KEVÄT-YÖ.
Kevät on ympärilläni.
Sen uneton yö.
Sen tuleton valo.
Sen äänetön ilo.
Kosken pauhu vain.
Sen puut valkoisissaan,
sen nurmet kultaisin kukin,
sen kaivonvintti salamyhkäisin ajatuksin.
Sen kulku metsätiellä ja lyhyt laulu.
Keväinen yö!
Se niin kummasti kädestä ottaa.
Ja se rinnassa toiveena soutaa.
Se syömeen niin ihanasti koskee.
Mikä ennen nukkui, valvoo.
Mikä ennen itki, hymyilee.
Mikä ennen suri, iloitsee.
Iloa on ilmassa, iloa maassa, kultia vesillä.
Ajatuskin on kuin uninen polku,
joka juuri saapuu kultaisen linnan ovelle.