VI
Lämmin syyskuun ilta— tuikkii taivahilta tutut tähdet taas. Sammui pilven siipi,— ensi hämy hiipi, suvi, unelmaas.
Meren kuulas kalvo nuku ei, ei valvo— keinuu hiljaa vaan. Rannan väräjävät valot kimmeltävät aaltoon uinuvaan.
Rauha kadotettu, toivo unohdettu, saavu sieluhun! Pyyhi lämmölläsi, pieni kevyt käsi, umpeen muistot mun!