III
Huokaus.
Olen kävellyt päiviä, öitä kuin hullu ja itkenyt sydänpilloja, pimeiköitä, kirokukkia kitkenyt.
Olen kutonut kummia vöitä, hiushienoja helkyttänyt utuhaaveita, unten töitä — maan mullassa matelen nyt.
Oi, ajat te armahimmat, kun niskan nyykähys yks tai kengän keikahus vimmat sai syömehen sytytetyks ja tuskatkin tulisimmat suli voittajan hymyilyks!