I. - Suomen kansan muinaisia loitsurunoja - 4

I.

Mehiläinen, ilman lintu,
Lennä tuonne toisialle,
Ylitse meren yheksän,
Meripuolen kymmenettä,
Ruokosella istumatta,
Lehellä levähtämättä,
Saarehen selällisehen,
Luotohon merellisehen,
Tuovos sieltä voitehia,
10 Tuovos voietta hyveä,
Yheksältä voitajalta,
Kaheksalta katsojalta!
Siell' on luotonen meressä,
Mesilampi luotosessa,
Siinä mettä mieluhista,
Siinä voietta hyveä,
Joka suonihin sopivi,
Jäsenihin kelpoavi.

Toisin:

15, 16. Se on täynnä voitelua, Täynnä mettä mielellistä,

Mehiläinen, mettiäinen,
Lennä tuonne liuvottele
Yheksän meren ylitse,
Yli puolen kymmenettä,
Tuurin uutehen tupahan,
Palvosen laettomahan,
Siellä voitehet tehä'än,
Simat siivoin keitetähän,
Yhen keittimen sijalla,
10 Yheksästä puun lajista,
Yheksissä pottiloissa,
Kaunoisissa kattiloissa,
Sormenpään sovittavissa,
Peukalon mainittavissa;
Pistä siipesi simahan,
Sulkasi sulahan voihin,
Neien nuoren lippahasen,
Akan vanhan vakkasehen,
Saat sieltä simoa kyllin,
20 Metosia mielin määrin,
Pakkasen palelemille,
Kovan ilman koskemille!

Toisin:

9. Y. k. selällä,
9, 10. Monen kukkasen kuvusta,
Kesäheinän helpehestä,
16. Toinen siipesi metehen,
Höynähytä höyhenesi,

Mehiläinen maasta nouse,
Simasiipi mättähästä,
Lennä tuonne liihyttele
Yli kuun, alatse päivän,
Otavaisten olkapäitse,
Seitsentähtisen selitse;
Lennä Luojan porstuahan,
Kamarihin Kaikkivallan!
Siellä voietta tehä'än,
10 Rasvoja rakennetahan,
Hopeaisissa paoissa,
Kultaisissa kattiloissa,
Missä mettä, kussa vettä,
Missä muita voitehia;
Mettä kiehuvi kes'ellä,
Laioilla suloa voita,
Simoa suvinenässä,
Päässä pohja rasvasia.
Kasta rasvahan kynäsi,
20 Sulkasi sulahan voihin,
Tuoppas tuolta voitehia,
Kanna noita katsehia,
Yheksiä voitehia,
Kaheksia katsehia,
Kanna Jesuksen käsille,
Suulle Maarian sulalle:
Koita Jesus kielelläsi,
Maaria sulalla suulla,
Jos on niitä voitehia,
30 Kaikkivallan katsehia,
Joill' on Luoja voieltuna,
Katsottuna Kaikkivalta,
Pirulaisen pistettyä,
Pahan vallan vaivattua!

Toisin:

7. L. L. kellarihin, 26. Sormille sulan Jumalan: 28. Suullasi sula Jumala, 32. Voittuna Jumalan poika,

Mehiläinen, ilman lintu,
Lennä tuonne tuijottele
Ylähäksi taivosehen,
Päälle taivosen yheksän!
(Jos sa matkoa pelännet
Tahi surret siipiäsi),
Sio vastat siiviksesi,
Pistä purstoksi piakko,
Kule kuun keheä myöten,
10 Päivän päärmettä samoa,
Auringon alaisin puolin,
Taivon tähtien välitse,
Ettäs oikein osannet
Harhatielle hairaumatta!
Sitte tultua perille,
Matkan päähän päästyäsi,
Lennä Luojan kammarihin,
Ylimmäisehen sijahan,
Siell' on viljalta simoa,
20 Siellä mettä mielen määrin,
Joilla ennen Luoja loitsi,
Puheli puhas Jumala,
Voiti Luoja lapsiansa,
Pahan vallan vammaksissa.
Sivalla simoa siitä,
Ota mettä mieltä myöten,
Tuovos niitä voitehia,
Kanna niitä katsehia,
Kipeille voitehiksi,
30 Vammoille valelemiksi!

Toisio:

8. Lapioinen purstoksesi,
9, 10. Lennä k. maloa m.
Vieri päivän vieremiä (päälomatse),
12. T. t. tasatse (ta'atse),
Läpi taivahan tähitse,
21, 22. Joillapa Jumala voiti,
Luoja vammoja valeli,

Mehiläinen, mielilintu,
Sinisiipi hyöryläinen,
Lennä tuonne liipottele
Luoksi vanhan Väinämöisen,
Sivalla simainen siipi
Vyöltä vanhan Väinämöisen,
Jolla voia voipunutta,
Pahoin tullutta paranna,
Jotta saisi sairas maata,
10 Voisi voihkaja levätä,
Saisi maata maatumatta,
Nukkua nukisematta!

Lennä pääsky päivän alta,
Sinisiipi siuvahuta,
Tuo sulka sulasta maasta,
Höyhen maasta lämpimästä,
Jolla voian voimatonta,
Pahoin tullutta parannan,
Pyyhin pois pyhät kipunat,
Pahat saastat sammuttelen!

Toisin:

2. Tasapursto taivahalta,

73. Vuodentulosta.

Anna Jesus ohravuotta,
Jumala jyväkeseä,
Jotta me poloiset poiat
Poloisella Pohjanmaalla
Saisimma Savon rajoilla
Pikarin pivohon panna,
Suuruspullon suun etehen,
Saisi orjatki olutta,
Palkollisetki panosta,
10 Vierrettä kiven vetäjät!

Toisin:

10. V. ve'en v.

Syntyjä.

1. Ampiaisen synty.

Impi istuihe kivelle,
Kapo paaelle panihe,
Hapsiansa harjoavi,
Päätänsä panettelevi.
Hivus immeltä putosi,
Karva katkesi kavolta,
Senpä tuuli tuonne kantoi
Niittyhyn nimettömähän;
Tuost' on tehty ampiainen,
10 Paha lintu paiskutettu,
Viini vaskinen selässä,
Täynnä viinensä vihoja.

Toisin:

2. K. paasille p.
5. H. immiltä p.
12. T. viininsä v.

2. Etanan synty.

Kivun tyttö, Tuonen poika,
Makasivat maakivellä,
Kahen kesken kalliolla,
Matoja sijittäessä,
Etanoita pyyttäessä.
Tuli tyttö raskahaksi,
Kantoi kohtua kovoa,
Viimein vatsansa vajensi,
Siitäpä maot sikesi,
10 Siitä syntyivät etanat.

3. Hammasmaon synty.

Hyöryläinen, pyöryläinen,
Liinan siemenen kokoinen,
Liinan siemenen näköinen,
Hammasten hajottelia,
Leukaluien leikkeliä,
Tieänpä sinun sukusi,
Kanssa kaiken kasvantosi:
Mies musta merestä nousi,
Uros aalloista yleni,
10 Pystyn peukalon pituinen,
Uron sormen korkunainen,
Haven tuulella tulevi,
Hapenesta parta kasvoi,
Parralle mato sikesi;
Siitäpä kävi katala,
Siirtihe paha pakana,
Lempisihin leukaluihin,
Haluisihin hampahisin,
Syömähän, kaluamahan,
20 Luutamahan, louhtamahan,
Leukoja levittämähän,
Hampahia hakkomahan,
Siin' on nyt sinun sukusi,
Siinä kaikki karvasiki.

Toisin:

1. Hyöpyräinen, pyöpyräinen,
Hyökyräinen, pyökyräinen,
8, 9. Rautamies m. n., U. aallosta y.
10, 11. Toi kipuja tullessansa,
Joilla hampahat hajotti,
Leukaluita leikkelevi,
12, 13. H. tuulelta t., Hapenelle p. k.
14. Parralla m. s.
16. Siitä siirtihe p.
20. Puremahan, jäytämähän,

Akka vanha villikerta,
Luonnotar lihava vaimo,
Läksi merta luutimahan,
Lainetta lakaisemahan,
Kypenistä kyittä päällä,
Vaahtivaippa hartioilla,
Luuti päivän, luuti toisen,
Luuti kohta kolmannenki,
Saipa rikka luutahansa,
10 Vaskisehen vastahansa.
Huolastihen ottamahan,
Nosti luuan lainehista,
Pyörähytti vaskiponnen,
Ylähäksi päänsä päälle.
Rikka oli luuassa lujasti,
Tuota hampahin tavotti,
Puuttui haiku hampahisin,
Emälempo leukaluuhun.
Tuosta tuo paha sikesi,
20 Luotui tuosta luun puria,
Leukaluun luhistelia,
Hampahien hakkoaja,
Pään on kaiken kaivelia,
Jäsenien jäyteliä.

Toisin:

1, 2. Akka vanhan Väinämöisen,
Vaka vanha Väinämöinen,
9. Suka puuttui (rikka tarttui) l.
13. Tuliluuan, v.
16. Senpä h. tapasi (makaisi),
19. Tuosta sai pahantekiä,
19, 20. Syntyi siitä miehen syöjä,
Loihen poika l. p.

Luonnotar lihava vaimo,
Akka vanha villikerta,
Lähti luutoa lehosta,
Vastaksia varvikosta;
Neula rinnasta putosi,
Neula vaskinen valahti,
Kulisten meni kulohon
Ja helisten heinikkohon,
Siitäpä mato sikesi,
10 Siitä syntyi tuonen toukka,
Haluisihin hampahisin,
Poloisihin poskipäihin,
Luun syöjä, lihan puria,
Hammasten hajottelia.

Tyttö Pohjolan sokea,
Väinämöisen vanha piika,
Pyyhki pientä pirttiänsä,
Lakaeli lattiata,
Läksi rikka luuastansa,
Varpa vastasta karisi,
La'aistulle lattialle,
Pyyhitylle permannolle,
Pitkin sillan juomuksia.
10 Tuost' on syöjä syntynynnä,
Kaluaja kasvanunna,
Tuop' on suuhun suikahtihe,
Siitä kielelle lipaisi,
Hakaroitsi hampahille,
Syömähän verilihoja,
Veriluita luhtomahan.

Syöjätär paha emäntä,
Sakehetar rauan eukko,
Survoi rauan suurumia,
Telkytti teräsneniä,
Rautaisella kalliolla,
Leppäisessä huhmaressa,
Leppäisellä petkelellä,
Leppäisen tuvan sisässä.
Minkä survoi, senpä siekloi,
10 Appoi noita jauhojansa,
Murut haihtui hampahisin,
Istuivat ijenlihoihin,
Hampahia hakkomahan,
Leukaluita luhtomahan.

Toisin:

3. S. r. siemeniä,

Pikku mies merestä nousi,
Pikku kirvehyt käessä,
Kassarainen kainalossa,
(Tapasip' on tammen tiellä,
Rannalla rutimon raian);
Iski puuta kirvehellä,
Tarpaisi tasaterällä,
Puuttui lastu kirvehesen,
Puuttui lastu ja lujasti;
10 Kynsin, hampahin tavotti
Tuota irti saahaksensa,
Siitä puuttui pulma suuhun,
Tuli haiku hampahisin,
Lemu leukoihin levisi;
Syntyi siitä suuri syöjä,
Paha hampahan hakia.

Repo kantoi katkon luita,
Repo kantoi ja kalusi,
Kahen kallion välitse,
Viien vuoren liepehitse,
Siitäpä mato sikesi,
Siitä syntyi tuonen toukka,
Tuop' on leuvoille levisi
Ja hajosi hampahille.

4. Hauvin synty.

Yöllä Liipo liinan kylvi,
Kauko päivän kasvatteli,
Tuosta nousi nuori taimi,
Taimi nousi, liina kasvoi;
Tuli tuuli kolmialta
Liinan päätä puistamahan,
Puisti tuuli liinan päätä,
Hampun siementä sirotti,
Tuonne tuuli liinan viepi
10 Pyhän virran pyörtehesen,
Siinä tuoli tuuditteli,
Vesi pitkäksi venytti,
Kasvoi siitä kaunis hauki,
Ve'en venkala kohosi.

Toisin:

1. Y. Liito l. k. 3. T. n. hampun t. 8. H. latvoa hajotti

5. Hevosen synty.

Hiiest' on hevosen synty,
Vuoresta valion varsan,
Tuli-uksessa tuvassa,
Rautaharjassa pajassa,
Pää sen on kivestä pantu,
Kaviot on kalliosta,
Sääret rauasta rakettu,
Teräksestä selkä tehty.

Toisin:

2. V. valitun v. 4. Vilukannon karsinassa,

6. Hirven synty.

Miss' on hirvi syntynynnä,
Karin poika kasvanunna?
Tuoll' on hirvi syntynynnä,
Karin poika kasvanunna,
Nevan tuulisen selällä,
Tiheällä tuomikolla,
Paksulla pajupehulla,
Selkä on koivun konkelosta,
Sääret aian seipähistä,
10 Pää on saarnen juurikasta,
Muu raato lahosta puusta,
Karvat karvakorttehista.

Toisin:

1. Mist' o. h. s. 7. Paksuilla pajupehoilla,

7. Horkan synty.

Kyllä tieän horkan synnyn,
Arvoan alun katalan:
Horkka on tuulen tuu'ittama,
Vilun ilman viihyttämä,
Tuulen tuoma, veen vetämä,
Kovan ilman kohti saama,
Tullut tuulen tuppurissa,
Ahavan rekira'oissa,
Vasten meitä vaivaisia,
10 Kohti koitopäiväisiä.

8. Hylkeen synty.

Mies on nousevi merestä,
Aallosta ylenteleikse,
Meren luotojen lukia,
Veen kalojen katselia,
Kuus' on kukkia käessä,
Kuus' kunki kukan nenässä,
Kaikk' on täynnä raaniloita,
Ne on hyytyi hylkehiksi.
Hyle poika pyöreäinen
10 Meren ympäri meniä,
Meren nurmen nutturainen,
Hylkynä sinun isosi,
Hylkynä sinun emosi,
Hylkynä sinä itseki,
Mene tästä, kunne käsken,
Meren mustahan mutahan,
Sinisen saven sisähän,
Lohikäärmehen kitahan!

Toisin:

5. K. o. kuppia (kukkoa) k.
8. Siit' o. h. hylkeheksi.
12, 13. Hylky isäsi, hylky emosi,

9. Ihmisen synty.

Ihminen ihala ilme,
Sukukunnan suuri luomus,
Tehty on mullan kakkarasta,
Mullan kaakusta rakettu,
(Sille Herra hengen antoi,
Luoja suustahan sukesi).

10. Kaalimadon synty.

Pulleroinen, palleroinen,
Mato musta, maan näköinen,
Tietähän sinun sukusi:
Sinervö sinun isosi,
Sinervö sinun emosi,
Sinervöisiä sisaret,
Sinervöinen muu sukusi,
Sinervö sinä itseki.
Kun ensin emosta synnyit,
10 Kuuntelime, kääntelime,
Kuulin nurmelta nurinan,
Notkon pohjalta porinan,
Kulisten menit kulohon,
Helähellen heinikkohon.

Toisin:

7. Sinervö sukusi suuri,

11. Karhun synty.

Miss' on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytelty?
Tuoll' on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytelty,
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisten olkapäillä.
Sielt' on maahan laskettuna
Sisälle salon simaisen,
Vierehen vihannan viian,
10 Maksankarvaisen malohon.
Sinisirkku metsän neiti
Tuu'itteli, liekutteli,
Kultaisessa kätkyessä,
Hihnoissa hopeisissa,
Alla kuusen kukkalatvan,
Alla pensovan petäjän.
Siitä otso ristittihin,
Harvakarva kastettihin,
Korvalla tulisen kosken,
20 Pyhän virran pyörtehellä.
Ken rupesi ristijäksi?
Itse Himmerkin kuningas,
Tuo rupesi ristijäksi,
Harvakarvan kastajaksi,
Neitsy Maaria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Sepä kummiksi kuvautui,
Sekä kantoi kastehelle.
Mikäs pantihin nimeksi?
30 Lullamoinen, lallamoinen,
Karva kaunis röyhetyinen,
Mesikämmen källeröinen.

Toisin:

5. L. k., malossa p.
8, 9. Sisähän s. s., V. metisen v.
11. S. m. eukko
16. A. penseän (pienoisen) p.
22, 23. Juhannes jumalten pappi
Ristiäksensä lupasi,
19-24. Tuolla Juortanin joella (joessa)
P. v. pyörtehessä,
Itse oli Ristus ristimässä
Kaikkivalta kastamassa,

Otsoseni, ainoiseni,
Mesikämmen kaunoiseni,
Kyllä mä sukusi tieän,
Miss' oot otso syntynynnä,
Saatuna sinisaparo,
Jalka kyntinen kyhätty:
Tuoll' oot otso syntynynnä
Ylähällä taivosessa,
Kuun kukuilla, päällä päivän,
10 Seitsentähtien selällä,
Ilman impien tykönä,
Luona luonnon tyttärien.
Tuli läikkyi taivahasta,
Ilma kääntyi kehrän päällä,
Otsoa suettaessa,
Mesikkiä luotaessa.
Sieltä maahan laskettihin
Vierehen metisen viian,
Hongattaren huolitella,
20 Tuomettaren tuu'itella,
Juurella nyrynärehen,
Alla haavan haaralatvan,
Metsän linnan liepehellä,
Korven kultaisen kotona.
Siitä otso ristittihin,
Karvahalli kastettihin,
Metisellä mättähällä,
Sarajoen salmen suulla,
Pohjan tyttären sylissä.
30 Siinä se valansa vannoi
Pohjan eukon polven päässä,
Eessä julkisen jumalan,
Alla parran autuahan,
Tehä ei syytä syyttömälle,
Vikoa viattomalle,
Käyä kesät kaunihisti,
Soreasti sorkutella,
Elellä ajat iloiset
Suon selillä, maan navoilla,
40 Kilokangasten perillä;
Käyä kengättä kesällä,
Sykysyllä syylingittä,
Asua ajat pahemmat,
Talvikylmät kyhmästellä,
Tammisen tuvan sisässä,
Havulinnan liepehellä,
Kengällä komean kuusen,
Katajikon kainalossa.

Toisin:

22. A. h. haaraniekan, 36. Lupais käyä k. 40. Kisakangasten p.

Astui impi ilman äärtä,
Neiti taivahan napoa,
Kävi pilven piirtä myöten,
Taivahan rajoa myöten,
Sukassa sinertävässä,
Kirjavassa kaplukassa,
Villavakkanen käessä,
Karvakoppa kainalossa,
Viskoi villan pään vesille,
10 Laski karvan lainehille,
Selvälle meren selälle,
Lake'ille lainehille.
Noita tuuli tuu'itteli,
Ilma lieto liikutteli,
Ve'en henki heilutteli,
Viinnä villakuontalona,
Kuunna pellavaskupona,
Ranualle salon simaisen,
Nenähän metisen niemen.
20 Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
Juoksi vyöstähän vetehen,
Sukkarihmasta sulahan,
Vyölapasta lainehesen,
Koppoi kuontalon vesiltä,
Villat hienot helmoihinsa,
Nuot on liitti liukkahasti,
Kapaloitsi kaunihisti,
Vaahterisehen vasuhnn,
30 Kätkyehen kaunoisehen.
Siitä kulki kuusikkohon,
Sinisen salon sisälle,
Kummun kultaisen sivulle,
Alle vuoren vaskirinnan,
Näki kuusen kukkalatvan,
Kukkalatvan, kultalehvän,
Nostatti kapalonuorat,
Vitjat kultaiset kuletti,
Oksalle olovimmalle,
40 Lehvälle leveimmälle.
Tuu'itteli tuttuansa,
Liekutteli lempeänsä,
Alla viien villavaipan,
Alla kaattuan kaheksan,
Sisällä salon sinisen,
Kehän kultaisen kes'ellä,
Siinä otsosen sukesi,
Jalokarvan kasvatteli,
Petäjäisessä pesässä,
50 Kutiskossa kuusisessa.
Kasvoi otso kaunihiksi,
Yleni ylen ehoksi,
Lyhyt jalka, lysmä polvi,
Tasakärsä talleroinen,
Pää levyt, nenä nykerä,
Karva kaunis röyhetyinen.
Ei ollut vielä hampahia,
Eikä kynsiä kyhätty,
Mielikki metsän emäntä
60 Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kyheäisin kynnet tuolle,
Kanssa hampahat hakisin,
Kun tuo ei vioille saisi,
Painuisi pahoille töille."
Niin otso valansa vannoi
Polvilla metsän emännän,
Eessä julkisen Jumalan,
Alla kasvon kaikkivallan,
Ei tehäksensä pahoa,
70 Ruveta rumille töille,
Itse oli Luoja tuomarina,
Luojan lapset lautamiesnä.
Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
Läksi hammasta hakuhan,
Kynsiä kyselemähän,
Pihlajilta pinkeiltä,
Katajilta karkeilta,
Jukaisilta juurikoilta,
80 Kesun kannoilta kovilta;
Eipä sieltä kynttä saanut,
Eikä hammasta tavannut.
Honka kasvoi kankahalla,
Kuusi kummulla yleni,
Hongassa hopeaoksa,
Kuusosessa kultaoksa,
Ne kapo käsin tavotti,
Niistä kynsiä kyhäsi,
Niitä liitti leukaluuhun,
90 Ikenihin istutteli.
Siitä laski lallokkinsa,
Ulos lempensä lähetti,
Pohjan maita polkemahan,
Saloja samoamahan,
Pani suota sotkemahan,
Viitoa vitaisemahan,
Ahoviertä astumahan,
Kangasta kapuamahan,
Vaan ei antanut lupoa
100 Tulla karjan käytäville,
Karjan kellon kuuluville,
Tiukujen tirinä-maille.

Toisin:

1-8. Yrjänä ylinen ylkä,
Ylimmäisen miehen poika,
1-17. Kulki Kuihtana vesille,
Laski villoja vesille,
Kuppaeli kuontaloita,
Nuot on kulki kuusi vuotta,
Seuloi seitsemän keseä,
Kulki pellavaskupona,
Vieri villakuontalona,
19. Nenähän pakananiemen.
20, 21. Neitsy Maaria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Maaria metinen neiti
Näki villanpään vesillä,
44. A. kaapuan k.
49, 50. Alla tammisen talahan
Salakaarten kartanossa.
50. Kirjavassa kammarissa.
89. Sekä hankki hampahia,
89, 90. Niist' on hammas ensimmäinen,
Ensimmäinen, viimeinenki.

Muistan, murri, synnyntäsi,
Maan kamala kasvantasi:
Tuoll' oot sykkö syntynynnä,
Maan kamala kasvanunna,
Pohjan pitkässä perässä,
Lapin laajassa salossa,
Leppävaaran liepehillä,
Havuvaaran harteilla,
Putkinen sinun isosi,
10 Putkitar sinun emosi,
Putkisia muu sukusi,
Putkinen sinä itseki.
Sie olet saatu sammalilla,
Kasvanut kanervikoissa,
Paksussa pajupehossa,
Tiheässä tuomikossa,
Pohjaispuolella puroa,
Päivän puolella mäkeä;
Olinpa minäki siellä
20 Ylimmäisnä lautamiesnä
Tevanoa tehtäessä,
Haavasta rakettaessa.
Lavekämmen Pohjan eukko
Pään mäkäisi mättähästä,
Selän hongasta hotaisi,
Hampahat vesikivestä,
Silmät kuutilon kivestä,
Korvat kengän telluksesta;
Siitä ristille ritaisi,
30 Sekä kantoi kastehesen.

Toisin:

1, 2. M. murrin syntynehen,
Pahan karren kasvanehen,
7, 8. Kolmen koivun juuren alla,
Kahen kannon kainalossa,
11, 12. Hongistossa sun s.
Petäjikössä pesäsi.
17, 18. Suojapuolella kiveä,
Pohjan puolella mäkeä;
24. P. m. maakivestä (pääkivestä),
27, 28. S. kuutaman k.
Jalat villakuontalosta;

12. Keräjäin synty.

Teki perkele pesänsä,
Paha pahnansa panetti,
Maanherran majan sisähän,
Tuomarin tuvan etehen,
Nimismiehen niskan päälle,
Lautamiesten lattialle,
Pispan pitkihin hijoihin,
Papin paian kanluksellen,
Siinä latoi lapsiansa,
10 Siitteli sikiöitänsä,
Riioiksi rikasten miesten,
Keräjiksi kansan köyhän.

Toisin:

11, 12. Herroille herukkeheksi, Häviöksi k. k.

13. Kissan synty.

Kyllä tieän kissan synnyn,
Halliparran hauteleman:
Kissa on saatu kiukoalla,
Nenä neittä, pää jänistä,
Häntä Hiien palmikkoa,
Kynnet kyitä käärmehiä,
Jalat muita muuramia,
Muu ruumis suen sukua.

Toisin:

2. Parta on hallin h. 5. H. käärmehen kähyä,

14. Kiven synty.

Kivi on Kimmon Kammon poika,
Maan muna, kakara pellon,
Kimmahattaren tekemä,
Vuolahattaren vanuma,
Syöjättären syänkäpynen,
Mammottaren maksan piippu,
Äijöttären kasvattama,
Perna pienen Joukahaisen.

Toisin:

1. E. Kimman Kamman (Kääjän) p.
K. kiikko mammon (Lemmon) p.
K. Kimman mamman maksa (maksi),
2. Pellon perna, mannun maksa,
3. Huorahattaran t.
5, 6. S. syänkeränen (syämen syrjä),
M. m. pilkku,

Ken kiven kiveksi tiesi,
Kun oli otraisna jyvänä,
Nousi maasta mansikkana,
Puun kylestä puolukkana,
Taikka häilyi hattarassa,
Piili pilvien sisässä,
Tuli maahan taivahasta,
Putosi punakeränä,
Kaaloi kakraisna kapuna,
10 Vieri vehnäisnä mykynä,
Läpi pilvipatsahien,
Puhki kaarien punaisten,
Hullu huutavi kiveksi,
Maan munaksi mainitsevi.

Toisin:

4. P. juuresta p.
Yleni ylen hyvänä,
5, 6. T. häälyi h., Punapilvien s.
Nuoren neitosen nisuissa,
Kasvajaisen kainalossa,

15. Koin synty.

Koi syntyi kotalahella
Suussa joen Juortanaisen.
Huorat huuhtoi huntujansa
Joen suussa Juortanaisen,
Siitä sitten koi sikesi,
Siitä puuttui luun puria,
Lihan syöjä, luun puria,
Veren uuelta vetäjä,
Ilman paalia keittämättä,
10 Vaskella varistamatta,
Läksi koira kulkemahan,
Sai mato matelemahan,
Meni luuta luusimahan,
Lihoa liottamahan,
Märkinä märättämähän,
Panemahan paisumina.

Toisin:

11, 12. Saip' on koina k., Matona m.

16. Koiran synty.

Tuulest' on penuen synty,
Ahavasta koiran alku;
Louhiatar vaimo vanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Perin tuulehen makasi,
Lonkamuksin luotehesen,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahava kohun kovaksi.
Mit' on kohtunsa kovana?
10 Kohussansa koiran kantoi,
Penun alla pernojensa,
Maksoissansa maan itikan,
Yksikuisen, kaksikuisen;
Kuun on kolmannen lopulla
Alkoi luoa luomiansa,
Vajennella vatsoansa,
Kohustansa koiran luopi,
Penun alta pernojensa,
Ken kantoi kapalorievut,
20 Lapsen karkean kapalon?
Haivon akka raivokerta,
Se kantoi kapalorievut,
Liinoissansa liekutteli,
Helmoissansa heilutteli,
Laitti poian polkemahan,
Villahännän viitomahan.
Pohjolan parahin neiti,
Sepä seisoi seinänvieret,
Asui ikkunan alukset,
30 Simoa sulaelevi;
Sima hyytyi hyppysihin,
Jolla voiti hampahia,
Tuli koira kunnollinen,
Sai sepeli siivollinen,
Jott' ei syö vähäistäkänä,
Pure pikkuruistakana.

Toisin:

1, 2. Tuulelt' o. p. s., Ahavalta k. a.
2. Penun päivän paistamasta;
3, 4. Untamolan (Ulappalan) umpisilmä,
Uppo Väinölän sokea,
Penitar valio vaimo,
Peniatar pieni vaimo,
4. P. P. sokea,
9. Mitä tuon kovana kohtu?
12. Makuutteli maksoissansa,
19. K. k. kapalonuorat,
21. Havon a. r.
25, 26. Pani p. p., Viluhännän v.

Kyllä tieän koiran synnyn,
Arvoan alun penikan:
Tehty on rikkatunkiolla,
Vainiolla valmistettu,
Yheksän isän aloa,
Yhen äitin synnyttämä.
Manuhutar maan emäntä
Pään mäkäisi mättähästä,
Sääret hankki seipähistä,
10 Korvat lammin lumpehista,
Ikenet iästä iski,
Turvan tuulesta rakensi.

17. Koivun synty,

Neitonen norolla istui,
Hienohelma heinikossa,
Itkeä tihuttelevi,
Kyynel vieri kyykerteli
Punaisilta poskipäiltä
Maa-emähän jalkoihinsa,
Pyöreämpi pyyn munia,
Raseampi rastahien.
Siitä kasvoi kaunis koivu,
10 Yleni vihanta virpi,
Vesa manteren vetämä,
Tuulettaren tuu'ittama,
Latva täytti taivahalle,
Oksat ilmoille olotti.

Toisin:

2. Punaposki poimetteli,
9, 10. S. k. k. taimi (tammi),
Y. metinen mänty,
11, 12. Tuuliainen tuu'itteli,
Taivonen vesin valeli,
Tuulettaren tuu'ittama,
Pakkasen imettelemä,

18. Korpin synty.

Kyllä tieän korpin synnyn,
Syöjän synnyn arvaelen,
Mist' on saatu musta lintu,
Kusta korppi kasvatettu:
Konnan korppi, Lemmon lintu,
Ilkeämpi ilman lintu,
Se syntyi sysimäellä,
Kasvoi hiilikankahilla,
Kerätty kekälehistä,
10 Sysipuista synnytetty,
Pää pantu patapaloista,
Ruho Lemmon rukkipuusta,
Pursto Lemmon purjehesta,
Kontit puista konkeloista,
Vatsa vaivaisen säkistä,
Suolet Lemmon neulikoista,
Perä ilman renkahasta,
Kupu kattilaranista,
Kaula Hiien kangaspuusta,
20 Nokka noian nuolen päästä,
Kieli Kirkin kirvehestä,
Silmät kuukkalan kivestä.

Toisin:

3. Mistä syöjä maahan syntyi,
5. K. k., lieto l.
9. Kekäleistä keipoteltu,
11. P. p. patarauista,

Hoi sie korppi koito lintu,
Korppi kolmen Lemmon lintu,
Maassa on sinun majasi,
Koivussa sinun kotisi;
Kyllä sun sukusi tieän,
Kanssa kaiken kasvantosi:
Koottu oot koan noesta,
Tulipuista tukkueltu,
Sysilöistä synnytetty,
10 Pantu kaikesta pahasta,
Ruppa Hiien rukkasesta,
Sorkat Hiien värttinöistä,
Suolet Hiien vyötehistä,
Jalat ilman värppänöistä,
Kynnet tervastikkusista,
Siivet Lemmon viuhkamoista,
Höyhen hiilestä hiottu,
Korvat koivun lehtilöistä,
Silmä Hiien siemenistä,
20 Toinen rautahernehestä,
Nokka noian kirvehestä,
Kieli kelon keihä'ästä.

Toisia:

10. Pökkelöistä pyöritelty,
16, 17. Siipi L. v.,
Toinen tuohesta kohlattu,

19. Kuvun synty.

Kupu kumma, Lemmon pahka,
Tieänpä sinun sukusi,
Mist' oot syplä syntynynnä,
Maan kamala kasvanunna,
Kertynynnä Lemmon keträ,
Hiien pallo paisununna,
Tähän hengen huokumille,
Kaklan kaloille lihoille:
Sumust' on sinun sukusi,
10 Sumusta sinun emosi,
Sumusta sinun isosi,
Siitä valta vanhempasi,
Siell' on viisi veikkoasi,
Kuusi kummisi tytärtä,
Seitsemän setäsi lasta,
Sinne siirtyös itseki
Niittyihin nimettomihin,
Nimen tietämättömihin!

20. Kyykäärmeen synty.

Yön tyttö, hämärän neito,
Pitkän puhtehen pitäjä,
Keträsi kivisen langan,
Somerisen soilotteli,
Kivisellä keträpuulla,
Vaskisella värttinällä;
Katkesi kivinen lanka,
Somerinen sormiltansa,
Kiviseltä keträpuulta,
10 Vaskiselta värttinältä.
Mi lie päiksi päätynynnä,
Siitä sai paha sikiö,
Siitä syntyi kyytöläinen,
Sikisi mato manalan.

Toisin:

4. Someroisen s. 8. Someroinen lanka sortui,

Vaka vanha Väinämöinen
Vuoria hajottelevi,
Kallioita kaatelevi,
Räntäisissä rukkasissa,
Vaskivanttujen varassa;
Sai miekan tuliteräisen,
Sylkytteli miekkoansa
Vuoren rautaisen raossa,
Kahen kallion välissä,
10 Louhen viien vinkurassa.
Sormus kultainen solahti
Vuoren rautaisen rakohon,
Kahen kallion välihin,
Louhen viien vinkurahan,
Siitä sitten sykkö syntyi,
Kyhäytyi kyytöläinen.

Toisin:

3. Kallioita vierittävi,
10, 14. Vuoren v. v.
16. Kyhäsitte k.

21. Käärmeen synty.

Tieän sykkö synnyntäsi,
Maan kamala kasvantasi,
Mistä kyy kulohon synnyit,
Mato maalle siunattihin:
Sie oot sykkö synnytetty,
Maan kamala kasvateltu,
Karkealla kalliolla,
Matalalla maaemällä.
Hiisi juoksi maata myöten,
10 Juoksi Hiisi, maa hikoili,
Juoksi soita, juoksi maita,
Lapin laajoja saloja,
Hiki tippuvi tukasta,
Vaahti parrasta valuvi.
Uupui julma juostessansa,
Väsyi väännätellessänsä,
Vaipui vankamo kivelle,
Kaatui maahan kalliolle,
Menehtyi mäen nenälle,
20 Nurmipaaelle nukahti.
Viikon vuorella makasi,
Kauvan kallion nenällä,
Kovin korskui maatessansa,
Nukkuessansa nurisi,
Valui kuona konnan suusta,
Kina ilkeän kiasta,
Vaahti vankasta nenästä,
Tölkki Lemmon tölleröstä,
Ukon uuelle kivelle,
30 Karkealle kalliolle.
Kulki Syöjätär sivutse,
Söip' on kuolan kalliolta,
Kuola kulkussa kytevi,
Hakaroipi hampahissa,
Sylki suustansa vesille,
Laski kuolan lainehille.
Tuota tuuli tuu'itteli,
Meren läikkä läikytteli,
Selvällä meren selällä,
40 Lapovilla lainehilla;
Vesi sen pitkäksi venytti,
Ilma väänti värttinäksi,
Siitä tuuli maalle tuopi,
Vesi niemelle vetävi,
Viima viskoi kalliolle,
Korkean kiven kolohon;
Tuuli sen kovaksi tuuli,
Ahavainen kuivaeli,
Päivä paistoi käppyrähän
50 Rannalla kiven kolossa,
Kiven kirjavan kylellä,
Pahan paaen parmahalla.
Hiisi siihen hengen antoi,
Piru silmät siunaeli,
Lempo leukaluut sukesi,
Kehno hampahat keräsi.
Tuli tuosta tuonen toukka,
Tuonen toukka, maan matonen,
Syntyi synty käärmehelle,
60 Pahalle nimi panihe.

Toisin:

2. M. kavala (poika kalkki) k.
7, 8. Sileällä k., Mustan korven kainalossa.
15, 16. U. viimein j., V. värvytellessänsä,
18. K. maata (konna, viimein) k.
20. Kutta nurmelle n.
24. N. nurahui,
27, 28. V. v. nokasta, Tölkkä L. töllöröstä,
46. Kirjavan k. selälle (kylelle);
56. Häijy h. k.

Voi sinä paha pakana,
Tietähän sinun sukusi:
Läksi Juutas juoksemahan,
Väipäs väipöttelemähän;
Häijy häässä häimertynyt,
Pahan työn on tehtyänsä,
Juoksi päivän, juoksi toisen,
Juoksi kohta kolmannenki,
Ilkeä tuli iästä,
10 Konna päivän koitimesta.
Matkan pitkän tultuansa,
Päivän kolmannen perästä,
Uupui Juutas juostessansa,
Väsyi väipötellessänsä,
Kaatui maahan kalliolle,
Retkahti kiviroville,
Vaipui vaaran rintehelle,
Raukesi rapakivelle;
Maatessansa korskaeli,
20 Väkevästi vääntelihe.
Jesus tietänsä käveli,
Matkoansa mittaeli,
Kolmen poikansa keralla,
Kahen kielikumppalinsa,
Juutas tieltä loikahtihe,
Rajakenkä kalliolta,
Sai piru pirettämähän,
Pötkähti pakenemahan;
Läksi kuola konnan suusta,
30 Räkä räivän sieramista,
Tuon päivä kovaksi paahtoi,
Piru pitkäksi venytti.
Santta Pietari näkevi
Konnan kuolan kalliolla,
Rään pahan rapakivellä;
Katselevi, kääntelevi,
Mi on mytty kalliolla,
Sai tuosta sanelemahan:
"Mikä tuostakin tulisi,
40 Ja kuka kuvautuisi,
Jos sa Herra hengen loisit,
Silmät siunaisit Jumala?"
Niin sanovi suuri Luoja,
Puhuvi puhas Jumala:
"Pahasta paha tulisi,
Konna konnan siemenestä,
Ilkeä isottomasta,
Epatto emottomasta".
Santta Pietari sanovi,
50 Kerran toisen kerkeävi:
"Luoppas Herra henki tuolle
Siunoa Jumala silmät,
Anna kulkea kulossa,
Helähellen heinikossa,
Pujotella puien juuret,
Katsella kanervan varret!"
Äsken Herra hengen antoi
Silmät siunasi Jumala,
Pahan miehen oksentohon,
60 Konnan ilkeän kinahan.
Siitä sitten sykkö syntyi,
Liseni paha litikka,
Sai käärme kähäjämähän,
Mato musta muikomahan,
Mahan maata kulkemahan,
Vatsallahan vaeltamahan.

Toisin:

4. V. väipästelemähän (vääpästelemähän);
Väikäs väikästelemähän;
13. U. Ruotua j.
15, 16. Jesuksen ilokivelle,
Luojan leikkikalliolle,
18. Päivän puolelle mäkeä;
19. Kuollessansa k.
21, 22. Oli meiän suuri Luoja
Tietänsä kävelemässä,
25. Piru t. loikastihe,
28. Pötkäisi (mies paha) p.
29, 30. Vuoti (juoksi) k. k. s.
Vaahti vankan leukaluusta,
34. Löysi kuplan kalliolta,
36. Kepillänsä kääntelevi,
Koetteli sormellansa,
39-41. Jotain tuostaki t.
J. kutain k., Kun s. H. h. 1.
43, 44. Jesus vastasi vakainen:
"Ei pahalle hengen tarvis,
46. Kipu k. kuoliosta (oksennosta),
55, 56. Pujotellen p. j., Katsellen k. juuret!"
57. Antoi H. h. tuolle,
64. M. m. muikkamahan,
66. Viitoa vitelemähän.

Mist' on synty syysmaolla,
Tapa talvikäärmehellä?
Tuost' on synty syysmaolla,
Tapa talvikäärmehellä:
Kihokuola Aijön poika,
Tuo kiltto kivellä istui,
Nukkui kaltto kalliolla;
Tuop' on tuosta vierähtävi
Pohjaispuolelle kiveä,
10 Kino tippui kiian suusta,
Kuona konnan leukaluilta,
Senpä Syöjätär havaitsi,
Söi kinon kiven kylestä,
Sylkäisi kinon vesille,
Lapahutti lainehille.
Kuola kulkevi merellä,
Vieri laatta lainehilla,
Vaahti vankoilla vesillä,
Tuli tuuli, tuon kokosi,
20 Ajoi aalto kalliolle,
Putken rautaisen sisähän,
Paksun heinän paltehesen.
Siit' on synty syntynynnä,
Siitä kasvo kasvanunna;
Mist' on tuolle henki saatu,
Mistä viskattu vihoja?
Tuolt' on sille henki saatu
Sekä viskattu vihoja,
Tuolta helvetin tulesta,
30 Pahan vallan valkeasta.

Toisin:

5. Ikoma kivellä istui,
5, 6. Kihama (Kilamo) kivellä istui,
Kaltto istui kalliolla,
15. Lävähytti (laski kuolan) 1.
16. Kupla k. m.
18, 19. V. aaltojen selällä,
Tuuli sen tukkuhun kokosi,

Mato musta maan-alainen,
Toukka tuonen karvallinen!
Tieän mä sinun sukusi,
Kanssa kaiken kasvantosi:
Syöjätär sinun emosi,
Vetehinen vanhempasi.
Souti Syöjätär vesiä,
Tulikulkku turjutteli,
Venehellä vaskisella,
10 Punaisella purjehella;
Sylki Syöjätär vetehen,
Laski laatan lainehille.
Tuota tuuli tuu'itteli,
Veen henki heilutteli,
Tuu'itteli vuotta kuusi,
Senki seitsemän keseä,
Selvällä meren selällä,
Lake'illa lainehilla,
Vesi sen pitkäksi venytti,
20 Päivä paistoi pehmeäksi,
Ve'en tyrsky tyyräeli,
Aalto rannalle ajavi,
Meren hyrsky hylkeävi,
Puun on paksun pallehille.
Kulki kolme Luonnotarta
Rannalla meren rapean,
Meren pauhun partahalla,
Ne tuon rannalla näkivät,
Sanoivat sanalla tuolla:
30 "Mipä tuostaki tulisi,
Kunpa Luoja hengen loisi,
Silmät päähän siunoaisi?"
Sattui Hiisi kuulemahan,
Mies häjy tähyämähän,
Itse luojaksi rupesi,
Antoi Hiisi hengen tuolle,
Syöjättären sylkemälle,
Konnan ilkeän kinalle;
Siitä kääntyi käärmeheksi,
40 Muuttui mustaksi maoksi.

Toisin:

11, 12. Hänpä päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Haihtui haiven harjastansa,
Hivus vierähti vetehen,
12. Lapa lieto (lievo, livo) l.
13, 14. T. t. tutjutteli,
Meri lieto liekutteli,

Kivun tyttö, kuolon neito,
Tuop' on nurmelle nukahti,
Kaatui maalle kaltosalle,
Kirjavan kiven kylelle;
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä vihainen ilma,
Teki neien tiineheksi,
Kostutti kohulliseksi.
Siitä syntyi syntyminen,
10 Sikisi paha sikiö,
Sai käärme kähisemähän,
Kusiainen kulkemahan,
Matamahan maan matonen,
Pienen neulan pistämähän
Joko ihmisen ihoa
Tahi karvoja kapehen.

Toisin:

6. I. iso vihuri, 14. P. n. neulomahan

Kasvoi puu pyhällä maalla,
Putki maalla puhtahalla,
Nousi putki puuta vasten,
Sara sammalen varassa,
Piru putkehen puhalsi,
Solahutti sormuksehen,
Siitäpä mato sikesi,
Suikulainen, puikulainen,
Vääntyi siitä värttinäksi,
10 Siitä kääntyi käärmeheksi,
Maan päällä mateliaksi,
Tiellä teukalehtajaksi.

Toisin:

7. Siitä silkkuna s.

Mato musta, kyy viherä,
Toukka tuonenkarvallinen,
Kyllä mä sukusi tieän,
Tieän kaiken kasvantosi,
Mist' olet kyhätty kyhjö,
Kusta sykkö synnytelty:
Tuonen akka rautahammas,
Koukkusormi, käykkäleuka,
Keträsi kesoisen päivän,
10 Sykysyisen yösyämen,
Veri kuorsi kuontalosta,
Vaskisesta värttinästä,
Siit' olet kyhätty kyhjö,
Siitä sykkö synnytelty.

Toisin:

6. K. syppy s. 11. V. k. kuortanosta,

Kehnot käärmettä rakenti,
Kyhjöt kyytä keträeli;
Sai käärme rakennetuksi,
Kyhätyksi kyy vihainen,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Sykysyisnä vietinkinä.
Mist' on pää pahalle pantu?
Pää pahan pavun jyvästä;
Mist' on aivot ankeloisen?
10 Virran vankan vaaluvista;
Mist' on silmät siitoalla?
Lemmon liinan siemenistä;
Mist' on korvat konnan päässä?
Lemmon koivun lehtosista;
Mist' on kuonoa kohettu?
Tuonen tuuran taittumasta;
Mist' on suuta suunniteltu?
Suu solesta Syöjättären;
Mist' on kieli keksittynä?
20 Keion keihä'än kärestä;
Mist' on hampahat haettu?
Neuloista Manalan neion;
Mist' on ilkeän ikenet?
Ikenistä Kalman immen;
Mist' on raatoa rakettu?
Pahan immen palmikosta;
Mist' on selkä seisotettu?
Hiien hiiliseipähästä;
Mist' on häntä häikiöllä?
30 Hiusletistä Hiien neien;
Mist' on suolet solmittuna?
Vyöltä Hiien vyöllisistä;
Mist' on henki heittiöllä?
Hiien hiiliahjoksesta;
Mist' on tunto turmiolla?
Kuohusta tulisen kosken;
Mist' on syyetty syäntä?
Syöjättären syänkävystä;
Mistä viskattu vihoja?
40 Vaahesta vihaisen virran.

Toisin:

8. P. p. pataranista (patarämästä);
P. pantu pataranoista;
Pahasta patalohista;
Pahan miehen (hengen) peukalosta;
Paulan päästä paitulaisen;
Välisestä Väinöttären;
Paholaisen paian tupsu;
Pohjan neien rintarisku;
Rintasolki Syöjättären;
Ritikaisen rintasolki;
Vyölappa joentakaisen;
9. M. o. a. annettuna?
10. Kosken kuohusta kovasta;
Kuohusta tulisen kosken;
Ve'en vankan vääntehestä;
11. M. o. s. siunaeltu (siunattuna)?
M. o. s. sirrittävät?
M. o. siihen silmät saatu?
12. Silmät simpukan jyvistä;
Silmä silpukan (silkkunan) kivestä;
Toinen kullan hernehestä;
(Toinen rauan (Riian) hernehestä);
Silmä kuulkonan (kuukunan) kivestä,
Toinen rauan suurimasta;
Silmä kullan (Tuonen) simpukasta,
Toinen tuomen marjasesta;
(Toinen liinan siemenestä);
13. M. o. k. korjaeltu?
14. Pantu on pajun lehistä (nenästä);
Korvat lammin korttehista;
15. M. o. tuohon turpa saatu?
M. o. turpa turmiolla?
16. Paholaisen paulan päästä;
18. Suu Lemmon sulan kynästä;
18. Syöjättären rintasolki;
19. M. o. k. keitolaisen (kelvottoman)?
M. o. k. keiaheltu (keisattuna)?
M. o. k. keion (kehnon, konnan) suussa?
20. Keitolaisen (Keion poian) keihä'ästä;
Keihä'ästä Äijön poian;
Äiön äimän (tuuran) taittimista;
Kieli Lemmon (Keion) keihä'ästä;
Miekasta tuliterästä;
Miekasta Kalevalaisen (Kalevan poian);
Hivuksista Hiien neien,
Karvasta emäkapehen;
Hivuskarva Hiien neien;
Se on Hiien heinähanko;
Hiitolaisen heinähanko,
Piitolaisen pistinrauta;
Pikatuonen pistinneuvo;
Keiolaisen (Keion poian) kenk'oranen,
Toinen haara kieltä tuotu,
Saatu Väinölän suasta;
21. M. o. h. häjyllä?
22. Hiien neion neulasista;
Okahista Tuonen otran,
Ripsistä vihannan viljan,
Toiset puolet hampahia
Tuonen hauvin hampahista;
Pellon pienistä kivistä;
23. M. o. isketty i.?
24. I. Tuonen neion;
Ikenet emäkavoista (-kaloista);
Orahista Tuonen touvon (otran),
Helpehistä Hiien kauran,
Putkelle punelevasta,
(Putkehen puhelevasta),
Verihinsä vierivästä;
Vehnän vienosta jyvästä,
Kauran hienon helpehestä,
Ruuaksi rupeavasta,
Verissänsä vierevästä;
25. M. o. tuohon ruumis saatu?
26. Raato Lemmon raivon päästä
(rairon päästä, raapuista);
Viholaisen virven päästä,
Paholaisen paulan päästä;
Kyröläisen kyntöruoska,
Virolaisen aian vitsa;
Kyytöläisen (Kyynäläisen) kyntöruoska,
Ahtolaisen aian vitsa;
Ahikaisen (Ahottaren, Ajattaren) aianvitsa,
Manalaisen matkasauva;
Virolaisen virsun paula,
Kerolaisen kehrävarsi;
Kengän paula Keitolaisen,
Rihmaletti Lempolaisen;
Hivusletti Lemmon neien,
Palmikko pahan sikiön;
Hivuskarva Hiitolaisen,
Pannahaisen partakarva;
27. M. o. s. siunattuna?
28. Vyö vyöltä Tapion vaimon,
Paitulaisen paita vyöhyt;
Se on Hiien hiili- (heinä-) hanko,
Pahanhengen paistinvarras;
Kapo oli tielle kaatununna,
Impi ilman nukkununna,
Viini vaskinen selässä,
Nuoli vaskinen sisässä,
Siit' on selkä suoritettu,
Siitä tehty selkäruoto;
29. M. o. h. häälättynä,
Pursto puuhattu pahalle?
30. Pahasta pajuvesasta;
Paholaisen palmikosta;
Tupesta Kalevan poian;
Paitulaisen (Paholaisen) paian nauha;
32. Pahan (Hiien) vyöltä vyöllisiä,
Helmasta heliseviä;
Paitulaisen paitavöistä;
33. M. o. h. häikiöllä (heitettynä)?
M. o. tuolle henki saatu?
34. Henki Hiien hiiloksesta;
Henki helvetin tulesta,
Saatanan sysimäestä;
Henki höyrystä pahasta,
Hiien kosken kuohunnasta;
38. Syöjättärestä syäntä;
Syän pantu Syöjättären;
Syöjättären syänkäpynen,
Mammottaren maksan kirppa;
40. Vipahasta Hiien virran.

22. Liinan synty.

Paloi ennen paljon maita,
Paljon maita, paljon soita,
Pahana palokesänä,
Tulivuonna voimatonna.
Jäi paikka palamatonta
Suurimmalla suon selällä,
Tuiman tunturin laella,
Kahen kantosen lomahan,
Koivun kolmen juuren alle.
10 Kannon juuri kaivetahan,
Sieltä löytyi liinan siemen
Tuonen toukan kätköksestä,
Maan matosen säilöksestä.
Vene vanha poltettihin
Korvalla tulisen kosken,
Tulikosken kääntehellä,
Tuli tuhkia läjänen,
Koko kuivia poroja,
Purren puisen polttamilta
20 Venehen kyettämiltä.
Siihen liina kylvettihin,
Kylvettihin, kynnettihin,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Siitä silloin taimi nousi,
Kasvoi pellavas perätön,
Yhtenä kesäisnä yönä.

Toisin:

5. J. vähän p.
12, 13. T. t. kätkösestä, M. maon varustamista.
16. T. kääntämällä,

Sisarekset Sotkottaret,
Kälykset käpeät naiset,
Nuo on löysi Tuonen toukan,
Tuonen toukan, maan matosen,
Kahen kantosen välistä,
Kolmen koivun juuren alta.
Toukka Tuonen poltettihin,
Maan matonen paistettihin,
Ilkeä kisistettihin,
10 Kypeniksi kypsettihin,
Portin Pohjolan e'essä,
Lapin lastutanterilla;
Tuli tuhkia vähäisen,
Hieman hienoa poroa.
Minne tuhkat pantanehen?
Tuhkat tuonne kannettihin
Peltohon saviperähän,
Vaaran vankan liepehesen,
Tuohon liina kylvettihin
20 Tuonen toukan tuhkasihin,
Kypenihin maan matosen,
Siitä nousi nuori taimi,
Pensi pellavas peritön,
Liina liitoton yleni,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Kahen päivyen välillä.

Toisin:

2-4. Ijankaikkiset kälykset,
Löyettihin T. toukka,
T. toukka, m. matonen,
8. M. mato kyetettihin,
10. Kyy vihainen k.
11. Juurella kesuen kannon,
22. Tuosta n. hampun t.

Kuoli muulloin musta ruuna,
Vaipui valkea hevonen,
Nurmelle nimettömälle,
Maalle tuntemattomalle,
Luilla nurmi vierrettihin,
Hara vanha poltettihin,
Akka vanha korvettihin.
Tuli tuhkia vähäinen,
Sai poroa pikkuruinen,
10 Tuohon liina kylvettihin;
Yöllä Liiko liinan kylvi,
Kauko päivän kasvatteli.

Toisin:

6. Raana v. p. 11. Y. Liito l. k.

23. Läävämadon synty.

Piika istui pilven päällä,
Kapo kaaren kannikalla,
Neito päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Kammalla kasarisella,
Hopeaisella sualla;
Taittui haara harjastansa,
Kammastansa pii mureni,
Selvälle meren selälle,
10 Lakeille lainehille.
Tuota tuuli tuu'itteli,
Ve'en henki heilutteli,
Rannalle kiven kolohon,
Paaen paksun partahalle.
Siitä vääntyi värttinäksi,
Sekä kääntyi käärmeheksi,
Kujahan kurettelihe,
Läävähän lähettelihe,
Kujan kulmujen sekahan,
20 Alle heinän helpehien.
Siitä luorihin lorahti,
Sisiliskona sivahti,
Alle parsien panihe,
Maholehmän maion alle;
Asui akkojen jaloissa,
Aina naisten askelilla,
Maitomaljalle mateli,
Voikiulut keiahteli.

Akka salmen korvallinen
Oli päätänsä sukiva
Harjalla hopeisella,
Kuparisella sualla;
Taittui taina harjastansa,
Suastansa pii pirahti,
Tuolle laajalle lahelle,
Selvälle meren selälle,
Tuulen kutiteltavaksi,
10 Aaltojen ajeltavaksi.
Tuuli tuota tuu'itteli,
Aalto rannalle ajeli,
Siit' on synty syysmaolla,
Tavat talvikäärmehellä,
Joka läävässä lätivi,
Alla nurkkien nutivi.

Toisin:

14. Alku t.

Kuutar itki kultiansa,
Päivätär hopeitansa,
Kyynel tippui silmistänsä,
Vierähti vesipisara,
Kaunihille kasvoillensa,
Kaunihilta kasvoiltansa
Riveälle rinnallensa,
Tuosta vierähti norohon;
Siitä kasvoi kaunis tammi,
10 Yleni vihanta virpi.
Mies pieni merestä nousi,
Aalloista ylenteleikse,
Tuskin korttelin pituinen,
Vaimon vaaksan korkeuinen,
Pikku kirvehyt käessä,
Kirjavarsi kirvehessä;
Tuopa taisi tammen kaata,
Puun sorean sorrutella,
Mipä tuosta lastu lähti,
20 Se merehen mestattihin,
Vesi sen vaaheksi valutti,
Aalto rannalle ajeli.
Akka vanha raivokerta
Oli sotkut sotkemassa,
Räpälehet räpsimässä,
Tuon kokosi konttihinsa,
Pisti pitkäkielehensä,
Kantoi kontilla kotihin,
Pitkäkielellä piha'an,
30 Etanoiksi tehtäväksi,
Toukiksi suettavaksi.
Kaatoi kuohun kontistansa,
Nakkasi navetan luoksi,
Kujan kulmujen sekahan,
Peittävi pihan rikoilla,
Kattoi kartanon kuloilla,
Tuosta tuo suku sikesi,
Kasvoi valkea matonen,
Läävässä läkerteliä,
40 Sonnassa sokertelia,
Matelia maitomaljan,
Kiulun korvan kierteliä.

Toisin:

23-27. A. v. villikerta,
Se oli sotkujen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä (räiköttäjä),
Vaahen koppi koprihinsa,
Koprillansa konttihinsa,
Portto Pohjolan emäntä
Oli sotkuilla oleva
Paitojansa purkamassa,
Vaskivakkanen käessä,
Johon kuohua kokosi,
Ve'en vaahtea valutti,
27. Keräeli kesselihin,
31. Maan maoiksi luotavaksi,
33. Riputteli rikkoihinsa,
40. S. soristelia,

Susi juoksi jäätä myöten,
Hauki uipi jään alatse,
Suen suusta kuona tippui
Tuon halean hauvin luille;
Tuonpa tuuli maalle tuopi,
Ve'en henki heiluttavi,
Aalto rannalle ajavi,
Vaaheksi kiven kolohon.
Annikki Ahimon neiti,
10 Aina sotkuilla asuja,
Tuon kokosi konttihinsa,
Kantoi läävän karsinahan,
Tuostapa tuo synty syntyi,
Tuostapa paha panihe,
Pikku valkea matonen,
Lumenkarva luikeroinen.

Portto Pohjolan emäntä
Oli päätänsä sukiva,
Hapsiansa harjoava,
Letti päästänsä putosi
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukealle,
Tuonp' on tuuli maalle työnti,
Raju kantoi kalliolle.
Hiien piika pikkarainen,
10 Vaimo valkean verinen,
Katselevi, kääntelevi,
Sanovi sanalla tuolla:
"Portto Pohjolan emäntä
Tuon on heitti helmoistansa,
Viskoi tuonne villojansa,
Katkoi karvoja vesille,
Jotka tuuli maalle työnti,
Raju kantoi kalliolle;
Mitä nyt tuosta tehtänehen,
20 Ja kuta kuvattanehen,
Hivuksista herjan vaimon,
Mieron porton palmikosta?"
Istui kyhjö kynnyksellä,
Kehjo keskilattialla,
Vähjö väännähti perässä,
Istuivat itähän rinnoin,
Etelähän päin elävät.
Sanoi kyhjö kynnykseltä,
Kehjo keskilattialta,
30 Itse istara perästä:
"Noista toukkia tulisi,
Sukeutuisi maan matoja."
Tytöt kyitä ketreävät,
Vattuloivat maan matoja,
Pyöri lumpio lujahan,
Vääntyi värttinä kovahan,
Maan matoja kyttäessä,
Keträtessä käärmeitä.
Se oli alku tallitoukan,
40 Synnyntä pahan sikiön,
Sikopahnassa sikisi,
Kasvoi lammaskarsinassa,
Sykysyisillä rikoilla,
Talvisilla tanterilla.
Tuo oli työnsä ensimmäinen,
Jonka joutuen käkesi:
Puri Ristuksen hevosen,
Kaatoi varsan Kaikkivallan,
Läpi luisen tallin sillan,
50 Puhki soimen vaskipohjan.

Toisin:

1-3. Kyhjy päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Selvällä meren selällä,
4. L. lemmolta p.,
Hivus Hiien tyttäreltä,
Hivus hiieltä p.
Letti Lemmon tyttäreltä,
16. Povestansa mieron portto,
23-26. I. kyhjä (kyhjy, kyyjä, kyytö, kyykky) k.
Kehju (kähjö, keito) k.
Vähjy väännälti p.
25. Y. maassa väänälteli,
Itse istara (kullero) p.
Nuorimmat (nuoramo) perisopessa,
Sokea pajan (tuvan) sopessa,
33. T. k. kyttelevät,
T. kyttävät matoja,
34. Keträsi ketulan vöitä,
Koston loimia lokatti,
39, 40. Siitä syntyi talvitoukka,
Mato musta maasta nousi,
42. K. lampokarsinassa,

Itse vanha Väinämöinen,
Se vanha Kalevan poika,
Kun ennen sotahan läksi,
Kehotteli keinojansa,
Sulitteli nuoliansa,
Navetassa naisten luona.
Sai keihäs kärestetyksi,
Nuolensa sulatetuksi,
Sylkytteli keihästänsä
10 Peltohon saviperähän;
Keihäs katkesi kaheksi,
Pura peltohon putosi,
Tipahti tinainen naula,
Rengas vaskinen valahti,
Sekin sontahan solahti
Kujan kulmujen sekahan.
Siitä sitten sykkö syntyi,
Siitä kasvoi liukas lintu,
Yleni otus parahin,
20 Lumenkarva luikkalainen.

Toisin:

1, 2. Kullervo Kalevan poika
1-8. Isversko (Istara, Lispori) kävi sotia
Kolmekymmentä keseä,
Otti keihosen olalle,
13, 14. T. t. neula, Neula valkea v.
Sormus kultainen solahti
Vyöstä vanhan Väinämöisen,
Kolmijatkosta tupesta,
18. S. k. kaunis l.

24. Maahisen synty.

Maast' on maahinen kotoisin,
Punapilpero pihoista,
Maan vihoista, veen vihoista,
Sammakon salavihoista;
Siit' on sykkö syntynynnä,
Maan kavala kasvanunna,
Vaan en tuota tunnekkana,
Miten lie nyt tänne tullut,
Nousnut ihmisen iho'on,
10 Karvahan kavon tekemän,
Tulen moisna polttamahan,
Panun laisna paahtamahan,
Etanana vai matona,
Vainko muuna maahisena.
Matalat jalat maolla,
Matalammat maahisella:
Kun sa lienet maasta nousnut,
Niin maahan sinun manoan;
Kun liet vieno veestä tullut,
20 Niin vieno vetehen vieri;
Kun lienet tulesta tullut,
Niin sä tungeite tulehen,
Vie vihasi mennessäsi,
Ota pois omat pahasi!

Toisin:

12. Palon laisna (valkeana) p.

Vesihiisi vettä souti,
Kapo nuori notkutteli,
Venehellä vaskisella,
Airoilla tinasiloilla,
Pääsi maalle mansikkana,
Vieri vehnäisnä tahasna;
Siit' on maahisen sikiö,
Siitä synnyit sykkö raukka,
Vaan nyt pois sinun manoan,
10 Ei täällä sinun sijasi,
Maass' on maahinen sijasi,
Ve'essä vetosen lempo.

25. Noidan synty.

Kyllä tieän noian synnyn,
Sekä alun arpojia:
Tuoll' on noita syntynynnä,
Tuolla alku arpojien,
Pohjan penkeren takana,
Lapin maassa laakeassa;
Siell' on noita syntynynnä,
Siellä arpoja sikesi,
Hakoisella vuotehella,
10 Kivisellä pääalalla.

26. Nuolien synty.

Honka kasvoi kankahalla,
Kipuvuoren kukkulalla,
Tuosta noita nuolet laati,
Ampuja pahat asehet:
Teki nuolen yksikannan
Oksista alimmaisista,
Teki nuolen kaksikannan
Oksista kes'ellä puuta,
Teki nuolen kolmikannan
10 Oksista ylimmäisistä;
Ampui noita nuoliansa,
Äikytti äkähiänsä,
Minkä minnekki osasi,
Eihän noita tuosta huoli,
Käykö ihmisen iho'on,
Tahi karvahan kapehen.

Annikki on Saaren neiti
Kävi Isteron sotoa,
Kirposi tinainen tilke,
Hopeinen pääte pääsi,
Kahen kallion lomahan,
Sen noita käsin tavotti
Ennen maahan ehtimistä,
Mantuhun rupeamista,
Vei sen seppojen pajahan.
10 Sen seppo kaluksi laati,
Takoi tuosta noian nuolet,
Ampujan pahat asehet;
Ampui noita nuoliansa,
Ampui nuolen taivosehen,
Tahtoi taivonen haleta,
(j.n.e. kats. pistoksen synty),

27. Oluen synty.

Tietähän oluen synty,
Juoman alku arvatahan:
Ohrast' on oluen synty,
Humalasta julki juoman,
Vaikk' ei tuo ve'että synny,
Eikä tuimatta tuletta.
Humala, Remusen poika,
Piennä maahan pistettihin,
Kyynä maahan kynnettihin,
10 Viholaisna viskottihin,
Vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi,
Yleni vihanta virpi,
Nousi puuhun pienosehen,
Kohti latvoa kohosi.
Osmon ukko ohran kylvi
Osmon uuen pellon päähän,
Ohra kasvoi kaunihisti,
20 Yleni ylen ehosti,
Osmon uuen pellon päässä,
Kaskessa Kalevan poian.
Osmotar oluen seppä,
Kapo kaljojen tekiä,
Otti ohrasen jyviä,
Kuusi ohrasen jyveä,
Seitsemän humalan päätä,
Vettä kauhoa kaheksan,
Panevi pa'an tulelle,
30 Laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta
Kerkeän kesäisen päivän,
Sai oluen keitetyksi,
Vaan ei saanut käyneheksi.
Arvelee, ajattelevi,
Mitä tuohon tuotanehen
Oluelle käyttimeksi,
Kaljalle kohottimeksi.
Näki maassa palkoheinän,
40 Poimi maasta palkoheinän,
Hieroi kaksin kämmeninsä,
Hykersi käsin molemmin,
Molempihin reisihinsä,
Hieroi nää'än kultarinnan.
Sanoi tuon on saatuansa:
"Näätäseni, lintuseni,
Mene tuonne, kunne käsken,
Metsän synkkähän salohon,
Jossa tammat tappelevat,
50 Kovin ottavat orihit,
Käsin vaahtea valuta,
Koprin hiivoa kokoa,
Oluelle käytteheksi,
Kaljalle kohotteheksi!"
Näätä nöyrä neuvottua
Jopa juoksi, jotta joutui,
Pian juoksi matkan pitkän
Metsän synkkähän salohon,
Missä tammat tappelivat,
60 Kovin ottivat orihit.
Valui vaahti tamman suusta,
Kuola kuonosta orihin,
Sen kantoi kavon kätehen,
Toi olalle Osmottaren.
Kapo kaatoi kaljahansa,
Osmotar oluehensa;
Sai olut pahantapainen,
Pani miehet mieltä vaille,
Mielipuolet meuhomahan,
70 Hullut huppeloitsemahan,
Lapset laitti itkemähän,
Muun kansan murehtimahan.
Kalevatar kaunis neiti,
Tyttö sormilta sorea
Sekä liukas liikunnalta,
Aina kengältä kepeä,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keskilattialla,
Näki lehen lattialla,
80 Poimi lehen lattialta.
Katselevi, kääntelevi,
"Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
Hyvän immen hyppysissä?"
Kantoi sen kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin;
Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykersi käsin molemmin,
Molempihin reisihinsä,
90 Mehiläinen siitä syntyi.
Mehiläinen liukas lintu
Sep' on lenti, jotta joutui,
Pian lenti pitkän matkan,
Välehen välin lyhenti,
Saarehen selällisehen,
Luotohon merellisehen,
Nurmelle mesinukalle,
Simapellon pientarelle.
Kului aikoa vähäisen,
100 Pirahteli pikkuruisen,
Jo tulla tuhuttelevi,
Saaha saaveroittelevi,
Toi simoa siivessänsä,
Kantoi mettä kaapussansa,
Sen kantoi kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin,
Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa.
Siitä nousi nuori juoma,
110 Yleni olut punainen,
Puisen uuen uurtehessa,
Korvon koivuisen sisässä;
Sai olonen valmihiksi,
Metu miesten juotavaksi.

Toisin:

2. Alku taarin a.
Mistä syntyi julki juoma:
22. Kalevaisen kaskimaalla,
23, 24. O. pani olutta,
Kalevatar vettä kantoi,
34. Ei saanut hapanneheksi.
43. Reisihinsä reikutteli,
55. N. n. neuvottava
90. Mehiläisen synnyttävi.
101. J. t. tuputtelevi (turahtelevi, hyryttelevi),
102. S. hyppelöittelevi (vihmeröittelevi),
Käyä kähveröittelevi (kääveröittelevi,
käärämöittelevi, kääkeröittelevi, käärähyttelevi),
110. Y. kavesten kalja,

Humala huhusi puusta,
Vesi virrasta vihelsi,
Ohra pellon penkereltä:
"Konsa me koolle saamme,
Milloin yhtehen yhymme,
Konsa toinen toisihimme,
Kekrinäkö, joulunako,
Vaiko vasta pääsiäisnä;
Yksin on elo ikävä,
10 Kahen kolmen kaunosampi."
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Arvelee, ajattelevi,
"Mitä tuostaki tulisi,
Jos ma nuot ko'olle saatan
Sekä yhtehen yhytän,
Laitan toinen toisihinsa."
Punalintu puusta lauloi:
"Saisi noista julki juoma,
Tulisi hyvä olonen,
20 Tekiälle taitavalle,
Oikein osoajalle."
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Poimivi humalan päitä,
Otti ohrasen jyviä,
Vettä virran pyörtehestä,
Ne hän yhtehen yhytti,
Saatti toinen toisihinsa,
Keitteäksensä käkesi
Puisen uuen uurtehessa,
30 Korvon koivuisen sisässä.
Kuu kiviä kuumettihin,
Salo puita poltettihin,
Kesä vettä keitettihin,
Talvi pantihin olutta;
Punalintu puita pilkkoi,
Västäräkki vettä kantoi,
Mehiläinen mettä tuopi
Nosteheksi nuoren juoman.
Tuosta nousi nuori juoma
40 Korvon koivuisen sisässä,
Kuohui korvien tasalle,
Ärjyi päälle äyrähien,
Tahtoi maahan tyyräellä,
Lattialle lasketella.
Tuosta tuima tunnettihin,
Tunnettihin, tuomittihin,
Arveltihin aikanansa
Kaata maahan maan hyväksi,
Kaata ennen kasvamatta,
50 Suureksi sukeutumatta.
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Voi poloinen päiviäni,
Voipa töitäni typerä,
Kun panin paha-olosen,
Tavattoman taarin laitoin:
Ulos korvosta kohosi,
Lattialle lainehtivi."
Punalintu puusta lauloi,
60 Rastas räystähän rajalta:
"Ei ole paha-oloinen,
On juoma hyvä-oloinen,
Tynnyrihin tyhjettävä,
Kellarihin käytettävä,
Tynnyrissä tammisessa,
Vaskivannetten sisässä."
Taari lausui taitavasti,
Itse virkki, noin nimesi:
"Paha on olla puolikossa
70 Tapin vaskisen takana;
Kun et laita laulajoita,
Istuta iloitsioita,
Ulos tyrsin tynnyristä,
Pois pakenen puolikosta;
Rikki potkin puolikkoni,
Pois ma pohjani porotan,
Menen toisehen talohon,
Yli aian naapurihin,
Jossa juoahan ilolla,
80 Ja remulla reiatahan."
Se oli oluen alku,
Sekä alku että synty;
Mistä sai hyvän nimensä,
Mistä kuulun kunniansa?
Virkkoi kissa kiukoalta,
Kasi lausui lautsan päästä:
"Kun tuo lie hyvä-oloinen,
Olut olkohon nimensä!"
Siitä sai olut nimensä,
90 Sekä kuulun kunniansa,
Kun oli hyvä-oloinen,
Hyvä juoma hurskahille,
Fani naiset naurusuulle,
Miehet mielelle hyvälle,
Hurskahat iloitsemahan,
Hurjat hoiperoitsemahan.

Toisin:

2, 3. Y. kaivosta syvästä, O. p. pientarelta:
5. Konsa koolle ja koholle,
7, 8. Joulunko pitkinä pyhinä,
Pääpyhinä p.
11. Osmotar oluen seppä
33. Meri v. k.
36. Tijanen pani olutta,
61, 62. E. o. pahantapainen, O. j. hyväntapainen,
65, 66. Nassakassa t.
Tapin vaskisen takana.
68. Ylen virkki viisahasti:
71, 72. K. e. l. laulajata, I. iloitsiata,
85, 86. Punalintu puusta lauloi,
Rastas räystähän rajalta:
95, 96. Hurskahat ilottelevi,
H. tappeloittelevi.

28. Pakkasen synty.

Pakkanen pahansukuinen
Ja poika pahantapainen,
Joko nyt sanon sukusi,
Kuuluttelen kunniasi?
Tieän mä sukuperäsi,
Tieän kaiken kasvantosi.
Pakkanen pajoilla syntyi,
Kova ilma koivikolla,
Ikiturmasta isästä,
10 Emosta epattomasta,
Kylmän ruoppahan kylellä,
Jäisen kaakun kainalossa.
Ken se pakkasen imetti,
Kovan ilman koitutteli,
Kun oli maammo maiotonna,
Emonen utaretonna?
Käärme pakkasen imetti,
Kova ilma koitutteli,
Käärme syötti, kyy imetti,
20 Mato maiolla piteli,
Utaresta uuttomasta,
Nännillä nenättömillä;
Pohjaistuuli tuu'itteli,
Vilu ilma viihytteli,
Pahoilla pajupuroilla,
Soilla räykymättömillä.
Siitä kasvoi karkeaksi,
Yleni ylen jaloksi,
Sai poika pahantapainen,
30 Tuli turmion alainen.
Ei ollut nimeä vielä,
Pojalla epäpäöllä;
Sitten lapsi ristittihin,
Alle kastin kannettihin,
Lähtehelle läikkyvälle
Kultakallion navalle,
Nimi pantihin pahalle,
Ylettihin riiviölle,
Pantihinpa pakkaseksi,
40 Korvien kohottajaksi,
Kynsien kivistäjäksi,
Vaatijaksi varvaspäien.

Toisin:

9. Isästä iki pahasta, 41. K. kyseliäksi,

Tuop' on musta Pohjan akka.
Raani pakkasen emonen,
Istuihe itähän rinnoin,
Selin tuulehen makasi,
Katseleikse, käänteleikse,
Katsoi kaarnapohjosehen,
Kuinka kuu kehälle nousi,
Päivä kaarelle kavahti;
Teki tuuli tiineheksi,
10 Päivän koitto kohtuiseksi.
Mitä kantavi kohussa?
Kantoi kolme poikalasta;
Synnytteli poikiansa,
Laa'itteli lapsiansa,
Pohjolan koan perässä,
Pimentolan pirtin päässä.
Kutsui Luojan ristimähän,
Jumalan nimeämähän,
Kun ei Luoja tullutkana,
20 Itse risti riiviönsä,
Yhen pani Tuulettaren,
Toisen pani Viimattaren,
Viimeisen vihaisen poian
Sen panevi Pakkaseksi,
Joka kynsiä kysyvi,
Alta jalkoja anovi.

Toisin:

2. Ulappalan umpisilmä, 23. Kolmannen Puhurin p.

Häitä Hiitola pitävi,
Paha joukko juominkia,
Tappoi häiksehen hevosen,
Pioiksensa pitkäharjan,
Veri tuonne viskottihin
Hiitolan pajan perähän;
Nousi tahna taivahalle,
Auer ilmahan yleni,
Siitä pilviksi pirahti,
10 Paneutui pakkaseksi.
Lumikki hevosen varsa
Sep' on Pakkasen imetti
Utaresta uhkuvasta,
Näkyvillä nännillänsä,
Pakkanen paha sikiö
Halki hartiot imevi,
Utaren u'uttomaksi,
Nännitki nenättömiksi.
Sai poika imetetyksi,
20 Ristityksi, kastetuksi,
Hopeaisella joella,
Kultaisella lähtehellä;
Kuljus pantihin nimeksi,
Kuljus poika Pakkaselle,
Kuljus Pakkanen itseki,
Kuljuksia muu sukunsa.
Vei tuon Luoja taivosehen,
Vaan Kuljus ajattelevi:
Läyli on olla lämpimässä,
30 Palavassa pakko suuri.
Loip' on Luoja lähtehesen,
Asui Kuljus lähtehessä,
Kesäkauen kellitteli.
Virkki Luoja taivahasta:
"Nouse pois nyt nuori poika
Tannerta tasottamahan!"
Läksi Kuljus lähtehestä,
Alkoi aloilla asua,
Veräjillä viehkuroia,
40 Puut puri lehettömiksi,
Heinät helpehettömiksi,
Ihmiset verettömiksi.

Toisin:

4. P. pitkäjouhen,
Murkinoiksi (ruuiksensa) mustan ruunan,
6. Pohjolan p. p.
H. koan etehen;
7, 8. N. höyry t., Utu i. y.
11-13. L. tytär Tapion
Imetteli poikoansa
Rippuvilla rinnoillansa,
17. Utaretki päättömiksi,
21-22. Tuolla Jortanan j.
Pyhän virran pyörtehellä;
23. Kuhjus p. n.
24-26. Kuhjus — Kuhjuksia

29. Pistoksen synty.

Kasvoi ennen kaunis tammi,
Vesa verraton vetihe,
Kovin kasvoi korkeaksi,
Latvoin taivolle tavotti,
Piätti pilvet juoksemasta,
Hattarat hasertamasta,
Puolen päiveä pimitti,
Kaihti maata kolmanneksen.
Nuoret neuvoa pitävät,
10 Ikäpuolet arvelevat,
Kuinka kuutta oltanehen,
Päivättä elettänehen,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjanmailla.
Kaivattihin kaatajata,
Pahan tammen taittajata,
Etsittihin, eipä löytty,
Haettihin, ei havaittu;
Ei ollut väessä tässä
20 Sitä miestä meiän maalla,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
Tämän tammen taittajata,
Puun solean sortajata.
Nousi musta mies merestä,
Uros umpilainehista
Eikä suuri, eikä pieni,
Uros keskikertahinen,
Pystyn peukalon pituinen,
30 Kolmen sormen korkeuinen,
Kirves kirjattu olalla,
Kirjavarsi kirvehessä,
Päässä paasinen kypärä,
Jalassa kiviset kengät;
Tuopa tahtoi tammen kaata,
Ruhtoa rutimon raian.
Astua teputtelevi,
Käyä kääkälöittelevi,
Astui puun on juuruelle,
40 Ison tammen taittamille;
Laski puuta kirvehellä,
Tarpaisi tasaterällä,
Iski kerran, iski toisen,
Iski kerran kolmannenki,
Tuli tuiski kirvehestä,
Panu tammesta pakeni.
Lastut puusta pyörähteli,
Lohkarehet lonkahteli,
Niitylle nimettömälle,
50 Maalle mättähättömälle,
Tuonne toisia pirosi,
Ylen laajalle levisi,
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukealle.
Niin kerralla kolmannella
Jopa taittoi tammen poikki,
Rutaisi rutimon raian,
Puun vihannan vierähytti,
Tyvin illisti itähän,
60 Latvoin luopi luotehesen,
Poikki Pohjolan joesta,
Sillaksi ikuhiseksi,
Mennä miehen matkalaisen
Pimeähän Pohjolahan.
Mi oli lastu lonkahtanut,
Mestattu meren vesille,
Meren selvälle selälle,
Lakeille lainehille,
Sitä tuuli tuu'ittavi,
70 Meri lieto liikuttavi,
Aalto rannalle ajavi,
Meren tyrsky tyyreävi,
Lahtehen nimettömähän,
Nimen tietämättömähän,
Jossa Hiitola asuvi,
Paha kansa kaupitsevi.
Hiien koira rautahammas,
Rannan juoksia ikuinen,
Joutui rannat juoksemassa,
80 Someret sirottamassa,
Keksi lastun lainehilta,
Koppoi lastun lainehilta,
Tuon kantoi kavon kätehen,
Hiien immen hyppysihin.
Kapo tuota katselevi,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuostapa jotain tulisi,
Kun oisi sepon pajassa,
90 Miehen mahtavan käsissä;
Saisi noita nuolet tuosta,
Ampuja iki asehet."
Sattui kehno kuulemahan,
Mies paha tähyämähän,
Tuon paha pajahan kantoi,
Tuosta nuolia tekevi,
Vasamoita valmistavi,
Pistokseksi ihmisille,
Hevosille ammukseksi,
100 Äkähiksi raavahille.
Piru piiliä tekevi,
Äkähiä äiteröivi,
Vuoressa teräksisessä,
Rautaisessa kalliossa.
Teki piiliä pinosen,
Ko'on nuolia kovia,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa,
Päät tekevi tervaksesta,
110 Varret tammesta vanuvi,
Oksasta tulisen tammen,
Väkähästä puun punaisen.
Silitteli nuoliansa,
Silitteli, sulitteli,
Pääskyn pienillä sulilla,
Vipusilla viirulinnun.
Mistä sai sulitusrihmat?
Tuolta sai sulitusrihmat
Hivuksista Hiien immen,
120 Hapsista halukapehen.
Sai nuolet sulinneheksi,
Millä noita karretahan?
Kyyn on käärmehen kähyillä,
Maon mustilla mujuilla.
Katsoi kaarensa parahan,
Siihen jäntehen panevi
Hännästä uve-orihin,
Karvoista emäkapehen.
Koppovi tulisen jousen,
130 Jännitti tulisen jousen
Vasten polvea vasenta,
Alta oikean jal'ansa.
Otti nuolen orheimman,
Valitsi parahan varren,
Oikaisi tulisen jousen,
Olallehen oikealle,
Ampui nuolen ensimmäisen
Ylähäksi päänsä päälle,
Sinisehen taivosehen,
140 Pitkän pilven rannan päälle.
Tahtoi taivonen haleta,
Ilman kaaret katkiella,
Ilman riehtoset revetä,
Ilman kansi kallistua,
Tuskissa tulisen nuolen,
Äkähissä Äijön poian;
Se nuoli peräytyi sinne,
Jott' ei kuulu kuuna päänä.
Ampui tuosta toisen nuolen
150 Maahan alle jalkojensa,
Tahtoi maa manalle mennä,
Mäet mullaksi mureta,
Hietaharjut halkiella,
Kankahat kaheksi mennä,
Tuskia tulisen nuolen,
Säkeniä puun punaisen;
Se sinne iki peräytyi,
Ett' ei kuultu kuuna päänä.
Ampui kohta kolmannenki
160 Viimeisen vihaisen nuolen,
Halki maita, halki soita,
Halki synkkiä saloja,
Vuorehen teräksisehen,
Rautaisehen kalliohon;
Nuoli kilpistyi kivestä,
Kalpistihe kalliosta,
Meni ihmisen iho'on,
Vaivaisehen vartalohon.
Se piili perittänehen,
170 Nuoli nouateltanehen,
Sanan voimalla Jumalan,
Aina Herran armon kautta.

Toisin:

6. H. hatsertamasta (harittamasta, hatartamasta),
9, 10. Neiet n. p., Orpanat osaelevat (ajattelevat),
11. K. k. lietänehen (eistänehen),
16. Tämän t. t. (Tammen poikki t.)
29, 30. Kesäpaarman paksunainen,
Härän kynnen korkunainen,
37. A. tuputtelevi (tuhuttelevi),
37, 38. Tuo tulla tuhutteleikse,
K. kääkälöitteleikse,
40. I. t. tasman luoksi,
41, 42. Puipi (lyöpi) p. k., Tammea t.
43, 44. I. k., i. kaksi, Kovin äijä kuin on kolme,
45, 46. T. säihkyi k., Tamu (talu, yty) t. p.
47, 48. Siitä lastuset (lastuja) sirahti,
Pirahti (pirosi) sini siparet,
48. L. lohkeavi,
59, 60. Tyven työnnytti (iskevi) i.
Latvan laski l.
62. S. iku-sijaksi,
65. M. o. l. tuonne luotu,
70-72. Ilma liika l., Raju r. a., M. t. työnnätteli,
77-80. Pohjan Musti, musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Päätyi lahta (merta) kiertämässä,
Somerta sirehtimässä,
82-84. Tuo lastun mereltä tuopi,
Kantavi k. käsihin, Hiitten i. h.
88. Mitä tuostaki t.
90-92. Hyvän mahtajan k.
Tuosta nuolia tulisi,
Vasamoita valmistuisi,
92. A. hyvät a.
101, 102. P. p. takovi, Ä. ällyttävi,
123. Käärmehen kähitsemillä,
126, 127. S. j. tapasi jouhista ujon upehen,
132. A. kantansa vasemen.
141, 142. T. t. hajota, I. kaari k.
151-153. Maa oli syttyä tulehen,
Säkeninä säikehellä,
Hietakankahat kat'eta,
163-166. V. hopeisehen, Kivisehen k.
N. kilpesi k., Kalpesihe (kalpastihe) k.

Kasvoi muinoin kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi,
Hietaharjun hartehilla,
Kultakunnahan kukuilla;
Olovahka oksiltansa,
Leveähkä lehviltänsä,
Latva täytti taivahalle,
Lehvät ilmoille levesi,
Peitti päivän paistamasta,
10 Kaihti kuun kumottamasta,
Otavat ojentumasta,
Tähet taivon kulkemasta.
Vilu viljalle tulevi,
Kamala ve'en kaloille,
Outo ilman lintusille,
Ikävä imehnosille,
Kun ei päivyt paistakkana,
Eikä kuutamet kumota,
Vasten noita vaivaisia,
20 Kohti koitopäiväisiä.
Etsittihin tuota miestä,
Haettihin miestä mointa,
Ku tuon tammen taitteleisi,
Puun sorean sorteleisi,
Vierottaisi puun vireän,
Raataisi rutimon raian.
Eipä löytty raatajata,
Puun murskan murentajata;
Ei ollut sitä urosta,
30 Ei niin miestä urheata,
Ollut ei omassa maassa,
Suloisessa Suomenmaassa,
Kaunihissa Karjalassa,
Eikä tullut tuonnempata
Ruotsinmaasta rohkeasta,
Vienosta Venäjänmaasta,
Tämän riikin riitamaasta,
Joka taisi tammen kaata,
Ruhtoa rutimon raian,
40 Satalatvan langettoa.
Nousipa merestä miesi,
Uros aalloista yleni,
Ei tuo ollut suuren suuri,
Eikä aivan pienen pieni:
Koko korttelin pituinen,
Vaimon vaaksan korkeuinen,
Maljan alle maata mahtui,
Seulan alle seisomahan.
Tukka oli kannoilla takana,
50 Parta polvilla e'essä,
Rautahattu hartioilla,
Rautasaappahat jalassa,
Rautarukkaset käessä,
Rautakirjat kintahisssa,
Rautavyöhyt vyölle vyötty,
Rautakirves vyön takana,
Rautavarsi kirvehessä,
Rautaponsi varren päässä.
Hivelevi kirvestänsä,
60 Tahkaisi tasatereä,
Rautaisella kalliolla,
Vuorella teräsperällä,
Viitehen vironkivehen,
Kuutehen kovaisimehen,
Seitsemähän sieranpäähän,
Kaheksahan kanturahan;
Yöt ou kirvestä hiovi,
Päivät vartta valmistavi.
Sai kirves hivelleheksi,
70 Varsi valmistelleheksi,
Jo uros uroksi pääsi,
Mies on mieheksi rupesi:
Jalka maassa teutaroipi,
Päähyt pilviä pitävi,
Niin on paistoi partakarvat
Kuin on lehto liepehellä,
Niin on tukka tuuhottavi
Kuin on männikkö mäellä.
Astua lykyttelevi,
80 Käyä kuukahuttelevi,
Leveillä liehumilla,
Syltä on housut lahkehista,
Puoltatoista polven päästä,
Kahta kaatehen rajasta.
Astui kerran, astui toisen,
Tavottavi tammen luoksi,
Yhen polki jalkojansa
Hienoiselle hietikolle,
Toisen polki jalkojansa
90 Maalle maksankarvaiselle,
Jo kerralla kolmannella
Tuli tammen juuruelle,
Väkähille puun punaisen,
Ikuisille ailahille.
Iski kiinni kirvehensä,
Tammehen tasateränsä,
Läksi lastu puun kylestä,
Pirastihen pintalastu,
Senpä tuuli tuonne kantoi
100 Suurelle meren selälle
Väinämöiselle venoksi,
Purren puuksi laulajalle.
Iski vielä kerran, toisen,
Eipä ollut aikoana,
Taittoi tammen, maahan kaatoi,
Latvoin suurehen suvehen,
Tyvin kohti koillisehen,
Kaiten kaarnapohjosehen.
Katselevi lastuloita
110 Vieremillä puun punaisen,
Tammen laajan tanterella,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Saisipa tästä tarvespuita
Oksista tasaisen tammen;
Kenpä oksan ottanevi,
Se otti ikuisen onnen,
Kenpä lehvän leikannevi,
Leikkasi ikuisen lemmen,
Ken se latvan taittanevi,
120 Se taittoi ikuisen taian."
Mi oli lastuja pironnut,
Mikä pääsnyt pälkäreitä,
Aaltojen ajeltavaksi
Meren selvällä selällä,
Niitä aaltonen ajeli,
Meren läikkä läikytteli,
Tuulen henki heilutteli,
Vesi rannalle vetävi,
Pitkän niemosen nenähän,
130 Rantahan pahan pakanan.
Hiien piika pikkarainen,
Vaimo valkean verevä,
Se oli poukkujen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä,
Pitkän portahan nenässä,
Suuren laiturin laella.
Tuopa lastuset tapasi,
Pilkkoi ne pilastehiksi,
Leikkoi lehmän lastusiksi,
140 Kokoeli konttihinsa,
Kantoi kontilla kotihin,
Pitkäkielellä piha'an;
Koppoi lastut kontistansa,
Kaatavi ne kartanolle.
Kolme on veljestä ko'issa,
Ne tuosta kyselemähän:
"Mitä noista noita saisi,
Kuta keito kallitseisi?"
Kapo tuon sanoiksi virkki:
150 "Jonki noista saaja saapi,
Miesi taitava takovi,
Saapi noita nuoleksia,
Lempo lehtikeihäitä,
Pikatuoni pistoksia."
Päätyi Hiisi kuulemassa,
Sai paha tähyämässä,
Pani poikansa pajahan
Vanumahan nuolen päitä,
Takomahan keihäitä.
160 Läksi poikanen pajahan,
Poika nuolia tekevi,
Vanuvi vasaman päitä,
Laati piiliä pinosen,
Ko'on nuolia kovia,
Takoi tuuria tusinan,
Teki kimpun keihäitä,
Oksista tulisen tammen,
Äkähistä puun punaisen;
Tehnyt ei suurta eikä pientä,
170 Teki kesko keihäitä,
Joilla pisti mies-satoja,
Tuhansia tuikutteli.
Otti piru pistimensä,
Keito keihä'ät tapasi,
Keikutteli keinojansa,
Äijytti äkähiänsä,
Pistokseksi ihmisille,
Ammukseksi raavahille:
Ei hän Hiisi tuosta huoli,
180 Kunne nuolensa lähetti,
Saiko sarviraavahasen,
Hevosehen hirvisehen,
Vaiko ihmisen iho'on,
Karvahan kavon tekemän.

Toisin:

2. Y. v. virvi, 5, 6. Olovampi o., Leveämpi l. 7, 8. L. tirppoi t. (tarttui taivosehen), L. pilvihin ylettyi, Latvan taivolle levitti, Oksat ilmoille ojenti, 9, 10. Esti p. p., Kuu raukan k. 10. Kuun kätki (Luojan) k. Kuutosen (kuutamot) k. 14. Kavelo (kavela) v. k. 15. Ilman linnuille ikävä, 17, 18. Kun ei konsa (armas) päivyt paista, Kuuhut kultainen (eikä kuutamet) k. 25. V. p. vihannan, 37. Kahen r. r. 41, 42. Mies pieni (musta) merestä nousi, Ukko a. y. Ukkonen (pikku mies) merestä nousi, U. aaltojen kes'estä, Nousi rautamies merestä, Rautasuinen, rautapäinen, 43, 44. Eikä uro aivan s. E. uro aivan p. Eikä aivin suurimpia, E. aivin pienimpiä: 45-50. Ukko yhtä kyynärätä, Parta kahta kyynärätä, Vähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunosampi, 49. Hivus k. t 51. Ve'en hattu (vaskihattu) h. 52, 53. Ve'en saappahat j., Ve'en kintahat k. 54, 55. Ve'en k. k., Ve'en v. v. v. 56-58. Ve'en k. v. t, Ve'en v. k., Ve'en p. v. p. 63, 64. Viiellä virosimella, Kuuella kuluttimella, 65, 66. Seitsemällä sieran päällä, Kaheksalla kannikalla; 71, 72. J. u. u. muuttui (urosta läksi), Mies on miehelle pätevi: 79, 80. A. on keikotteli, K. kulleroittelevi, 82, 83. S. suusta housun lahke, Puolentoista p. p. 86. Tallustavi t.l. 87. Y. astui j. 89. T. astui j. 91, 92. Astui kerran kolmannenki Juurelle tulisen tammen, 98. Pirastaikse (jo pirahti) p. 105-108. Taisi (tahtoi) tammi kallistua, Lysmyä rytimön raita; Tyven työnti pohjosehen, Latvan suurelle suvelle. 115. K. tuosta oksan otti, 117. K. tuosta lehvän leikkoi, 119, 120. K. tuosta lastun lappoi, Se lappoi i. t. 121-124. Mikä l. pirosi, M. pääsi p. Nepä tuuli tuonne tuopi Keskelle (aalloille) Aluejärven, 129. Tuonen mustahan jokehen, Saattavi sarajokehen, Kahen kallion välihin, Vuoren kolmen koukkehesen, 135. Tuonen mustassa joessa, 143, 144. Loi ne kontista pihalle, Kaatoi lastut k. 147, 148. "M. n. n. teetät, K. k. kallihtutat?" 152. S. n. nuolipuita, 154. Pirulainen pistosneuvot. 155, 156. P. piru k., Perkele t. 160, 161. Poika läksi Pohjan maalle Nuolia te'ettämähän, 163. Nuolen päitä nuljuttavi, 179, 180. E. h. H. tuota tieä, Kunne nuoli mennytkänä,

Kasvoi ennen suuri tammi,
Virpa virhetön yleni,
Tuo tammi pahantapainen,
Päivän peitti latvallansa,
Lehvillänsä kuun kehitti,
Otavaisen oksillansa.
Vaikea valotta olla,
Ikävä imehniskoilla,
Ilman päivän paistamatta,
10 Kuutaman kumottamatta,
Eikä tullut tuota miestä,
Ei sitä emosen lasta,
Nuorisosta nousevasta,
Eikä varsin vanhastosta,
Joka tammen taitteleisi,
Puun murhan murenteleisi;
Ei ollut omalla maalla,
Näillä raukoilla rajoilla,
Kahen Karjalan välillä,
20 Kolmen riikin riitamaalla.
Etsittihin maitten päältä,
Viiestä pitäjähästä,
Kuuen kirkon kuuluvilta,
Kun ei löytty kuitenkana,
Haettihin taivahasta.
Tuli ukko taivosesta,
Luultavasti luottavainen:
Syltä rinnoilta leveä,
Sylt' on hattu harteilla,
30 Kahta kaatiot jalassa,
Kirves kultainen olalla,
Varsi kulta kirvehessä,
Hopeata ponnen päässä.
Katseleikse, käänteleikse,
Astui yhen jalkojansa
Pajupehkon penkerehen,
Toisen astui jalkojansa
Juurelle mehevän tammen.
Hakkasi mehevän tammen,
40 Tasalatvan taskutteli,
Latvan iskevi itähän,
Tyven luopi luotehesen.
Minkä tuosta lastun laski,
Se on lammin lumpehiksi,
Minkä oksia pirotti,
Ne merelle mesteleikse
Meren aaltojen ajella,
Meren tyrskyn tyrskytellä.
Tuli rakki rantahinen,
50 Juoksia joen sivuinen,
Se juoksi kivi kiveltä,
Hyppäsi havu havulta,
Näki mustasen merellä,
Nouti mustasen mereltä,
Kantoi keiolle kätehen,
Häjyn miehen hyppysihin.
Keito tuon käsin tavotti,
Katselevi, kääntelevi:
"Tuostapa nuolia tulisi,
60 Vasamoita valmistuisi."
Vuoli piiliä pinosen,
Kolmisulkia kokosen,
Yhen tammen taittumista,
Puun murskan murenemista.
Minkä saatti valmihiksi,
Sen pojat sulittelevi
Peipun pienillä sulilla,
Varpusen vipusimilla,
Sian karjun harjaksilla,
70 Hämähäkin höytyvillä.
Kolm' on poikoa pahalla,
Ruhjo yksi, rampa toinen,
Kolmas on peri sokea,
Ruhjo jousen jännittäjä,
Rampa piilien pitäjä,
Ampuja peri sokea.
Ruhjo jousen jännittävi,
Antoi ampujan kätehen.
Ampuja peri sokea
80 Koittelevi nuoliansa
Pitkin soita, pitkin maita,
Pitkin pitkiä pihoja,
Ampui nuolen yksikannan
Ylähäksi taivosehen,
Pilvihin pirajavihin,
Hattaroihin pyörtevihin;
Taivas reikihin repesi,
Ilma kaikki ikkunoiksi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
90 "Se nuoli mänösi sinne,
Ei sitä peritä sieltä,
Ei tarkoin taho takkana."
Ampui nuolen kaksikannan
Maa-emähän jalkoihinsa,
Maa alla pakahtelevi,
Maan on mullat murjahteli,
Paaet vahvat paukahteli,
Kivet rannalla rakoili;
Se nuoli mänösi sinne,
100 Ei sitä peritä sieltä.
Ampui nuolen kolmikannan
Tuohon Pohjolan mäkehen,
Kohti vuorta korkeata,
Vasten varvikkomäkeä.
Ampui kilveten kiveä,
Kalvatellen kallioa,
Se kivestä kilhuksihe,
Kalliosta kalhuksihe,
Tahtoipa tavata siitä,
110 Luoa luontokappaleita,
Käyä ihmisen iho'on,
Karvoihin kavon tekemän;
Vaan sill' ei sijoa siellä,
Se sieltä perittänehen.

Toisin:

5. L. k. kaotti,
16. P. lihavan liitteleisi;
27. Mujuiseni, muotoiseni,
Kaiken karvani näköinen,
31. 32. Vaskikirves olkapäällä,
Vaskivarsi k.
46. N. m. miesteleikse (miestelihe)
Ne on miehiksi merelle,
Urohiksi lainehille
50. Juoksevi j. sivua (sivutse),
61. V. p. pivosen,
63, 64. Korvalla tulisen kosken,
Rautalammin reunamaalla.
68. V. vivustimilla (vivusimilla, vivuttimilla),
Hyvän linnun höyhenillä,
71-73. K. o. p. pirulla,
Ruhja (rujo, ruho) y., r. t.
K. verisen sokeli,
84. Päänsä päälle t.
87, 88. Tahtoi taivonen haleta,
Ilma kaikki ikkunoita,
94. Alle jalkojen omien,
Se on vasten maata mennyt,
95. Maapa aukesi kaheksi,
95, 96. Tahtoi maa pyhä puheta,
Maa muruiksi (murjaksi) muljotella,
102. T. Hiitolan m.
103, 104. K. maata k., V. rauaista m.
105-109. A. kilpoten kivehen,
Kaipotellen kalliohon,
Tuo k. kiljausi, K. kaljausi,

Kasvoipa tulinen tammi
(Tulisella tanterella),
Tuli poika Pohjolasta,
Uros kylmästä kylästä,
Pikku kelkkanen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa,
Varsi kyynärän pituinen,
Terä vaaksan korkeuinen,
Terä uusi, varsi vanha,
10 Uuet kintahat käessä,
Vanhat kirjat kintahissa.
Se kärsi käsin ruveta
Puimahan tulista puuta,
Säkehistä särkemähän,
Tuon pilkkoi pirakkehiksi,
Leikkoi lehmilastusiksi.
Ne tuuli merehen tuopi,
Meren aaltojen ajella
Tuonen mustahan jokehen,
20 Manalan alusvetehen;
Niist' on noita nuolet saapi,
Pirulainen pistosneuvot.
Piru piiliä tekevi,
Lempo lehtikeihäitä,
Oksista tulisen tammen,
Puun pahan pirakkehista,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa;
Pirahti pirulta piili,
30 Lehtikeihäs Lemmon luota,
Iho'on imento raukan,
Emon tuoman ruumihisen.

Toisin:

23. P. tuuria takovi, 30. L. Lemmon pääsi,

U'utar on luonnon tyttö,
Terhetär terävä neito,
Seuloi seulalla utua,
Terhenistä tepsutteli,
Nenässä utuisen niemen,
Päässä saaren terhenisen,
Siit' on synty polttelulla,
Polttehilla, pistoksilla,
Ihossa alastomassa,
10 Vaivaisessa vartalossa.

30. Puiden synty.

[K. erittäin tammen synty.]

Sampsa poika Pellervoinen
Kesät kentällä makasi
Keskellä jyväketoa,
Jyväparkan parmahalla;
Otti kuusia jyviä,
Seitsemiä siemeniä,
Yhen nää'än nahkasehen,
Koipehen kesäoravan,
Läksi maita kylvämähän,
10 Toukoja tihittämähän.
Kylvi maita kyyhätteli,
Kylvi maita, kylvi soita,
Kylvi auhtoja ahoja,
Panettavi paasikoita.
Kylvi kummut kuusikoiksi,
Mäet kylvi männiköiksi,
Kankahat kanervikoiksi,
Notkot nuoriksi vesoiksi.
Noromaille koivut kylvi,
20 Lepät maille leyhkeille,
Kylvi tuomet tuorehille,
Pihlajat pyhille maille,
Pajut maille paisuville,
Raiat nurmien rajoille,
Katajat karuille maille,
Tammet virran vierimaille.
Läksi puut ylenemähän,
Vesat nuoret nousemahan,
Tuuliaisen tuu'ittaissa,
30 Ahavaisen liekuttaissa,
Kasvoi kuuset kukkalatvat,
Lautui lakkapäät petäjät,
Nousi koivuset noroilla,
Lepät mailla leyhkeillä,
Tuomet mailla tuorehilla,
Pihlajat pyhillä mailla,
Pajut mailla paisuvilla,
Raiat mailla raikkahilla,
Katajat karuilla mailla,
40 Tammet virran vieremillä.

Toisin:

1. Pellervoinen pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
1-4. Ahti poika pellervoinen,
Sep' on ennen maita kylvi,
Itse vanha Väinämöinen,
Tietäjä ijän ikuinen,
Itse ilmoinen Jumala,
Luoja luonnon kaikkivalta,
Kunerva Kanervan poika,
Tuop' on ennen maita kylvi,
7, 8. Kynsille kesäoravan,
Talvikärpän (kärpän hännän) mustasille,
Kärpän nahkan nauttiohon (nauttehesen),
10. Ahoja (notkoja, mantuja) t.
25. Pajakat nätäperille,
27, 28. L. lehmus (lentys, lännys) kasvamahan,
Puu puhas ylenemähän,
19, 20, 22, 23, 25 maalle; 34-39 maalla.

Semmerpoika vemmeroinen
Sep' on ennen maita kylvi,
Norot kylvi, nousi koivut,
Mäet kylvi, kasvoi männyt,
Kummut kylvi, kasvoi kuuset,
Harjut kylvi, kasvoi haavat,
Kasvoi pienoiset petäjät,
Vesat vaivaiset vetihe,
Kasvoi hongat hotjamoiset,
10 Ison ilmaiset petäjät,
Kasvoi tuomet, kasvoi tammet.
Kasvoi kankeat katajat,
Katajahan kaunis marja,
Tuomehen hyvä he'elmä.
Virkki Luoja taivahasta,
Puhuvi puhas Jumala:
"Kaikki on puut Jumalan luomat.
Kaikkivallan kasvattamat,
Tuulettaren tuu'ittamat,
20 (Ahavaisen akkiloimat),
Vilun ilman viihyttämät,
Pakkasen imettelemät".

Toisin:

1, 2. Suon neiti, kanervan poika,
Lähti maita kylvämähän,
Kyyni kulki kankahia,
Kyyni kylvi kankahia,
7. K. penseät (pehmeät) p.
10. Ihon ilmoiset p.

Susi juoksi jäätä myöten,
Hauki ui alatse jäätä,
Suelta karisi karva,
Hauvilta haleva hammas;
Kati kaunis, neiti nuori,
Tuop' on karvan jäältä poimi,
Tyven kaivoi kankahasen,
Ukon mustihin mutihin,
Latvan alho'on asetti,
10 Tuuli latvahan puhuvi.
Siitäpä se synty syntyi,
Siitäpä suku sikisi,
Kasvoi siitä huolen honka,
Mesilauhto metsolassa,
Hongattaren huojuttama,
Lemmettären liekuttama,
Kankahattaren kajuma,
Tuulettaren tuudittama,
Vilun ilman viihyttämä,
20 Pakkasen imettelemä.

Toisin:

2. H. uipi jään alatse,
7. Pisti karvan k.
14. M. metsolasta,
15, 16. H. hniskuttama, L. liejuttama,

Punaposki Tuonen poika,
Potki potkunsa vetehen,
Hapahansa harjun alle,
Nenähän tulisen niemen,
Tuliniemen tutkamehen.
Sai sieltä tulisen hauvin,
Nousi maalle keittämähän,
Hauvin hampahat karisi
Niitylle nimettömälle,
10 Nimen tietämättömälle,
Nousi siitä suokaranka,
Vetihen vesa punainen,
Siitä kasvoi kultakuusi,
Kuusi kulta kukkalatva.

Toisia:

3. H. h. päähän,

Pohjan neiti mustaposki
Kynti soita, kynti maita,
Kynti viimein vieruksetki,
Soilla kasvoivat kanervat,
Pajut pienoiset puroilla,
Koivut notkoilla kohosi,
Mäkilöillä männyt nousi,
Kuuset kummuilla yleni.

Kave juoksi soita myöten,
Juoksi soita, juoksi maita,
Juoksi alhoja ahoja,
Karisteli karvojansa,
Viskoi maahan villojansa,
Siitä sitten synty syntyi,
Siitä kaikki puut sikesi,
Siitä joutui jolhat hongat,
Pensoi penseät petäjät,
10 Kasvoi kuuset kukkalatvat.

Toisin:

1. Vainio vanha, raivopyörä,
4, 5. Tuop' on katkoi (nykki kave) k.
Heitti maahan maan hyväksi,
9. Pensyi p. p.

Puu on syntyi puhtahasta,
Havulatva lauhkeasta,
Honkapuu romentolasta,
Mesilatva metsolasta.
Honka poika huojulmainen,
Se on Hotjan huolittama,
Turjalaisen tuu'ittama,
Vaaralaisen vaapottama,
Vilun ilman viihyttämä,
10 Pakkasen imettelemä,
Taivosen vesin valama,
Lamposen levittelemä;
Nousi maasta mansikkana,
Jukapäänä juurikkana,
Kasvoi kaksihaarukkaisna,
Kolmihaaraisna kohosi,
Kasvoi ilman kastehesta,
Versoi taivosen ve'estä,
Venyi vehnäisnä tahasna,
20 Voimykynä myllötteli.
Kuusi kuhjan kähjän poika,
Syöjättären synnyttämä,
Maajattaren maasta luoma,
Sie oot kummun kasvattama,
Pellervoisen pensyttämä,
Naservaisen naulitsema,
Nousit maasta mansikkana,
Mesimarjana metsästä,
Lävitsesi päivä paistoi,
30 Kuvettasi kuu kumotti,
Mätäs juuresi imetti,
Tuuli lehvät tuu'itteli.

Toisin:

5, 6. H. p. hotjelmoinen, S. o. H. kasvattama,
6. Hotjan latvasta vetämä,
7. 8. Tuuliaisen (Tuulettaren, Tutjelmoisen) t.
Värjäläisen v.
10. Lämpösen i.
18. V. Jesuksen verestä,
20. Rukihisna kykkärennä.
21. K. kumman kääjän (kyhjön kymmön) p.
K. kullan keyretyinen,
Kuusipuu Jumalan luoma,
25, 26. Pelleroisen p.
Nasarvaisen (Natulaisen) nauloama,
28. M. merestä,
29. Latvatsesi (läpi latvan) p. p.
32. T. latvan t.

Honka on poika hotjamainen,
Puu puhas Jumalan luoma,
Vesa Jesuksen vetämä,
Oras onnen ilmi tuoma,
Kanarvaisen kasvattama,
Kovan ilman kolkuttama,
Jonka oksa mettä tippui,
Simoa sirahtelevi;
Jumala vesin valeli,
10 Pilvi latvasta piteli,
Tuuli vartta tuu'itteli,
Ilma lieto liikutteli.
Koivu kolkan kasvattama
Maalla marjan varsikolla
Luoma on kolmen Luonnottaren,
Poikolaisen pehmittämä;
Leppä ei ole puuksi luotu,
Eikä puuksi, eikä maaksi,
Luotu on vamman vanteheksi,
20 Vikojen paranteluksi,
Kipeille voiteluksi,
Vammoille valovesiksi.

Toisin:

2. Petäjä J. l.
8. Huuetta narahtelevi;
13. K. kallan k.

Kaikki on puut Jumalan luomat,
Paitsi tuo paha pajakka,
Se ompi pakanan luoma,
Pirulaisen parran karva;
Haapa on Hiien hankitsema,
Pihlaja pirun tekemä,
Tuomi Lemmon tuu'ittama,
Kataja Käsösen poika,
Leppä Lemmeksen tekemä,
10 Kanelian kasvattama.

Toisin:

2. Yksin t. p. pajahin (pakatsin),
Ängelmä pahinta puuta,
3. Pajupuu p. l.
5. H. o. H. hallitsema (huoripoika),
9, 10. L. Lemmesten (Lengeksen) t.
Kaljolaisen k.

31. Raanin synty.

Akka vanha villikerta,
Tuulen vilkka, veen vilkka,
Kaikkien kalojen vilkka,
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kolmekymmentä keseä,
Saman verran talviaki,
Sai viimein vihaisen poian,
Lihan syöjän, luun purian,
10 Senpä raaniksi rakensi.
Kasvatteli poikoansa,
Säilytti sikiätänsä,
Verisissä vaattehissa,
Hurmehisissa sovissa.
Sen sitten lähetti tuonne
Syömähän, kaluamahan,
Ristittyä rikkomahan,
Kastettua kaatamahan,
Lihoja märättämähän,
20 Sekä luita louhimahan.

Toisin:

1. A. v. raivokerta (rautahammas),

32. Raudan synty.

Itse ilmoinen Jumala,
Tuo Ukko, ylinen Luoja,
Hieroi kahta kämmentänsä
Vasemessa polven päässä,
Siitä syntyi neittä kolme,
Koko kolme Luonnotarta,
Rauan ruostehen emoiksi,
Suu sinervän siittäjiksi.
Neiet käyä notkutteli,
10 Astui immet ilman äärtä,
Utarilla uhkuvilla,
Nännillä pakottavilla,
Lypsit maalle maitojansa,
Uhkutit utariansa,
Lypsit maille, lypsit soille,
Lypsit vienoille vesille.
Yksi lypsi mustan maion,
Vanhimpainen neitosia,
Toinen puikutti punaisen,
20 Keskimäinen neitosia,
Kolmas valkean valutti,
Nuorimpainen neitosia.
Ku on lypsi mustan maion,
Siitä syntyi melto rauta,
Ku on puikutti punaisen,
Siit' on saatu rääkyrauta,
Ku on valkean valutti,
Siit' on tehtynä teräkset.
Oli aikoa vähäisen,
30 Rauta tahtovi tavata
Vanhempata veljeänsä,
Käyä tulta tuntemassa.
Tuli tuhmaksi rupesi,
Kovin kasvoi kauheaksi,
Poltti soita, poltti maita,
Poltti korpia kovia,
Oli polttoa poloisen
Rauta raukan veikkosensa;
Rauta pääsevi pakohon,
40 Pakohon ja piilemähän
Pimeähän Pohjolahan,
Lapin laajalle perälle,
Suurimmalle suon selälle,
Tuiman tunturin laelle,
Jossa joutsenet munivat,
Hanhi poiat hautelevi.
Rauta suossa soikottavi,
Vetelässä vellottavi,
Piili vuoen, piili toisen,
50 Piili kohta kolmannenki,
Ei toki pakohon pääsnyt
Tulen tuimista käsistä,
Piti käyä toisen kerran,
Lähteä tulen tuville,
Astalaksi tehtäessä,
Miekaksi taottaessa.
Susi juoksi suota myöten,
Karhu kangasta samosi,
Suo nousi suen jaloissa,
60 Kangas karhun kämmenissä,
Kasvoi rautaiset karangot,
Teräksiset tierottimet,
Suen sorkkien sijoille,
Karhun kannan kaivamille.
Tuop' on seppo Ilmarinen,
Taki taitava takoja,
Oli teitensä käviä,
Matkojensa mitteliä,
Joutuvi suen jälille,
70 Karhun kantapään sijoille.
Näki rautaiset orahat,
Teräksiset tierottimet,
Suen suurilla jälillä,
Karhun kannan kääntamillä,
Sanovi sanalla tuolla:
"Voi sinua rauta raukka,
Kun olet kurjassa tilassa,
Alahaisessa asussa,
Suolla sorkissa sutosen,
80 Aina karhun askelissa;
Kasvaisitko kaunihiksi,
Koreaksi korkeneisit,
Jos sun suosta suorittaisin,
Sekä saattaisin pajahan,
Tunkisin tulisijahan,
Ahjohon asetteleisin?"
Rauta raukka säpsähtihe,
Säpsähtihe, säikähtihe,
Kun kuuli tulen sanomat,
90 Tulen tuiman maininnaiset.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Et sä synny rauta raukka,
Ei sinun suku sukeu,
Eikä kasva heimokunta,
Ilman tuimatta tuletta,
Ilman viemättä pajahan,
Ahjohon asettamatta,
Lietsimellä lietsomatta;
Vaan ellös sitä varatko,
100 Ellös olko milläskänä.
Tuli ei polta tuttuansa,
Herjaele heimoansa;
Kun tulet tulen tuville,
Hiilisehen hinkalohon,
Siellä kasvat kaunihiksi,
Ylenet ylen ehoksi,
Miesten miekoiksi hyviksi,
Naisten nauhan päättimiksi."
Senpä päivyen perästä
110 Rauta suosta sotkettihin,
Vetelästä vellottihin,
Saatihin saven seasta;
Itse seppo suossa seisoi
Polvin mustassa murassa
Rauan suosta raaettaissa,
Maan murasta muokattaissa,
Otti rautaiset orahat,
Teräksiset tierottimet,
Suen suurista jälistä,
120 Karhun kantapään tiloista.
Se on seppo Ilmarinen
Siihen painoi palkehensa,
Siihen ahjonsa asetti,
Suurille suen jälille,
Karhun kannan hiertimille;
Rauan tunkevi tulehen,
Lietsoi yön levähtämättä,
Päivän umpehuttamatta,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
130 Lietsoi kohta kolmannenki,
Rauta vellinä venyvi,
Kuonana kohaelevi,
Venyi vehnäisnä tahasna,
Rukihisna taikinana,
Sepon suurissa tulissa,
Ilmi valkean väessä.
Siitä seppo Ilmarinen
Katsoi ahjonsa alusta,
Mitä ahjo antanevi,
140 Palkehensa painanevi.
Ensin saapi rääkyrauan,
Sitten kuonaisen kuletti,
Siitä valkean valutti
Alisesta lietsimestä.
Siinä huuti rauta raukka:
"Oi sie seppo Ilmarinen
Ota pois minua täältä
Tuskista tulen vihaisen!"
Sanoi seppo Ilmarinen:
150 "Jos otan sinun tulesta,
Ehkä kasvat kauheaksi,
Kovin raivoksi rupeat,
Vielä veistät veljeäsi,
Lastuat emosi lasta."
Siinä vannoi rauta raukka,
Vannoi vaikean valansa,
Ahjossa, alaisimella,
Vasaroilla valkkamilla:
"En mä liikuta lihoa,
160 Enkä verta vierehytä;
On mun puuta purrakseni,
Haukatakseni hakoa,
Närettä näpätäkseni,
Kiven syäntä syöäkseni,
Ett' en veistä veljeäni,
Lastua emoni lasta.
Parempi on ollakseni,
Ehompi eleäkseni,
Kulkialla kumppalina,
170 Käyvällä käsiasenna,
Kuin sukua suin piellä,
Heimoani herjaella."
Silloin seppo Ilmarinen,
Takoja ijän ikuinen,
Rauan tempasi tulesta,
Asetti alaisimelle
Rakentoa raukeaksi,
Takoa teräkaluiksi,
Keihä'iksi, kirvehiksi,
180 Kaikenlaisiksi kaluiksi.
Takoa taputtelevi,
Lyöä helkähyttelevi,
Vaan ei kiehu rauan kieli,
Ei sukeu suu teräksen,
Rauta ei kasva karkeaksi,
Terä rauan tenhosaksi.
Siitä seppo Ilmarinen
Arvellen ajattelevi,
Mitä tuohon tuotanehen
190 Ja kuta ve'ettänehen
Teräksen tekomujuiksi,
Rauan karkaisuvesiksi.
Laati pikkuisen poroa,
Lipeäistä liuvotteli,
Siitä koitti kielellänsä,
Hyvin maistoi mielellänsä,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei nämät hyvät minulle
Teräksen tekovesiksi,
200 Rautojen rakento-maiksi."
Mehiläinen maasta nousi,
Sinisiipi mättähästä,
Lentelevi, liitelevi,
Ympäri sepon pajoa;
Senp' on seppo Ilmarinen
Käski käyä metsolassa,
Tuoa mettä metsolasta,
Simoa simasalosta,
Teräksille tehtäville,
210 Rauoille rakettaville.
Herhiläinen Hiien lintu,
Hiien lintu, Lemmon katti,
Lensi ympäri pajoa
Kipujansa kaupotellen,
Lentelevi, kuuntelevi
Sepon selviä sanoja
Teräksistä tehtävistä,
Rauoista rakettavista.
Tuo oli siiviltä sivakka,
220 Kynäluilta luikkahampi,
Tuop' on ennätti e'ellä,
Nouti Hiien hirmuloita,
Kantoi käännellen kähyjä,
Maon mustia mujuja,
Kusiaisen kutkelmoita,
Sammakon salavihoja,
Teräksen tekomujuihin,
Rauan karkaisuvetehen.
Itse seppo Ilmarinen,
230 Takoja alinomainen,
Luulevi, ajattelevi,
Mehiläisen tulleheksi,
Tuon on mettä tuoneheksi,
Kantaneheksi simoa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kas nämät hyvät minulle
Teräksen tekovesiksi,
Rautojen rakennusmaiksi."
Siihen kasti rauta raukan,
240 Siihen tempaisi teräksen,
Pois tulesta tuotaessa,
Ahjosta otettaessa;
Siitä sai teräs pahaksi,
Rauta raivoksi rupesi,
Veisti raukka veljeänsä,
Sukuansa suin piteli,
Veren laski vuotamahan,
Hurmehen hurajamahan.

Toisin:

9, 10. A. i. i. viertä, Neiet taivahan napoa, 18. Se on neiti vanhimmainen, 19, 20. T. on tuli p. (veripunaisen, -sekaisen), Se on neiti keskimäinen, 22. Se on neiti nuorimmainen. 24. S. s. mellot rauat, 25. Joka (mikä) puotti p. 26. S. o. saatu rääsy- (ruoste-) rauta, S. o. ruostehet rakettu, Rauan kuonat kuohuteltu, Se on kuonat kuohutteli, 28. S. o. tiettävät (saatuna) t. Kohettuna rauan syöntö. 32. K. t. tuntemahan. 34. Tuli päästänsä pahaksi, 53. P. tulla toinen kerta, 59. S. kääntyi s. j. (S. liikkui s. jälessä), 65, 66. Vaka vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän ikuinen, 70. Yhtyi karhun jälkilöille, 74. K. k. kiskomilla. 79. S. s. susien, 84. Jos ma sun pajahan veisin, 86. Asettaisin alle ahjon? 90. T. tuimat m. 93. E. s. s. sikiä, 99. V. ele sitä sureksi, 104. Valkean varustimille, 110, 111. R. s. sotketahan, V. vellotahan, 128. P. huokaelematta, 148. Suusta valkean v. 156. V. rauta vaikeasti, 159, 160. Ei käennyt koskevansa Iho'on imehno raukan, 163. Pajun juurta pannakseni, 171. K. syöä omaa sukua, 186. T. rauan ei tekey. Ilman veessä kastamatta, 206. K. mennä metsolahan, 214-218. Katselevi, kääntelevi, Katseli katon raosta, Alta tuohen tuijotteli, Rautoja rakettavaksi (-via), Teräksiä tehtäväksi (-viä). 219. Se o. sievä siiviltähän (siiviltä siveä), 222. Viskoi H. h. 225. K. kutselmoita, Viholaisen vingermiä, 227, 228. Seppojen pajan ovelle, Kaatoi karkaisuvetehen. 228. Raualle karasvetehen.

Kyllä tieän rauan synnyn,
Arvoan alun teräksen:
Toisin ennen tuulet tuuli,
Toisin ennen säät sävisi,
Maata kuokki koivun latvat,
Peltoja petäjän kerkät.
Tuuli silloin kuusi vuotta,
Seurui seitsemän keseä,
Tuuli taittoi tammen latvat,
10 Rutaisi ruhevat raiat,
Maasta mättähän mäkäisi,
Tuopa myöstihe merelle,
Siitä saari siunautui
Meren selvälle selälle,
Saarelle salo sorea,
Salohon sileä nurmi,
Siihen kasvoi kaksi neittä,
Koko kolme morsianta.
Niinpä neiet astunevi
20 Niitylle nimettömälle,
Istuivat itähän rinnoin,
Etelähän päin elivät,
Lypsit maalle maitoansa,
Niitylle nitusiansa.
Läksi maiot vieremähän,
Vieri soita, vieri maita,
Vieri auhtoja ahoja,
Vieri suolle mättähäsen,
Metisehen mättähäsen,
30 Kultaisehen turpehesen.
Siitä syntyi rauta raukka,
Siitä syntyi ja sikesi,
Suon sisällä, maan navalla,
Maalla keskikorkealla,
Kasvoi rautaiset orahat,
Miehen peukalon pituiset.
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä ijän ikuinen,
Oli teitensä käviä,
40 Matkojensa mitteliä,
Löysi rautaiset orahat,
Teräksiset touvon taimet,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitkä nää on toukojansa,
Ja kutka orahiansa?
Jotain noistaki tulisi,
Luona taitavan takojan."
Kokosi ne konttihinsa,
50 Kantavi sepon kätehen;
Tuop' on seppo Ilmarinen
Etsivi pajan sijoa,
Löysi maata pikkuruisen,
Notkoa ani vähäisen,
Johon painoi palkehensa,
Johon ahjonsa asetti,
Vaan ei kasva rauta raukka,
Sukeu suku teräksen,
Pajassa ovettomassa,
60 Ahjolla tulettomalla;
Puita puuttui rauan seppä,
Tulta rautojen takoja.
Saapi puita, tuopi tulta,
Vaan ei vielä rauta synny,
Kun ei liene lietsojata,
Palkehella painajata.
Otti orjan lietsomahan,
Palkkalaisen painamahan,
Katsoi ahjonsa alusta,
70 Lietsimensä liepehiä,
Jopa syntyi rauan synty,
Sikesi suku teräksen.

Toisin:

9, 10. T. t. t. latvan, R. rotevan raian,
12. Tuohon lietohon m.
16. Salon luoksi nuori n.
17, 18. Kasvoi neittä kaksi, kolme,
Sen sileän nurmen päälle.
Kasvoi siihen neittä neljä,
Neittä neljä ja pahoa.
19. N. n. tuosta astui
22. Päin on päivän koittehesen,
24. Tiputit n.
50. Viepi ne s. pajahan;

Tietähän teräksen synty,
Alku rauan arvatahan:
Vesi on vanhin veljeksiä,
Ranta nuorin veljeksiä,
Tuli keito koskimäinen;
Vuorest' on ve'en sikiä,
Tulen synty taivahasta,
Alku rauan ruostehesta.
Tuli tuimaksi rupesi
10 Äreäksi ärtelihe,
Paha poltti paljon maita,
Paljon maita, paljon soita,
Poltti auhtoja ahoja,
Poltti hietakankahia;
Piti piiltä rauta raukan,
Eestä veljensä vihaisen.
Missä piili rauta raukka,
Missä piili sekä säilyi
Sinä suurna poutavuonna,
20 Pahana palokesänä?
Eipä piillyt rauta raukka
Vyöllä vanhan Väinämöisen,
Kolmijatkossa tupessa,
Ei perän pereäkänä.
Eikä piillyt rauta raukka
Nuoren neitosen nisissä,
Kasvajaisen kainalossa,
Pitkän pilven rannan päällä,
Tammen latvassa tasaisen,
30 Ei se rauta siellä piillyt,
Eikä vielä tuollakana,
Sisällä sinisen uuhen,
Vaskilampahan vatsassa,
Siniporsahan povessa.
Ei piillyt meressäkänä,
Alla aaltojen syvien,
Sisällä sinisen siian,
Povessa lohen punaisen,
Eikä tarkoin taivosessa,
40 Päällä kuuen kirjokannen,
Sisässä sinirasian,
Kypärässä kultaisessa.
Tuolla silloin rauta piili,
Seka piili jotta säilyi,
Kahen kantosen välissä,
Kolmen koivun juuren alla,
Maalla mättähättömällä,
Perin tietämättömällä,
Jossa pyy pesän pitävi,
50 Kana lapset kasvattavi.
Susi nosti suosta mullan,
Karhu kaivoi kankahasta,
Siihen nousi rautaruoste
Ja kasvoi teräskaranko
Suen sorkan nostannasta,
Karhun kantapään tilasta.
Se pajahan vietänehen,
Ahjohon ajettanehen;
Siitä sitten rauta syntyi,
60 Teräs tiettävä tekeysi.

Toisin:

1, 2. Tiettävä t. s., A. r. arvattava:
5, 6. T. kerran k.; V. o. vetosen synty,
20. Tulivuonna voimatonna?
23. Tuhatjatkossa t.
27. Kasvavaisen k.
34. Punaporsahan p.
42. Kukon kultaisen kuvussa (mahassa).
45. K. kannon kainalossa,
47, 48. Pimeässä Pohjolassa,
Lapin laajalla perällä,
50. Kana lapsensa (lapsia) tekevi.
Sotka poiat suorittavi.
56. K. kämmenen t.

Paloi ennen paljon maita,
Paljon maita, paljon soita,
Pahana palokesänä,
Tulivuonna voimatonna,
Jäi vähän palamatonta
Tuiman tunturin laella,
Suurimman on suon selällä.
Jäi yksi imehno raukka
Paikalle palamatonna,
10 Jo vähän paloi sitäki,
Polttelevi polviloita,
Kuumotti kuvetlihoja,
Kaiempia kantapäitä,
Vasemia varpahia;
Pahoin poltti varvaspäitä,
Kynnet karstoiksi paloivat.
Juoksi häässä hettehelle,
Kaaputteli karstojansa,
Rupiansa ruoputteli,
20 Herehesen hettehesen,
Siitä syntyi rauan ruoste,
Mura mustan päivyllinen,
Herehessä hettehessä,
Läikkyvässä lähtehessä.

Toisin:

5. J. paikka p. 10. P. palanehelle, Jo sitäi paloi vähäisen,

Kusta syntyi rauta raukka,
Kusta syntyi ja sikesi?
Tuosta syntyi rauta raukka,
Tuosta syntyi ja sikesi:
Kala kultainen kutevi,
Lohi luona longottavi,
Heiluvassa hettehessä,
Läikkyvässä lähtehessä.
Sukeusi neljä neittä,
10 Koko kolme morsianta,
Kalan kultaisen ku'usta,
Lohen luonnon loukkehesta,
Rauan ruostehen emoiksi,
Suu sinervän siittäjiksi.
Neitoset norolla seisoi,
Tinarinnat riuvotteli,
Pikkaisella pieskarella,
Kaitaisella kaiskarella,
Siinä rautoa rakensit,
20 Ja terästä teeskentelit,
Survoit rauan siemeniä,
Telkytit teräsmuruja.
Joutuvi jumala tuohon
Rauan siementen sijoille,
Löyti rauan survimoita,
Teräksen tekopaloja,
Viepi ne sepon pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen.
Siitä seppo Ilmarinen
30 Tunki ne tulen sisähän,
Alle ahjonsa ajavi,
Ahjosta alaisimelle;
Takoa taputtelevi,
Lyöä helkähyttelevi,
Hiki tippui luojan päästä,
Kaste kasvoista jumalan,
Rautoja rakettaessa,
Teräksiä tehtäesssä.
Siitä syntyi rauta raukka,
40 Rauta raukka, kuona koito,
Syntyvi sepon pajassa,
Alla ahjon Ilmarisen.

Toisin:

1-12. Kaks' on kättä Jesuksella,
Yhenmuotoiset molemmat;
Hieroi kahta kämmentänsä,
Mukelsi (mykelsi) molempiansa,
Siitä syntyi kaksi neittä,
Koko kolme Luonnotarta,
19. Tytöt r. r.
22. T. teräspaloja.
34. L. lyngähyttelevi,

Hoi sinua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Kyllä mä sukusi tieän,
Sukusi ja syntysiki:
Sie olet poika Vuolankoisen,
Vuolahattaren tekemä,
Isä Vuojolan navoilta,
Emä Lemmen lähtehestä;
Syntysi on suon navoilta,
10 Suon navoilta, maan navoilta,
Suost' isosi, suost' emosi,
Suosta kaikki muu sukusi.
Kasvoi suosta ruosteheinä,
Teräsheinä hettehestä,
Tuulettaren tuu'ittama,
Lännettären liekuttama;
Hölmä Tuonelta tulevi,
Maan alta Manalan poika,
Löyti suosta ruosteheinän,
20 Teräsheinän hettehestä,
Viepi sen sepon pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen,
Sanoiksi rakettavaksi,
Teräksiksi tehtäväksi.

Toisin:

5, 6. S. o. (rauta on) p. Vuolahaisen,
Vuolahaisen poian poika,
S. o. p. vuolankoinen (vuolahinen, vuolamainen),
7, 8. Isärauta suon n., Emarauta l.
8. Emärauta Ruopahatar;
Äiti Äijön karsinasta;
16. Lemmettären l.
19. L. s. ruosterauan,

33. Riiden synty.

Neitonen norosta nousi,
Hienohelma heinikosta,
Jok' on kaunis katsellessa,
Ilman ollessa ihana;
Se ei suostu sulhasihin,
Mielly miehiin hyvihin.
Tuli yksi mies turilas,
Meri tursas paitulainen,
Kyllä kehno keinon keksi,
10 Arvasi hyvän asian:
Fani tuolle painajaisen,
Saatti nurjan nukkumahan,
Laitteli lepeämähän,
Nurmelle mesinukalle,
Maalle maksan karvaiselle.
Siinä neitosen makasi,
Teki neien tiineheksi,
Kostutti kohulliseksi,
Itse ottavi eronsa,
20 Läksi kurja kulkemahan,
Vaivainen vaeltamahan.
Neiti tuskille tulevi,
Kohtu kääntyvi kovaksi,
Valittavi vaivoissansa:
"Minnekkäs minä piloinen,
Kunnes kurjan päivällinen,
Näissä pakkopäivissäni,
Vatsan vaivoissa kovissa!"
Virkki Luoja taivosesta:
30 "Mene portto poikimahan
Synkeän salon sisähän,
Metsän korven kainalohon!
Siellä poiki muutki portot,
Lautat lapsia lateli."
Meni tuonne toitualle,
Kulki rinnoin lipsutteli,
Astuvi kivi kiveltä,
Harppasi hako haolta,
Noien koirien kotihin,
40 Penivillojen perille.
Siellä vatsansa vajenti,
Sikiönsä synnyttävi,
Sai pojan pahantapaisen,
Riisipojan riekamoisen,
Navan juuren näivertäjän,
Selkäluun lokertelian.
Etsittihin ristijätä,
Kaluajan kastajata,
Kaivolla Kalevan poian,
50 Ketaroilla pienen kelkan;
Ei sieltä sijoa saanut,
Ei kylästä kymmenestä,
Saranoilta seitsemiltä.
Niinpä riisi ristittihin,
Katopoika kastettihin,
Rannalla vesikivellä,
Yli aallon käytävällä,
Lainehen lipottamalla.
Oliko vesi punasta,
60 Millä riisi ristittihin?
Ei ollut vesi puhasta,
Se vesi verensekaista,
Huorat pesi huntujansa,
Pahat vaimot paitojansa,
Nukkavieru-nuttujansa,
Hamehia haisevia.
Siin' on riisi ristittynä,
Katopoika kastettuna,
Nimi pantuna pahalle,
70 Nimi riien riiviölle.

Toisin:

1. N. ve'estä (merestä) n.
7. T. sitten m. t.
29. V. Jesus taivahasta:
34. Tammat l. latovi.
36, 37. Juoksi r. r., Hyppäsi k. k.
40. Penivillan vieremihin.
Viimein viitahan levisi.
43, 44. S. siellä vihaisen poian,
R. riukamoisen,
44. R. riutukaisen,
Riutukaisen, räytykäisen,
48. Kalvon syöjän k.
56. Kivellä meren selällä,
56-58. Hiitolan verikoassa
Sikoja tapettaessa.
57, 58. Umpilammin lumpehella,
Tuvassa ovettomassa,
Ihan ikkunattomassa.

Mist' on riisi riivattuna,
Pantuna paha etana,
Syömähän verinen koira,
Hiien rakki raatamahan?
Tuost' on riisi riivattuna,
Pantuna paha etana,
Syömähän, kaluamahan,
Puremahan, nietämähän:
Korppi koikkui taivosella,
10 Veri noukasta norahti,
Petäjäisen pienan päähän,
Rahin rautaisen nenähän;
Siitä syntyi riisi rietta,
Paneutui paha sikiö,
Suonia sokertamahan,
Verilientä lippimähän,
Syömähän syänaloa,
Napoa navertamahan,
Navan juurta näärtämähän,
20 Selkäluuta luhtomahan,
Sivuja sivertämähän,
Ohimoita ottamahan,
Silmiä siristämähän,
Näkimiä näykkimähän,
Kulmia kumottamahan,
Kulman alla kuohumahan,
Joko tyttären tykönä,
Taikka poian polviloilla.

Toisin:

9. K. lenti t.
15, 16. Verisuonta sortamahan, V. lakkimahan,
20, 21. S. voitamahan, S. sivelemähan,
25. K. kolottamahan,

34. Rikkeitten synty.

Louhiatar vaimo vankka,
Pohjan akka räämähäntä,
Joll' on muoto mustallainen,
Iho inhon karvallinen,
Oli tietä kulkemassa,
Matkoa matelemassa;
Teki tielle vuotehensa,
Matkalle makuusijansa,
Selin tuulehen makasi,
10 Perin viimahan viluhun,
Pallein paha'an säähän,
Kaltoin kaarnapohjasehen.
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä iso vihuri,
Tuuli nosti turkin helmat,
Vihuri hamehen helmat,
Tuuli tuhman raskahaksi,
Kostutti kohulliseksi,
Aholla alastomalla,
20 Maalla mättähättömällä.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kantoi kuun on, kantoi kaksi,
Kolmannenki, neljännenki,
Kantoi viisi, kuusi kuuta,
Kuuta seitsemän, kaheksan,
Ylitse yheksän kuuta,
Vaimon vanha'an lukuhun
Kuuta puolen kymmenettä.
30 Yheksännen kuun lopulla,
Kuun alulla kymmenennen,
Jo lähestyi saantiaika,
Kohtu kääntyvi kovaksi,
Painuvi pakolliseksi;
Etsi synnytyssijoa,
Vatsansa vajennusmaata,
Kahen kallion välissä,
Viien vuoren vinkelossa,
Ei siellä apua saanut,
40 Vajennusta vatsallensa.
Siitä siirtihe etemmä,
Paneutti toisen paikan,
Heiluvalle hettehelle,
Luonnon lähtenen sivulle,
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomainen sikiö.
Vetihe vesikivelle
Kuohu'un tulisen kosken,
Alle kolmen kosken koprun,
50 Alle äprähän yheksän,
Vaan ei vielä synty synny,
Kehnon kohtu ei kevene.
Alkoi itkeä iletys,
Uivotella, voivotella,
Ei tieä, mihin menisi,
Kunne kulkea pitäisi,
Vatsansa vajentamahan,
Poikiansa poikimahan.
Puhui pilvestä Jumala,
60 Lausui Luoja taivahalta:
"Tuoll' on suolla kolmisoppi
Rannalla meryttä vasten
Pimeässä Pohjolassa,
Lapin laajalla perällä,
Mene sinne poikimahan,
Kohtusi keventämähän;
Siellä silma tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahan!"
Tuop' on musta Pohjan akka.
70 Meni sinne poikimahan,
Kohtunsa keventämähän;
Siellä tuo paha pahennus
Sikiänsä synnytteli,
Latoi lapsensa vihaiset,
Alla viien villavaipan,
Alla raaminsa yheksän.
Teki poikoa yheksän,
Tyttölapsen kymmenennen,
Yhtenä kesäisnä yönä,
80 Yhestä vatsan väestä.
Sikiöitähän sitovi,
Saamiahan solmeavi,
Kutsui Luojan ristimähän,
Jumalan nimeämähän;
Eipä Luoja ristinynnä,
Kaikkivalta kastanunna.
Etsitteli ristijätä,
Pahan parven kastajata:
"Juhannes pyhä ritari,
90 Tules noita ristimähän,
Kannettuni kastamahan,
Luotuni nimeämähän!"
Juhannes Jumalan pappi
Tuop' on tuohon vastoavi:
"Mene portto poikinesi,
Luovu hiomaton pakana,
Risti itse riivattusi,
Kasta itse kannettusi!
Minä en pahoja risti,
100 Enkä kasta kauheita,
Minä oon Luojan ristinynnä,
Kastanunna Kaikkivallan."
Jopa tuo paha pakana
Itse panihe papiksi,
Riivasihe ristijäksi,
Itse kasti kannettunsa,
Itse risti riivattunsa,
Itse risti ja nimesi,
Nenässä kipuisen polven,
110 Kipuisella kämmenellä.
Nimitteli saamiansa,
Lajitteli lapsiansa,
Kuin kuki sukimojansa,
Itse ilmi luomiansa:
Tytön pani Tuulettaren,
Nimitteli Vihmattaren,
Siitä poikansa panevi
Minkä miksi, kunka kuksi,
Minkä painoi paiseheksi,
120 Kunka ruohutti ruveksi,
Minkä pisti pistokseksi,
Kunka laati luuvaloksi,
Minkä änkäsi ähyksi,
Kunka ajoi ammukseksi,
Minkä ruhtaisi rutoksi,
Kunka riieksi risaisi.
Jäi yksi nimittämättä,
Poika pahnan pohjimmainen,
Suuton, silmitön sikiö;
130 Senpä sitten käski tuonne
Rutjan koskehen kovahan,
Tulisehen kuohuntahan.
Siitä pakkaset sikesi,
Siitä syntyi Syöjättäret,
Siitä muita turmioita,
Syntyi velhoja vesille,
Noitia joka norolle,
Kateita kaikin paikoin,
Rutjan koskessa kovassa,
140 Tulisessa kuohunnossa.

Toisin:

1. Loviatar (Lokahatar, Laveatar,
Launavatar) v. vanha,
2. Portto Pohjolan emäntä,
P. a. harvahammas,
3. J. o. muo'ot mustanlaiset,
5, 6. Läksi t. kulkemahan, M. matelemahan;
8. M. makuutilansa,
Pahnansa pahalle maalle,
Kantoiselle karkealle,
10. P. vihmahan v.
12. K. säähän karkeahan.
Kylin k.
14. I. vihainen viima (ilma),
15, 16. T. n. t, helman, Ahava h. helman (helmat),
Viima vilttiä kohotti,
Viltin laian (helman) vipsahutti (viuahutti),
27. Ympäri y. k.
35. E. syntymäsijoa,
39. E. s. sijoa s.
45, 46. E. s. syntymiset, L. luomaiset sikiöt.
48. Rutjan koskessa kovassa,
Ve'en vankan vaaluilla,
(Ve'en väljän vääntehessä),
54. Parkua paha kuvatus,
63, 64. Pohjan penkeren perällä,
Lapin laajalla merellä,
64. Sangassa Sariolassa,
75, 76. A. vaipan vaskilaian (-kirjan),
Alla uutimen utuisen.
76. Sarkakauhtanan kaheksan.
88. P. kannan k.
111, 112. N. poikiansa, Lasketteli l.
112. Siunasi sikiämensä,
113, 114. K. k. tekemiänsä, I. i. saamiansa:
120. K. loi rupirikoksi,
122. K. l. luunkoloksi,
123, 124. M. äikäsi ä. (ähkyksi äkäsi),
Kunk' asetti ailahaksi
(Amputauiksi asetti),
125. M. rumpaisi r.
127. Yks' oli nimetön poika,
Yhen ei nimeä saanut,

Tyttö Tuonelan sokea,
Ulappalan umpisilmä,
Alku kaikille pahoille,
Tuhansille turmioille,
Perin istuvi itähän,
Etelähän päin elävi,
Jaloin läntehen lähetti,
Lonkamuksin luotehesen.
Nousi tuuli tuulemahan,
10 Ilman ranta riehkumahan;
Tuuli tuuli lantehesen,
Ahava alasimehen,
Läpi tuuli länsituuli,
Läpi luoe longahutti,
Läpi pohjainen porotti,
Läpi luun, läpi jäsenen,
Tuuli tuuli tiineheksi,
Ahava kohun kovaksi.
Tuop' on musta Tuonen tyttö
20 Siitä turpui, siitä täytyi,
Siitä paksuksi panihe,
Leveäksi lieristihe;
Niin kohun kovoa kantoi,
Vatsan täyen vaikeata,
Kantavi keseä kaksi,
Kantoi kaksi, kantoi kolme,
Kantoi seitsemän keseä,
Kaikite kaheksan vuotta,
Ynnähän yheksän vuotta,
30 Yheksätä yötä vailla.
Niin vuonna yheksäntenä
Vaimon vaivaksi tulevi,
Lyöähän kavon kipua,
Immin tulta tuikatahan.
Laskihen lepeämähän
Rautaiselle kalliolle,
Vuorelle teräksiselle,
Keskelle Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkuloa,
40 Ei siinä levätä voinut;
Siirrälti sijan aloa,
Vajenteli vatsoansa
Kulmalla hopeavuoren,
Kultavaaran kukkuralla,
Eipä synny syntymäiset,
Vaivat vatsan ei vajene.
Vajenteli vatsoansa,
Puolenteli kohtuansa,
Kahen kallion välissä,
50 Louhen kolmen lonkerossa,
Sisässä tulisen muurin,
Savisessa kiukoassa,
Tammisessa tynnyrissä,
Rautavannetten sisässä,
Korvalla tulisen kosken,
Pyhän virran pyörtehessä,
Ei vajene vatsa niissä,
Kehnon kohtu ei kevene.
Syrjin syöstihe merehen,
60 Vesihiien hinkalohon,
Salakammon karsinahan,
Lummekoirien kotihin;
Juoksi polvesta merehen,
Sukkarihmasta sulahan,
Vyölapasta lainehesen,
Tuossa huuti huijahutti
Ihvenille, ahvenille,
Kaikille ve'en kaloille:
"Tuovos kiiskinen kinasi,
70 Matikainen nuljaskasi,
Tässä Hiien heltehessä,
Pahan vallan valkeassa!"
Äsken tuossa synty syntyi,
Sikisi pahan sikiöt.
Saip' on poikoa yheksän
Yhen kosken kuuluvilla,
Yhen salmen saapuvilla,
Yhellä vesikivellä,
Yhestä vatsan väestä,
80 Kohun täyestä kovasta.
Etsi noille ristijätä,
Ristijätä, kastajata;
Vei ne pappien parihin,
Kantoi luoksi lukkarien,
Ei papit nimeä anna,
Eikä lukkarit luvanna;
Papit vastasi vakaasti,
Lukkarit lujasti lausui:
"Ei oo meitä siksi suotu,
90 Ei oo suotu eikä luotu,
Rikkolaisten ristijäksi,
Kamaloien kastajaksi."
Kun ei saanut ristijätä,
Pappia nimen panohon,
Itse loihe ristijäksi,
Kaahittihe kastajaksi.
Niinp' on risti saamiansa,
Tenhotti tekemiänsä,
Nimitteli luomiansa,
100 Nimitteli, ärrytteli,
Yhen suikkasi sueksi,
Toisen käänsi käärmeheksi,
Koiksi kolmannen panevi,
Neljännen metsän nenäksi,
Muut on muiksi turmioiksi,
Minkä sanoi sampahiksi,
Kunka lykkäsi lytyksi,
Minkä hammasten maoksi,
Kunka syöjäksi syämen,
110 Kunka vaimon vastukseksi.

Toisin:

1. T. Pohjolan s.
1, 2. Tuop' on musta Tuonen tyttö,
Ilkeä Manalan lapsi,
Hiien neiti huppokorva,
Pimettölän pikkukynsi,
Hiien eukko rautahammas,
5, 6. Istuvi itähän rinnoin,
Päin on päivän paistehesen,
6. Köhin päivän koittehesen,
8. Lonkamaisin (keskiluonnon) l.
17, 18. Puhui (työnti) t. t., A. kohulliseksi.
18. A. avulliseksi.
Päivän koite kohtuiseksi.
20. S. tyytyi, s. t
22. Lihavaksi liittelihe;
Heraiseksi heittelihe;
25. K. vuoen, k. toisen,
33, 34. Pantihin panun k., Hiien t. tuikattihin.
35-37. Synnytteli poikiansa
Rautavuoren (teräsvuoren) kukkuralla
40. Eipä synny synnynnäiset;
41. Vyölapan sijansa siirti,
62. Lummekorjujen k.
71. T. helvetin tulessa,
76. Y. k. kuohuvilla,
87. P. v. vakaiset,
95, 96. I. panihe papiksi,
Luottelihe lukkariksi.
100. N. äijitteli,
106. M. s. sammakoksi,
108. M. h. koloksi (hampahan kivuksi),
109. K. s. sysäsi,

Äkä'ätär neito äijä,
Joll' on kassa kantapäässä,
Nännit polvilla e'esssä,
Heilutteli helmojansa
Kipuvuoren kukkulalla,
Keskellä Kipumäkeä;
Kun siit' ei apua tullut
Immin tuskien tulessa,
Syrjin syöstäiksen merehen,
10 Kaltoin aaltoihin ajaiksen;
Meritursas partalainen
Siellä neitosen makasi
Meren kuohuilla kovilla,
Ve'en vankan vaalehilla,
Teki neien tiineheksi,
Kostutti kohulliseksi,
Siitä sitten synnyt syntyi,
Sikisi pahat sikiöt.
Kun lähestyi saantiaika,
20 Tuli Pohjolan tuville,
Sariolan saunamaille,
Latomahan lapsiansa,
Saamahan sikiöitänsä,
Kylpypelsimen perillä,
Saunan lautehen lavolla,
Teki parven poikasia,
Lauman lapsia latovi,
Yhen saunan saapuvilla,
Yhen löylyn lyöpyvillä,
30 Yhen lämpymän lähellä,
Yhen kuun kumottamilla,
Yhen kukon laulamilla.
Piilotteli poikiansa,
Säilytteli saamiansa,
Vaskisen va'in sisässä,
Tulisessa laahankassa,
Alla viien villavaipan,
Alla kauhtanan kaheksan;
Panevi nimet pahoille,
40 Nimen kullenki sukaisi,
Minkä tuuleksi tukesi,
Kunka tuikkasi tuleksi,
Minkä pani pakkaseksi,
Kunka tuiskuksi tuhosi,
Minkä riieksi rivaisi,
Kunka mainitsi maoksi,
Minkä raaniksi rapasi,
Kunka syöjäksi syämen,
Minkä syömähän saloa,
50 Kunka julki jurnimahan,
Jäseniä jäystämähän,
Niveliä niustamahan.
Minkä laittoi luuvaloksi,
Sille lukkaro kätehen,
Kunka pisti pistokseksi,
Sille piiliä pivohon,
Keihäitä kesselihin,
Hevoset terillä hirnui,
Pirut varsia piteli;
60 Pakkasen panevi tuonne,
Laittoi merta luutimahan,
Lainetta lakaisemahan.

Toisin:

1. Naata nuorin neitosia,
Tuop' on Hiitolan emäntä,
5, 6. Apu vuoren k., K. Apumäkeä;
28, 29. Y. s. saatavilla, Y. l. lyötävillä,
35. V. vasun sisällä,
45, 46. M. r. repäisi (rapasi, rakensi),
K. maalasi m.
59. P. varsilla vapisi;
61. Pani m. pyyhkimähän,

Lyhyt tyttö, Tuonen neiti,
Tyttö musta, pää keritty,
Survoi rauan siemeniä,
Terskytti teräsneniä,
Rautaisessa huhmarossa,
Teräspäällä petkelellä,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa;
Minkä survoi, senpä seuloi,
10 Tomun nosti taivahalle.
Akka vanha villikerta
Söip' on noita suurimoita,
Appoi rauaista raetta,
Teräksistä terskytintä,
Tuli tuosta tiineheksi,
Sai tuosta kohulliseksi.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaivaloista,
Kokonaista kolme vuotta,
20 Kolme päiveä vajalla.
Etsi synnytyssijoa
Kirkon kirjatun tyköä,
Satalauan lappeasta,
Miehen kuollehen koissa,
Katonehen kartanossa,
Ei siellä sijoa saanut.
Etsi sieltä, etsi täältä,
Sai viimein sijan sopivan
Hiitolan verikoassa,
30 Sikoja tapettaessa.
Siinä vatsansa vajenti,
Sikiönsä synnytteli,
Kaikenlaisiksi kivuiksi,
Tuhansiksi turmioiksi

Toisin:

4. Telläsi t.
11. Louhiatar vaimo vankka
19, 20. Kolmekymmentä keseä,
Saman verran talviaki.

Nikotiera mieron portto
Tuop' on poikia tekevi
Kirkon uksen ulkopuolla,
Alla portahan punaisen;
Teki kolme poikalasta,
Yks' on paha ulkotauti,
Toinen ruma rupitauti,
Kolmas poika ruttotauti.

Toisin:

6. T. o. p. punatauti, 8. K. p. polttotauti.

35. Ruosteen synty.

Pohjan akka kylmäkulkku
Makasi vilussa viikon,
Kauvan suossa sammalissa.
Unesta herättyänsä
Heilahutti helmojansa,
Pereänsä pyörähytti,
Hieroi kahta kämmentänsä,
Mykelsi molempiansa.
Tuosta putosi punainen,
10 Vieri suohon sammalihin,
Siitä sai paha sikiö,
Siitä syntyi ruoste raukka,
Nousi tuosta ruohikkohon,
Kyntömiehen askelille.

36. Rupien synty.

Ruskea rupinen akka,
Paha paisetten emonen,
Synnytti rupisen poian,
Äkähisen ällitteli,
Yksin juurin, päin yheksin,
Rupisella vuotehella,
Rupisen isän aloa,
Rupisesta kantajasta,
Äkämäisestä emästä;
10 Viskasi vihaisen poian
Vasten ihmisen ihoa,
Karvoihin kavon tekemän.

Toisin:

1. R. r. piika (neiti), 1, 2. R. r. herra, P. p. isäntä, 8, 9. R. lähtehestä, Äkähäisestä e.

37. Sian synty.

Tietähän sianki synty,
Alakärsän arvatahan:
Tynimys sinun emosi,
Kynimys sinun isosi,
Kynin, kynsin kynnä maata,
Kärsin käännä turpehia,
Ellös aitoja repikö,
Veräjiä vieretelkö!

Toisin:

4. Kynönen s. (santta Kynönen) i.

38. Siikasen synty.

Helmi Herralta putosi,
Kaikkivallalta kalahti,
Ylähältä taivosesta,
Jesuksen käen kuvusta,
Osmon pellon pientarehen,
Pellervoisen penkerehen,
Siitä sitten synty syntyi,
Siitäpä suku sukeusi,
Siitä kasvoi kastikkaiset,
10 Siitä siikanen sikisi.
Nousi maasta mansikkana,
Kolmihaaraisna kohosi,
Hakohuuhan haarottama,
Kaskipellon kasvattama,
Tuuliaisen tuu'ittama,
Pakkasen imettelemä,
Luojan latvasta vetämä,
Kaikkivallan kannattama.

Toisin:

5, 6. Pyhän p. penkerehen,
Heleänä heinikkohon,
13, 14. H. haahottama (haahittama),
Metsäpellon pensottama,
17, 18. Jesus l. vetänyt,
Kaikkivalta kasvattanut.

39. Sisiliskon synty.

Syöjätär merehen sylki,
Lapahiitto lainehille;
Kupla kulkevi meressä,
Vaahto vankalla selällä.
Kasaritar kaunis neito
Istui koivun konkelolla,
Haavan lengolla levähti,
Nousi koivun konkelolta,
Katselevi, kääntelevi
10 Silmät päin suloa merta,
Näki kuplan kulkemassa,
Vaahtosen vaeltamassa.
Otti kuplan kulkkuhunsa,
Veti vaahen sieramihin;
Kupla kulkussa palavi,
Sytelevi sieramissa,
Kulki kulkusta maha'an,
Alas vatsahan valahti.
Kasaritar neito kaunis
20 Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
Kantoi kohtua kovoa
Kokonaista kolme vuotta;
Siitä sai pahan sikiön,
Mikä pantihin nimeksi?
Sisiliskon sai nimeksi,
Risukon asunsijaksi,
Koivun pökkelön ko'iksi,
Lahokannon kartanoksi.

Toisin:

5. Kasarikki n. k. 14. Vaahen vankkahan nenähän, 16. Vaahto vankan s.

Nuoramo, hyvä emäntä,
Kiveltä kivelle astui,
Mättähältä mättähälle,
Helmi helmoista putosi,
Kultakalkkara kalahti,
Vasten varvikkomäkeä,
Risukkohon aian alle;
Siitä syntyi syntyminen,
Sisiliskonen sikesi,
10 Kasvoi kallion sivulla,
Vasten seipähän varoa,
Risukossa aian alla.

Toisin:

6, 7. Simavuoren kukkuralla, Aian alle ahtahasen;

Sisilisko Hiien silmä,
Maan muikku, veen salakka,
Kyllä mä sukusi tieän:
Sukuna sinun isosi,
Silkuna sinun emosi,
Silkuna sinä itseki.
Sie oot koottu koivupuista,
Pantu haavan pakkuloista,
Tehty tervajuurikosta,
10 Hongan oksasta hotaistu,
Koottu hollakon ko'osta,
Höyhenistä hömmötelty,
Saatu salvomen takana,
Pistetty pinon rakohon,
Risukkohon riepoteltu,
Alle aian virskateltu.

Toisin:

1. S. Lemmon s.
4-6. Sirkuna (Silappa) s. i. j.n.e.
Saatu sammakon ku'usta,

Ukko vingas vankamoinen
Akka vankahan makasi
Pihalla pinoa vasten,
Kohen puita koivuisia,
Vasten varpuista kokoa,
Tukipuita tuomisia,
Siitäpä suku sikesi,
Liseni iso litikkö;
Tuli poika maattaessa,
10 Ungermo levättäessä.
Lapsi saatihin saloa,
Poika piilten pistettihin,
Tuomisen tuvan sisähän,
Tuomisehen kätkyehen,
Eip' on poika siellä piillyt,
Poika pistäikse pihalle,
Pinon pitkän reunan alle,
Pitkin puuta pihlajaista.
Mihin poika pantanevi,
20 Arvio osattanevi?
Tuonne tuo tulevi vieä
Pellolle perimmäiselle,
Panna pellon pientarelle;
Ei oo hyvä sielläkänä:
Siat siellä tönkelevi,
Alakärsät kääntelevi.
Mihin poika pantanehen,
Ungermo osattanehen,
Salohonko saatanehen?
30 Poika saagahan salohon,
Keskelle simosaloa,
Paha on poian siellä olla:
Simosalot kuivettuvat,
Metsämiehet polttanevat.
Mihin paha pantanehen,
Turmio tuhottauehen;
Vetehenkö vietänehen?
Poika vieähän vetehen,
Paha on poian siellä olla:
40 Nuoret nuotalla vetävät,
Siimalla sivaltelevat,
Vanhat verkolla kehivät,
Kiveksillä kiinnittävät.
Mihin poika pantanehen,
Ungermo osattanehen?
Poika vietihin aholle,
Koivupökkelön kotihin,
Lahokannon kainalohon,
Siellä se maoksi muuttui,
50 Sisiliskoksi sikesi.

Toisin:

3-6. Pihoilla pinoja vasten,
Vasten koivuista kokoa,
Rannalla rekeä vasten,
Selin maalle, päin vetehen,
Vasten tuomista tukea,
Pinon pieltä pihlajaista,
Vasten tuomista tupoa,
Kohen koivuista kotoa,
12. P. piiloin p.
18. Vasten p. p.
22. Sykysyisen yön sylihin,
39. Ei siellä sykön sijoa:
49, 50. Tuolla toukaksi tulevi,
Sekä kääntyi käärmeheksi.
Siellä syntyi käärmehinen,
Sikaliskonen s.

Vingas vänkähän likisti,
Riukutteli, röykytteli,
Tiheässä tuomikossa,
Paksussa pajumetsässä,
Kivellä alaperällä,
Vasten vatturaunioa,
Siitä syntyi syntyminen,
Sisiliskonen sikesi,
Pihan rikka, pellon ruhka,
10 Maan rikka, manalan rikka,
Alla aitojen asuja,
Risukoissa riehoaja.

Toisin:

1. Vinkas vankkahan l.
6. V. varvikkomäkeä,
8. Sikoliskonen s.
9, 10. P. r., p. rikka, M. r., mannun r.

40. Suden synty.

Susi suuri, nälkähinen,
Koira liiaksi lihava!
Tieän mä sinun sukusi,
Tieän sykkä synnyntäsi:
Maan tyttö, manuen neiti,
Kävi tietä käyessänsä,
Astui soita, astui maita,
Astui auhtokankahia,
Astui ennen astutuita,
10 Astui astumattomia;
Poimi kukkia kulosta,
Helpehiä heinikosta,
Kääri käärinliinahansa,
Päävaate-ripakkohonsa.
Viimein istuihe kivelle
Vierehen vihannan viian,
Suki tuossa tukkoansa,
Hapsiansa harjoavi;
Helskyttävi helmiänsä,
20 Kalskuttavi kultiansa,
Helmi heinihin putosi,
Kultakalkkale karisi,
Siit on sykkö syntynynnä,
Karvajalka kasvanunna,
Viihtynynnä villahäntä,
Siinnynnä suen sikiö.

Toisin:

13. K. käärinvaattehesen, 21. H. helmahan (herjalta) p.

Leikkari ijän-ikuinen,
Paha poika polvuhinen,
Mistä on sinun sukusi,
Kusta, synkkä, synnyntäsi,
Tuuliltako taivahilta,
Vai syviltä veen navoilta?
Ei tuulilta taivahilta,
Ei syviltä veen navoilta,
Tieän, synkkä, synnyntäsi,
10 Maan kamala kasvantasi:
Syöjätär vesille sylki,
Lapalieto lainehille,
Siitä Kuolatar sikesi,
Kuolatar merestä nousi,
Saarosehen puuttomahan,
Luotohon kivettömähän;
Hieroi kahta kämmentänsä,
Mykelsi molempiansa,
Saipa nukkoa vähäisen,
20 Sen se viskasi vetehen,
Tuohon lietohon merehen,
Yli olkansa vasemen,
Tuonpa tuuli maalle tuopi
Metsän korven kainalohon,
Siinä synnyit tuulikulkku,
Jotta jou'uit jouhiturpa,
Sikesit meren selällä,
Kasvoit korven kainalossa.

Toisin:

2. P. p. polvillinen, 14. Nuoratar (Maaratar) m. n.

Tietähän suenki synty,
Miss' on hukka synnytetty;
Loveatar vaimo vanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Kun tuo lapsia lateli,
Synnytteli poikiansa,
Hyisen hettehen malossa,
Jäisen kaivon kainalossa,
Eipä synny syntyminen,
10 Sukeu sikiäminen.
Paneutti toisen paikan,
Synnytteli poikiansa
Tiheillä tuomikoilla,
Tuulimurtojen sisähän;
Siellä syntyi syntyminen,
Sukeutui sikiäminen.
Sai siellä pojan mokoman,
Luun syöjän, lihan purian,
Veren uuelta vetäjän,
20 Sanoi tuon on saatuansa:
"Voi poloinen poikoani,
Kun on poikani poloisen
Luun syöjä, lihan puria,
Veren uuelta vetäjä!
Jos ma tuon tupahan veisin,
(Tuo tupani turmeleisi),
Jos ma tuolle saunan salvan,
(Saapi saunani hajalle)."
Sanoi vanha Väinämöinen:
30 "Anna olla onnellansa
Ohessa oravikorven,
Metsän korven kainalossa!"

Toisin:

3, 4. Viron akka, rilli vaimo,
Vaimo vanha raivopyörä,
8. J. k. kannen päällä,
17. Tekevi p. m.
20. S. t. o. tehtyänsä;
26. Tuli polttavi tupani,
28. Vesi viepi salvokseni.
30. A. o. olollansa

41. Suolan synty.

Mist' on synty Suomen suolan,
Kasvanta rajun rakehen?
Tuost' on synty Suomen suolan,
Kasvanta rajun rakehen:
Ukko taivahan jumala,
Itse ilman suuri herra,
Iski tulta taivahassa,
Kyven kirposi merehen,
Sepä aalloissa ajeli,
10 Rakeheksi raukieli;
Siitä syntyi suuret suolat,
Kasvoi raskahat rakehet.

42. Tammen synty.

Oli ennen neljä neittä,
Kolme kuulua tytärtä,
Sininurmen niitännässä,
Korttehen kokoannassa,
Nenässä utuisen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Niitit päivän, niitit toisen,
Niitit kohta kolmannenki,
Minkä niitit, sen haravoit,
10 Kaikki karhille vetelit,
Laitit heinät lallosille,
Sataisille saprasille,
Siitä suovahan kokosit,
Saatoit sankapieleksihin.
Jo oli nurmi niitettynä,
Heinät luotu pielin pystyin,
Tuli Turjan Lappalainen,
Nimeltä tulinen Tursas,
Tunki heinäset tulehen,
20 Paiskasi panun väkehen.
Tuli tuhkia vähäinen,
Kypeniä pikkarainen,
Tytöt tuossa arvelevat,
Neiet neuvoa pitävät,
Kunne tuhkat koottanehen,
Poron pohjat pantanehen:
"Noistapa puuttuvi poroa,
Lipeätä liuvahtavi,
Pestä päätä Päivän poian,
30 Silmiä hyvän urohon".
Tuli tuuli tunturista,
Kova ilma koillisesta,
Tuonne tuuli tuhkat kantoi,
Porot koillinen kokosi,
Nenästä utuisen niemen,
Päästä saaren terhenisen,
Korvalle tulisen kosken,
Pyhän virran vieremille.
Tuuli tuopi tammen terhon,
40 Kantoi maalta kaukaiselta
Korvalle tulisen kosken,
Pyhän virran vieremille,
Heitti paikalle hyvälle,
Maan lihavan liepehelle.
Nousi tuosta nuori taimi,
Vesa verraton vetihe,
Siitä kasvoi kaunis tammi,
Yleni rutimon raita,
Latva täytti taivahille,
50 Oksat ilmoille olotti.

Toisin:

2. Kuusi k. t.
Neljä neittä, kolm' urosta,
3. Yhen niityn (niemen) n.
Meren rannan n.
14. Panit pankapieleksihin.
Siitä pistit pieleksihin.
17. T. Lappi Turjan maalta,
19, 20. Se heinät tulehen tunki,
Ilmi valkean v.
20. Vihantana (vihantaiset) valkeahan.
22. K. kourallinen (joukkarainen),
27, 28. N. tuhkia tulevi,
Lipusia selviävi,
28. Poroja pölähtelevi,
31, 32. T. t. Tuuloksesta,
Ahava Anuksen maalta,
37, 38. Äärelle Aluejärven,
Meren lahen liettehelle.
Niemelle nenättömälle,
Tasaiselle tanterelle.
46. V. virkeä v.

Oli ennen neittä neljä,
Koko kolme morsianta,
Yhen korttehen koissa,
Yhen karvan katkaisussa,
Äärellä tulisen niemen,
Tulikaiskun kainalossa.
Neiet heiniä tekivät,
Kokoelit korttehia,
Niitit suuren, niitit pienen,
10 Niitit kerran keskilaaun;
Jonka saivat niitetyksi,
Heti ruoposit ru'oille,
Laposille laajittelit,
Tuhansille tukkusille,
Pistit pielien välihin,
Sa'an saapran pohjasille.
Tuli poika Pohjolasta,
Lapsi täyestä Lapista,
Se heinät porolle poltti,
20 Kypenille kyyätteli,
Pani tuhkat tuohisehen,
Porot konttihin kokosi.
Tuosta tuhkat vietänehen,
Kylvettänehen kypenät,
Ääreltä tulisen niemen,
Tulikaiskun kainalosta,
Pohjan peltojen perille,
Lapin laahtotanterille,
Maan on mustihin mutihin,
30 Vaaran vankan rintehesen;
Kasvoi siihen suuri tammi
Yleni vihanta virpi,
Olovampi oksillehen,
Leveämpi lehvillehen.

Toisin:

6. Tuliniemen tutkamessa.
Tuliniemyen nenässä.
12, 13. Rukoloille rutjokselit,
Lapehille laskettelit,
16. Panit saapralle sa'alle.
Sait sa'alle saapraselle.
Saaprahan savottelivat.
17, 18. Lentipä Lapista lintu,
Tuli kokko Turjan maalta,
19, 20. Poltti heinäset poroksi,
Kypeniksi k.
21-30. Kokosi kypenet tuosta,
Kaikki tuhkat tuohisehen,
Ne kypenet kylvettihin,
Tuhkat tuonne heitettihin,
Portin Pohjolan etehen,
Kirjokannen kynnykselle (kynnysalle);
30. V. v. liepehesen;
33, 34. Olovainen oksiltansa,
Leviäinen lehviltänsä.

Kyllin itki Kyytöläinen,
Kovin vaivainen valitti,
Suon selällä, maan navalla,
Kaiken kankahan perällä,
Kyynel tippui silmästänsä,
Toinen toisesta norahti.
Vesi tippui tilkkasina
Maaemähän jalkoihinsa,
Tuosta juoksevi jokina,
10 Virtoina viraelevi,
Siitä lammiksi lavahti,
Järveksi järähtelevi,
Viimein miestihe mereksi,
Lakaisihe laineheksi.
Syntyi siitä merta kolme,
Vettä kolme vörsteleikse,
Lainetta lakaeleikse,
Kyytöläisen kyynelistä.
Kasvoi siihen hietaharju,
20 Salasaari siunautui,
Tuosta nousi hietavuori,
Kunnas kultainen yleni,
Meren kolmen hiertehesen,
Lainehen lakaisimehen.
Olipa sitten neittä neljä,
Nepä löysi tammen taimen,
Veivät maalle kasvajalle,
Hietasaaren liepehelle.
Siitä kasvoi puu kamala,
30 Ylentihe tasma tammi,
Ohovampi oksillehen,
Lehillehen liukkahampi.

Toisin:

1, 2. Mitä i. K., Kuta (mato) v. v.
16, 17. V. k. hierteleikse (siunautui),
L. rapaeleikse,
23, 24. M. k. hiertimelle, L. lakaisimelle.
Ve'en k. pyörtehesen, L. jakaimehen,
26. Löyettihin lemmen lehti,
Lemmen lehti, tammen lastu,
28. Aholle ylentäjälle (ylenevälle).

Nousi neitonen norosta,
Immikkö märältä maalta,
Neiti lämmin lähtehestä,
Sinisukka suon sopesta,
Neiti musta, pää keritty,
Tyttö nilki nänniköinen,
Vakka vaskinen käessä,
Suka kultainen vakassa.
Impi päätänsä sukivi,
10 Hapsiansa harjoavi,
Kiven kirjavan selällä,
Palavassa paahtehessa,
Vierellä villaisen virran,
Jalon kosken kotvasessa;
Siiastansa pii pirahti,
Taittui taina harjastansa,
Siitä kasvoi kaunis taimi,
Suorinen vesa sorea,
Vierellä vihaisen virran,
20 Kosken korvalla kovalla,
Kasvoi tammi kukkalehvä,
Kukkalehvä, rautatarha,
Latva tarttui taivosehen,
Oksat pilviä piteli.

Toisin:

7, 8. Vakka vaskinen k., Suka vaskinen v.
11, 12. Kaunoisella kammallansa,
Kalanluisella sualla,
15, 16. Hivus päästänsä hivahti (solahti)
Haihtuihaiven (haimen) hapsistansa.
19. Pyhän virran viertimellä,

Pellervoinen pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
Kun se ennen maita kylvi,
Sekä maita, jotta soita,
Sai se puut ylenemähän,
Vesat nuoret nousemahan,
Yks' oli tammi taimimatta,
Juurtumatta puu jumalan.
Heitti hellan vallallensa,
10 Olevalle onnellensa,
Kului yötä kaksi, kolme,
Saman verran päiviäki,
Läksi tuota tietämähän,
Onko tammi taiminunna,
Juurtununna puu jumalan;
Ei ole tammi taiminunna,
Juurtununna puu jumalan.
Heitti hellan vallallensa,
Olevalle onnellensa,
20 Outti vielä yötä kolme,
Saman verran päiviäki,
Läksi tuota tietämähän
Yön takoa kohta kolmen,
Viikon päästä viimeistäki,
Jop' oli tammi taiminunna,
Juurtununna puu jumalan,
Vesa Jesuksen vetämä,
Maasta mannun kasvattama;
Kuka siitä oksan otti,
30 Se otti ikuisen onnen,
Kuka siitä lehvän leikkoi,
Se leikkoi ikuisen lemmen.

Toisin:

4. S. m., j. puita,
9, 10. H. herjan valloillensa,
Oleville onnillensa,
25. J. o. t. kasvanunna,

43. Tijasen synty.

Tieän mä tijasen synnyn,
Mist' on tehtynä tijanen,
Lintu pieni pistettynä:
Paju ensin puita syntyi,
Paju puita, mätäs maita,
Otsonen metsän omia,
Ilman lintuja tijanen.
Papelo pajusta lähti,
Rutta raiasta putosi,
10 Aholle alastomalle,
Siit' on tehtynä tijanen,
Lintu pieni pistettynä.

Toisin:

4. P. ennen p. s.

44. Tulen synty.

Tulta iski ilman Ukko,
Valahutti valkeata,
Miekalla tuliterällä,
Säilällä säkenevällä,
Ylisessä taivosessa,
Tähtitarhojen takana.
Saipa tulta iskemällä,
Kätkevi tulikipunan
Kultaisehen kukkarohon,
10 Hopeaisehen kehä'än,
Antoi neien tuu'itella,
Ilman immen vaapotella.
Neiti pitkän pilven päällä,
Impi ilman partahalla,
Tuota tulta tuu'ittavi,
Valkeaista vaapottavi,
Kultaisessa kätkyessä,
Hihnoissa hopeisissa;
Hopeiset hihnat helkkyi,
20 Kätkyt kultainen kulisi,
Pilvet liikkui, taivot naukui,
Taivon kannet kallistihe,
Tulta tuu'iteltaessa,
Valkeata vaapottaissa.
Impi tulta tuu'itteli,
Valkeaista vaapotteli,
Tulta sormin suoritteli,
Käsin vaali valkeaista,
Tuli tuhmalta putosi,
30 Valkea varattomalta,
Kätösistä käänteliän,
Sormilta somittelian.
Kirposi tulikipuna,
Suikahti punasoronen,
Läpi läikkyi taivosista,
Puhki pilvistä putosi.
Päältä taivahan yheksän,
Halki kuuen kirjokannen.
Tuikahti tulikipuna,
40 Putosi punasoronen,
Luojan luomilta tiloilta,
Ukon ilman iskemiltä,
Puhki reppanan retuisen,
Kautta kuivan kurkihirren,
Tuurin uutehen tupahan,
Palvosen laettomahan;
Sitten sinne tultuansa
Tuurin uutehen tupahan,
Panihe pahoille töille,
50 Löihe töille törkeille:
Riipi rinnat tyttäriltä,
Käsivarret neitosilta,
Turmeli pojilta polvet,
Isännältä parran poltti.
Äiti lastansa imetti
Kätkyessä vaivaisessa
Alla reppanan retuisen;
Siihen tultua tulonen
Poltti lapsen kätkyestä,
60 Puhki paarmahat emolta,
Meni siitä mennessänsä,
Vieri vieriellessänsä,
Ensin poltti paljon maita,
Paljon maita, paljon soita,
Poltti auhtoja ahoja,
Sekä korpia kovasti,
Viimein vieprahti vetehen,
Aaltoihin Aluejärven.
Tuosta tuo Aluejärvi
70 Oli syttyä tulehen,
Säkehinä säihkyellä,
Tuon tuiman tulen käsissä,
Ärtyi päälle äyrästensä,
Kuohui päälle korpikuusten.
Kuohui kuiville kalansa,
Arinoille ahvenensa.
Viel' ei viihtynyt tulonen,
Aalloista Aluejärven
Karkasi katajikkohon,
80 Niin paloi katajakangas,
Kohahutti kuusikkohon,
Poltti kuusikon komean,
Vieri vieläki etemmä,
Poltti puolen Pohjanmaata,
Sakaran Savon rajoa,
Kappalehen Karjalata.
Kävi siitä kätkösehen,
Piilojansa piilemähän,
Heittihe lepeämähän
90 Kahen kannon juuren alle,
Lahokannon kainalohon,
Leppäpökkelön povehen,
Sieltä tuotihin tupihin,
Honkaisihin huonehisin,
Päivällä käsin pi'ellä
Kivisessä kiukahassa,
Yöllä lie'essä levätä
Hiilisessä hinkalossa.

Toisin:

5, 6. Ylähällä (ylähänä) t.
T. tasalla.
6. Kolmannessa kerraksessa.
13. N. päässä pitkän pilven,
18. Hihnoilla hopeisilla;
19, 20. H. h. hölkkyi, Tuuti k. k.
22. T. k. katkieli,
30. Kiero- (kisko-) silmältä kipinä,
34. Tuikahti tulisoronen,
37, 38. Läpi t. y., Puhki k. k.
51-53. Rikkoi r. t., Neitosilta nännit näppi,
Poltti pohkeat pojilta,
62. V. aina vierressänsä,
67. V. vierähti v.
68. Karkasi (karskahti) meren karihin,
Selvälle meren selälle,
Aalloille Alava- (Alimo-) järven.
84-86. P. p. Ruotsinmaata,
Verstalta Venäjänmaata,
Sakaran syvän Savoa (Savon neniä),
Kahen puolen Karjanmaata.
95. P. pivon p.

Ei tuli syviltä synny,
Eikä kasva karkealta,
Tuli syntyi taivosessa,
Seitsentähtyen selällä,
Siell' on tulta tuu'iteltu,
Valkeaista vaapoteltu,
Kultaisessa kursikossa,
Kultakunnahan kukulla.
Kasi kaunis, neito nuori,
10 Tulityttö taivahinen,
Tuopa tulta tuu'ittavi,
Vaapottavi valkeata,
Tuolla taivahan navoilla,
Yllä taivahan yheksän,
Hopeaiset nuorat notkui,
Koukku kultainen kulisi,
Neien tulta tuu'ittaissa,
Vaapottaissa valkeaista.
Putosi tuli punainen,
20 Kirposi kipuna yksi,
Kultaisesta kursikosta,
Hopeaisesta sulusta,
Ilmalta yheksänneltä,
Kaheksannen kannen päältä,
Läpi taivahan tasaisen,
Halki tuon ihalan ilman,
Läpi ramppalan ovista,
Läpi lapsen vuotehesta;
Paloi polvet poikuelta,
30 Paloi paarmahat emolta.
Se lapsi meni manalle,
Katopoika tuonelahan,
Kun oli luotu kuolemahan,
Katsottu katoamahan,
Tuskissa tulen punaisen,
Angervoisen ailoissa;
Märäten meni manalle,
Torkahellen tuonelahan,
Tuonen tyttöjen torua,
40 Manan lasten lausuella.
Emopa ei manalle mennyt;
Akka oli viisas villikerta,
Se tunsi tulen lumoa,
Valkeaisen vaivutella,
Läpi pienen neulan silmän,
Halki kirvehen hamaran,
Puhki kuuman tuuran putken,
Kerivi tulen kerälle,
Suorittavi sommelolle,
50 Kierähyttävi keräsen
Pitkin pellon pientaretta,
Läpi maan, läpi manuen,
Työnti Tuonelan jokehen,
Manalan syväntehesen.

Toisin:

1, 2. E. t. syvästä s., E. k. kauheasta.
8. Kultakunnasten kukuilla.
9. Katrinatar neiti kaunis,
Katrina kipokaponen,
15, 16. H. orret n., Kokka k. k.
19. P. punakeränen,
28. L. l. kätkyestä;
L. lemmen v.
L. vaimon vaattehista;
36. Vaikeissa valkeaisen;
41-44. Emopa enemmän tiesi;
Ei mennyt emo manalle,
S. tiesi (taisi) t. manata,
Sekä valkean varoa,
44. Kekälehen kierrätellä,
47. Läpi kuuen kuokan silmän,
Puhki pellon pientaresta,
53, 54. Liemon vienohon vetehen,
Aalloille Aluejärven.
(Laitti järvehen Halevan).
Selvälle meren selälle,
Keskelle Kalevan järven.

Tuttava tulosen synty,
Panun alku arvattava:
Tulonen Jumalan luoma,
Luoma Luojan valkeainen,
Syntyi Jesuksen sanasta,
Jumalan sulasta suusta,
Päällä taivosen yheksän,
Taivaspuolen kymmenettä.
Neitsy Maaria emonen,
10 Pyhä piika pikkarainen,
Tuop' on tulta tuu'ittavi,
Sekä vaali valkeaista,
Tuvassa ovettomassa,
Aivan akkunattomassa;
Kantoi tulta tuohisella,
Koivun kuorella kuletti,
Tuliniemen tutkamelle.
Tuossa tuli ristittihin;
Kukas kummiksi tulelle,
20 Vateriksi valkealle?
Tuli neito Pohjolasta
Lävitse lumisen linnan
Hyisen hettehen navalta,
Jäisen kaivon kainalosta,
Se kärsi käsin ruveta,
Sekä sormin kosketella.
Juhannes parahin pappi
Se on poian ristinynnä,
Nimi pantihin panuksi,
30 Tuloseksi tuikattihin,
Päivällä pi'eltäväksi
Kehän kultaisen sisässä,
Yöllä piileteltäväksi
Tuhkaisessa tuhniossa.

Toisin:

5-8. S. J. sylistä,
Herran hengestä hyvästä.
P. tahrahan kaheksan,
Ilmalla yheksännellä.
21-24. T. n. taivosesta,
Impi ilmasta aleni,

Höyhenys Panuttaria,
Lemmes Lentohattaria,
Kantoi kohtua kovoa,
Ympäri yheksän kuuta,
Kun lähestyi saamisaika,
Kohtunsa kevennysaika,
Juoksi vyöstähän vetehen,
Vyölapasta lainehesen,
Siinä lapsensa latovi,
10 Siinä poian synnyttavi.
Ei kärsi käsin piellä,
Eikä koprin kuopotella,
Tuosta tuttihin tuleksi,
Varottihin valkeaksi.
Kenpä tulta tuu'itteli?
Se koito kesyen tyttö,
Tuop' on tulta tuu'itteli,
Valkeata vaaputteli,
Venehessä vaskisessa,
20 Kuutissa kuparisessa,
Tynnyrissä rautaisessa,
Rautavannetten välissä,
Siinä kantoi kastehelle,
Siinä ristille riputti.

Toisin:

2. L. Lankahattaria,
8. Sukkarihmasta sulahan,
Kengän kau'olta merehen,
20. Ruuhessa teräsperässä,
21, 22. Vaskilampahan vatsassa,
Kultavuonan vuotellessa,

Iski tulta Ilmarinen,
Välkähytti Väinämöinen,
Rahin rautaisen nenässä,
Kultahisen kammin päässä,
Elävällä ennuksella,
Palavalla maan maolla;
Iski tulta kyntehensä,
Järskytti jäsenihinsä,
Ilman rauatta rapasi,
10 Piittä, taulatta tavotti.
Tuiskahti tuli punainen,
Kirposi kipuna yksi,
Päältä polven Väinämöisen,
Ala kaiten Ilmarisen,
Maahan alle jalkojensa.
Vieri siitä viertessänsä
Pitkin pitkiä pihoja,
Pitkin pellon pientaretta,
Selvälle meren selälle,
20 Lakeille lainehille;
Poltti aitan ahvenilta,
Kiiskiltä kivisen linnan.
Takaturma Äijön poika
Kun tunsi tulen tulevan,
Valkean alas valuvan,
Kouristi tulen kovasti,
Tuon on tunki pakkuloihin,
Koivun känsihin kokosi.
Siitä on tulosen synty,
30 Siitä valkean si'entö,
Näille raukoille rajoille,
Poloisille Pohjan maille.

Toisin:

2. Välkytteli (väisähytti) V.
4. Petäjäisen pienan päässä,
5, 6. Kirjavalla käärmehellä,
Matavalla m. m.
Veitsellä nykänenällä,
Kuraksella kultapäällä;
Kolmella kokon sulalla,
Viiellä vipusimella;
8. Järkytti (jätkytti) j.
Kolahutti kolmin sormin,
21, 22. P. a. ahvenia, Kiiskiä k. l.
22. Evän kaikilta kaloilta.
26. Koki ottoa kovasti,
28. K. kääpihin keräsi.

Se varsin valehtelevi,
Tyyni tyhjeä latovi,
Joka tulta arvelevi,
Väinämöisen iskemäksi;
Tuli on tullut taivosesta,
Panu pilvissä rakettu,
Se on poika aurinkoisen,
Armas auringon sikiö,
Tehty taivosten navoilla,
10 Otavaisten olkapäillä.
Siell' on tulta tuikuteltu,
Varvenneltu valkeaista,
Luona päivän, kuun malossa,
Kehän kultaisen kes'essä,
Suun alla sulan Jumalan,
Alla parran autuahan.
Sielt' on tullunna tulonen
Puhki pilvien punaisten
Yläisistä taivosista
20 Alaisihin maaemihin;
Taivot reikihin repesi,
Ilmat kaikki ikkunoihin,
Tulta maahan tuotaessa,
Valkeaista vaaittaissa.

Toisin:

2. T. t. panevi (puhuvi, sanovi),
5, 6. Tulen synty on t.
Panun pilven palstehista,
Tuli on tullut Luojan suusta,
Parrasta pyhän Jumalan,
7, 8. S. o. p. aurinkoinen, A. a. näköinen,
14. K. k. kuvussa (sisässä),
Sinisen kehän sisässä,
18. P. p. puonnut
21, 22. Taivas r. r., Ilma k. ikkunoiksi,

45. Vasken synty.

Itse seppo Ilmarinen,
Tuo on taitava takoja,
Kävi tietä tiukamaista,
Maata maksan karvallista,
Tuli kirjava kivonen,
Vahatukko vastahansa,
Sen seppo tulehen tunki,
Alle ahjonsa asetti,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
10 Lietsoi kohta kolmannenki.
Siitä seppo Ilmarinen
Kallistihe katsomahan
Ahjonsa alisen puolen,
Päälispuolen lietsimensä,
Jo kivi vetenä velloi,
Vaha vaskena valuvi.
Seppo tempasi tulesta,
Vasken alta ahjoksensa,
Alkoi vaskea valella,
20 Kattiloita kaikutella.

Hilahatar Hiitten neito,
Hiien eukko, Hiien tamma,
Nuo kusivat kalliolle,
Kusi kuivi kalliolla,
Siitä vaskeksi sikesi,
Kasariksi kasvaeli,
Valui vuoresta vetenä,
Kuparina kuumoksesta.

Toisin:

1. H. Hiien n.
7, 8. Vennä on vuoresta valettu,
Kasarina kalliosta,

46. Veden synty.

Tiettävä on vetosen synty,
Kanssa kastehen sijentö:
Vesi on tullut taivosesta,
Pilvistä pisarehina,
Siitä vuoressa sikesi,
Kasvoi kallion lomassa.
Vesiviitta Vaitan poika,
Suoviitta Kalevan poika,
Veen kaivoi kalliosta,
10 Veen vuoresta valutti,
Kepillänsä kultaisella,
Sauvallansa vaskisella.
Vuoresta valuttuansa,
Kalliosta saatuansa,
Vesi heilui hettehenä,
Kulki pieninä puroina,
Siitä suureksi sukeni,
Sai jokena juoksemahan,
Virtana vipajamahan,
20 Koskena kohajamahan,
Tuonne suurehen merehen,
Alaisehen aukehesen.

Toisin:

15. Ensin h. h.

Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
Viikon vuoressa makasi,
Kasvoi kauvan kalliossa,
Vettä synnytellessänsä,
Kastetta kyhätessänsä;
Vesi kirposi kivestä,
Kaatui kaste kalliosta,
Surmaksi oman sukunsa,
10 Pään isonsa ottamalla:
Märäten meni manalle,
Tuhman lailla tuonelahan,
Kuoli koiran kunnialla,
Penun arvolla aleni.

Toisin:

2. Suoviitta Kalevan poika, 13, 14. K. k. kunniatta, P. auvotta a.

Tulen on synty taivosesta,
Rauan alku ruostehesta,
Pilvistä vetosen alku;
Vesi on vanhin veljeksistä,
Tuli nuorin tyttäristä,
Rauta kerran keskimäinen.
Tämä on vesi Juortanista,
Saatu Juortanin joesta,
Virrasta vipajavasta,
10 Koskesta kohajavasta;
Sill' on Ristus ristittynä,
Kaikkivalta kastettuna.

Vesi on poika Vuolamoisen,
Vuolamottaren valama,
Jesuksen pesuvesiä,
Jumalaisen kyyneliä,
Neitsy Maaria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Tuonut Juortanin joesta,
Pyhän virran pyörtehestä.

Toisin:

2, 3. V. tekemä, J. pesinvesiä, 4. Kastamia Kaikkivallan,

47. Veneen synty.

Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä ijän-ikuinen,
Teki tieolla venettä,
Laati purtta laulamalla,
Yhen tammen taittumista,
Puun murskan murenemista.
Veisti vuorella venettä,
Kalkutteli kalliolla,
Lauloi virren, pohjan puutti,
10 Lauloi toisen, laian liitti,
Lauloi kohta kolmannenki
Kokkia kohentaessa,
Päitä kaaren päätellessä,
Liitellessänsä limiä,
Pannessansa parraspuita,
Hankoja hakatessansa.
Sai venonen valmihiksi,
Jok' oli liukas juoksennalta
Sekä tuulessa tukeva,
20 Vastatuulessa varava.

48. Verkon synty.

Yöllä liina kylvettihin,
Kuutamolla kynnettihin,
Perattihin, koirittihin,
Nyhettihin, riivittihin,
Terävästi temmottihin,
Rotevasti rohkittihin.
Liina vietihin likohon,
Sai pian lionneheksi,
Nopeasti nostettihin,
10 Kiirehesti kuivattihin;
Tuosta tuotihin kotihin,
Pian luista luistettihin,
Loteasti loukuttihin,
Lipeästi lipsuttihin,
Hapeasti harjattihin,
Hämysillä häpsittihin,
Joutui kohta kuontalolle,
Välehemmin värttinälle.
Sen sisaret ketreävät,
20 Kälykset kävylle lyövät,
Veljet verkoksi kutovat,
Apet ainoille panevat.
Siinäkös käpynen kääntyi,
Palautui painopalko,
Kun sai nuotta valmihiksi,
Lankapakla laaituksi,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Kahen päivyen kesissä.
Saipa nuotta valmihiksi,
30 Lankapakla laaituksi,
Perältä satoa syltä,
Siulat seitsentä satoa.

Toisin:

4, 5. Ripeästi r., Terävähän t. 9. Pian liina n. 11. Kohta t. k. 13. Päistäristä päästettihin, 18. Pian joutui k., Pian suoniksi sorotti. 19. S. s. siivoavat,

Yössä liinat kylvettihin,
Yössä liinat koirittihin,
Yössä liinat riivittihin,
Yössä vietihin vetehen,
Yössä veestä nostettihin,
Yössä liinat loukuttihin,
Yössä rihmat kehrättihin,
Yössä verkot ku'ottihin.
Saipa verkot valmihiksi,
10 Sai nuotta selystetyksi,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Vielä puolessa sitäki;
Verkot on veljesten kutomat,
Sisaresten kehreämät,
Kälysten käpyelemät,
Ison pauloille panemat,
Sen kivestivät somasti,
Lau'ustivat laatusasti.

Toisia:

4. Y. v. vesille, 13. V. o. v. tekemät,

Tuonen tyttö kolmisormi,
Lapin akka kolmihammas,
Kehräsi sataisen nuotan
Yhtenä kesäisnä yönä,
Lapin ukko kolmisormi
Se oli verkkojen kutoja;
Sen kääntyi käpy käessä,
Sopeusi verkon solmu:
Kutovi sataisen nuotan,
10 Tuhantisen tuikutteli,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Kahen päivyen välissä.

49. Viinan synty.

Mist' on viina syntynynnä,
Juoma kaunis kasvanunna?
Tuost' on viina synnytetty,
Juoma kaunis kasvatettu,
Okahista nuoren otran,
Ripsistä vihannan viljan,
Vaan se ei ve'että synny,
Eikä tuimatta tuletta,
Vesi sen saatti virkeäksi,
Tuli tuimaksi rakensi.

50. Voiteen synty.

Poika pellon pohjimmainen
Läksi voitehen tekohon,
Tuli honka vastahansa,
Kysytteli, lausutteli:
"Onko mettä oksissasi,
Alla kuoresi simoa,
Kipeille voiteluksi,
Vaivoille valettaviksi?"
Honka vastata hotaisi:
10 "Ei ole mettä oksissani,
Alla kuoreni simoa:
Kolme kertoa kesässä,
Tänä keitona kesänä,
Korppi koikkui latvallani,
Mato juurella makasi,
Sivutseni tuulet tuuli,
Lävitseni päivä paistoi."
Käypi tietä, astelevi,
Löysi tammen tanterelta,
20 Kyselevi tammeltansa:
"Onko mettä oksissasi,
Alla kuoresi simoa,
Kipeille voitehiksi,
Vaivoille valevesiksi?"
Tammi taiten vastaeli:
"Ompa mettä oksissani,
Alla kuoreni simoa:
Päivänäpä eillisenä
Sima tippui oksilleni,
30 Mesi latvalle lapahti,
Pilvistä pirisevistä,
Hattaroista haihtuvista,
Oksiltani lehvilleni,
Sekä kuorien sisähän."
Otti tammen oksasia,
Tammen kuoria kolosi,
Otti heiniä hyviä,
Ruohoja monen näköjä,
Joit' ei nähty näillä mailla
40 Kaikin paikoin kasvavaksi;
Panevi pa'an tulelle,
Laitti keiton kiehumahan,
Täynnä tammen kuoriloita,
Heiniä monennäköjä.
Pata kiehui paukutteli
Kokonaista kolme yötä,
Kolme päiveä keväistä,
Siitä katsoi voitehia,
Onko voitehet vakaiset,
50 Katsehet alinomaiset;
Ei ole voitehet vakaiset,
Katsehet alinomaiset.
Pani heiniä lisäksi,
Ruohoa monen näöistä,
Kut oli tuotu toisialta,
Sa'an taipalen takoa,
Yheksältä loitsialta,
Kaheksalta katsojalta.
Keitti vielä yötä kolme,
60 Kolme päiveä keväistä,
Nostavi pa'an tulelta,
Koittelevi voitehia,
Ei ole voitehet vakaiset,
Katsehet alinomaiset.
Niin pani pa'an tulelle
Uuellehen kiehumahan,
Keitti vielä yötä kolme,
Ynnähän yheksän yötä,
70 Katselevi voitehia,
Katselevi, koittelevi:
Olipa haapa haaraniekka,
Kasvoi pellon pientarella,
Tuon murha murenti poikki,
Kaikki kahtia hajotti,
Voiti niillä voitehilla,
Katsoi niillä katsehilla,
Haapa yhtehen parani,
Ehommaksi entistänsä.
Koitti vielä voitehia,
80 Katselevi katsehia,
Koitteli kiven koloihin,
Paasien pakahtumihin,
Jo kivet kivihin tarttui,
Paaet paasihin rupesi.

Toisin:

1. P. p. pohjallinen (pohjallinen),
5. O. m. oksillasi,
25. T. t v. Osaeli puu omena:
30-32. M. l. rapahti,
Sep' on pilvistä piraji,
H. hairahteli,
33, 34. Mesi vuoti oksistani,
Sima kuorien sisästä,
Levisipä lehvilleni,
Lehviltäni maaemähän.

Juhannes Jumalan pappi
Tuopa heiniä keräsi,
Ruohtoi ruohoja tuhansin,
Joit' ei kasva näillä mailla,
Lapin raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjanmailla,
Kuss' ei oo kuultu eikä nähty
Ruohon kaiken kasvantoa.
Kesät keitti voitehia,
10 Talvet rasvoja rakenti,
Kiven kirjavan sivulla,
Paaen paksun pallealla,
Ympäri yheksän syltä,
Syltä seitsentä leveä;
Ne on voitehet vakaiset,
Katsehet alinomaiset,
Niillä voian voipunutta,
Pahoin tullutta parannan.

Voie voimalla tulevi
Kaikenlaisista kaluista,
Isän Luojan säätämällä,
Jumalan lupoamalla:
Moninaiset maas' on heinät,
Ruohot maassa voimalliset,
Joista saapi saamatonki,
Ottavi olematonki,
Voiteluksi voipuneille,
10 Vammoille valantehiksi.
Missä voitehet tehä'än,
Simat siivon keitetähän,
Vian päälle vietäväksi,
Pahoille paranteheksi?
Tuolla voitehet tehä'än,
Simat siivon keitetähän,
Yllä taivosen yheksän,
Taivon tähtien takana,
Luona kuun, malossa päivän,
20 Otavaisten olkapäillä.
Sieltä voie vuotukohon,
Simatilkka tippukohon,
Suun alta sulan Jumalan,
Alta parran autuahan,
Se on voie voimallinen
Kaikkinaisille vioille,
Tuimille tulen jälille,
Panun nihti paistamille,
Pakkasen palelemille,
30 Kovan ilman koskemille,
Rauan raanoihin pahoihin,
Teräksen tekovihoihin,
Pirun piikin pistoksihin,
Keion keinojen sijahan.

Toisin:

5, 6. Maass' on heinät voimalliset,
Ruohot on monennäköiset,
17. Päällä t. y. (Yläisessä taivosessa),
27, 28. Tulen tuiki polttamihin,
P. n. paistamihin,
29, 30. P. palelemihin, K. i. koskemihin,
31, 32. Noihin rauan ratkomihin,
Suon sinervän silpomihin,

Siintävi sininen pilvi,
Kaari kaukoa näkyvi,
Etelästä ennättävi,
Luotehesen longottavi;
Neiti pieni pilven päällä,
Kapo kaaren partahalla,
Hiipovi hivuksiansa,
Hapsiansa harjoavi,
Nänniänsä näyttelevi,
10 Uohkuttaa utariansa.
Maito nännistä näkyvi,
Utarista uohkuavi,
Nuopa maiot maahan juoksi
Nurmelle mesinukalle,
Mesipellon pientarelle,
Siit' on saatu voitehia
Kipeille voitehiksi,
Vammoille valantehiksi.

Toisin:

4. Luotehesta l.
5-13. Neitsy Maaria emonen
Tuo on pitkän pilven päässä,
Lypsi maalle maitoansa,
Niitylle nisuksiansa,

Syntyi immikkö aholla,
Neiti nuori nurmeksella,
Kasvoi ilman kantamatta,
Yleni imettämättä;
Tuopa vaipui tuonne maata
Niitylle nimettömälle,
Painui maata mättähälle,
Mesinurmelle nukahti;
Viikon maltitta makasi,
10 Uni petti, aika jätti,
Kasvoi heinä pieluksihin,
Se on heinä kolmikanta,
Siin' on mettä, siinä vettä,
Siinä voietta hyveä,
Vian päälle vietäväksi,
Vammoille valettavaksi.

Toisin:

5. T. nousi t. m.
8, 9. Puuttomalle kalliolle
V. maltiton (maltitta) m.

Vuotar, voitehen tekiä,
Kesät keitti voitehia
Mielusassa metsolassa,
Vaaran vankan liepehellä.
Siell' oli mettä mielehistä,
Siellä vettä voimallista,
Joista voietta tekevi,
Se nyt tänne täytyköhön
Kipeille voitehiksi,
10 Vaivoille valevesiksi!

Härkä kasvoi Karjalassa,
Sonni Suomessa lihosi,
Pää hälyi Hämehen maassa,
Häntä torkkui Torniossa,
Päiväkauen pääsky lensi
Häpeheltä hännän päähän,
Kuukauen orava juoksi
Härän sarvien väliä,
Eikä vielä päähän pääsnyt,
10 Ensinkänä ennättänyt.
Etsittihin iskiätä,
Haettihin tappajata;
Mies musta merestä nousi,
Uros aallosta yleni,
Koko korttelin pituinen,
Vaimon vaaksan korkunainen,
Heti kun näki eränsä,
Ruhtoi niskahan rutosti,
Sorti sonnin polvillensa,
20 Kylin maahan kyykähytti.
Siit' on saatu voitehia,
Siitä katsehet otettu,
Joilla vihat viskotahan,
Ja pahat parannetahan.

Toisin:

1, 2. H. k. Kainuhussa (kaunihisti),
Lihoi mulli liiotenki,
19, 20. Väänsi härän p., Kylellensä k.
21, 22. Täst' on voitehet otettu,
Tästä k. katsottu,

Jesus sinne, Jesus tänne,
Jesus kaikkihin oloihin,
Jesus kaunis katsojaksi,
Ja paras parantajaksi;
Jesuksen veri viaton,
Maarian makea maito,
Sekaluutta seuhottuna
Vammoille valantehiksi
Kallein on katsehista,
Voitelusta voimallisin,
Joka kaikkihin pätevi,
Eineähän kelpoavi.

Toisin:

9, 10. Se on paras voitehista, Kelvollisin katsehista,

51. Ähkyn synty.

Ähky poika ähmeröinen,
Poika toinen tohmeroinen,
Kolmansi korentolainen,
Ei ole hyvistä tehty,
Eikä aivan arvoisista;
Tehty on suosta, tehty maasta,
Pantu äimän kärkösistä,
Naisten ketristä kerätty,
Risukoista riivoteltu,
10 Kanarvoista katkoteltu,
Ruoholoista rouhieltu,
Kosken kuohusta ko'ottu,
Meren vaahesta valettu,
Höyhenistä höksytetty,
Syöjättären syämyksistä,
Mammottaren maksan alta.

Toisin:

1-3. Ä. p. ämmeröinen (äimeröinen, äiveröinen),
P. t. tonuneroinen (toiveroinen),
K. korentokoura (-kulkku, -sääri),
8. N. neuloista k.
13. Ve'en v. v.
15. S. syämen luota,

Ähkäpuhka ähverikkö,
Poika tuhma tohverikko,
Kotahinen kohmerikko,
Kyllä mä sukusi tieän,
Etpä oo hyvistä tehty,
Et hyvistä, et pahoista:
Koottu oot kovista puista,
Tehty puista tervaksista,
Pantu haavan pakkuloista,
10 Koivun käävistä kävitty.

Toisin:

1. Yks' on poika yhmeröinen,
1-3. Ä. ähkyriäinen,
P. toinen tuhmuriainen (turvekulkku),
Kolmas on kotanokinen,
3. Kolmansi kovin nokinen,
9, 10. P. raian p.
Koottu korven hölpehistä,
Koivun kuorista kyhätty.

Laiha poika Lappalainen
Teki tiensä tien alatse,
Maan alatse matkustavi,
Olalla verinen kirves,
Iski miestä syäntä vasten,
Vasten rintoa ripaisi,
Siit' on ähky syntynynnä,
Äimeröinen ärtynynnä.

Oudonpuolisia sanoja.

Ahkutella, laittaa ahkuumaan, kuumentaa kovasti.
Ankeloi(d)a, kovistaa, työntää rajusti.
Anse, ansio.
Ankereton, auhtoperätön, kiinteä, luja, kova.
Automaa, autia maa.

Ehtova, ehtosa, ehtoinen, suosiollinen.
Eineisten emä, einetten emä, alkuainetten siittäjä.
Emmäs, en mä (minä).

Haaroa, haroa, haravoita, raappia, kynsiä.
Haatosarvi, hatasarvi.
Hahottaa, haihottaa, kuljeskella.
Haimen, haiven.
Haitukka, hattara, hajapilvi.
Hapanvennä, hapan vetenä.
Hape, hapu, hapuileminen.
Hatakka, pilven hattara.
Hatsertaa, hasertaa.
Havuputto, havupuitten?
Havuvaara, hakometsäinen vuori.
Helhetellä, k. seur.
Helhettää, heljua.
Hereä, sula, jäätymätön.
Herpotella, olla herppona, voimattomana.
Hieltää, hiveillä, nirhaista.
Hiirevä, hiirenkarvainen.
Hilkale, hipe, siru, sipale.
Himme, salakähmä, salahanke, -juoni.
Hiplaista, hilpaista, silpaista.
Hiykiäinsn, hiekkainen; h. meri, hiekkarantainen meri.
Holanne, juoru, lörpötys, hollailu.
Hornahuttaa, saattaa horneaksi, haalistaa.
Hotjamoinen, holjamoinen, solakka.
Hotjelmoinen, hotjamoinen.
Hompsuttaa, tehdä kehnosti, hupsuttaa, hampsuttaa, hömpsöttää.
Huojulmainen, huojuvainen, notkuvainen.
Huovisheikkoinen, huokeasti l. pian heikostava.
Hupperehtaa, huppelehtaa.
Huppokorva, huppukorva, korvat hupussa.
Hyhmiö, hyhmäpaikka; hyhmän laittaja.
Hylleröinen, puhlakka, möhläkkä, pöhevä.
Hymmiö, hyhmiö.
Hynkkynen, pieni möhkäle.
Hynkäle, hynkiä, jänkäle, järkäle.
Hyskerä, hynkäle.
Hyttöläinen, hytelöinen (?).
Hyyhelmöinen, hyydelmöinen.
Hyyheröinen, huurteinen, härmäinen.
Hyyhetyinen, hyydetyinen, hyyteinen.
Hyyhyläinen, hyykyläinen, kurttuinen.
Hyypelöinen, hyypynyinen.
Hyökyräinen, hyökääjä, kolottaja, vihlaisia.
Hyöperöinen, hyöpyräinen, hyöppääjäinen.
Häimertyi, huimertua.
Häisytellä, häsytellä.
Höksyttää, huonosti tehdä, patustaa, hotistaa.
Hölve, helve.
Hömmötellä, laittaa l. tehdä hätäisesti ja kehnosti.
Höyh(d)e, höyhenjoukko, -vilja.
Höyrä, höyry, huuru.

Imehnisko, ihminen.

Jaala, juoru, loru, lopsutus, panetus.
Jaare, jaale.
Jauvahua, olla selvä, selvästi nähtävä, ven. javitsja.
Jopina, jupina.
Jonkkarainen, pieni läjä l. joukko.
Jukkaselkä, jukkoselkä.
Juni, koira.
Junkuttaa, junnuttaa.
Jono, jono, juna.
Juole, jaale.
Juoni, jono, jakso.
Juore, jaare, juoru.
Juorutella, liristä, porista, sorista.
Juuriainen, juurella asuva, juurimato.
Jähmö, kuvailtu jäiden haltia.
Jämmö, jähmö.
Jänkky, jänkkä, tönkkä, möhkäle.
Jänkkälä, jänkky.
Järsähtää, järkähtää, järskähtää.
Järttää, järytä, järäjää.

Kahimo, luontokappale, eläin (?).
Kahvata, laittaa, varustaa, (ruots. skaffa).
Kaita (kaitsen), varjella, varoa, vartioita.
Kaipastua, ounastaa pahaa, kaiheksua.
Kaipeta (kaippenen), tulla hämille, ällistyä, hämmästyä.
Kaiskare, kapea maan-ala, vrt. kaisku.
Kajatella, huomata, saada kajua l. kaimoa.
Kalhuksia, luiskahtaa, kilpistyä.
Kalmiskangas, kalmistokangas.
Kaltto, kelvoton, epatto.
Kamento, kamara.
Kammeri, kamu, romu (?).
Kantura, kannikka.
Kapainen, kovaksi kuivettunut.
Kapaista (kapaisen), koventaa yht'äkkiä.
Kapluska, kaplus.
Karhikkainen, karhea, pistelevä.
Karje (karjehen), karjantapainen, (karja ma?).
Karvaryökäinen, röyhökarvainen, ryvettynyt.
Kavehtia, kavahtaa; kauhistaa, hirvittää.
Kavela, kavelo, kamala, outo.
Kohju, kehjo, kehno, kunnoton.
Keilua, keikkua, kieppua.
Keipatella, keipotella, kosketella.
Kelkärehtää, keikelehtää, liikahtaa.
Kerähkä, kerän muotoinen.
Kesunkanto, kesyenkanto.
Kaukama, (kaulan) taive l. notko (?).
Keyhkä, kevyt kappale.
Kiehtari, kehtoja, kiehtoja, varjelia.
Kiita, peto, ven. kit.
Kiitsi, karva, sammal (?).
Kiitain (kiitaimen), kiitsi.
Kilhuksia, kalhuksia.
Kiltto, kaltto.
Kirho, kirso.
Kisistää, korventaa (?).
Kohmerikko, kohmo, kohmelo.
Koi(d)in, koite.
Koitutella, kostutella.
Kokaista, ko'ota väleen.
Komenne (komenneen), komine l. komento.
Kometto, vrt. komero, kommetto.
Kapine, kopina, pauhina, melske.
Koppana, koppa, koppi.
Kormelitsa, hyväntekiä, holhoja, ven. kormilets.
Kosta, koi, koiso, koiska.
Kottilo, kottelo, kotelo.
Kouke, yhtyminen, yhteen koukistuminen.
Kuhja, kähjä.
Kuikaista, kuihkaista, vrt kuihata, kuikistaa.
Kuikuttaa, k. edell.
Kukalikki, kunneki päin.
Kukkarainen, kukkanen.
Kuljus, kuhjus (?).
Kummas (kumpaan), kumpu, kumpare, kunnas.
Kunsas, kun sinä.
Kuoita, kutoa l. kietoa itsensä.
Kuokkoa, kuokata, kuokkia.
Kuolio, kuola.
Kuorsia, kuorsua, kurista.
Kuortano, kuontalo.
Kuosia, raasia, raastaa (?).
Kuosiella, k. edell..
Kuretteleita, kurotteleita, ojenteleita (?).
Kutsselma, kutkelma.
Kuttelo, kutale, kutele.
Kuukkala, raakku, simpsukka (?); vrt. ven. kukla.
Kuulkona, edell..
Kyhjy, kyhjä, kehjo, kehno.
Kyhjö, edell..
Kyittä, kuotto (?).
Kymmö, kyhmä = kyhjö (?).
Kynimys, kynällä (= kärsällä) varustettu.
Kynnyt, pieni, sievä kynsi.
Kynsikykkä, jolla on lujat, kykenevät kynnet.
Kytellä, kyötellä (kydötellä), paahdella.
Kyttelehtää, kytelehtää, kyterehtää.
Kyttynäinen, kyettynyt, murentunut, kts. seur..
Kyttyä, kyettyä, murentua pieneksi.
Kyttää, kyettää; vrt. kytellä.
Kyyjä, kyhjä, kyhjy.
Kyykelöinen, kyykeröinen.
Kyymeläinen l. kiimelainen, kyymäläinen.
Kähitsemä, kähisemä.
Kähjä, kyhjä, kuhja.
Kämmötellä, kämmennellä, pidellä.
Kängervöinen, känkerö- (känkkyrä-) puissa liekahteleva.
Kävetä (käpenen), kevetä (kepenen).
Kävitty, kävytty, keritty.
Käyriö, käyreänä olo, kääre.
Kääjä, kähjä; vrt. kyhjä, kuhja.
Kääkeröinen, kiekeroinen, kaakeroinen.
Kääkeröitellä, kääpäröitellä, käärämöitellä, kääveröitellä.
Kääkälöitellä, käydä kääkkänä, kääkkiä.
Käämeläinen, kääminmuotoinen; vrt. kyymeläinen.
Käärähytellä, käärämöitellä; vrt. kääkeröitellä.
Käätä, kääntää.

Laahankka, pesuastia, lahankka; ven. lohanka.
Laave (laapeen), laava 2, panettelu.
Laihatella, loihahtella, liehatella.
Lakattaa, lokattaa.
Lakki, umpilakki, jonka ei lakkiakaan näy.
Lallamoinen, lullamoinen.
Lampokarsina, lammaskarsina.
Lapakko, lampaan tiuku l. kello.
Lapehtia, lapella, kiskoa, voittaa.
Lapohina, lavot (lapoon).
Lataikko, lotakko, lutakko, lätäjikkö.
Lauh(d)e, hyvitys, miellytys.
Laukki, koiran nimi.
Lavahtaa, laveta äkisti.
Lemmaista, tulla lemmakkaaksi, paisua, turvota.
Lentys, lehmus, niinipun.
Leperitsa, lepere, ketterä l. vikkelä otus.
Leperryttää, sekottaa, kietoa (?).
Leppönen, lepytysneuvo, lepytin.
Lepsehtiä, lepsähtellä, leyhkäellä.
Lehehtiä, lehdittyä, lehdistyä.
Lehkyttaä, käydä kepeästi, leyhyttää.
Leutua, levetä, leveytyä.
Liejessä, liedessä, liesikössä.
Lielakoinen, lierakoinen, lierakainen.
Lieristää, saattaa liereäksi, turpeaksi, pullakaksi (lieristäitä),
tulla liereäksi y.m..
Liira, pyörivä kalu, pää (?).
Liissinki, lissinki.
Liityä, liipiä, liukahta, luikahtua.
Liminko, limakko (?).
Limma, limakko, limikko (?).
Lippilöi(d)ä, lippiä, lippiellä.
Lipunen, lipeän-aine.
Litikkö, litikka.
Liukki, koiran nimi (liukas).
Liuskata, viilaista, raapaista.
Liveä, lipeä, liukas, livakka.
Loitsea, loitsia, lukea, pyhittää.
Lomitusten, lomia myöten, lomapaikoin.
Lonkaa (longan), koukata, nykäistä.
Lonkamaisin, seur.
Lonkamuksin, lannepuolin, sivuttain.
Louke, lovi, loukko.
Loutaa, louhia, järsiä, kalvaa.
Lovehtia, ottaa kiinni, kouraista; ven. lovit.
Luikare, laikkale, liuska, sirpale.
Lukkeleita, lukita itsensä, lukitseita.
Lullamoinen, lullonen.
Lulleroinon, lullo.
Lumme (lummeen), lomme, herjaus.
Luomi, luoma, luonto.
Luomus, luonne, muoto, muodostus.
Luotua, tulla luoduksi, valmistua.
Luove, Iaave, moite, supatus, kuiske.
Luovi, luoti, kuula.
Luska, luoska, luuska, luiska.
Lussoa, luskoa, särkeä.
Lustaa, luistaa 2, särkeä, kalvaa.
Luste, lusto, lustu ja lustunen, (luinen) haarniska.
Lutkahtaa, höltyä, irtautua.
Luutaa, järsätä, kaluta.
Lyngähytellä, käyristellä (itsensä).
Lyrkytellä, lyrpytellä, lurputella, lirputella.
Lysmiä, vääntää, koukistaa, taivuttaa.
Lyyli, uhri, uhraus.
Lähös, lääös (läädös), särky, pakotus.
Lännys, lehmus, niinipuu.
Läyhötellä, läähötellä.

Maanuva, muihe, muime.
Maini, mainio.
Malto, melto.
Mannutella, mantia, mannitella.
Martistaa, raastaa, raapustaa (?).
Melle (melteen), into, kiire, hoppu.
Mennä, metenä (mesi).
Mesteleitä, kadota, menettyä.
Meuhoa, meuhata, pauhata, telmätä.
Mikotar, Mikon tytär.
Muhku, myhkyrä, kuhmu.
Muiahuttaa, muihkauttaa, jouduttaa väleen.
Muielma, muju, muje, muihe.
Muike, k. edell..
Muilea, niljakka, lipeä.
Mukeltaa, mykeltää, hykertää.
Mummukoinen, mummo, mammamainen (?).
Murha, murhapuu = hirmuinen puu (pihlaja pirun tekemä.
Murjah(d)ella, muljahtua, muljahtella.
Murre, murina, lompaus.
Muttiloita, mukkiloita, mnksuttaa.
Muureheton, pilaumaton, vikaumaton, virhetön.
Myllötellä, mylleröitä, kellerehtää, pyllötellä.
Myrkä, myrkkä.
Mysertää, musertaa.
Myöhkyrä, myhkyrä, möhkyrä.
Mäeltää, ääntää, huutaa, hoilata.
Mäkeltäi(d)ä, mukeltua, mykertyä.

Nannorroiuen, nunnervoiuen.
Nauttio, naute.
Netoinen, n. neula, neitosten (hieno) neula.
Nielokainen, nieleskellä, syömäri.
Nihti, oikeammin ihki s.o. ihan, peräti.
Nitustaa, nitistää.
Niustaa, liustaa, särkeä, kivistää.
Noivua, näivyä, vaipua, riutua.
Norpa, nokka, kuono (?).
Nouste, nostin, käyte.
Nuklavainen, nukulainen, hakartelia, pisteliä.
Nukista (nukisen), nutista.
Nuljaske, nuljaska.
Nunnervoinen, nunnonnäköinen l. -muotoinen.
Nuoramo, nuorikko (l. erityisnimi).
Nutkottaja, nuhailia, nutustaja.
Nuutti, nutus.
Nyke, nykkäys, riivaus, tenhous.
Näkätä, nakata, luoda, heittää.
Nänniköinen, nänniäinen, nännillinen.
Näpistä, näpähtyä, pingottua.
Närämä, näpyrä, vrt. naanna.
Näärtää, nävertää.

Ohaista, ohjaista.
Ohittaja, ohjittaja, ohjaaja.
Oikiainen, oikea, todellinen, varsinainen.
Onnervoinen, onnossa, noropaikoissa eleksivä.
Ortajainen, orrella (puun-oksalla) oleksija.
Orusi, sota-ase; ven. oruzhie.
Ottonen, otto, ote, ottamus, saannos.

Painin, painanne, notko, alanko.
Painopalko, kalvo, kalvoin, kalvasin.
Paiskuttaa, laittaaa paiskautumaan.
Pakkopää, kuurottainen kipu l. pakotus.
Palste, palsta.
Paltti, veitikka, hurja.
Palvoa, rukoilla.
Palvahinen, rukoilia, kerjääjä (?).
Palve, rukous.
Palvohinen, palvahinen.
Pattelo, patto, epatto, hylky, heittiö.
Pelkunto, pelkoma, varoma.
Pensua, parveiltua, lisääntyä.
Pensyttää, pensittää.
Pieskare, matalikko; vrt. pieska, kiskare.
Piikkimikkeli, piikkimys, piikkikala.
Piippelo, piippa, piipeli, pyssy.
Pilpero, pilpilä, rohtuma, röselmä.
Pilvikeykkä, keyhkäpilvi, kevyt, ohut pilvi.
Pinnahainen, pannahainen.
Pinteä ja pinnehtiä, pintää.
Pinnehistä, pintehistä.
Piolta, pidolta, piteeltä, pitelemättä.
Pirake, piraste, pirsta, pirste.
Pirettää, pirehtyä juoksemaan.
Pirikka, pirakka, pirhakka.
Pivertaa, pivartaa, vallata, panna työhön.
Pontta, ponta, panta.
Pouskah(d)ella, pauskahtella.
Puistua, puistauta, tulla liikkeelle.
Punaista, punoa joutuen.
Puppurainen, pukkuja, pukkuilia (?).
Puraita, purkaa itsensä.
Purupoika, pureva poika.
Puutio, putikko, pyötikkö (?).
Pypälöniska, pyperöniska.
Pyyhyläinen, pöyheä, pöyhinen.
Pyökyräinen, pöykeä, pöykeähkö.
Pyöperöinen, pyöpelöitsiä; vrt. pöppö.
Pyöpyräinen, k. edell.
Pyörtevä, pyörteinen.
Pyötilö, pyötikkö.
Päistiä, päistää.
Pääkalu, pääkallo.
Pääkamu, pääkamara.
Pökertää, laittaa pökertymään.

Raa(d)e (raateen), raataminen, työnteko.
Raani, koi, syöpä, ruumiinmato.
Raanne, raanta, raadanta.
Raanos, rainos, saunan kiukaasta rauvennut pala.
Raihnahinen, raihnas, raihnainen.
Raikamoinen, ruikamoinen.
Rainue, rainta, rainnantapainen.
Ramppala, paikan nimi t. rampinkohta.
Ratikaula, rajikaula, jolla on rajikaulassa.
Rekki, riekki, riekkeä; tois. rehki, raudan haltia (?).
Rennuta (rennutsen), rentustaa, renttuuttaa.
Reppeloinen, repaleinen.
Retkata, retketä (l. retkua?).
Riikamoinen, riekaleinen, rekkalainen.
Riite, ohut kuori, rupi.
Rimana, rema, rämä, remana.
Ripaimihisi, ripasin; vrt. ripa, ripale.
Risaista, risata äkisti.
Ritinen, rikeä, sievä.
Riuhtoa, riutoa, reuhtoa, riuhtaista.
Riuveroinen, riuvottelia, riuduttelia.
Rohtia, ruohtia, rohjeta.
Ruheva, ryhevä, ryheä.
Ruiventoinen, raivanne.
Rumpaista, rumpata l. runtata äkisti.
Ruopua, luopua, eritä (raappimalla).
Rutta, ryttä; vrt. ruta.
Ryö(d)e, ryöttä, ryötys.
Räiköttäjä, räikyttäjä.
Räiventöinen, räivänne.
Räkäleleuka, räpäleuka, jolla on räpäleinen leuka.
Rätikkä, rätti, retukka.
Röhmäparta, röhmö- l. ryhmyparta.
Röhmöparta, k. edell..
Rössi, röyhelö.

Saatse, saakka.
Sahine, sahina.
Saikaella, k. seur..
Saikkeella, (saikalla) lykkiä l. työntää.
Salttipietari, salppi, saltpietari.
Salve (salpeen), salpa, salpuus.
Samu'u-aika, samoomisen aika.
Sanki, sankki, vänkki.
Santta l. santti, pyhä (sanctus).
Sapakko, sapakka, koira.
Sorvelo, vähäinen sarvi.
Seikka, seike t. seitti (?).
Seipoa, sauvoa, lykätä; seivästää, puhkoa.
Selonen, selkä, selkonen.
Sepenä, sepenistä = sepinnöistä (teonnoista) (?).
Serskitellä, selskitellä, selskata, mennä hyvää vauhtia.
Sihkeröi(d)ä, olla sikkarassa, väännellä itseänsä.
Sii(d)e, saade, paha puhe.
Siiri (siiren), sivu, vieri, kylki.
Siitoa, siitova, juutas, piru; ven. zhid.
Silappa, k. seur..
Silkuna, liukas elävä; vrt. silkkoa.
Silpukka, simpsukka; ven. zhemtshut.
Sinihippa, se jolla on sininen hiippa päässä.
Sipua, sipoa.
Sirkuna, vilpas l. vilkas elävä; vrt. sirkeä.
Siutua, hiutua, päättyä.
Sohkaroitella, käydä sohkassa, lumisohjassa.
Soikerreton, jossa ei kukaan soikerra l. liiku.
Sommah(d)ella, varoa, vikoa kaiheksua; vrt. sompia.
Songah(d)ella, k. edell.; vrt. soukia.
Sopea, suopea.
Sunna, sutena; vrt. mennä, vennä = metenä, vetenä.
Suorustella, suorita, suoriskella.
Suuksottain, suukuttain, suuksutusten.
Suuksut (suuksuen), suun suuta vasten olo l. pano.
Suutatuksen, suutatusten.
Syppy, sykky, sykkö.
Syrviä, survia, survaista.
Systyrä, sykkyrä.
Syy(d)e, syytämä.
Sävistä, sähistä.
Sääde, säätämä, laitos.

Tah(d)e, tahtoma.
Tallutella, tallustaa (1. taluttaa?).
Talu, tomu, pöly(?).
Tammas, tamma.
Tammo, tammans.
Tankko, tönkkö.
Tasalampi, lampi tyvenellä, seisovalla vedellä.
Tasma, tasmea.
Teräintä, teräaine.
Tilke, tilkki.
Tirppoa, ulottua, ylettyä (?), tarttua, koskea (?).
Tohverikko, tohko, tohvikko.
Toiveroinen, k. edell..
Tommeroiaen, tohmeroinen.
Toppa, toppalo.
Torotella, torutella.
Tuhjo, tuuhio, tiheikkö.
Tuhmuriainen, tuhman lainen.
Tuimeleita, tulla tuimaksi l. voimattomaksi.
Tulla, tulena.
Tulna, k. edell..
Tuohkua, hajahtaa, lemahtaa.
Tuputella, teputella.
Tuttihin, tunnettiin.
Tuulikko, tuuliaispää.
Tuupua, rauveta, vaipua.
Tynimys, tyny, tynys.
Tyrsiä, tyrskiä.
Tytytellä, tyhytellä, tykytellä.
Tyynykäinen, tyyni, lauhkea, siivo.

Uhkia, uhata.
Uimeneton, uumeton, uumeneton.
Ummer, uumen.
Umpilukki, umpisissa elelevä hämähäkki.
Ungermo, ungerma.
Uohkua, uhkuam, ja uohkuttaa.
Urakka, ulappa l. urimo.
Uramo, k. edell..

Vaalu, vaale.
Vaape-aika, vaappomisen aika.
Valjus, valju olennos.
Valkin, valkain, valkkain.
Vankamo, vankamoinen.
Vankas, vangas.
Vankahua, vankua, vangahtua.
Vantonen, sievä vanne.
Vapelehtaa, vapista, vapailla.
Vapeltaa, k. edell..
Vappo, koiran nimi.
Vattuloi(d)a, vyyhtiä, viipsiä.
Veitsiverho, velhon veitsi (?).
Vemmeloinen, k. vemmeltäjä.
Vemmeroinen, edell..
Vennä, vetenä.
Verivuoli (-vuolen), verivuolin, ase joka vuolee l. karvii verille.
Vihmertää, virkuttaa, jouduttaa.
Vihmeröitellä, k. edell..
Viih(d)itellä, viihdytellä.
Viikelo, vikelo, vikeltäjä.
Viinikko, viini, nuolikontti.
Viitelo, vinkalo; vrt. vide.
Viititseitä, viitiseitä.
Vilkka, virkka.
Vilkuna, vilkunan näköinen, oik. vilkunännäköinen (vilkkuvilla nännillä).
Vilmeikkö, vilmeikko.
Vilmitön, vilpitön (virhetön).
Vimmel, vingertäjä, vilkas elävä.
Vimmer, vemmel, jousi (?).
Vimpuri, vimpura.
Vingermä, vinkeräneste.
Vinkas, vingas.
Vippa, ketterä, kevytjalka.
Vippo, koiran nimi.
Viraella, vuotaa, valua, kulkea.
Virkkaa, lausua, käskeä.
Virmeä, virma, vinha.
Virskatella, viskata huolettomasti.
Virvi, virpi.
Viuhkama, viuhka, viuhkain, lennin, siipi.
Vivas (vipaan), vipajava vesi, vuolle.
Vivutin, vivustin.
Voisia, voitaa, voidella.
Voittu, voidettu, voideltu.
Voivas, voipunut, voimaton.
Vuolamainen, vuolahainen, (vuolia, vuoliainen?).
Vuolas, vuolle.
Vyöläs, vyöllä varustettu, (= vöyräs?).
Vyötty, vyötetty.
Vähjy, kehju, kuhju, kyhjy.
Vähjö, k. edell..
Väisähyttää, välähyttää (?).
Vämmätä, vaatia, ängätä.
Vängäs, vingas.
Vänkäs, k. edell..
Väntti, vänkki, sankki.
Värppänä, väkkärä.
Värtähäinen, veitikka.
Vääpästellä, väipästellä, lönkytellä.
Väärtäjäinen, väärtähäinen.
Vörsteleitä, vierteleitä (?).

Yhmeröinen, ähmeröinen.

Ähkyriäinen, ähkyillä.
Ähverikkö, ähvärikkö.
Äijyttää, kiihottaa.
Äikyttää, äikeyttää, äkeyttää.
Äikäistä, laatia äikeäksi.
Äilämä, äilehtimä.
Äiläs, ailas, kipu, pistos.
Äimerryttää, häiritä, hämmentää (?).
Äimötellä, pistellä, näverrellä.
Äitäröi(d)ä, ä'ittää, laatia äkäisiksi.
Äiveröinen, ähmeröinen.
Äksy, jäykkyys, äkeys.
Äksyellä, jäykistyä, kiintyä.
Äkäistä, äkäyttää yht'äkkiä.
Ällyttää, ärryttää.
Ämmeröinen, ähmeröinen.
Äppyräinen, äpäräinen (?).
Ärvi, koiran nimi.
Äsertää, musertaa.
Äytiäinen, äykeä, äykiäinen.
Äyötellä, ärtyä, ärrytellä.

Öitänä, öitäkään.