XVIII.
O, Herra taivahan,
Ja turva kalliin maamme:
Kiiruhda sotimaan!
Sinussa voiton saamme —
Kun joukko perkeleen,
Ja pahain ihmisten
On tullut seuranamme
Rivaansa heitellen.
O, Juudan sotilas:
Maaltamme hirmut estä!
Me Sinun avuttas
Emme voi moista kestää —
Ilkeillä juonilla
Ja myrkkynuolilla
Ne saastuttaa; Sä pestä
Voit meitä undesta.
Tuo virta myrkkyinen
Käy helvetistä asti;
Se nimeen perkeleen
Tuhannet meistä kasti;
Ja Suomen kansa, maa
Nyt siitä surman saa,
Ivalla viekkahasti
Se meitä upottaa.
Ei kansan siveys
Konsaan voi täss' kukoistaa,
Kun usvan synkeys
Noin tähtein valon poistaa; —
On katkera tuo:
Ei päästä seimen luo,
Miss' Herra Kristus loistaa;
Siis, Isä, apu suo!
Kun muutkin sortajat
Saa, Herra, surman Sulta,
Niin viinakauppiaat
Sais' maistaa samaa tulta —
Kas silloin siveys,
Raittius, rehtevyys
Ja kansan lapsikulta
On sama yhteys!