ERO.
Kansanlaulun tapaan.
En minä itke ilkeyttäni, enkä minä itke muuta. Eroa itken — toki kun oltiin ihka kuin samaa puuta!
Häll' oli hellä luonnonlaatu
ja muuten niin sopiva ääni.
Hänen kanssansa naurusuulla
olisin viettänyt hääni!
Mutta se kutvale kukersi hälle,
hattupää harakka hyppi,
polvelle pyrki ja pyydysteli,
vieläpä viiksestä nyppi.
Siinä se liversi liehuhäntä, vieläpä suikkasi suuta. Eroa itken, toki kun oltiin ihka kuin samaa puuta!