LUUTUN HELÄHDYKSIÄ.
Keltainen onni.
Verhottuna sitruunanväriseen silkkiin on minun tumma lemmittyni kuin auringonkukka sulttaanin suurissa puutarhoissa! Istuen jalat ristissä kultaompelein kirjaillulla matolla punaa hän kynsiään, joista jokainen on siromuotoinen ja kiiltävä kuin ihmeen pieni, soikea kuvastin.
Oletko ehtinyt laskea suudelmiani, armas?
Punainen onni.
Taivaalla paloi tulinen loimotus
ja venheemme luutunsoittajineen keinui hiljaa virralla,
jonka vesi oli kuin liekehtivää viiniä.
Vedin pääsi puoleeni katoksen alla
ja hämmästyin,
sillä sinun suusi oli aivan veripunainen ja kuuma.
Kysyin syytä levottomana ja nauraen vastasit:
Olen syönyt sydämesi, rakas valtiaani!
Valkea onni.
Oletko lainkaan huomannut,
että puutarhat lainehtivat tulvillaan jasmiinin valkeita kukkia?
Älä vihastu, oi minun rakas valtiaani,
ymmärtämättömään orjattareesi,
jos sanon, että monina unettomina öinä
olen itkenyt lempemme tummaa paloa!
Emmekö nouse sen hiilloksesta, valtiaani,
ennenkuin olemme tuhkaa?
Oi lausu,
emmekö nyt laskeudu marmoriportaita
puutarhaan, poimimaan valkeita kukkia
sitoaksemme niistä köynnöksiä
pylvässaleihimme!