Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri

by Elias Lönnrot

Kuumeista eli kuumista taudeista, polttotaudeista.

Kuumeet owat laatuansa pikaisia, usein waarallisia tauteja, ja waatiwat sentähden kerkiätä apua. Tarpeellinen on jokaiselle tarkemmin tuta niiden laatu ja tietää, mitä niissä on sairaan paranemiseksi tehtäwä, koska lääkäriä ei saada.

Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus, jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.

Niissä on kowin tarpeellinen asia waarinottaa: 1:ksi, että sairas heti taudin alusta, mitä aikaisemmin sitä parempi makaa paikallansa wuoteella; 2:ksi, käytetään lensiöissä, haalioissa, ammekylwyissä, jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen mukaan kylmänhaaliata wettä juomaksi; 4:ksi, saapi lawemankia joka päiwä; 5:ksi, pitää sinappipuuroja pohkioilla ja jalkapohjilla; 6:ksi, korjataan muutenki kaikella tawalla hywin ja huolellisesti ja kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä, jonka ohessa laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta, jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.

Mitä tässä edellä sanoimma sopii yhteisesti kaikkiin kuumeisiin, joita muuten on usiampilaatuisia erityisillä tuntomerkeillänsä:

I. Kuumeita lisätyllä eleellä eli wirkiämmällä eläwäisyydellä; wihottawia, kiihkeitä kuumetauteja. Nämät taudit kohtaawat tawallisesti nuoria, werewiä ihmisiä, saawat useimmiten wilustumisesta kylmempinä wuoden aikoina alkunsa. Ensimäisiä ruumiissa käywiä wilunwäreitä seuraa wäkewä kuumuus, jano, päänkipu, kolotus koko ruumiissa tahi sen erinäisissä osissa, watsa turwottuu, kieli näyttää walkialle tahi punaiselle, wesi ruskialle, suoni tykkii teräwään ja tuntuu kowalle. Tauti murtuu (taittuu) tawallisesti yhdeksännellä wuorokaudella werenjuoksun tahi hiostamisen awulla. Awuksi käytetään neuwoja, joita jo yhteisesti on kuumeisiin koskewasti annettu ja erittäin aukaistaan tässä taudissa suoni, annetaan pehmittäwiä aineita, weteliä hapahkoita juomia, jonka ohessa katsotaan, että sairaan huone on raitis, kylmähkä, ja että wisusti kartetaan kaikenlaisia waristuttawia, kiihottawia aineita.

Tätä tautia seuraa toisinaan jossaki erinäisessä ruumiin osassa tuntuwa waikiampi kipu, jota wihoksi nimitämmä, ja jota myös tulehtumiseksi eli löylyksi paikoin sanotaan. Wihon yhteiset tuntomerkit owat kolotus, kuumuus, ajetus ja puno sillä paikalla, jota wihottaa. Ulkonaisissa wihoissa nämät merkit ainaki hawaitaan, mutta sisällisissä, näkymättömissä ei niinkään. Niissä pitää useinki hellittämättömästä kolotuksesta wihon laatu arwata, jonka ohessa lääkäri taitaa sen suonen tykinnästä tuntea. Usiampiinki paikkoihin taitaa wiho mainitun kuumetaudin ohessa koskea ja on niitä:

A. Ajuwiho. Tutaan edellämainituista kuumemerkeistä ja kowasta, wäkinäisestä hourusta. Hetimmiten pitää suoni aukaista ja ottaa werta runsaasti; ohimoille eli aiwenille, otsawieriin pannaan iilimatoja, ympäri pään kääritään jääkylmään weteen kasteltawia riepuja, jalkoja haudotaan lämpimässä wedessä, sinappipuuroja sidotaan pohkioille, ja kowemmissa tapauksissa laitetaan sinappipuuroja taikka rakkolaastaria niskaanki ja käsiwarsiin, waloa wähetään huoneesta, hiwukset ajetaan sairaan päästä ja annetaan hänelle joka kahden tiiman päästä teelusikallinen yhteenseotettua hienottua salpetteriä, tartarisuolaa (cremor tartari) ja sokuria.

B. Silmäwiho. Tutaan yhteisistä wihon tuntomerkeistä: ajeesta, punosta, kuumuudesta ja kolottamasta, jonka ohessa silmät eiwät kärsi, eli arastawat kowempata waloa. Tässä kiwussa pitää silmät tarkoin warjeltaman niin päiwän, kuin walkianki walolta, ei kuitenkaan eteensidotuilla huiweilla eli waatteilla, jotka waan enentäisiwät kuumuutta, mutta walon wähentämisellä huoneesta. Usiampia iilimatoja pannaan silmän=ympäristölle ja niskaan rakkolaastaria. Silmää haudellaan kääreillä, kasteltuna kylmään maitoon tahi muutamilla tipahuksilla lyjyetikalla seotettuun kylmään weteen (10 tipahusta kortteliin). Jos konsa kylmiä kääreitä ei woisi kärsiä, niin ripustettakoon kuiwaa kamferttiä ohuen riewun sisässä silmän kohdalle. Toisinaan ilmantuu silmäwiho ulkoa silmään tulleista aineista eli loukkauksista, waan ei ole silloin sisällisellä kuumeella yhdistetty. Silloin pitää, jos mahdollinen, liika silmästä ulos ottaa, ei kuitenkaan rapunkiwijauhoilla, eikä luomien mulkkaamisella, waan walelemisillä ja pesemisillä wedessä tahi kielellä nuolaisemalla taikka lääkäriltä. Muista ulkonaisista loukkauksista alkunsa saaneissa silmäwihoissa pidetään kylmiä kääreitä, iilimatoja silmän ympärillä jne.

C. Korwawiho (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwaan taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä pulweria sairaalle.

D. Kurkkuwiho, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä annettuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa kaulaan usiampia (6-12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muurutin) liemellä tahi seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna. Ulkonaisissa leuwan=alaisissa, pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta, kuin lämpimässä oloa, haalioita juotawia ja kamfertillä hierotun sukan tahi muun willawaatteen päällä pitämistä.

Jos mustia, pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri hetimmiten kutsuttawa. — Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan, tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa kylmällä wedellä, paljaaltaan eli suolalla seotettuna.

E. Rintawiho (rinnan pistäjä, pistos, pistotauti). On aina kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita, liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmissä wioissa, salpetteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia, wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.

Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.

F. Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti, jne. Saapi tawallisesti alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä, taikka awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista. Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa, jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä, äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamaan, ja sentähden hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat, wetelät ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista, mintuista jne. hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasittaisi kowemmin, niin saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda kylmää eli kylmänhaaliata wettä. Pitkittävässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu; taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria olutta eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa, rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat, kuiwat sukat yöksi sekä jalkaan wetämään, että kaulan ympäri sitomaan. Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat lapselle ja sanowat auttawan.

G. Sisuswiho, maksan, pernan (sapson), watsan, suolten wiho. Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni tykkii laimiammasti eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kuin rintawihossa.

II. Kuumeita mainittawalla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitanti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti. Ne tawallisesti lewiäwät tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla, niinkuin: nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla, lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu, ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja helposti muihinki rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan oksetinta ja laitetaan lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin ensi=alussa.

Tämä tauti on se, joka siivottomasta korjuusta ja ruokosta, huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta sairaita katselemassa, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:ssä Luwussa) on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin liian lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa on heikko, ei kärsi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman jotain nautitsematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin, että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen ja juominen, suru, murhe, pelko j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tytywäinen mieli ja itsensä kaikkineen Jumalan halttuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu seki, ettei ylimielisesti hyljätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on ihmiselle tartteita wastaan ilmottanut, on tawallisesti kowimmissaki kulkutaudeissa hywänä apuna ollut.

III. Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume. Tämä tauti ilmautuu tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen, erinomattain merenrannoilla ja luotomailla, laakain, kuiwanetten lahten tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: syystauti ja paikoin: rantatauti. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta, epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi. Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella, kellastawalla kielellä, pahalla, karwaalla maulla, kuoittamalla, oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla (sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) tahi raatteesta keitettyä teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.

IV. Wilukuume, wilutauti, kylmätauti. Alkaa haukottamisilla, katkottamilla, wenyttämisillä, wäreillä, wilustamalla, kuumuudella, kowalla päänkiwulla ja wiimein hikoamalla. Sitte seuraa wäli=aika, jona sairas tuntee itsensä melkein terweeksi. Miten tämä wäli=aika on lyhempi eli pitempi, siten saapi tauti nimityksensä jokapäiwäinen, toispäiwäinen, kolmaspäiwäinen wilutauti jne. Pahalla sopimattomalla korjuulla muutaikse wilutauti toisinaan alituiseksi kuumeeksi, tulee waikiaksi parantaa ja lopettaa useinki wesitaudilla eli watsan pöhöllä. Tässä taudissa waarinotetaan, että sairas wilu=ajalla makaa lämpimästi peitettynä ja on, jos suinki taitaa, peräti ilman juomatta, taikka maistelee jotain lämmintä pikkuruisen kerrallansa. Kuuman tultua wähetään peitettä ja juoma tehdään haaliammaksi. Hiotessa juodaan lämmittäwiä juomia, esimerk. lämmintä olujuuston heraa ja jälkeen hikoamista muutetaan kuiwa lämmin paita. Wäli=ajalla annetaan esinnä oksetinta ja sitte pehmittäwiä aineita tahi ensimäisen kerran wäkewämpääki ulostawata ainetta. Jos wielä kieli asuisi liittaisena, niin nautitaan seuraawilla wäli=ajoilla, joka kolmannella tiimalla teelusikallinen minttuteessä sulattua salmiakkia, waan jota kielen puhtaaksi tultua ei enempi tarwitse ottaa. Toispäiwäisissä wilutaudeissa hywäksi käytetään sitte seuraawia neuwoja: lämpimiä amme= eli saunakylpyjä pari, kolme tiimaa ennen wilu=aikaa kuudella eli kahdeksallaki wäli=ajalla peräytysten. Kylwyn jälkeen pitkitetään hiostusta joka kerralla lämpimillä juomilla, niink. minttu= tahi seljateellä, lämmitetyllä sahdilla, olujuuston heralla ja muilla semmoisilla. Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan 60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä. Taikka nautitaan wäli=ajoilla, joka toisna tiimana teelusikallinen kuiwattua, hienottua seinäsammalta [joka kaswaa wanhain puuhuonetten seinillä ja wanhoilla aidoilla] taikka sen werta, waan usiammin (joka tiima), hywin palanutta, jauhettua hiiltä (syttä); taikka otetaan samanwerta (teelusikall.) sinappijauhoja sahdin seassa; taikka ollaan kowassa, wäsyttäwässä työssä tahi muussa liikunnossa wäli=ajoilla; taikka paastotaan 3 wuorokautta perätysten, ilman mitään ruokaa maistamatta. Jos tauti ei huolisi näistä keinoista, niin hankitaan kiinajauhoja, joita wäli=aikoina annetaan teelusikallinen tahi runsaampi joka toisella tiimalla weteen, saksanwiinaan, oluehen tahi sahtiin seotettuna, taikka siirapilla pehmeröksi tehtynä, johon lisäksi sopii wähän koiruoho= ja raparperijauhoja panna, jos niitä sattuu olemaan. Wilustumisien yli mentyä nautitaan wielä wiikkokausin jälkeenpäinki teelusikallinen kiinajauhoja illoin aamuin, taikka muita karwaita, wahwistawia lääke=aineita, koiruoho= tahi raateteetä j.n.e. warsinki niinä päiwinä, joina wilustus muuten wuoronsa jälkeen olisi tulewa.

Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää saksanwiinaa. Ellei kaikista näistä neuwoista tulisi parannusta, niin kysyttäköön oikialta lääkäriltä apua, älköönkä seurattako muita ymmärtämättömäin ihmisten wiisuja, joista waan paranemattomia sisällisiä wikoja, wesitauteja ja muita senlaisia kohtauksia helposti saataisi.

V. Ihotekuumeita, rokkotauti, tuhkuri, tulirahko, sarlakankuume. Owat lapsitautia, ehkä wälistä rupeawat ijällisimpiinki. Wanhemmillenki ihmisille sopii sama menetys, kuin lapsille näissä taudeissa; katso 5 Luku.

VI. Ruusukuume. Alottaa tawallisesti ankaralla wilustamalla, jota seuraa kuumuus, pitkällinen uni, polttawa ruskiankellahtawa tahi punertawa, toisinaan keltapisamallinen, kiiltäwä ajetus useimmiten jaloissa, wälistä kaswoissa, rinnassa tahi muussa ruumiissa. Kewiämpänä laadustaan menee tauti usein itsestänsä yli, waan waikiampana ollessa annetaan oksetinta ja ulostusaineita, jos kieli on liittainen, ja muutenki hapahkoita, lämpimiä, hiestyttäwiä juomia, marjawesiä, seljateetä ja muita senlaisia. Jos ruusu nousisi päähän ja sairasta alkaisi kowemmin kuumettaa ankaralla päänkiwulla, hourulla jne., niin awetaan heti suoni, liiatenki nuoremmilta, werewiltä ihmisiltä, jonka jälkeen ulostawia eli pehmittäwiä aineita annetaan. Ajettuneilla paikoilla pidetään usein muuteltawia, joka kerta palowiinaan kasteltuja, nelin kerroin lasketuita liinariepuja, jonka ohessa samat paikat laitetaan olemaan muita ylempänä niin liikahtamattomina, kuin mahdollinen. Kaikkia raswawoiteita, laastareita ja muita senlaisia pitää tässä wiassa karttaa, sillä niistä ei ole hyötyä, waan pahennusta. Jos paikka ajetuksen jälkeen punastuisi, kihottuisi, wetistyisi, rupeaisi aukeilemaan, niin kääritään sille puhtaita kuluneita liinariepuja, joita 3 tahi 4 kertaa päiwässä uudistetaan ja joka kerralla pirotellaan wehnä= tahi potakka=jauhoilla. Taikka seotetaan 6 luotia liitua, 4 luotia malikukkia ja neljäs osa luotia kamferttiä yksiksi jauhoksi ja sidotaan lewitetyillä hampuilla eli huiwilla paikan päälle. Warsinaisista ruusuhaawoista katso jälkeenpäin.

---

8 Luku.

Tawallisimmista pitkittäwistä wioista ja taudeista.

Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne, jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja helposti parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa woittain paranemattomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja owat:

1:ksi Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti, jäsentauti, juoksia tauti, kleini, kihti jne. Waiwaa useimmiten sääriä, reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa, säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraa jäsenten ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa liikkeessä. Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saattamattomiksi. Kuumeensekaisna ollen tämän taudin awetaan werewämmiltä ihmisiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hiestyttäwiä juomia, lämpimiä teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista), koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=, muuriais= tahi lehtikylwyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä tiilikiwillä, woidellaan lämpimällä notkialla terwalla tahi kääritään äkiässä suolawedessä kasteltawiin riepuihin.

Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista, männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muista senlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi sopii niitä laittaa sillä, että joka sisään=ottomäärään seotetaan wähän terpentiiniä (6 eli 10 tip.) Muutamille taas on ollut hywä apu terwawedestä, lasillinen aamuisilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä otettuna illoin aamuin 15 tipausta weden seassa.

Paitsi näitä hywäksi kiitetään sauna= ja ammekylpyjä, joihin jälkimäisiin sopii saippua, potaskarikkiä (hepar sulphuris) tahi muuriaispesää sekaan panna. Samate kiitetään wuodetta nuorista koiwunlehdistä (puhkeawista), kipiän paikan willawaatteella hiwuttamista tahi harjalla sukimista, nahkahihnoilla tahi polttiaisilla (wiholaisheinillä, nokkoisilla) suomimista eli pieksämistä ja jälkeen hieromista wäkewällä sekowiinalla, jota tehdään yhdestä luodista kamfertistä, kahdesta luodista saipusta tahi turkin pippurista kortteliin wiinaan sulattuna eli liotettuna. Wäli=ajoiksi kääritään kipiä paikka willaisella waatteella eli waksipalttinalla, pesemättömällä lampaanwillalla, koiran, suden tahi jäniksen karwoilla, kartatulla pumpulilla ja muilla senlaisilla; taikka pannaan sille kamfertillä piroteltua pikilaastaria, pussiloita täytettynä lämmitetyllä suolalla, taikka tuhkalla, sannalla tahi kaurajauhoilla; taikka pehmeröä walamattomasta kalkista, kauranjauhoista, ihrasta ja notkiasta terwasta yhteen seotettuna. Jälkeen jääwää paikan lamuutta eli woimattomuutta parannetaan muuriaispesällä wariin weteen kastettuna ja paksulta päälle pantuna. Ihon punastuttua otetaan haude pois ja paikka kääritään lämpimihin willaisihin waatteisiin.

Koska kipu toisinaan ryhtyy ainoasti yhteen jäseneen ja waiwaa sitä, niin usein luullaan sen tulleen sijoiltaan ja antautaan puoskaroitsien käsiin, jotka wetämisillä, wääntämisillä, repimisillä ja kiskomisilla siitä pian saawat paranemattoman wirheen. Ei sentähden pidä semmoisen neuwoja seurata, waan lääkäriä tiedustella, jos muuten apua ei saisi.

2:ksi Rewäisin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa. Näillä nimityksillä osotetaan usiampia pitkällisiä pureita, wäänteitä ja muita kipuja sydänalassa eli watsassa, tutut erinimillänsäki: kino, ähky, turpuus, närä, hinka, niuka, wesi=ahma, wesi=kohtaus, oksetus jne. Tawallisimmia syitä näihin tauteihin ja wikoihin owat: sopimaton elatus, muiden ennen pidettyin tautien mahleet eli niiden jälkeenjääwä waikutus, pitkällinen wilu, ylen raskas työnteko, epäjärjestys elämässä, liikasyöminen, ylellinen kowin hapainten ja suolaisten ainetten nautitseminen ja erinomattain liiallinen palowiinan ja muiden wäkewäin juomain nautinto. Moni ymmärtämätön luulee, milloin rintaluun waipuneen, milloin sydämmen tahi pernan irralleen pääsneen, milloin kaikki sisällyksensä mulkkauneen ja toimittaa jonkun niitä muka paikallensa kohentamaan painelemalla, likistelemällä, kohottamalla ja nostamalla. Senlaisesta puoskaroimasta ei kyllä kukaan liene warsinaista apua saanut; useinki owat ne waan pahennukseksi.

Pitkällisistä rewäisimistä kysyttäköön lääkäriä. Mitä sairas itse woipi parannukseksensa hankkia, se on pian sanottu: syököön wähemmin ja kewiöitä, hupia ruokia, iltaisilla ei ollenkaan, juokoon karwaita, wahwistuttawia teevesiä malista, raatteista ja muista senlaisista, joihin usein on hyödyllinen, hipenen potaskaa tahi wähäisen tuhkalipiätä seottaa. Näiden ohessa tulee katsoa, ettei watsa päsisi kowaksi ja jos alkaisi tulla, silloin pehmittäwiä aineita nautita. Kaikkia kihottawaisia aineita, turkinpippuria, palowiinaa ja semmoisia pitää karttaa, jos ei kukaan juuri tahtoisi ulkopuolin niillä sydän=alaa hieroa; sisään niitä ei otettako.

Kowa ähky ja watsanwäänne waatii kuiwia lämpimiä hauteita, riepuja, kaura= tahi suolapusseja lämmitettynä watsalle, lämpimiä jalkahauteita wedessä tahi muuten, käsien pitämistä lämpimässä wedessä, lämpimiä ammekylpyjä ja liewittäwiä lawemankeja tupakkalehtien kanssa laitettuna.

3:ksi Ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa. Jos watsa on tuskilla, sairasta oksetuttaa ja ruumis on kuumeensekainen, niin pidetään lämpimiä hauteita watsalla, laitetaan lawemankeja ja lämpimiä kylpyjä ja werewämmiltä lyödään suonta. Helpommissaki tapauksissa on lawemanki etusampi, kuin ulostawien ainetten nautinto. Aamuisilla sopii juoda kahwia hunajan tahi siirapin kanssa, taikka kirnupiimää, taikka jästillä seotettua maitoa. Muuten on hywä nautita nauriin eli kaalinsekaisia ruokia.

4:ksi Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimillä watsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua, pippurajauhoilla piroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan esinnä oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä kaimaa watsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.

5:ksi Punatauti, ulkotauti. Saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi. Se tutaan huokiasti siitä, että sairaalle tulee alituinen tarwe ulkona käydä, joilla käymisillä ei kuitenkaan suuresti mitään lähde ruumiista, jos ei joku wähä näljäistä, werisekaista jälkeä, seki waikialla wäittämällä, änkäämällä, wäänteellä, repimisellä ja puremisella. Tauti on milloin kuumeensekainen, milloin wapa kuumeesta. Sairaalle pitää wälttämättömästi heti taudin alussa antaa oksetinta [Ainoasti silloin, koska tauti waiwaa nuoria, werewiä ihmisiä ja on kowan kuumeen alainen, ei pidä oksetinta antaa, waan suoni aukaista ja iilimatoja watsalle panna.] ja sitte laittaa lämmin kylpy ammeessa tahi saunassa taikka wähintäki lämmintä jalkawettä. Niiden jälkeen toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä liemiä myös sopii lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa. Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman päästä, lapsille wähempi. Potakkajauhot myös owat tässä taudissa hywäksi hawaitut, jonka tähden niitä ei milloinkaan pitäisi unohtaa niin welleissä ja liemeissä sisään antaa, kuin lawemankeihin seottaa. Watsaa woidellaan lämpimällä puunöljyllä, woilla, talilla tahi ihralla ja haudotaan sitte aina lämpimänä pideltäwillä, usiasti muuteltawilla hauteilla heinänteristä tahi lämpimässä wedessä kastetuilla ja jälleen liiasta wedestä kuiwaksi puserretuilla lankawyhdeillä taikka muulla willaisella waatteella. Taikka pannaan tawallista sinappipöperöä tahi paksua wiinaan kastettua paperia pippurajauhoin kanssa watsalle. Taikka sidotaan sille usiasti lämmitettäwiä, puunöljyllä, talilla tahi ihralla woideltuja hywän talrikin suuruisia lappuja jne.

Ellei edellisillä neuwoilla tahi muuten saataisi watsaa asettumaan eikä lääkäriä olisi saapuwissa, niin seotettakoon hywää, walkiata puunöljyä ja etikkaa, puoliksi kumpaistaki, ja yhteenwispilöitäköön munanruskian kanssa sairaalle annettawaksi ruokalusikallinen joka toisna tiimana. Taikka pieksetään parin kymmenen munan walkuaiset kannuun weteen ja mautetaan wähällä sokurilla tahi siirapilla, jota sekoa sairas saapi ottaa pari kolme lusikallista joka puolen tiiman päästä. Taikka yhteenseotetaan jauhettua punaliitua ja muskottia ja annetaan siitä teelusikallinen 3 eli 4 kertaa päiwässä, ynnä ulostawia eli pehmittäwiä aineita joka aamu. Muita ehkäisewiä eli tukkiwia aineita, niink. punasawea, punalakkaa, punaista wiinaa muskotin kera ja muita senlaisia älköön annettako, jotka harwoin hyödyttäwät, waan usein olisiwat waarallisia. Siisteydestä ja puhtaudesta tämän taudin aikana ei taita koskaan liiaksi huolta pitää. Usiampia kertoja päiwässä puettakoon sairas pestyyn lämpimään paitaan ja samate muutettakoon lakanoita ja muu wuode usiasti, jotta aina on kuiwa ja puhdas. Sairaan jälki korjattakoon joka kerralla ja wietäköön hetimmiten loitommaksi asuinhuoneesta, älköönkä heitettäkö sielläkään maan päälle, waan laitettakoon kuoppihin ja peitettäköön sannalla, tuhkaporolla tahi kalkilla, taikka poltettakoon kohdastansa tulirowiolla. Uutta puhdasta ulko=ilmaa laskettakoon owesta tahi akkunoista usein huoneesen ja pidettäköön lae, reppänä eli pelti, miten mahdollinen, halki päivät ja yöt awoinna ja walkia pesässä. Suolasuitsutteita kiitetään hywäksi, kellä niitä olisi. Ja lue, mitä 2:sessa L. sairaan korjuusta yhteisesti on sanottu.

Punatauti, niinkuin muutki kulkutaudit, tarttuu wielä usein kuolleistaki maahan=paniais=wäkeen, semminki runsaammin wäkewiä juomia nautittaissa ja sitte kotimatkalla wilustuissa, joka olkoon tarpeelliseksi warotukseksi semmoisissa tiloissa muistutettu.

6:ksi Kolera. Mitä wastikään punataudin tarttumisesta sanottiin, se myös on kolerasta muistettawa. Tämä tauti, enimmiten syyspuolella liikkuwa, ilmottaa itsensä kowalla oksettamalla ja ulostamalla, watsantuskilla, suonenwedolla, woimain äkillisellä raukeamisella ja muodon muuttumisella.

Heti taudin alussa on hywä saada ruumis hiostumaan kylpy= tahi ammesaunalla ja sen jälkeen runsaalla minttu=, saunakukka=, peltohumala= tahi seljateen juomisella lämpimältä ja wuoteessa lämpimästi peitettynä. Sillä keinoin katkeaa tauti usein ensi=alussansa; ei sentähden kuitenkaan pidä lämmintä oloa wuoteessa parina päiwänä jättää. Tuskain liewittämiseksi ja siirtämiseksi pannaan toinen toisensa jälkeen mahalle, pohkioille ja jalkapohjiin sinappipöperöä, ja öljyllä sekä muilla woisimilla hieromista ei myös pidä laiminlyödä. Jos tauti pitkittäisi, niin nautitaan edespäinki peltohumala=teetä ja wälimmiten weteliä ryyniliemiä, tahi punataudissa mainittua munawalkuais=sekoa ja muita punataudin rohtoja; liewittäwiä lawemankeja ja kamfertti=öljyllä hieromista ei myös saa unhottaa.

Thilmannin tippoja eli troppeja kiitetään heti taudin alussa ja jälkeenpäinki hywäksi. Juuri alussa taitaisi myös oksettimesta hywä apu tulla, kuin sitte sen jälkeen ruumis saataisi hywin runsaasti hiostumaan.

[Thilmannin tippoja saadaan apteikistä seuraawalla lääke=aneella:
Rc. Tinct. Valerian. aether. Unciam sem.
— Opii crocat. Drachm. j
— Menthae pip.
Vini Ipecacuanhae ana Drachm. ij.
M.D.S. Otetaan 30 tippua joka toinen tahi kolmas tiima.]

Pelko, alakuloisuus, liika syöminen ja juominen, wilustuminen lämpimäin päiwäin perästä, tartunta=woiman lisäyminen umpinaisissa huoneissa j.n.e. owat usein tämänki taudin alkusyynä.

7:ksi Keltatauti. Paranee usein itsestänsä. Ellei sitä tekisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle kolme munan ruskiata hienotun sokurin kanssa weteen wispilöittynä, taikka juomalasillinen maitoheraa hunajalla seotettuna, illoin aamuin, kumpaa tahansa. Jos watsa asuisi kowana, niin annetaan engelska=suolaa tahi raparperia, ja juodaan mallasteetä taikka muita pehmittäwiä juomia, esimerk. maitiaisjuurilientä, ja watsalla pidetään lämpimiä hauteita.

8:ksi Wesitauti, pöhö, wesipöhö. On taikka yleinen, koska koko ruumis ja liiatenki jalkapuolus pöhöttyy, taikka erinäinen, koska waan watsaa eli rintaa pöhöttää. Kumpaaki lajia kaimaa tawallisesti jano, hidas wedenlähtö, hikusuonten sulku, kalwia ruumiin aje ja waikia henkimä. Seuraawia aineita taitaa sairas ilman waaratta hywäksensä käyttää: sauna= ja muuriaiskylpyjä kerran päiwässä; ihon hieromista kahdesti päiwässä puu= tahi liinaöljyllä, tiiman aika kummallaki kerralla; lämpimiä hauteita saunakukista, koiruohoista, heinänteristä, suokanerwista, jywänkaunoista, tuhkaporosta j.n.e. kuiwiltaan. Sisään otetaan joka päiwä aamuin illoin ruokalusikallinen katajamarja=mehua ja puoli lusikallista tartarisuolaa (Cremor Tartari) yhteen seotettuna; taikka nautitaan keitosta katajanjuurista tahi raateteetä, kumpaaki tartarisuolan kanssa ja kupillinen joka toinen tiima; taikka retikka=mehua tahi tupakan tuhkaa kumpaistaki siltään taikka tartarisuolan kanssa, waan jälkimästä ei jos kahdeksas osa luotia (hywä weitsen kärjellinen) kerraltaan. Pippurajuuri eli piparuuti oluessa liotettuna, jota liotusta sitte pari kolme teekupillista päiwässä aamupuolella nautitaan, on myös hywäksi hawaittu. Sinappi, lyökki, persilja, rassi owat tässä taudissa terweellisiä, sairaan ruokiin seotettawia aineita. Watsapöhössä on hywä tehdä woidetta talista, terwasta ja kamfertistä, jota lewitetään isolle lapulle ja pidetään watsan päällä. Sinappijauhoa ja tartarisuolaa yhteen seotettuna ja nautittuna teelusikallinen joka toinen tiima on usein auttanut pöhössä. Seuraawa keino sanotaan monta wesitautista parantaneen: kannuun wäkewää olutta (tahi porteria) pannaan riiwittyä piparuutia, männyn kaswatteita (kerkkiä) ja katajanjuurta, 2 piwollista kutaki lajia, 1 piwollinen kalmujuurta ja 4 luotia sinappijauhoja. Sittekun se seotus on lämpimässä paikassa 4 tahi 5 wuorokautta hautounut, siilataan neste erilleen ja nautitaan puolentoista tahi pari jumprua katajamarja=mehun seassa joka päiwä aamupuolella. Jos tarpeenteko on waikia, otetaan wälimmiten engelska=suolaa. Juomaksi nautitaan hapahkoita marjawesiä taikka etikka=wettä. Wälistä pestään ja hierotaan koko ruumis seotetulla etikalla ja palowiinalla.

9:ksi Hurmikko, werijuoksu, werikuohu. Tulee milloin liikawerewyydestä nuorille, wahwoille ihmisille, milloin heikkoudesta wähäkuntoisille, kiwulaisille. Ensimäisessä tapauksessa otetaan teelusikallinen tahi runsaampi hienottua suolaa joka toinen tiima, maataan liikahtamatta ja mielenki puolesta lewollisena, juodaan wälistä juomalasillinen kylmää wettä hunajan tahi maidon kanssa, ollaan syömättä taikka wähällä ja laihalla ruualla. Kowemmissa tapauksissa, ja koska ruumis niin näyttäisi sietäwän, awetaan suonta. Pitkällisiä, sairaan heikkoudesta syytetyitä werijuoksuja saadaan usein sillä tyreytymään, että juoma=aineisiin seotetaan munan ruskiata, punawiinaa, kanelia ja sokuria, jonka ohessa nautitaan kuiwia, wahwistuttawia ruokia ja oleskellaan puhtaassa, raittiissa ilmassa. Myös on terpentiini, 10 tahi usiampaa tipausta joka tiima, hawaittu hywäksi aineeksi. Seuraawista erittäin:

a) Nenäweri. Asetetaan pystössä olemalla raittiissa, wilunwoittawassa huoneessa, jääkylmillä kääreillä ympäri päätä ja häpyseuduilla, kylmään alunaweteen kastetuilla, sieramihin pistetyillä tukoilla taikka alunaweden ruiskaamalla sieramihin. Taikka pidetään wasenta kättä ja käsiwartta joku aika suorana pystössä, joka keino usein tyreyttää weren sieramista wuotamisen. Wihottawissa kuumeissa on nenäweri hyödyllinen kohtaus, eikä pidä sitä silloin ehkäistä, waan woimattamissa eli wähäeleisissä kuumeissa ja muissa heikentäwissä taudeissa on se aina waarallinen ja asetettawa.

b) Weriryintä, weri=yskä, werisylje. Waatiwat kowin liikahtamatonta oloa, hiljaista, wienoa puhetta ja muuta kuulumatonta menoa, lämpimiä jalkawesiä, raitista ilmaa, haalioita juomia ja werewämmiltä suonenlyöntiä.

c) Weri=okse, weren=oksentaminen. Waatii melkein samaa menettelemistä, kun wastamainittu weriryintä. Waan harwoin tulee tässä wiassa suonta lyödä, koska jo ilmanki taudin woimalla werta kyllin ruumiista lähtee. Kylmiä juomia wähä kerrallaan maistella on hyödyllinen, samate lawemanki.

d) Werenheittö, werikusenta. Tässä wiassa nautitaan näljäisiä, pellawasiemenistä, kauroista tahi ohrista laitetuita juomia; pehmittäwiä aineita; ollaan liikkumatta raittiissa huoneessa ja kysytään lääkäriltä parempata apua.

e) Tawaton werijuoksu waimowäeltä. Tulee milloin haittawerewyydestä, milloin ruumiin heikkoudesta, milloin sisänäisistä kaswaneista kohdussa tahi muista syistä. Lääkäriä odottaessa tulee sairaan maata seljällään liikahtamatta, raittiissa huoneessa ja lewollisella mielellä. Saapi myös pitää kylmiä etikkaweteen kasteltuja kääreitä häpypaikalla ja sisään ottaa teelusikallisen rusennettuja naurissiemeniä maidossa, taikka jos liikawerewyys ei olisi haittana, juoda ryyppylasillisen punawiinaa 3 tahi 4 kertaa päiwässä.

10:ksi Perätauti, peräjuoksu. On kaimattuna pieniltä, sinisiltä werirakoilta eli pistimiltä perässä, turpuudelta ja muilta watsan waiwoilta, kuottaiselta, werisekaiselta jäljeltä. Tältä taudilta waiwattuin pitää aikaisin antaa suonta lyödä; taikka panna iilimatoja 10, 12 tahi usiampaaki peräseuduille; taikka sarwilla werta imettää ristiluun tienoilta, joka iilimatojen panetus tahi sarwilla imetys on joka toisen, kolmannen taikka neljännen wiikon päästä uudistettawa, sen jälkeen, kuinka waiwoja ja tuskia perässä alkaa jälleen ilmautua. Ynnä näiden pitää watsa aina pidettämän pehmiänä senlaisten ruokain nauttimisella, joista ei koweneisi, taikka engelskan eli muun ulostussuolan wälimmiten sisään=ottamalla tahi lawemangeilla, joista ei kuitenkaan pidä tapaa eli alituista tarwetta tehdä, waan ainoasti kowemmissa waiwoissa wiljellä. Kaikkia kihottawaisia juomia, kahwia, wiinoja, olutta ja muita pitää karttaa tahi ylen wähä nauttia ja juoda ainoasti kylmää eli haalistunutta wettä. Paras ja pysywäisin apu tulee kuitenki wiriästä liikunnosta ja työnteosta raitiissa ulko=ilmassa, jota wastoin istuntatöitä pitää wälttää, mikä mahdollinen.

11:ksi Kohtutauti, emätauti, hysteria. Rasittaa waimowäkeä kolmannella ja neljännellä wuosikymmenellä. Sen monia erinäisiä tapoja ja laatuja tässä ei ole tila selwittää. Kowemmissa kohtauksissa pantakoon lawemanki kylmästä wedestä etikan kanssa tahi liewittäwää lawemankia haisupihkalla seotettuna. Jos sairas pyörtyisi, niin wirwotettakoon sillä, että kylmää wettä walellaan kaswoille, wäkewää etikkaa tahi poltettua höyhentä pidetään nenän alla. Muuten on pian paras aine kowempain puuskain aikoina kylmä wesi teelusikoittain sisään annettuna. Eikä saada tässä taudissa muinakaan aikoina mistään lääkkeistä niin suurta apua, kuin lewollisesta, iloisesta mielestä, raittiista ilmasta, tasaisesta elämästä, huwittawaisista töistä ja seuroista, wedenjuonnista, matkustelemisista, ruumiin hieromisesta tahi harjalla sukimisesta joka päiwä, uimisista kesäsaikoina ja haalioista ammekylwyistä talwella, kaikenlaisista kewiämmistä liikunnoista, liewistä, kewiöistä ruuista, lihaliemistä, kohtuullisesta saksanwiinan nautinnosta ja kaikkein sopimatonten ainetten, niink. papuruokien, hernetten, kaalin, potakkain ja muiden juurilaitosten kartannasta. Muuta tässä taudissa ei pidä lääkärin neuwomatta tehdä.

12:ksi Halwuu, halwaus, werikohtaus, amputauti, lento, sattuma, pahan nuoli. Tämä tauti kohtaa erittäinki lihawia, punawerewiä, lyhyt= ja paksukaulaisia ihmisiä jälkipuolella ikää. Muutamia aikoja ennen oireita pidettyä katoo sairaalta äkisti tunto, maltti ja liikunto. Jos tähän ei kerrassaan kuolisi, niin jääpi kuitenki tawallisesti jompi kumpi puoli hermottomaksi. Mainituita edellä käywiä oireita tässä taudissa owat: huime, päänwiemistys eli heidytys, korwain suhina, sydänhypintä ja aikalomin menehtyminen eli tainnunta. Jos kyllä näitä kohtauksia taitaa toisinaan muistaki syistä tulla, niin sentähden niitä ei kuitenkaan pidä koskaan ylenkatsoa, mitättöminä pitää. Haittawerewyydestä tulewaa, useinki halwuuta ennustawaista huimetta eli wiemettä päässä, korwain suhinaa ja muita senlaisia parataan hiljaisella ololla wähäwaloisessa, raittiissa huoneessa; lewollisella mielellä; laihemmalla elannolla; kylmän eli haalistuneen weden juomaksi nauttimalla; kylmäin kääretten pään ympäri pitämällä; lämpimillä jalkawesillä; jalkain hieromisella puunöljyn ja willawaatteen kanssa; lawemangeilla eli pehmittäwillä taikka ulostawilla aineilla; weden juonnilla; kuppaamisella ja suonenlyönnillä. Muutamilla on ollut apua kahwesta, liikkuwaisuudesta ja toimittelemisista, erittäinki ulkosalla; ja siitä, että on entinen totuttu elämä peräti toisenlaiseksi muutettu. Tuntemattomasta syystä tullut pitkittäwä päänkipu on toisinaan heittänyt sillä, että on illoin aamuin juotu teelusikallinen sinappijauhoja juomalasillisessa maitoa tahi wettä. Menehtymisissä, tainnunnoissa ja pyörtymisissä, sydänhypinnässä, korwain suhinassa ja muissa senlaisissa wioissa on hywä wälistä haistella äkiätä eli wäkewää etikkaa, liikuskella wiriästi ulkona raittiissa ilmassa, hieroa, hiwutella, sukia ja harjata ruumista, joko kuiwiltaan tahi kukkawiinoilla taikka öljyllä.

Halwuukohtauksissa päästetään eli irtautetaan waatteita; sairas nostetaan pystöön; lihawilta, wahwakuntoisilta, punawerisiltä awetaan suoni, waan laihoilta, heikoilta, kalwian=näköisiltä ei pidä werta ottaa. Sitte pannaan kihottawa lawemanki ja sairaan siksi toinnuttua annetaan ulostus=ainetta ja raitistuttawia, maustawia juomia. Halwatut paikat peitetään lämpimästi ja hierotaan eli harjataan usiampi kerta joka päiwä palowiinaan tahi rommiin kastetulla willaisella waatteella tahi harjalla. Hiwuttamista, hieromista, sukimista eli harjaamista ei pidä ennen heittää, kun iho joka kerralla on tullut hywin lämpimäksi ja punaiseksi. Lääkäriltä kysyttäköön neuwoa, millä saataisi sairas uusista kohtauksista wapautetuksi.

13:ksi Kaatuwa, kaatumawika, kaadukselewainen, lankeawa, lankeawainen, wirma, meneskelewäisyys, pahan pieksämä. Waatii erinäisten syitensä mukaan erilaatuisia paranteita. Tarpeellista on sentähden oppineelta lääkäriltä neuwoa kysyä. Muuten tulee katsoa ja waralla pitää, ettei sairas setkien alla loukkautuisi. Turha taika on, luulla siitä sairaalle apua olewan, että koura wäännetään auki ja peukalo otetaan ulos. Parempi on pistää hammasten wäliin palasen anturanahkaa, puulusikan warren eli muun puikon, ettei sairas saisi kieltänsä pureskella. Eikä haittaa panna waskilantin sairaan kouraan, josta setken into on luultu hiljenewän. Setkien wälillä owat haaliat ammekylwyt, tasainen elämä ja wedenjuonti hyödyllisiä. Moni sanotaan siitä awun saaneen, että on pitemmän ajan illoin aamuin nautinnut runsaan teelusikallisen jauhettua pujojuurta lämmitetyn sahdin seassa.

14:ksi Kuumeettomia ihotauteja; tartunta, ryhtymä, rohtuma, maahinen, maanwiha, syyhelmä, sawipuoli. Tawallisimmia owat syyhelmä ja sawipuoli, samatekuin niiden syytki: likaisuus, siistitön ja ruokoton elämä owat hywin tawallisia.

Syyhelmässä wiljellään lämpimiä amme= tahi saunakylpyjä kahdesti wiikossa, joiden ohessa wälistä, ei joka päiwä, otetaan ulostus=ainetta ja illoin aamuin kahdeksan päiwää perätysten rikinkukkaa (flos sulphuris). Sitte seotetaan luoti hienottua rikkiä (tulikiweä) ja 4 luotia pesettiä (soopaa) tahi suolatonta woita ja woidellaan sillä ruumista yltä yleiseen 3 eli 4 iltaa peräksyttä. Joka kerralla woitelemaan ruwetessa pitää iho haalialla wedellä ja saipulla entisestä woiteesta puhtaaksi pestä, joka työ hywin taitaa tapahtua saunassa eli wesi=ammeessa. Wiimeisen woiteen ja peson perästä puetaan ruumis pestyihin, kuiwiin, puhtaisiin waatteisiin. Ei haittaa, jos enemminki tulikiweä ottaisi, kuin ainoasti neljänneksi osaksi, liiatenki jos woide tehdään woin tahi ihran kanssa. Sopii myös osittainki ruumista woidella, jos syyhelmä erittäin muutamia paikkoja waiwaisi.

Sawipuolia parannetaan sopiwalla, laihemmalla elannolla, lämpimillä kylwyillä ammeessa, äkiän etikan ulkopuolin päällä pitämällä. Taikka tehdään niille woidetta neljästä luodista talia, neljästä terwaa ja kahdesta luodista hienottua alunaa, jolla sawipuolta illoin aamuin woidellaan. Hienotusta lyjyhartsista ja ihrasta saadaan myös hywää sawipuolen woidetta. Waan ennen woitelemista pitää kuin syyhelmissä, niin sawipuolessaki rikinkukkaa sisälle otettaman, ja itsepintaisemmissa tapauksissa werenselwittäwiä keitteitä nautittaman.

15:ksi Rapi, paha rupi, päärupi on tartuntawika hiusmarrossa, joka ajettuu, rupeaa kehnälle, wiswalle ja ruwelle. Tässä wiassa pitää esinnä hiukset tyweä myöten poisleikattaman eli kerittämän, sitte woilla ja lämpimällä wedellä rupia lioteltaman, siksi että heltii, jonka jälkeen hiusmartoa woidellaan illoin aamuin rikkijauhoista pesetin eli soopan kanssa, puoliksi kumpaistaki, tehdyllä woiteella. Joka woitamisen edellä pitää entinen woide pois pestämän. Edellä mainittu sawipuolen woide talista, terwasta ja alunasta on myös hywä tässäki wiassa, warsinki jos sen ohessa kahtena iltana perätysten woidellaan sisäpuolta käsiwarsista, reisistä ja sääristä toisella woiteella kahdesta luodista sianihraa neljän luodin kanssa hienottua tulikiweä. Ensimäisenä iltana tapahtuu woiteleminen saunan jälkeen, mutta toisena ilman saunatta. Wiidentenä päiwänä saapi ruumiin puhtaaksi pestä, ja puolentoista wiikon päästä uudistaa woitelemisen, jos ensikerrasta ei olisi apua tullut. Jästistä, soopasta ja hionotusta tulikiwestä tehty woide on myös hywä kapia wasten. Sitä pannaan iltaisilla paksulta päälle, ja pestään aamuisilla jälleen pois. Werenselwittäwiä keitteitä ja aikalomin pehmittäwiä aineita taitaan myös hywäksi käyttää, waan pikilakkia ei pidä laittaa, jos ei juuri hätätilassa, koska rupia ei muulla tawalla saataisi irtaumaan. Eikä pidä silloinkaan pikilakkia yhdestä palasesta tehdä, waan kapiemmista sipaleista, jotta poisotettaissa saataisi helpommasti irti. Kaikkia muita wäkewiä woiteita narkkulista, eläwästä hopiasta, waskiruosteesta ja muista senlaisista ei pidä suwaita, koska owat kowin waarallisia. Pää kawista puhdistuttua ja uudelleen woimiinsa tultua peitetään puhtaana pidettäwällä willalakilla ja pestään usein, esinnä haaliammalla, sitte kylmemmällä wedellä.

16:ksi Kerpunkki, keripukki. Tutaan löyhästä, sinertäwästä, helposti werestäwästä ijenlihasta; sinertäwistä ihopilkuista ja toisinaan haawoistaki, erinomattain jaloissa; pahalle haisewasta hengestä, waikiasta henkimästä ja pöhläkästä, löyhästä ihosta. Alkunsa saapi tauti kylmästä, nuoskiasta, saastaisesta ilmasta; näkylästä, suolaisesta ruuasta; laiskuudesta ja työttömyydestä. Meriwäki liiatenki on tämän taudin alainen. Parahimmia lääkkeitä owat: puhdas, kuiwa, lämmin puku; liikkuwaisuus; sopiwampi ilma ja rawinto. Näiden ohessa juodaan iltaisilla teewettä, johon otetaan kortteli kiehuwata wettä, luoti sinappia ja kaksi luotia hunajata. Paitsi näitä hywäksi kiitetään wereksiä salatti=kasweja; happoisia juotawia marjoista, hedelmistä, etikasta, pippurajuurista; wierrettä; werenselwittäwiä keitteitä.

17:ksi Matoja, eläwiä watsassa. Tawallisimmia owat:

a) Lierat, suolikot, suoninkaiset. Waiwaawat lapsia ja usein wanhempiaki ihmisiä. Owat korttelin pituisia, pyöriöitä, huittupäisiä, waalewanpunaisia ja saattawat moninaisia kipuja erittäinki lapsille, jotka käywät kalwioiksi, saawat korkian, pullokkaan watsan, epätasaisen ruokahalun; nenäkutkun, kuolastajan, lewottoman, wawahtelemisilta waiwatun unen, napawäänteitä, oksettajan, löysän watsan, pyörryttäjän, kaatumawian ynnä muita. Tawallisesti kiinteypi wika kuuwaihilla. Näillä madoilla on tawallinen syntynsä sopimattomasta, jauhowoittoisesta tahi muuten ylellisestä ruuasta. Awullisia keinoja owat kohtuullisuus ja soweliaisuus ruuissa ja kaiken jauhosekaisen, raswaisen nautinnon wälttäminen. Woin sijasta annettakoon siirappia leiwän kanssa. Wedenjuonti ja humalawesi owat hyödyttäwiä. Taikka nautitaan kuutena aamuna perätysten tawallista suolaa ja ruutia yhteen seotettuna, teelusikallinen kumpaistaki, ja seitsemäntenä aamuna otetaan jalappajauhoja ulostamiseksi, jonka jälkeen sitte joka aamu kahtena wiikkona juodaan kupillinen tahi kaksi teewettä malista tahi raatteesta. Koko aikana woidellaan usein watsaa, johon tarpeesen saadaan hywää woidetta sapesta, kynsilaukasta ja terpentiinistä, yhtä paljo kutaki lajia. Nawalle sidotaan etikkaan ja nuskuun kasteltu tukko.

b) Pienet madot. Owat pikkuruisia, walkoisia, teräwäpäisiä matoja, jotka peräsuolessa saattawat waikian syyhynnän ja kutkun. Niitä wasten tipahutellaan sulattua rikkiä kylmään weteen, joka wesi sitte siiwilöitään ja käytetään lawemangeiksi. Taikka otetaan tähän tarpeesen (lawemangiksi nimittäin) teewettä tupakasta tahi malista, seotettawa wähällä liinaöljyllä, suolalla, saipulla ja tärkillä; taikka puoli kortteli muuta haaliata wettä yhteen wispilöittäwä puolen luodin hienotun haisupihkan ja yhden munanruskian kanssa. Terpentiini on hywin tehosa niin matoja kuin muita eläwiä häwittämään ja taitaan myös weden seassa (teelusikallinen kerrallaan) lawemangeiksi käyttää.

c) Alwe, rihmamato, heisit, lettimato, lapamato. On waalahka, nauhanmoinen, solmuinen eläwä, pitkällä, huittuisella päällä. Ynnä jo nimitetyillä matowaiwoilla ilmotaikse tämä silläki, että tuntuu watsassa, kuin joku kiertelehtäwä, liikkuelewa, kylmähkä muhkura eli kerä, joka rasittaa sairasta lewottomuudella, painolla sydänalassa ja laihtumisella. Kylmän weden, marjain, hapankaalin, laukkojen (kynsilaukan, sipulin, j.m.), suolan ja terpentiinin nautinto waiwaa tätä matoa, jonka tähden on hywä ja sowelias sitä wasten nauttia suolaisia ruokia, esimerk. suolakalaa kynsilaukan ja wähän leiwän kanssa, aamuisilla juoda kylmää wettä tahi maitoa kynsilaukalla seotettuna ja sitte joku aika (2 eli 3 wiikkoa) niin elettyä, jälkeenpäin kahtena eli kolmena päiwänä illoin aamuin ottaa pari teelusikallista tahi runsaamminki terpentiiniä. Tätä sopii sisäänottamista warten joka kerralla kahden munanruskian kanssa sekaisin wispilöitä ja wahwemmille ihmisille saapi sitä antaa joka tiima neljästi perätysten eli kunnes waikuttaa. Sanotaan loppukuulla matojen helpommasti lähtewän, eikä kyllä haittaa, jos sen ajan walitseeki niiden poisajamiseksi.

18:ksi Wesiumpi, salpuuwika, wesitulehdus. Waatii erityisten syitensä jälkeen erityisiä paranteita. Ainoastaan oppinut lääkäri taitaa tutkia, mistä syystä tauti on alkunsa saanut, jonka tähden tuleeki häneltä apua noutaa, jos tauti wuorokauden sisässä ei heittäisi sillä, että nautitaan näljäisiä juomia, lawemankeja ja lämpimiä hauteita pidetään häpyseudulla ja mahan alla, taikka sillä, että sairas istuu ammewedessä ja lawemangin sijasta nautitsee joita kuita pehmittäwiä aineita. Wedenajawia sisällisiä lääkkeitä ei pidä ilman lääkärin neuwoa wiljellä, kuin olisiwat usein waarallisia.

19:ksi Kiwitauti, tippatauti. Waiwaa sairasta moninaisilla tuskilla ja kiwuilla wettä heittäissä, milloin raastaltaen ylempää siwusta, milloin wesiteistä alempata. Wesi usein ei lähde, kuin tippumalla, on usein werisekaista, usein samiata, kuin hiedalla eli somerella seotettu. Tämä wika waatii ainaki lääkärin apua. Itsepäällänsä ei sowi muuta tehdä, kuin nauttia liewiä ruokia, pitää watsan pehmiänä, liikuskella ulko=ilmassa, liewittää kowempia tuskia wereksen woin nauttimalla. Saapi myös, ken niin tahtoo, syödä paistetuita pihlajanmarjoja, juoda teetä sianpuolalehdistä tahi keitettä katajanmarjoista, taikka sisäänottaa muutamia kertoja päiwässä wähän potaskaa wedessä tahi sen sijasta teelusikallisen porolipiätä weden seassa, joista toisinaan on sanottu apua olewan.

20:ksi Hammastauti, hammasmato, hampaan kolotus. On erittäinki kahta lajia, alkunsa saawat toinen laji hampaan kololle eli reiälle syöpymästä, toinen ijenlihan ja lähellisten paikkain ajettumisesta. Edellisessä pakottaa waan sitä eli niitä hampaita, jotka owat kololla. Montaki keinoa on hywäksi kiitetty tässä wiassa. Parahimmia ja luotettawimmia owat: pistää punaiseksi kuumetun paksun rautalangan pään koloon eli reikään ja niin juurinensa polttamalla häwittää taudin. Taikka nyäistään hammas pois, jota kuitenkaan ei pitäisi kewiämielisesti usein wähemmästäki tarpeesta tehdä, waan ennen kärsiä ja odottaa siksi, että kolotus itsestänsä lakkaa, joka melkein ainaki on nähty aikaa woittain tapahtuwan. Jälkimäinen hammastaudin laji saapi alkunsa samoista syistä kuin yskäki. Siinä on hyödyllinen iltaisilla maatamennessä hautoa jalkoja taikka koko ruumistaki lämpimässä wedessä, paahtaa kolottawaa paikkaa ulkopuolin kuumetuilla raesuloilla willaisen riewun tahi sukan sisässä taikka muilla lämpimillä hauteilla, jonka ohessa nautitaan hiestäwiä juomia. Kowemmissa tapauksissa tarwitsee 6 eli 8 iilimatoa panna ijenlihalle kipiän hampaan seuduilla ja rakkolaastaria niskaan, korwan taaksi tahi kaulaan kipiälle puolelle.

21:ksi Pitali. On erotettawa kohta mainittawasta kuppataudista, joka aina tulee tarttumalla, jota wastoin pitali saapi alkunsa muista, wielä epätietoisista syistä. Se alkaa ruumiin pitkällisesti ja wähittäin kangistumisella, jalkain, sääriwartten ja reisien ajettumisella, alakuloisuudella ja woimattomuudella. Sitte alkaa nenä tukkeutua, kaswot käypi mustan tahi sinisen punertaviksi, säärillä, reisillä ja muuallaki tawataan sinertäwiä eli punertawia, wähitellen puhkeawia muhkuroita. Sairaalta sortuu ääni ja nielimissä ilmautuu päällisiä haawoja, jotka leweäwät pehmiämpiä paikkoja myötänsä syöden. Wälistä tulee koko ruumis ruwille, joista wuotaa sitkiätä walkoista tahi harmaata märkää. Rupi kuiwuu sitte jälleen, warisee pois ja toista kaswaa sijaan. Monia wuosia kestää tauti, ennenkuin sairas wiimein riutuneena, näiwettyneenä kuolee. Ei muu, kuin oppinut lääkäri woi tähän tautiin mitään, eikä hänkään, jos tauti pääsee wanhenemaan, jonka tähden pitääki aikaiseen neuwoa pitää.

22:ksi Kuppatauti, paha tauti, ransuusi. On sekä alkuansa että seuruitansa monenlainen. Alussa milloin wuotaa wesireiästä (kusettimesta) märkää ja karwastelee, wiilaisee wettä heittäissä, milloin ajaa ja kiwistää mulkkuja tahi sapsorauhaisia, milloin ilmautuu ensimältään pieniä, sitte yhtäläiseen suuremmaksi syöpywiä haawoja terskaan, erittäinki sen päähän ja esinahkaan tahi muihin luonnonpaikkoihin. Haawat owat laidoiltaan jyrkkiä, hylkeenraswan=näköisiä pohjalta. Ilman jo mainittuihin paikkoihin, taitaa näitä haawoja ilmautua kurkkuun, kitaan, huuliin, suuwieriin, nenään ja perään. Taikka kaswaa häpyhyn ja perään syylämäisiä näpyjä; hiusrajahan ja muihin paikkoihin ilmautuu ruskioita, sawipuolen=näköisiä pilkkuja. Muita kupan seuruita ja tunteita owat: kuiwa, itsepintainen syyhelmä; pahoja haawoja ja ajeita jaloissa, reisissä ja muualla; sääriluiden kolottaminen öillä ja niiden wiimein pahoille, haisewille haawoille puhkeaminen; nenän syöpyminen ja litistyminen, kowa äänen sortuminen jne.

Kuppatauti on niin monenlaatuinen, eritapainen, että usein yksi laatu eli laji tulee pahemmaksi niistä lääkkeistä, joilla toinen laatu paranee. Pahoin siis tekewät, jotka ymmärtämättömäin käsiin ja parannuksen ala tässä taudissa antauwat. On siinä lukeneella lääkärilläki usein kylliksi tekemistä ja hänelle pitääki tauti kohta alussaan ilmotettaman.

Tauti kyllä tarttuu tawallisesti haureudesta, mutta usein myös muullaki tawalla nimittäin: kun annetaan wierasten, pahatautisten waimoin lapsia imettää, syödään tahi juodaan yksistä astioista, poltetaan yksistä piipuista, maataan tahi kylwetään yhdessä wierasten, kulkioiden, useinki tuntemattomain ihmisten kanssa. Sentähden tulee jokaisen ja liiatenki perheenhaltioiden wäestänsä waarin pitää, ettei tauti näillä tahi muilla tawoilla pääsisi taloon. Sillä kerran tulleena on se hidas lähtemään. Ei ainoasti tuntemattomain jälkeen pitäisi jokaisen wäestänsä huolta pitäwäisen, tunnollisen perheenhaltian antaa wisusti pestä astiat, makuuwaatteet, saunanlaudat ja muut senlaiset kappaleet, waan myöski tarkoin kysellä ja tutkia omaisiansaki, markkinoilta, kaupunkiloista, keräjistä, hollista ja muilta matkoilta palaawia. Jos kuitenki joku tulisi saastutetuksi, niin on hänen welwollisuutensa heti kohta erottaa semmoinen muiden wäen yhteydestä ja ruununmiehille tahi papeille asia ilmottaa.

---

9 Luku.

Haawoista ja muista ulkonaisista wioista.

Ulkonaisiaki wikoja on monesta laadusta ja niiden luontoansa myöten korjaaminen ja parantaminen waatii tarkkaa, tiedollista menetystä, ei puoskarien, sotkutohtarien lukusuoloja ja muita ilwehiä. Parempi, kun näiden käsiin heittäytä tahi itse epätiedosta mitään tehdä, on odottaa luonnon itsestään awuksi ja parantamiseksi rientäwän. Onki luonto niin woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitään ei pääsisi wäliin luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu sillä, että päät sojotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutawia. Samate on paras apu ja woide suurissaki haawoissa niiden puhtaana pitäminen ja sillä tawalla sitominen, että reunat tulewat yhteen tahi kuitenki likemmäksi toistaan. Wieläpä wieraita aineitaki ulos ajaa luonto märjällä. Paras on siis haawoissa ja muissa semmoisissa enimmästi luonnon omiin woimiin turwata ja muutamissa tapauksissa autella, että pääsewät oikein waikuttamaan. Joita kuita neuwoja siitäki asiasta:

1:ksi Leikatuista eli lyödyistä (hakatuista) werihaawoista, raudanhaawoista. Niissä on waarinotettawa:

a) Werenseisottaminen, werenasetus. Ei kyllä haittaakaan, jos nuorilta, werewiltä ihmisiltä wähän werta juoksee, wieläpä se siinä tilassa on hyödyllinenki. Mutta kowemmissa wuodoissa ja wanhoilla, heikoilla on weri seisotettawa. Tasaisesti juoksewa, tummempi weri seisottuu useinki paljaalla jääkylmällä wedellä, jos sitä walellaan tahi tukkoin kanssa haawalla pidetään. Senlainen weri tulee laskusuonista. Waalahkampi, heleänpunainen, tyrskiwä weri sitä wastoin tulee waltasuonesta, eikä ota toisinaan seisattuaksensa, jos liiatenki loukattu suoni on suurempi. Silloin pitää kerkiämiseen puusta, pullosta eli kaarnasta tehdä pitkänomainen, kahden tuuman pituinen, tuuman lewyinen ja puolen korkuinen, toiselta puolelta tasainen, toiselta kehkerä (pullokas) kone, joka pitkittäin pannaan suonta wasten ylemmäksi sitä paikkaa, josta weri juoksee, käsiwarrelle tahi reidelle, kun käsi= taikka jalka=puolia on haawoitettu. Sitte sidotaan sama kone kiinni sitä paikkaa wasten wahwalla siteellä eli weranhulpiolla ja wastapäätä toiselle puolelle pistetään siteen ja ihon wäliin sormenkokoinen puinen pulikka eli kapu, jolla kierretään sidettä pinkommaksi, siksi että weri seisottuu wuotamasta. Kehkerä puoli koneesta pannaan ihoa wasten ja kääritään sitä ennen waatteella, jotta tuntuis pehmiämmälle. Pitää myös pulikan alle ihoa wasten panna palanen nahkaa, jotta kiertäessä paikka sen paremmin kärsisi. Käsiwarressa tawataan tällä werentyrekkeellä eli suonen likistäjällä kiinnitettäwä waltasuoni syrjäkämmenen paikoin kainalosta ja reittä myöten kulkee se kupeista alkain, kiertää esinnä wähän sisäänpäin ja sitte taaksi polwiwäänteesen. Suonta pitää, siksikun tyreke joutuu walmiiksi, peukalolla eli nyrkillä lujasti painaa. Koska weri on saatu seisottumaan, pestään haawa puhtaaksi. Sitten haetaan sen juoksewan suonen pää ja pannaan siihen, ensiksi pieni ja sen päälle toinen toistaan suurempia taulapalasia, niiden päälle liinannukkaa eli untuwaa ja wiimeksi monikertainen liinalappu, jotka kaikki siteellä kiinnitetään. Nyt helpotetaan tyrekettä näkeeksi, joko ottaisi weri seisoaksensa. Usiampia tiimoja pitää wieressä wahdata, ettei wieläki rupeaisi weri siteen läpi wuotamaan. Jos niin tapahtuisi, pitää wiipymättä uudelleen likistäjä kiinnitettämän ja haawa tukittaman tawalla, kuin siitä wasta neuwottiin. Ellei silläkään seisottuisi, ja ketään muuta ei löytyisi, joka pienillä, teräwäpäisillä atuloilla saisi suonenpään haawasta käsiin ja osaisi sen langalla ympäri sitoa, niin toimitettakoon lääkäriä siihen tarpeesen. Kun päässä waltasuoni sattuu loukkautumaan, niin painetaan sitä tuuman werroin juoksupaikastansa.

b) Side. Weren seisottumisen ja paikan pesemisen jälkeen liitetään haawa niin umpeen, kuin mahdollinen, ja kiinnitetään sillä lailla pysymään. Kiinnitysnauhoja leikataan palttinasta haawan suuruuden mukaan usiampia, puolesta tuumasta niin kahdenki lewyisiksi ja kahdesta tuumasta niin kuudenki pituisiksi. Sitte leikataan keskipaikka kapiammaksi ja lewitetään niille ohuelta sidelaastaria. Toinen puoli semmoisesta sidenauhasta kiinnitetään esinnä toiselle puolelle haawaa, jonka tehtyä haawa painetaan wisusti umpeen ja toinenki puoli nauhasta kiinnitetään. Sidelaastari on hywä ihoon tarttumaan ja siinä pysymään, kun sitä waan sormella wähän aikaa pitkin pituuttansa likistää. Ensimäinen nauha pannaan kernaasti keskipaikalle haawaa ja toisia siitä kummallenki puolelle. Sillä jos ruwettaisi haawan päästä nauhoja panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteivät tulisi koko haawaa peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä muutenkaan lämpimän tähden. Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa, sitte monikertainen liinalappu, wiimeksi päällysside. Jos haawa olisi kowin suuri ja peljättäwä, etteiwät nauhasiteet pitäisi, niin pitää niitä tukea pitkällä, kahden tuuman lewyisellä siteellä eli wyöllä, jonka keskuspaikka pannaan wastapäätä haawaa toiselle puolelle ja aletaan siitä kääriä monin kerroin haawapaikan ympäri, niin että joka kerralla kulkewat haawan suulla ristin. Jos haawa alustaan on tullut hywin puhdistetuksi, eikä millään woiteilla tahi muilla aineilla pilatuksi, niin paranee se useinki ensimäisessä siteessään, jota ei pidä'kään liikuttaa, ennenkun haawa taikka paranee, taikka ajettuu.

c) Ajettuminen. Jos haawa on tullut repimällä, raatelemalla tahi satattamalla (rutistamalla), niin se ei parane yhdellä siteellä kohdastaan, waan ajettuu esinnä ja kaswaa sitte märjästämällä wähitellen umpeen. Toisinaan tulee ajettuwa paikka kowin kuumaksi ja punaiseksi. Silloin tehdään sille haudewettä, johon otetaan 4 kupillista kylmää wettä ja kupillinen etikkaa toinen palowiinaa yhteenseotettawaksi. Tahallisesti ilmautuu aje kolmannella eli neljännellä päivällä. Silloin pitää side ensimäisen kerran muuttaa ja sen jälkeen joka päiwä, kunnes haawa paranee. Joka kerta muuttaissa puhtaaksi pestään haawa haalialla wedellä, jolla myös sidettä ennen muuttamista pitää liotella, jos olisi kiinni tarttunut. Kaikki woiteet ja laastarit enemmin estäwät, kuin puoltawat paranemista, jonka tähden ei tarwitse kuin untuwaa ja sidelaastaria. Jos kuitenki haawa jolloin kulloin käwisi kowin kuiwaksi, niin on hywä siinä silloin ohuelta hienolle palttinalle lewitettyä liewittäwää woidetta pitää.

d) Haawapaikka pidetään jotenki ylhäällä ja niin ettei mikään painaisi, likistäisi eli muuten loukkaisi. Koska märjillä olleet haawat jo jotenki owat umpeen kaswaneet, nidotaan paikan ympäri (käden, jalan jne) wahwa, sidelaastaroittu palttinawyö, joka leikataan wähä lewiämmäksi, kun haawan pituus, ja niin pitkäksi, että ulottuu wähintäki puolentoista kertaa ympäri sitä paikkaa. Tämän kanssa nidotaan paikka, että haawan reunat tulewat yhteen eli likelle toistaan, sitte kääritään päälle toinen side ja niin saapi ruweta liikuskelemaan. Näitä siteitä ei tarwitse muuttaa, kun joka wiidennellä päiwällä. Wielä paranemisen jälkeenki owat ne jonkun ajan tarpeellisia.

2:ksi Pistehaawoista, pistetyistä haawoista. Niihin sisäänwuotanut, hyytynyt weri poislaitetaan ja katsotaan, ettei haawa suulta menisi umpeen, ennenkun pohjasta paranee. Tätä suulta ennenaikaista umpeumista estetään sisässä pidettäwillä pienillä ja pitkillä tukoilla. Pitkä ja ahdas reikä tarwitsee toisinaan weitsellä wäljennettää, johon työhön älköön kuitenkaan muu kun oppinut lääkäri ruwetko. Häntä odottaessa pidettäköön kylmiä hauteita paikalla ja pantakoon werimatoja, jos werta muuten ei juoksisi.

3:ksi Puremahaawoista ja muista repimällä, raatelemalla ja runtelemalla saaduista haawoista. Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita. Muutenki pitää paikalle laitettaman sopiwa side, joka kahden, kolmen päiwän päästä ensi kerta ja sitte joka päiwä muutetaan ja kastellaan raudanhaawoissa mainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla.

4:ksi Ampuhaawoista, luodinhaawoista. Puhdistetaan ensin wieraista aineista ja korjataan sitte untuwalla, monikertaisella lapulla ja päällyssiteellä, joita kastellaan wastamainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla ja wähän samaan sekoon sulatulla suolalla. Jos toisella päiwällä paikkaa kowemmin wihottaisi, niin pitää suonta iskeä tahi iilimatoja haawan ympärille panna. Jähdyttäwäisiä aineita ja hapahkoita juomia nautitaan, kuin edellisissäki wioissa.

5:ksi Mätähaawoista, wanhoista märkänewistä haawoista. Owat näköänsä pahansiiwoisia, harmaita, sinertäwiä tahi punertawia, laidoiltansa helliä, useinki kowaksi tuntuwia. Toisinaan märättää luutaki ja silloin on se haawasta wuotawa, pahalle haisewa wiswa tummempi näköänsä. Siiwoton, ymmärtämätön korjuu ja muullosti joku sisällinen wika on syy tämmöisiin haawoihin. Jos haawa on jalkapuolessa, niin jalkoja ei saa käymisellä waiwata, eikä muutenkaan alhaalla pitää, waan yhtä korkialla peräpuolen kanssa wuoteella tahi istualla. Ja olkaan haawa missä tahansa, niin ainaki pitää sillä, miten mahdollinen, liikkumatta oltaman ja sen ohessa soweliaita, liewiä ruokia, wähemmin kun tawallinen, nautittaman. Wäkewiä juomia ei saisi maistaakaan.

Neljän eli kuuden wiikon nälkäpidolla on tawallisesti pahimmatki mätähaawat paranneet. Sairaalle nälkäpidossa ei anneta päiwäruuaksi, kun 10 eli korkeinta 15 luotia leipää ja saman werta hiilillä paistettua, luutonta, suonitonta lihaa, jonka ohessa saapi päiwän kululla juoda 2 eli 3 korttelia mallasteetä tahi keitettä maitiaisjuurista tahi paljasta haaliata wettä. Jos watsa turpuisi, niin annetaan ulostusainetta joka 3 eli 4:tenä päiwänä. Itse haawoilla pidetään nelikertaisia palttinalappuja, joita joka neljännellä tiimalla muutetaan ja sitä ennen kastetaan ensimäisinä kymmenenä päiwänä lämpimämpään, sitte kylmempään weteen.

Muuten sopii mätähaawoja korjata sidelaastarinauhoilla, joiden keskuspaikka liitetään wastapäätä haawaa terweelle puolelle ja päät wedetään kohtuullisen kiintiästi haawan yli ristin. Niiden päälle laitetaan tawallinen kääreside, joka tarpeen mukaan muutetaan, ja muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä ja saipulla puhtaaksi. Monella on tapana kääriä semmoisia laastarinauhoja ei ainoastansa haawan kohdalle, waan ulommaksi kummallenki puolelle, ja antaa niiden yhdellä laitoksella monet wuorokaudet perätysten olla. Semmoisessa tapauksessa pannaan niitä puolella leweydellänsä limin toinen toisensa päälle, ja wedetään jotenki kiintiäksi.

Paljo wiswowalle haawalle pannaan laastarinauhan alle kahdesti päiwässä muutettawa hieno palttinalappu, jota ärtywillä haawoilla kostutetaan pellawasiemenwedellä. Samate pannaan liikalihaa kaswawille haawoille kuiwa hieno palttinalappu laastarinauhain alle ja haawan reunoille, jos tuntuisiwat kowiksi, liewittäwää woidetta, jonka ohessa pidetään lensiöitä, usein muutettawia puurohauteita ohranryynistä tahi pellawasiemenjauhoista. Liikalihalle, jos muuten ei wähenisi, sopii ripistellä wähä hienottua wihtrilliä taikka alunantuhkaa. Kowin wanhoissa taikka jostain edellisestä kiwulaisuudesta tulleissa haawoissa laitetaan tekohaawa ei kauwas wikapaikasta.

Tawallisista raudan= ja ruusuhaawoista tulee toisinaan pitkällisiä mätähaawoja, kun niitä pahasti korjataan, annetaan waatetten niitä hieroa ja niihin tartuskella tahi woidellaan wäkewillä, kihottawaisilla woiteilla, pi'illä, pihkoilla, terpentiinillä, piköljyllä ja muilla semmoisilla. Niin woiwat myös paiseet, kynsimiset ja pienetki ihoriipaisemiset mätähaawoiksi muuttua. Sentähden on tarpeellinen pienempiäki wikoja huolellisesti korjata, sitä paremmin, jos sattuwat jalkapuoliin. Puhtaana ja liikkumatta pitäminen ja tawallinen side waikuttawat niissä aina kymmenen kertaa paremmin, kun mitkään woiteet, laastarit ja muut keinot, jotka useinki ja tawallisesti tekewät pahan pahemmaksi.

6:ksi Kerpunkkihaawoista. Owat näköänsä mätähaawan kaltaisia, sinertäwiä, kerpunkin tawallisilta yhteisiltä tuntomerkeiltä seurattuna. Itse sisälliseen kerpunkkiin nautitaan, mitä siitä jo on neuwottu, ja haawoilla pidetään kahdesti päiwässä muutettawaa, hienoa sihdattua jauhoa koiwunhiilistä, taikka juodaan keitteitä tahkiaisen tahi kukonyrtin lehdistä.

7:ksi Ruusuhaawoista. Lue, mitä jo ennen sisällisestä ruususta on kirjotettu. Jos haawat suoraan seuraawat ruusukuumetta, kowin punottawat ja tuskittelewat, niin katetaan ne sidelaastarilapulla, joiden päällä pidetään palowiinakääreitä taikka ruusupulweria. Kaikista tawallisista woitimista ja laastareista on enempi wahinkoa, kun hywää. Ainoastaan kuiwaawasta woiteesta on toisinaan jotain hyötyä hawaittu. Sitä lewitetään ohuelta hienolle lapulle ja pannaan uutta joka päiwä haawalle. Wanhoja ruusuhaawoja korjaillaan mätähaawain tawalla.

8:ksi Pitalihaawoista. Lue, mitä pitalista eli kuppataudista yhteisesti on mainittu.

9:ksi Polttohaawoista. Kaikissa polttowioissa, joissa nahkaki ei ole palanut, on kylmä wesi paras woide. Sitä pitää esinnä yhtäläiseen walella paikan päälle ja sitte usein muutettawilla kääreillä siinä pidättämän, ei koskaan lämpimäksi päästettämän. Tätä tulee tehdä siksi, että kaikki tuska ja polte on ylimennyt. Waan jos olisi laiminlyöty eli nahkaki polttaunut, niin pitää polterakot neulan eli weitsen kärjellä awettaman, wesi niistä poisjuoksutettaman ja paikka woideltaman liinöljystä, kermasta (taaleesta, maidon päällisestä) tahi suolattomasta woista ja munanruskiasta tehdyllä woitimella, jonka päälle pannaan hieno lappu woideltuna toisella woiteella, johon otetaan 2 luotia hywin hienoa lyjywiita ja 3 luotia suolatonta woita. Muutamat seottawat siihen wähä etikkaaki ja sanowat woiteen sillä tehosammaksi tulewan. Tätä woidetta muutetaan kerta päiwässä ja pidetään, kunnes wika paranee. Kaswoilla ja muissa paikoissa, joissa orwaskettä ei suotaisi hukkautuwan, saapi ihoa wasten woiteen alle panna hienon hentuisen lapun kulunutta palttinaa. Kellä edellämainituita woide=aineita ei sattuisi olemaan, pitäköön nauriin kaawetta yksinään tahi kermalla seotettuna haawan päällä tahi peittäköön sen yltä yleensä tuumaa paksulta ruisjauhoilla tahi nuorella lehmänsonnalla.

Hywiä woiteita palaneille owat myös: walkia saippu weden kanssa laastariksi tehty, jota kerta päiwässä pitää muutettaman; taikka puunöljyä 2 luotia, keltawahaa (waksia) ja lyjyetikkaa luoti kumpaistaki woiteeksi seotettu; taikka 3 wertaa puunöljyä ja 2 lyjyetikkaa yhteen hämmettynä; taikka 3 wertaa nuorta kermaa neljän werran liinöljyn kanssa; taikka kalkkiwettä ja liinöljyä yhden werta kumpaistaki; taikka nuori kerma siltänsä.

Jos palaneita kaimaa kowa kuume, niin annettakoon ulostawia ja jähdyttäwäisiä aineita. Toisinaan on suonenlyöntiki tarpeellinen. Koska, niinkuin sormien ja warpahien wälissä, kaksi palanutta paikkaa tulee yhteen sattumaan, tahtowat ne mielellään kaswaa yhteen, joka sentähden niissä ja muissa, esimerk. jäsenwäänteissä, pitää muistettaman ja estettämän.

10:ksi Paleltuneista, paleluwioista, palelmista. Paleltunut paikka hierotaan wiipymättä ja ahkeraan lumella, kunnes pehmenee ja tuntuu lämpiäwän. Sen perästä haudellaan eli woidellaan wikaa siansappi= tahi kamferttiwiinalla, taikka paljaalla wiinalla, rommilla, terpentiinillä eli kiwiöljyllä (petroleum), joita myös hywästi sopii toinen toisensa seassa woiteeksi käyttää. Ensimäisinä aikoina pitää useimmiten woidella, sitte illoin aamuin, ja liiatenki, jos paikalla jäisi punaisia pilkkuja, jotka kylmästä wikautuwat. Jos kuitenki paikka paleltumisen jälkeen tulisi mustalle lihalle eli kuolisi, niin pidetään sillä liewittäwää woidetta ja lämpimiä puuroja ohran tahi kauran ryyneistä taikka jauhetuista pellawansiemenistä, siksettä musta, kuollut liha lähtee, jonka jälkeen wikaa korjataan mätähaawain tawalla. Öljy tahi muu raswa iholle woideltu tekee sen kylmää wasten lujemmaksi.

11:ksi Paiseista, ajoksista, weripahkoista jne.

a) Päällispuolisin wihostawa, tulehtunut eli lyöttynyt paikka kaimattu kuumuudelta ja punottamiselta, ratsastamisesta, käymisestä ja muusta hiertäymisestä alottelewa, parannetaan ruumiin paikallansa olemisella, kylmällä wedellä ja pahemmissa lyöttymisissä jälkeenpäin päällä pidettäwällä liewittäwällä woiteella.

b) Äkämä, paisuma, putkama, putkenpolttama. Alussa auttaa usein iilimadot ja haudepuurot jauhoista ja etikasta kylmältään. Ellei siitä olisi hyötyä, niin hierotaan kamfertti=öljyä paikalle. Jos kuitenki kuumuus ja ajos lisääntywät, niin pitää paikkaa hautoa lämpimillä puuroilla, ohran tahi kauran ryyneistä taikka pellawansiemenistä maidon ja ihran (öljyn tahi suolattoman woin) kanssa keitetyillä. Haude pidetään niin kuumana päällä, kun suinki kärsii, ja waristetaan usein uudestaan. Eikä pidä sitä ennen jättää, kun elo (sydän eli juuri) joutuu ja lähtee ulos ajoksesta, jonka jälkeen pannaan liewittäwää woidetta.

c) Kuisma, weripahka, mähkä. Owat suurempia ja pahempia laadustaan, kun edellä mainitut paiseet, näköänsä sinertäwiä tahi tuhkawärisiä ja wähentäwät tawallisesti sairaan woimanki. Sisään annetaan, mitä polttotaudissa on annettawaksi neuwottu woimia ylläpitämään ja ulkopuolin pidetään hapanta taikinaa, saunakukkapuuroja ja muita semmoisia, kunnes kuollut liha erkaupi, jonka jälkeen tulee liewittäwää woidetta pidettäwäksi. Näissä wioissa on usein henki waarassa, jonka tähden pitääki, jos saada taitaa, lääkäriltä aikaiseen neuwoa kysyttämän.

d) Koi, koiso, wieras, koi sormessa, jäsenkoi, iso kumppali. Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen ala pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jauhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.

12:ksi Tyrästä, muljahtaneista, suolimulkuista, alaisin puolin rewenneistä, kuwepuhkeamasta jne. Kaikenlainen tyrä ei ole mikään muu, kuin suolten tahi muiden watsansisusten ulostunkeuma jostaki wäljästyneestä reiästä, tawallisimmasti nawassa, kupeessa ja mulkuissa. Alkunsa saapi se enimmiten waikiammasta hypystä, putoamisesta, nostosta, lyömästä, sattumasta, ryinnästä, aiwastamasta, änkäämästä jne. Tyrän ulostultua waiwaa kuoitus, okse ja watsan turpuus. Silloin pitää se joutuen sisäytettämän. Sairas laskeutuu seljälleen, kupeet koholla, olat ja polwet wähän koukussa. Niin rupeaa joku toinen tyrää sisäyttämään lykäten sitä käsillänsä hiljalleen reiän suuntaan, kupeissa esimerk. alhaalta= ja siwulta=päin ylemmä ja wähän napaa kohti. Jos työ ei onnistuisi, awetaan suoni, pannaan kihottawa lawemanki ja laitetaan sairas lensiään ammekylpyyn, jonka jälkeen koetetaan uudelleen. Sisäänsaatua tyrä pannaan sairaalle liewittäwä lawemanki, laitetaan sopiwa tyräside ja katsotaan, ettei rupeaisi ensimäisinä päiwinä liikkeelle eikä jälkeenpäinkään rasittawiin töihin. Tämän ohessa syököön liiatenki ensimältä liewiä ruokia ja wähä, ettei watsa kowenisi.

Toisinaan kureutuu eli salpauu tyrä, ettei millään tawalla saada sisään. Silloin on waara likellä ja lääkäri kerkiämiseen haettawa. Sillä wälillä pidetään paikalla eläimen rakko täytetty jäällä eli lumella taikka muita hywin kylmiä hauteita ja laitetaan tupakka=lawemanki sairaalle.

13:ksi Jäsenniukahuksesta, niwellyksestä, nisellyksestä, hiwellyksestä. Jos paikka ajettuisi, tulisi tuskille, kuumaksi ja helläksi, niin imetetään sitä iilimadoilla ja pidellään kylmillä hauteilla etikasta, wiinasta ja wilusta wedestä tahi suolasta ja wedestä. Jos iilimatoja ei saisi, iskettäköön suonta. Ainoastaan lääkärin tahi muun siihen työhön oppineen suwaittakoon jäsentä paikallensa sijotella. Wenymä eli suonenwenymys, nyrjähys, waatii melkein samaa menetystä kuin jäsenniukahus ja sen jälkeen sopiwaa sidettä.

14:ksi Luun rikkaantumisesta eli murroksesta. Sekä yli= että alapuolta murroksen kiinnitetään paikka käsillä tahi ympäri nidotuilla pyyhkeillä ja wedetään sitte hiljalleen, että murtuneen luun päät tulewat wastatusten, jonka jälkeen paikka ymmärtäwäisesti sidotaan tawallisilla lastoilla (liisteillä), warustetaan ensi=ajaksi kylmillä hauteilla ja jätetään lewolle. Pitääki tämä hetimmiten tehtää, sillä muuten seuraa ajetus ja on waikiampi asemilleen luita saada. Jos kuitenki ei kohta ymmärtäwäistä asettajaa saataisi, niin pidettäköön murroksen ympärillä ainoastansa kylmiä kääreitä ja annettakoon olla liikahtamatta. Jos olisi lihaaki loukkautunut, niin korjattakoon kuin muita wereksiä haawoja. Muu menetys sairaan kanssa on sama kuin jäsenniukahuksissa.

Woiteita ja laastareita tässä wiassa ei tarwita, eikä sisään otettawia lääkkeitä, jotka usein waan tekisiwät pahennusta.

15:ksi Jäsenten kankeus. Tulee enimmiten edelläkäywistä taudeista ja on useinki kyllä pitkittäwä wika. Liewitetään eli parannetaan sillä, että wikapaikkaa hierotaan willawaatteella, harjataan, nyrkillä sotketaan, nipistellään eli pieksetään, haudotaan saunassa tahi ammekylwyissä laitettuna rankista tahi neljästä luodista rikkimaksaa ja kahdesta luodista suolaa taikka paljaasta suolasta taikka muuriaispesästä, joka säkin sisässä pannaan kiehuwaan weteen. Hautomisia ei pidä ennen heittää, kun iho rokottuu ja wika tulee paremmaksi. Näiden ohessa totutetaan wikapaikkaa töille ja liikunnoille.

16:ksi Syöpäpahka, ruumiinmadon alku. Tutaan leikkelewästä, wiilaisewasta kiwusta, jossa myöhemmin alkaa näkyä suuria sinisiä, suonia ja haawailemia. Myhkyrän ympärille pitää aikaiseen panna 5 iilimatoa joka toinen wiikko. Wäli=ajoiksi katetaan se ohuella nahalla, säämyskällä tahi muulla semmoisella.

17:ksi Näärän näppi. Sille pyhitään muutama kerta päiwässä öljyä. Saksanpähkinän öljy (oleum nucis juglandis) on tähän tarpeesen muita öljyjä parempi.

---

10 Luku.

Tapaturmaisista eli wahingollisista sattumista.

Semmoisia owat myrkytykset, walhekuolo pyörtymisistä, tukehtumisista, paleltumisista ja muista semmoisista tapauksista, joissa pikainen apu ja ymmärtäwäinen menetys on kowin tarpeellinen.

1:ksi Myrkyttämisistä. Owat taikka tahallisia taikka tapaturmaisia. Myrkytys on ainaki peljättäwä eli luultawa silloin, koska joku terweestä ihmisestä yhtäkkiä kohdataan mahawaiwoilta, okseelta, kurkkupoltolta, taikka, kuin toisinaan sattuu, wäkewiltä watsan ulostuksilta, nikalta, hätätuskalta, kylmältä hieltä taikka rupeaa houraamaan, menehtyy, lankeaa sywään uneen tursistuneilla, punottawilla kaswoilla, puistellaan jne. Silloin tulee heti kohta juoda runsaasti lensiätä wettä, jos kannuttain, auttaa ylöstuloa oksettimella eli kutkuttamalla kitaa hienolla sulalla, siksettä luultawasti kaikki myrkky on saatu ylös. Juotawaan weteen seotetaan jälkeenpäin (ei ennenkun oksetin on waikuttanut) öljyä taikka muuta raswaa, suolatonta woita, talia jne. tahi lensiätä maitoa. Tarpeellinen on saada tietä, mitä lajia myrkkyä on tultu nauttimaan ja sitte kaikkia karkioita, äkiöitä eli syöwyttäwiä myrkkyjä wasten juoda niljamaisia aineita, esimerk. kauraryynilientä, waan huumaawissa eli tainnuttawissa myrkyissä juodaan etikkawettä eli wäkewää kahwia, pään ympärillä pidetään kylmiä kääreitä, ihoa harjataan, nipistellään tahi pieksetään, ettei saisi sairas wähäkään nukahtaa, joka olis pahaksi. Ynnä näiden kanssa nautitaan seuraawia myrkynwasteita:

A. Syöwyttäwissä myrkyissä (mineraalimyrkyissä), Semmoisia owat a) Arsenikki eli markkuli, jota wasten ynnä edellä mainittuin neuwoin kanssa pitää heti kohta juoda puolituoppia wettä, maitoa tahi pellawasiemenlientä seotettuua kuudentoista munawalkian kanssa. Jälkeenpäin nautitaan teekupillinen puunöljyä tahi sulattua woita joka neljänneksellä tiimaa. Taikka juodaan joka wiidennellä minutilla teekupillinen lämmintä saippuwettä, puolesta naulasta saippua tuopin lämpimän weden kanssa. Runsasta sokuri= tahi hunajaweden juontia kiitetään myös hywäksi. b) Eläwähopia=suolat, joita wasten juodaan munanwalkiata wedessä ynnä ohuen nisujauholiemen kanssa. c) Kattilaruoste, waskiruoste, panskryönä waatii yksiä aineita kuin edellinen ja sokuriwettä ja maitoa. d) Wihtrilliöljy tarwitsee liitua eli magnesiata weden kanssa sisään otettawaksi taikka mietoa tuhkalipiätä eli saippuwettä, joita myös taitaan ulkopuolisiin wihtrilliöljyn polttamisiin käytettää. e) Siewesi waatii yksiä aineita kuin wastamainittu wihtrilliöljy.

B. Tainnuttawissa myrkyissä (kaswinmyrkyissä). Tawallisimmia owat: a) Opio, unileipä, jonka wasteeksi nautitaan wäkewää kahwia etikan tahi sitruunamehun kanssa taikka etikka paljaaltaan ja pidetään sairas yhtäläiseen liikkeellä, ettei saisi nukkua. b) Näsiänmarjat ja c) Härkäjywät waatiwat öljyisiä ja niljakkaita sisäänotteita ja näsiänmarjat kamferttiäki. d) Tupakka, e) Hulluruoho, f) Jaloyrtti, g) Sudenmarjat ja muut sitä laatua kadottawat woimansa ja myrkyllisen waikutuksensa etikkaweden juonnilla. Kuitenki pitää ennen etikkawettä annettaman oksetinta ja ulostusaineita ja sitte jälkeenpäin pantaman kihottawaisia lawemankeja, sairas pidettämän raittiissa ilmassa, kylmiä etikkaweteen kasteltuja kääreitä sidottaman pään ympäri ja suoni awettaman, jos weri näyttäisi kowin pääpuoleen pakkautuwan. h) Palowiina, rommi ja muut wäkewät juomat waatiwat myrkyllisissä waikutuksissaan samaa menetystä, kuin wastamainitut aineet.

C. Puremamyrkyissä (eläwäin myrkytyksissä). a) Käärmeenpistossa, madon panemassa. Pistospaikka leikataan teräwällä weitsellä, että werestää, ja sitte imetään sitä jollain heti tawattawalla putkella, sawipiipun pesällä, tahi paljaalla suulla ja huulilla, kuin niissä waan ei ole haawoja. Myös on hywä, wähän öljyä eli muuta raswaa suuhun ennen imemistä ottaa. Sitte laitetaan ei kowin kiintiä side pikkuruisen ylemmä haawaa, jota tiiman ajoin pidetään siinä, ei kauwemmin. Haawa ja koko paikkakunta woidellaan illoin aamuin öljyllä tahi muulla raswalla, pidetään alallansa, ja sairaalle annetaan 4 kertaa päiwässä 10 pippurajywää lasillisessa wiiniä tahi palowiinaa, niin että ruumiin lämmin, ele ja mielenrohkeus eiwät wähenisi. Saapi myös toisinaan antaa lusikallisen öljyä. Hywäksi kehutaan käärmenpistoissa sitäki keinoa, että kohta jälkeen sitoa paksulta tupakkaa paikalle tahi panna sille käärmeen talia. Willit kansat muutamissa paikoissa kuuluwat kaiwawan koko käden tahi jalan, johon käärme pisti, heti kohta maan sisään ja niin siinä usiampia tiimoja eli puolen päiwää pitäwän. b) Ampiaisten, waapsiaisten, ja mettiäisten pistämä woidellaan hunajalla, kääritään äkiään suolaweteen kastelluilla riewuilla. Etikka ja öljy owat hywiä tässäki wiassa. c) Hulluin eläwäin (koirain, kissain, sutten jne) purema, wesikauhu. On kowin waarallinen kohtaus, joka woimiinsa päästyä melkein aina lopettaa kuolemalla. Siinä taudissa sairas kauhistuu wettä ja muita weteliä aineita, jonka ohessa hän waiwataan hirwiältä janolta, kurkun kuristukselta jne. Purtu paikka pestään hetimmiten kylmällä wedellä ja poltetaan sitte tulipunaisella raudalla, jonka jälkeen haawa rakkosalwalla aukipidetään kaksi kuukautta. Taikka poltetaan haawa raudan sijasta ruutilla, jota pannaan paikalle ja sytytetään. Taikka leikellään sywään teräwällä weitsellä, jonka jälkeen, sitte kuin weri on seisottunut, siihen tipahutellaan wihtrilliöljyä tahi suolahapetta (acid. muriat.). Raudalla tahi ruutilla polttaminen on kuitenki etewämpi. Jos rakkoja ilmautuisi kielen alle ja kielijänteen wiereen, niin pitää kohta awettaman ja pohjatse tulipunaisella rautalangalla poltettaman. Koko taudin aikana ollaan niukalla elolla, paljaalla leiwällä ja maidolla. d) Eläintenruttomyrkky tarttuu ihmisiin, kuin koskewat semmoisia eläimiä tahi niiden raatoja, taikka syöwät niiden lihaa. Tautia seuraa woimattomuus, liittainen kieli, punaisia paikkoja ihossa mustilla pilkuilla keskessä, mätärakkoja, houru, joista sairas usein neljännellä päiwällä kuolee. Paranteeksi pitää kaikki ilmautuwaiset rakot hetimmiten weitsenkärjellä sywälti leikeltämän ja sairaalle annettaman oksetinta. Sitte joka toinen tiima 10 tipahusta wihtrilliöljywettä hämmennettynä teekupilliseen weteen ja ruttopaikoille pannaan nelikertaisia palttinalappuja, joita joka tiima kastetaan äkiähän teeweteen malista tahi saunakukista seotettuna kolmanneksi osaksi kamferttiwiinalla. Wielä sitäki parempi on niille illoin aamuin sitoa paksulta saunakukkajauhoja terpentiinillä kasteltuina.

2:ksi Walhekuolleista. Ei kaikki ole kuolleet, jotka siltä näyttäwät. Hirwiä asia on mainita, että tuhansia ihmisiä wuosittain haudataan, jotka, waikka pidetään kuolleina, kuitenki eläwät ja olisiwat oikialla menetyksellä tulleet terweiksi kuin ennenki.

Ei pidä ketään kuolleeksi päättää, ennenkun ruumis alkaa mädätä, joka tutaan siitä että sinisiä, wehriöitä, mustelmaisia paikkoja ilmautuu ruumiisen; watsa paisuu ja muuttuu toisenhaamuiseksi; suusta ja sieramista waluu haisewata nestettä; ruumis käypi pehmiäksi, että painamisen siat jääwät kohoamatta; marraskesi helposti irtautuu; silmät tummistuwat ja lowistuwat eli rypistywät painamisesta, ruumiin löyhkä alkaa tuntua.

Jos sitä wastoin pienintäkään liikuntoa hawaitaan esimerk. silmissä, suussa tahi kaswoissa, joita koitteeksi pitääki kylmällä wedellä priiskotella; jos silmäterät palawan kynttilän lähellä pienenewät; jos höyhen eli kynttilän liekki suun edessä pidettynä tahi rinnalle pantu wesilasi wähintäkään liikahtaa; jos awettu suoni alkaa juosta; jos sormella silmään painaminen ei jätä jälkeä; jos leuka alaspäin wedetty jälleen nousee paikalleen; jos kaswot wähänkään wärjähtäwät korwaan huhuamisesta; jos ruumis ja erittäinki sydänala wielä tuntuwat pikkuisenkaan lämpimältä — niin on näistä yhdestä eli usiammasta merkistä tiettäwä, epäilemätön asia wielä ruumiissa hengen olewan.

Walhekuoloja sattuu erittäinki seuraawissa tapauksissa: wäkewissä hurmikoissa eli werijuoksuissa; suuremmissa ulkonaisissa loukkauksissa; pitkällisissä, kowissa tuskissa; waikioissa synnyttämisissä; pyörtymisissä; lawantaudissa; wirmassa; kaatumataudissa; halwuussa; tukehuksissa kowassa ryinnässä; äkillisissä wimmoissa, esimerk. suuressa kohtaawassa ilossa, surussa, wihassa, pelwossa; juopumuksessa; paleltumisissa; tikuisissa, häkäisissä huoneissa; weteen hukkumisissa; ukonsattumissa; keskieräisten saalahien luona. Eikä pidä muitakaan, ketä tahansa, heti kuolleeksi luultaman, jotka yhtäkkiä terweestä ihmisestä tahi ainoasti wähän sairastettuansa, menehtywät kuolleennäköiseksi. Erittäinki owat lapsi=ikäiset ja nuoremmat waimo=ihmiset herkät pyörtymään ja walhekuolemaan. Wielä wiikonki perästä on muutamille henki tullut.

Walhekuolluitten kanssa menetellään seuraawalla tawalla yhteisesti: ruumista ja liiatenki käsiä, käsiwarsia, jalkapohjia, jalkoja, sääriä, reisiä, rintaa, watsaa ja selkäpiitä hierotaan willaisella waatteella tahi suitaan harjalla, ensin hiljemmin, sitte kowemmasti eikä pidä tätä hierontaa eli suintaa heittää, ennenkun iho punistuu ja lämpiää; nenän alla pidetään äkiätä etikkaa, kaawittua pippuranjuurta, hienottua sinappia, hajuwettä eli salmiakkijuoksetta, jos sattuisi olemaan, taikka pannaan sieramiin nuuskaa tahi inkewärijauhoja, taikka kutkutetaan sulalla; kaswoja, sydänalaa ja rintaa walellaan eli priiskotellaan kylmällä wedellä, joka kuitenki jälle pian kuiwaksi pyhitään ja uudistetaan; henkeä puhalletaan suuhun sopiwimmasti pienellä käsipalkeella, waan muuten pillillä tahi paljaalla suulla; ruumis kääritään lämmitettyihin lakanoihin tahi haudotaan kuumilla pyyhkeillä; kitaa ja nielinpaikkoja kutkutetaan sulalla; suuhun kaadetaan teelusikallinen saksanwiinaa tahi wedellä seotettua palowiinaa, liiatenki, jos sairas rupeaisi huokumaan ja saattaisi niellä; suoni aukaistaan käsiwarresta, kun paikkaa esinnä on hywin haudottu ja hierottu lämpimällä willaisella; lawemankia pannaan tupakkateestä.

On wielä muitaki sopiwia keinoja, saada walhekuollutta wirkoamaan, niink. ruumiin pieksäminen wiholaisheinillä; neuloilla pisteleminen kynsien ala tahi jalkapohjiin; kiehuwan raswan (öljyn) tahi palawan lakan tipahutteleminen iholle, erittäinki käsilappioihin ja jalkapohjiin; tulikuumalla raudalla polttaminen; rakkolaastarin istuttaminen; kuiwiltaan kuppauttaminen, ynnä muita. Waan muistaa pitää, ettei näitä, eikä edellisiäkään keinoja wäkiwaltaisesti eikä yhtäkkiä toisensa perästä toimiteta, sillä ruumis tarwitsee aikaa, lewätä wälillä. Myös pitää kaikki jouto=ihmiset poislaitettaman, eikä koskaan wirwottamisen työtä kesken heitettämän, sillä weteenki hukkuneita on toisinaan ei ennen, kun neljän ja kuudenki tiiman hankkeilla henkiin saatu.

Edellämainitulla tawalla tulee kokea henkiin saada kaikkia walhekuolleita, hukkuneita, paleltuneita, tukehtuneita, kuristuneita, ukonlyötyjä, pyörtyneitä jne, joista kuitenki tulee muutamia neuwoja erittäin annettawaksi.

a) Hukkuneista, weteen kuolleista. Ruumis kannetaan siiwollaan likimmäiseen huoneesen, ei kuitenkaan aiwan lämpimään, riisutaan ja asetetaan oikialle kyljellensä wuoteelle, niin että pää ja rinta owat muita paikkoja ylempänä, kääritään sitte lämpimiin peitteisiin ja ruwetaan hieromaan. Kaswoin punaiset tahi sinertäwät ollessa aukaistaan suoni käsiwarresta tahi kaulasta. Wähän ajan päästä käännetään ruumis hiljalleen ja lyödään käsilappialla kewiästi rintaa kohti ja hartioihin sekä selkään. Suu puhdistetaan liitasta, ja henkeä puhalletaan suuhun, jota tehdessä watsaa ja kylkiluita samassa kewiästi painellaan ylöspäin niinkuin henkimisen tapaan. Joka kerralla henkeä suuhun puhaltaissa pitää nenä samassa tukittaman. Toisin ajoin kutkutetaan sieramia etikkaan kastetulla, ja kitaa paljaalla höyhensulalla. Kihottawa lawemanki pannaan peräsuoleen. Ruumis pannaan neljänneksi osaksi tiimaa olkapäihin asti haaliaan eli lensiään weteen, ja samassa tipahutellaan eli walahutellaan kylmää wettä kolmen kyynärän korkialta rinnalle. Otsaa, aiwenia, korwantauksia ja sydänalaa hierotaan etikalla taikka lensiällä palowiinalla, lämpimiä tiilikiwiä kääreen sisässä pannaan jalkoihin, ja ruumis peitetään uusilla, kuiwilla ja lämpimillä waatteilla. Tynnyrien päällä wyöryttäminen ja muu wäkinäinen menetys on kowin wahingollinen. Lue tähän walhekuolleista yhteisesti mainittu.

b) Paleltuneista, kylmään kuolleista. Ruumis wiedään kylmään (ei suinkaan lämpimään) huoneesen ja hierotaan lumella tahi jäisellä wedellä, siksi että wähitellen lämpiää ja notkistuu, jonka jälkeen hieromista pitkitetään willaisella waatteella ja huonetta saatetaan lämpimämmäksi. Sopii myös kohta alusta panna paleltunut ruumis tykkynään lumiwuoteesen kylmänhaaliassa huoneessa ja sitte yhden lumen sulettua uudistella toista lunta sekä alle, päälle että siwuille yltyleiseen. Paleltumisen jälkeen wikautetut erinäiset paikat woidellaan sitte illoin aamuin terpentiinillä. Käytettäköön myös hywäksi, mitä walhekuolleista ja hukkuneista on edellä sanottu.

c) Kuristuneista, hirtetyistä. Nuora leikataan kohta poikki, ruumis riisutaan ja pannaan wiiliähkään, raittiisen paikkaan pää ja kaula wähän ylemmäksi. Kaulan ympäri kääritään lämmitettyyn etikkaan, wesisekaiseen palowiinaan tahi öljyyn kastetuita riepuja; kihottawaa lawemankia pannaan; suoni awetaan; ruumista hierotaan, ynnä muut waariotetaan, mitä walhekuolleista ja hukkuneista on sanottu.

d) Tukehtuneista höyryyn, tikuun tahi muihin wahingollisiin höyryihin, häkään kuolleista. Wiedään ulko=ilmaan ja päähän kääritään kylmään etikkaweteen kasteltuja riepuja; ruumis nostetaan pystöön ja walellaan päästä asti kylmällä wedellä. Muuten menetellään näiden kanssa, kuin weteen hukkuneittenki kanssa. Kuin rupeawat henkimään, on tarpeellinen, suoni käsiwarresta awaa, paitsi kowin kiwulaisilta, heikoilta ja laihoilta.

e) Joltain kurkkuun eli emättimeen puuttuneelta aineelta tukehtuneista. Puuttunut pala eli aine pitää poisotettaman pihdillä, jos ylettyy, muuten alastungettaman sujuwan kalanluun, rottingin, tahi puisen (pihlajaisen, katajaisen) siliäksi ja hienoksi wuollun, öljyllä tahi raswalla woidellun warwan päähän sidotulla saksansienin tahi jänönkääwän palalla. Seki auttaa usein, kuin lyödään käsilappialla kewiästi hartioihin ja selkään. Jos saataisi oksetinta alas, niin pitää sitä annettaa. Toisinaan on siitäki apu saatu, että on suuria waksista ja hunajasta tehtyjä marjoja alas nielty.

f) Ukonlyödyistä. Ruumis riisutaan ulko=ilmassa, walellaan kylmällä wedellä, rintaa priiskotetaan etikkawedellä ja pää kääritään samaan weteen kastetuilla riewuilla, ja waariin otetaan, mitä walhekuolleista edempänä yhteisesti on sanottu.

---

11 Luku.

Tawallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista.

Ne tässä kirjassa mainitut lääkkeet owat enimmäksi osaksi sitä laatua, että saadaan ja tawataan maallaki, ja usiampia niistä taitaa, ken tahtoo, itse kerätä ja walmistaa, esimerk. kaswien juuria, kuoria, warsia, kukkia, marjoja ja siemeniä. Niistä on kuitenki seuraawa waarin otettawa.

Juuret pitää koota taikka syksyllä myöhään, kuin lehdet jo owat warisneet ja warsi kuihtunut, taikka warhain kewäillä ennen lehtien puhkeamista; muina aikoina niissä ei ole täyttä woimaa.

Kuori=aineet otetaan kewäillä ennen kaswin lehdittymistä, warret ja lehdet wähä ennen kukkimista, kukat ja kukkapäät juuri kukkimisen alulla taikka niinpian kuin owat puhjenneet, marjat ja siemenet walmiiksi jouduttuansa, männyn kerkät ja kangas=jäkälät warhain kewäillä, koison warwat waikka jo talwellaki.

Niitä ei pidä sitte päiwänpaisteessa kuiwata, waan tuulen käywässä, katwisessa eli warjoisessa paikassa, ja ennen kuiwamaan panemista pitää juuret pestä puhtaiksi ja paksummat niistä halkaista. Kukkia, lehtiä, warsia ja marjoja ei milloinkaan pidä sade=ilmalla kerätä.

Monta muuta lääkettä taitaan myös kotona hankkia, ja niistä sekä kotoisista parannuskeinoista kertoo seuraawa niiden: