HÄRKÄTAISTELIJA.
I
Vain muodottoman, villin pään ja huohottavat silmät nään. Sain kuulla juuri: pettänyt mun nainen on — ja siksi nyt taas tyyntä kättä tarvitaan. Se meistä, ken on maltiton, se saaden lopun autuaan jää saalihiksi hietikon.
Tein työni lailla mestarin, ja kautta Santta Pietarin nyt vannon valan hurjimman: se tyttö, jota rakastan, ei huomispäivää nähdä saa! Ja mieheen, jota halveksin, saa kautta Santta Pietarin! myös säiläni mun sukeltaa.
II
Vyö silkkinen ympäri vain,
ja hän käymähän valmis on
läpi suosionhuutojen raivoavain,
yli hehkuvan hietikon.
Veri syyttäen miekasta huus:
Olet armaasi murhannut!
Jätä mielestä maine ja kunniakkuus,
olet kuoleman ansainnut.
Kuin mieletön taisteli hän
tulenleimuvin viittoineen.
Härän nähtiin villisti syöksähtävän,
hänet heittävän ylitseen…