Wimmoista (mielenliikunnoista).
Mielenliikunnot koskewat ruumiisenki, sillä niin owat henki ja ruumis wälillänsä yhdistetyt, ettei kumpikaan mitään yksinänsä kärsi. Lepo, toiwo, tytywäisyys ja kohtuullinen ilo pitäwät ihmisen terweenä, ja wielä toisinaan parantawat sairaanki. Mutta wahingollinen on ylellinen ilo ja riemu, jos liiallinen suru, murhe ja alamielisyyski. Koska äkilliseltä mielenliikunnolta joku kowasti kohdataan, pitää waatteet ja nauhat hänen päältänsä heti hellitettämän, raitista ilmaa owen ja akkunain aukomalla huoneesen laskettaman, kylmää wettä juoda annettaman ja kowemmissa tapauksissa suoniki aukaistaman ja lawemankia pantaman. Wielä tarkemmin tulee sairaan äkillisiä mielenliikuntoja waroa ja, min woipi, surut ja murheet mielestänsä heittää. Hän älköön itseänsä murheilla waiwatko, waan luottakoon ja toiwokoon kaikki Jumalan sallimasta hänelle hywäksi olewan, jos kohta hän ei aina sitä käsittäisikään. Kaikillenki sairaille, waan erittäin lapsensynnyttäjille, heikoille, kiwullaisille ja herkkäluontoisille on senlainen mielen lewotus warsin tarpeellinen.