TÄHTIKEINU.
Keinu heilahda kultainen pitkin yöllistä Linnunrataa! Usmat tähtien ylhäisten unhon valkeaa vihmaa sataa…
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt, mun armahani:
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuhun rinnallani.
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Illan tähdestä kaulalles
poimin rubiinin hehkuvimman,
aamutähdestä hiuksilles
saan ma safiirin kirkkahimman.
Keinu heilahda tähtien
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat sinisen korkeuden
unhon valkeaa härmää sataa…
Annan safiirin hiuksilles
ensi helluntaisuudelmasta,
kuuman rubiinin kaulalles
kesän onnesta polttavasta.
Keinu, heilahda hiljemmin hiilenmustalla taivahalla! Armas, muistatko kyynelin keinun vaahterapuiden alla —!