PULVIS ET UMBRA
Yössä tähtikirkas avaruus syvän rauhan syleilyssä nukkuu— suuri hiiskumaton hiljaisuus, autius, min helmaan aatos hukkuu.
Ihminen, mi yössä yksinäs
katsot rajatonta rauhaa taivaan,
pohjaan tunne osa elämäs:
murun murtuvan sun sielus sai vaan.
Tummuudessa yön soi tunnustus: elää—tomu, tuulten tuoma olla; toden tuska, kauniin kajastus— pilvein varjoleikki aavikolla…
(Otava 4, 147)
* * * * *
WILLIAM JAMES AMERIKAN FILOSOFI (1912)