TYYRIN TYTTI.
Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa, meni messuhun kesällä, pisti piiat pilkkojansa: "Tuossa Tyhjätär tulevi vailla kirkkovaattehia."
Tuli itkien kotihin.— Yksin yöhyet kutovi, ometassa ompelevi, joka neulan pistämältä suli pistos sydänalasta; sai hamonen valmihiksi, meni Herran huonehesen.
Kyseli kyläinen kansa: "Kuka Tuhkimo tulevi vailla Herran helmilöitä?"
Tuli itkien kotihin.— Kesän helmiä keräsi karjan kaahlamo-sijoilta, joka helmeltä hyvältä kuivui kyynel poskipäältä; päärlyt rihmahan pujotti, meni Herran huonehesen.
Seisoi sulhot tien ohessa kullakin kädessä kukka, kukin kultansa varalta; minkä otti neiti nuori, se oli kiltti kirkkotielle, mitä katseli kädessä, se oli kaunis karkeloihin, minkä piilotti povelle, se oli kaupattu kananen.
Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti kulki Herran huonehesen ilman kukkaa.—
Impi rukka istui itkien aholla.
Kulki Luoja karjatietä muodossa maallisen urohon. "Mitä itket impi sukka?"
"Tuota vaivainen valitan, kun olen tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa."
"Miksi et mene kisahan?"
"Kuinkapa minä kisahan, kun ei mulla kumppalia."
Kukan antoi armo-Luoja:
"Sulho on sinulla suuri."
Karkeli kyläinen kansa kummulla välillä vetten, auringon alimenossa; siellä Tyyrin tyhjä tytti suuren sulhonsa keralla.
Riensi riemuiten kotihin.— Kukan kätki lippahasen, pani alle päänalaisen, kun heräsi, avasi arkun: oli kukka kultalehti.
Tuosta tunsi suuren sulhon, jonk' oli kanssa karkeloinut kummulla välillä vetten; eikä itkenyt enempi.