KYLÄKUTSU.
Tule laulaen kerran luokse,
Minä sytytän pyhimmät puuni.
Minä päreeni tuikkaan tuleen,
minä kieritän kirkkaan kuuni.
Minä viritän kantelon kielet
sinun äänesi hellään helyyn
ja sitten mä nurkkahan istun
ihan mykkähän ihmettelyyn.
Sävel honkaista huonetta soittaa
ja mun sieluni herkintä kieltä.
Se soi kuin itkevä huilu,
tai iloinen kulkunen tieltä.
Sun povesi nousun ja laskun
näen hiipuvaa hiilosta vasten. —
On niin kuin omani oisit
ja pirtissä hälyä lasten.