VIITTEET:
[1] Gananderin Arwoituskirjan nimilehti: »Aenigmata Fennica. In solo meo Patrio Ostrobotnia usitalissima ac tritissima, quae inter confabulationes vespertinas, Fenni nostri, ad acuendum ingenium juvenile, more veterum Gothorum, solvenda proponunt».
Suomalaiset arwotuxet, Wastausten kansa. Kootut Kahdexan toista
Ajastaikaa Christfrid Gananderilta, Philos. Mag.
Sphingis erat aenigma: Quodnam esset animal, mane quadrupes.
meridie bipes, vespere tripes. Hoc qui solvere non possent,
ab illo sunt interempti. Solvit autem illud Oedipus, hominem
esse dicens.
Hoc aenigma tibi conjectandum relinquo, ego Sphingem praestiti.
Tu Oedipus esto. Erasmus.
Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä.
Ainoastansa kirjoituslaatua aiomma Gananderin esipuheessa wähhin korjaella, sanat jätämmä sillensä. Sulkimiin (-) pannut numerot wiittaawat jälkeenpäin tehtäviin lisäyksiin ja muihin muistutuksiin.
[2] Tässä ehkä sopinee mainita, mitä Gananderi jälkeenpäin kirjassansa muistuttaa arwoituksensa 149 (tässä kokouksessa 884) alla, sen jo wanhoilla olleen ja kuuluneen näin:
»In densis silvis bis venor quinque catellis,
Quod capio, predo, quod non capio, mihi servo».
Joka Suomeksi käättynä olisi:
Kymmenen pentuni kanssa ma metsästän salomailla,
Heitän pois mitä saan, tuon sen kotihin mitä en saa.
[3] Wanhat "Göthit" eli Kyötit, Kyöttiläiset, eiwät ole Suomen
waan Ruotsin kansan esi=isiä.
Toimittajan muistutus.
[4] Arwattawasti sama tarunomainen kansa, jota wanhoissa runoissamme
nimitetään milloin juuteiksi, juuttaiksi eli juuttilaisiksi,
milloin hiisiksi, hiiden wäeksi, hiitolaisiksi j. n. e. ja jonka
muutamat oppineet ehkä perustuksetta owat luulleet Suomalaisten
esi=isiksi; katso: Finland och dess inwånare — — — af A. J.
Arwidsson S. 165-168.
Toim. muist.
[5] Tästä paikasta eli paikannimestä meillä ei ole sen parempata
tietoa, waan sitä sanotaan myös Hyweläksi ja tawallisemmasti
Hymyläksi.
T. m.
[6] Sananlaskut eiwät näytä Gananderilta ulosannetuiksi tulleen, katso Åbo Stifts Herdaminne, jälkim. osa, s. 176. — Muuten rakasti hän suuresti ja kartutti paljon kotimaan suomalaista kirjallisuutta aikoinansa, joka on hänelle sitä suuremmaksi ansioksi luettawa, mitä wähemmin niinä aikoina oli tapana Suomen kielestä ja kirjallisuudesta mitään huolia. Siitä palawasta rakkaudestansa, moninaisten kirjainkin toimittamalla osotetusta, häntä useinkin muistelemma yhdessä Turun senaikuisen mainion professorin Porthaanin kanssa, josta syystä myös Juteini muutamassa runossansa lausuu heistä molemmista yhdessä sanoen: "pois on mennyt Porthaanimme, kadonnut Gananderimme". — Syntynyt w. 1741 Haapajärwen kappelissa, Kalajoen pitäjäsä Pohjanmaalla, wihittiin Gananderi w. 1763 papiksi, ja ylettiin kolme wuotta jälkeen philosophian majisteriksi. Loppuikänsä eli 15 ajastaikaa kappalaisena Frantsilassa, joka on Siikajoen pitäjä, eikä erittäin kaukana syntymäpaikastansa Haapajärwestä. Poislähtönsä täältä tapahtui 49 wuoden iässä w. 1790. Toimittamista kirjoistansa nimitämmä tässä ainoastansa: uudempia uloswalituita satuja; eläinden tautikirja; maanmiehen huone= ja kotiapteki; Mythologia Fennica; Suomalainen ja Ruotsalainen sanakirja, jota jälkimäistä ei kuitenkaan saanut räntätyksi. Täydellisemmän tiedon Gananderin kirjoituksista antaa C. R. Keckmannin Förteckning å härtills wetterligen tryckte Finska skrifter, kun myöskin edellä mainittu Herdaminne, jossa kuitenkin on nimittämättä jäänyt Gananderilta toimitettu "Runo=Kirja, joka sisällänsä pitää 1 K. Salomonin Korkia Weisun. 2 K. Dawidin 96:dennen ja 100 Psalmit. 3 Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku j. n. e. Wasasa 1786"; eikä nimitä Keckmannikaan, että Gananderi on sen toimittanut. T. m.
[7] Ne owat otetut kirjoista: Hupels Ehstnische Sprachlere, 2:te
Aufl., Rosenplänters Beyträge … 3 ja 6 wihko; Luggemised Estima
Tallorahwa Moistusse ja Süddame Juhhatamiseks, Tallinnas 1817;
Pr. Will. Willmanni Juttud ja Moistatussed, Tallinnas 1838, ja
Marahwa Kalender 1843.
[8] Niin esimerkiksi Gananderin kokouksessa 47:mäs arwoitus: "Minkätähden Ruottis pannaan kahdet kynttelin saxet arkuun kans kuin joku kuolee? Wast. Sentähden ettei saa sormia pois hakata". — 52 "Minkätähden herneet toisiansa hakoo padas? Wast. Ett on wähän, ja pata lujasti kiehuu niin yxi huutaa: täällä minä olen; toinen misä sinä olet". — 53 "Kuinka eli millä Drengi Hannu woitti huhdan pirulta? Wast. Sentähden, että hän ajo ämmällänsä huhdalle". — 54 "Minkätähden käki elättäjänsä syö? Wast. Sentähden että hän luuloo elättäjänsä panneen hänen werta sylkemään".
[9] Tämä Hymylän=matka=loru muuttelehtaa eripaikoilla, waan kuitenkin taitaisi olla joutawata työtä, sen toisinnoilla tätä alkulausetta pitkittää.
[10] Näyttää kun wanhaan aikaan joku osa seurasta olisi erinnyt ja tekeynyt Hymylän taloksi eli paikaksi.
[11] Katso: Kanteletar, 1 osa, siwuilla 184-188.