajalasta pirttini uksiin uusiin.
Vuottelen iltain ikävässä sinisten silmäin lupaa: tee sinä poika hongasta pirtti, äläkä tuulentupaa!