I.
MATHIS. CATHERINE, TOHTORI FRANTZ.
TOHTORI. — Voitteko paremmin, herra pormestari?
MATHIS. — Minä voin hyvin hyvästi.
TOHTORI. — Eikö päätänne enää kivistä?
MATHIS. — Ei.
TOHTORI. — Ettekä tunne sohisevan korvissanne?
MATHIS. — Kun sanon teille, että kaikki on hyvin… että olen, kuin ainakin… niin on asia aivan selvä, luullakseni!
CATHERINE. — Kauan aikaa hän on nähnyt pahoja unia, hän haastelee unissaan… nousee juomaan kylmää vettä…
MATHIS. — Ketä tahansa saattaa janottaa yöllä.
TOHTORI. — Epäilemättä… mutta teidän pitää olla varova. Te juotte liian paljon valkeata viiniä, herra pormestari; valkea viini tekee luuvalon ja vaikuttaa teissä usein puuskan niskaan: kaksi jaloa tautia, vaan vaarallista. Meidän vanhat maakreivit, markkreivit ja rheinikreivit, Sundgau'n, Brisgau'n, ylä- ja ala-Elsassin herrat, kuolivat melkein kaikki jalkaleiniin tahi halvaukseen. Nyt nämä jalo-arvoiset taudit sattuvat pormestareille, notariuksille, suuremmille porvareille. Se on arvokasta, hyvin arvokasta, mutta surkeata. Teidän kohtauksenne toissa iltani tuli siitä. Te olitte liiaksi juoneet rikeviriä serkkunne Bothin luona, ja sitten on kova pakkanen teidät tapaellut, koska kaikki veri oli päässä.
MATHIS. — Jalkojani palelti, se on totta; syytä ei tarvitse niin kaukaa hakea; Puolalainen juutalainen on syypää kaikkeen.
TOHTORI. — Miten niin?
MATHIS — -Niin, kuin minä ennen aikaan näin miesparan kauhtanan, jonka kortteerimestari, tuo vanha Kelz, toi tänne yhdessä hatun kanssa; tämä näky minua hämmästytti, koska juutalainen edellisenä iltana oli käynyt meillä. Sen koommin en ole koko asiata ajatellutkaan, kun toissa iltana elonkauppias astui sisään ja sanoi samat sanat, kuin toinen. Se vaikutti saman, kuin haahmo olisi astunut huoneesen! Minä tiedän kyllä, ettei haahmoja löydy ja että kuolleet ovat aivan kuolleita, mutta minkä tekee? Ei aina kaikkia muista (Kääntyen Catherinea kohti) Oletko laittanut sanan notariukselle?
CATHERINE. — Olen, saat olla huoleti!.
MATHIS. — Minä olen hyvin huoleti; mutta tämän naimisen pitää tapahtuman niin pian, kuin mahdollista. Kun näkee, miten hyvinvoivalle miehelle, joka on terve ruumiin ja sielun puolesta, sattuu semmoisia puuskia, täytyy kaikki toimittaa valmiiksi, eikä jättää mitään huomeiseksi. Se, mikä mulle tapahtui toissa päivänä, voi mulle sattua tänä iltana, minä voin kuolla siihen paikkaan, enkä olisi nähnyt lastani onnellisena. Kas, niin on asiat! — Ja antakaa minun olla rauhassa teidän selityksistänne. Lieneekö se sitten valkea viini, kylmyys, tahi Puolalainen, joka nosti veren aivoihini, se on yhdentekevä. Minulla on niin selvä järki, kuin kellään toisella; muu ei merkitse mitään.
TOHTORI. — Mutta ehkä olisi hyvä, herra pormestari, lykätä välikirjan allekirjoittaminen myöhempään; ymmärrättehän… mielenliikutus asioissa joita hyvin harrastaa…
MATHIS (nostaen kätensä tuskaisesti). — Herra varjele!… pitäköön itsekukin huolta omista asioistaan. Nuo teidän jos, ja teidän koska, ne saattavat ihmisen pään pyörälle. Toimittakoot tohtorit lääkityksiään ja antakoot toisten tehdä tahtonsa mukaan. Te olette minua parantaneet, hyvä! minä olen terve, sitä parempi! Kutsukaa notarius, antakaa sana vieraille-miehille ja tulkoon kaikki päätetyksi.
TOHTORI (hiljaa Catherinelk). — Hänen hermonsa ovat vielä ärtyväiset; parasta on tehdä, mitä hän tahtoo. (Walter ja Heinrich tulevat vasemmalta, pyhävaatteissaan).