LUMIKUKKA.
Sanovat: lumella kukka kuolee.
Mutta sinä elit.
Sinä pääsi nostit, teräsi avasit, odotit.
Sanovat: lumikukka ei tuoksu.
Mutta sinä hurmasit hiuksiesi
hiljaisella hyväilyllä.
Muistan sinut rintapielessäni.
Pakkanen puri ja tähti katseli.
Sinä olet lumikukka, mutta sinussa on salaista kaihoa kuin kesäyön unelmassa. Sinussa on erakkopuron hiljaista sointia, sinussa asuu syvä kaipaus. Ajatellessani sinua nousee mieleeni suvisen sunnuntai-aamun hartaus. Sen vuorilla palaa tulet, sen laaksoissa helisee sävel, sen hongissa hopeat välkkyy.