HAJUHERNEET.
Hajuherneet, kukkani, jotka ylenette kuumassa yössä viileinä ja täynnä kuultavaa tuoksuvaa, teille tahdon sanoa salaisuuden, jota ei päivällä ole, mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.
Painan kasvoni poskianne vasten, te rakkaat, täynnä lempeätä hekumaa, sillä olen nyt kovin nuori ja tunnen punastuksen lyövän yli otsani: joku on suudellut olkapäitäni pitkään ja kiihkeästi.
Hymyilettekö te kaikki
hievahtamattomassa yössä?
En näe silmiänne,
mutta tunnen hymyilynne lehahtavan
kasvoilleni.
Itkien ja nauraen sukellan tuoksuvaan syliinne, ja teidän pienet kukkassuudelmanne putoavat kuumeisen ruumiini yli kuin lempeät, hiljaiset pisarat.