HUHTIKUUN TUNNELMA.
Metsä supattaa.
Suon syrjä sipiee.
Hangen hursti hupenee.
Vuorilla solisee vesi hopeisina nauhoina.
Kevät!
Huhtikuu!
Sinisenharmaa, punaisenruskea huhtikuu.
Rinteillä tuhannet haltijat. Kevät on kuin valon jumala vuorille noussut. Koskena kohisee, tuulena tohisee, myrskynä mylvii. Huiluna se havukosta huutaa, pajupillinä norolta piiskuttaa. Tuuhealta mäeltä tuohitorvena tuututtaa. Kylästä se on metsään juossut, pistänyt jalkamyllyn käyntiin ja katsoo, nyt jauhonaamaisena nauraa myllyn oviaukosta.