KAHDESTOISTA LUKU.
Sillä välin prefekti oli jatkanut matkaansa rannalta Kapitoliumille.
Porta Trigeminan kautta hän meni Forum boariumille.
Janustemppelin luona väkijoukko pidätti häntä hiukan.
Haavastaan huolimatta hän kulki niin nopeasti, että Syphax ja Lucius
Licinius jaksoivat töintuskin seurata häntä.
Useita kertoja he kadottivat hänet näkyvistään.
He saavuttivat hänet taas.
Hän aikoi mennä Porta carmentaliksen läpi ja päästä siten
Kapitoliumille takaapäin.
Mutta portilla oli suuri goottijoukko.
Siellä oli myöskin Vakis.
Hän tunsi prefektin jo kaukaa.
"Kostoa Rautgundiksen puolesta", huusi hän ja heitti suuren kiven, joka sattui prefektin kypärättömään päähän.
Cethegus kääntyi pakoon.
Hän muisti erään paikan, jossa muuri oli murtunut.
Se oli portista koilliseen.
Hän pyrki sinne päin mennäkseen muurin yli.
Mutta kun hän lähestyi muuria, leimahtivat Kapitoliumilta liekit korkealle ilmaan.
Häntä vastaan juoksi muurinmurtuman yli kolme miestä.
Ne olivat isaurilaisia.
Ne tunsivat hänet.
"Pakene, herra!
"Koko Kapitolium on mennyttä.
"Musta goottipiru!"
"Onko hän — onko Teja sytyttänyt tulen?"
"Ei, me itse sytytimme puumuurin, jonka gootit olivat vallanneet.
"Gootit sammuttavat."
"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin."
Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan.
"Minun täytyy vielä mennä kotiini."
Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille.
"Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista.
"Pian ovat gootitkin siellä.
"Minä kuulin, miten musta goottiruhtinas kyseli alinomaa sinua.
"Hän haki sinua joka paikasta Kapitoliumilta.
"Pian hän tulee taloosi."
"Minun täytyy vielä kerran käydä kotonani." S
Mutta tuskin hän oli mennyt pari askelta eteenpäin, kun kaupungista päin tuli häntä vastaan joukko gootteja ja roomalaisia tulisoihduilla ja kekäleillä varustettuina.
Etumaiset tunsivat hänet.
"Prefekti!"
"Rooman tuhooja!"
"Hän on sytyttänyt Kapitoliumin!"
"Alas! Alas!"
Häntä vastaan lensi nuolia, kiviä ja keihäitä.
Yksi palkkasotureista kaatui, jäljelle jääneet pakenivat.
Nuoli sattui Cethegukseen ja haavoitti lievästi hänen vasenta olkapäätään.
Hän veti sen pois haavasta.
"Roomalaisnuoli! Minun leimallani varustettu", virkkoi hän katkerasti nauraen.
Vaivoin hän pääsi lähimmälle kapealle kujalle joukkoa pakoon.
Hänen talonsa edustalla rähisi väkijoukko koettaen turhaan särkeä vahvaa pääovea.
Heidän miekkansa ja keihäänsä eivät olleet tarpeeksi vahvoja.
Cethegus tiesi sen kuullessaan heidän voimattoman vihansa purkaukset.
"Portti on luja", sanoi hän itsekseen.
"Ennenkuin he saavat sen murretuksi, olen minä jo kaukana täältä."
Kapeata sivukatua myöten hän meni talonsa takaovelle, painoi salaista jousta, meni pihalle ja riensi sisään jättäen ovet jälkeensä auki.
"Kuulkaa!"
Pääportilta alkoi kuulua toisenlaisia, voimakkaampia iskuja kuin tähän saakka.
"Sotakirves", virkkoi prefekti.
"Siellä on Teja!"
Cethegus riensi kapealle aukolle, josta voi nähdä pääkadulle.
Siellä oli Teja.
Hänen musta, pitkä tukkansa liehui tuulessa.
Hänellä ei ollut kypärää.
Vasemmassa kädessä oli hänellä Kapitoliumilta siepattu tulikekäle.
Oikeassa oli pelätty sotakirves.
Hän oli kauttaaltaan veren vallassa.
"Cethegus", huusi hän joka iskun jälkeen.
"Cornelius Cethegus Caesarius!
"Missä olet?
"Hain Kapitoliumilta sinua, Rooman prefekti.
"Missä olet?
"Täytyykö Tejan hakea sinua kotilietesi äärestä?"
Samassa Cethegus kuuli kiireisiä askelia takaa päin.
Syphax oli päässyt taloon samaa tietä kuin isäntäkin.
Hän katsahti isäntäänsä.
"Pakene, herra!
"Minä suojelen kynnystäsi hengelläni."
Hän riensikin monien huoneiden läpi talon pääovelle.
Cethegus lähti oikealle.
Hän pysyi tuskin pystyssä.
Hän pääsi vielä Zeus-saliin.
Siellä hän kaatui.
Mutta samassa hän hypähti pystyyn.
Sillä pääportilta päin alkoi lähetä meteli.
Vahva portti oli saatu vihdoin rikki.
Ryskyen se kaatui sisäänpäin, ja Teja meni vihollisensa taloon.
Kynnyksellä hyökkäsi hänen kimppuunsa väijyksissä olleen pantterin tavoin mauri, joka tarttui vasemmalla kädellään hänen kurkkuunsa.
Oikeassa välkkyi puukko.
Gootti pudotti kirveensä.
Hän sieppasi maurin kiinni oikealla kädellään ja heitti tämän pallon tavoin ovesta ulos.
Vauhti oli niin kova, että Syphax kieri yhtä päätä kadulle saakka.
"Missä olet, Cethegus", kertasi Tejan ääni kysymystään yhä lähempänä.
Nyt hän oli eteisessä, nyt atriumissa.
Ovet, jotka kirjuriorja Fidus oli lukinnut, hän mursi kirveellään.
Molemmat viholliset olivat vain muutaman askeleen päässä toisistaan.
Suurella vaivalla Cethegus oli ryöminyt keskelle Zeus-salia.
Hän toivoi vielä pääsevänsä kirjastohuoneeseensa ja saavansa
Caesar-patsaan sisästä kirjoituksensa ja aarteensa.
Samassa hän kuuli taas erään oven murtuvan ja Tejan äänen kajahtavan kirjastohuoneessa:
"Missä olet, Cethegus?"
Prefekti kuunteli henkeään pidättäen.
Hän kuuli, miten Teja kulki kirjastossa patsaalta patsaalle ja murskasi koko rivin kirveellään.
"Missä on isäntäsi, vanhus", kuului Teja kysyvän Fidukselta.
Kirjuriorja oli nimittäin paennut hädissään kirjastohuoneeseen.
"En tiedä, kautta sieluni autuuden."
"Hän ei ole täälläkään.
"Cethegus! Pelkuri!
"Missä sinä piileksit?"
Koko joukko tuntui saapuneen kirjastoon.
Cethegus ei jaksanut enää seistä.
Hän nojasi marmoriseen Jupiteriin.
"Mitä tälle talolle tehdään?"
"Poltetaan", vastasi Teja.
"Kuningas on kieltänyt talojen polttamisen", sanoi Torismut.
"Niin on, mutta tämän talon hän on jättänyt minun haltuuni.
"Se poltetaan ja tasoitetaan maahan.
"Alas paholaisen temppeli!
"Alas hänen kaikkein pyhimpänsä — hänen epäjumalansa!"
Kuului ankara isku.
Ratisten, paukkuen Caesar-patsas suistui mosaiikkilattialle mennen palasiksi.
Kultarahoja, rasioita ja papyruskoteloita lensi lattialle.
"Voi barbaaria", huusi Cethegus.
Unohtaen kaiken hän aikoi syöksyä miekka kädessä kirjastoon.
Mutta hän kaatuikin tiedottomana suulleen Jupiter-patsaan juureen.
"Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi poikamainen ääni.
"Prefektin ääni", huudahti Teja ja syöksyi kirjaston ja Zeus-salin väliselle ovelle.
Kekäle kädessä ja sotakirvestään heiluttaen hän ryntäsi saliin.
Se oli tyhjä.
Jupiter-patsaan vieressä oli suuri verilätäkkö ja akkunan luo johti leveä verijälki.
Akkuna oli pihalle päin.
Mutta pihakin oli tyhjä.
Sinne rientäneet gootit huomasivat, että takaportti oli suljettu ulkoapäin.
Avain oli ulkopuolella lukossa.
Kun tämäkin portti kovalla työllä saatiin murretuksi, — melkein samaan aikaan ehtivät muutamat gootit, jotka olivat juosseet pääportista kadulle ja kiertäneet talon kulman, kapealle sivukadulle portin ulkopuolelle — tutkittiin katu ja sen varrella olevat rakennukset tarkoin.
Eräässä kulmassa löydettiin prefektin miekka, jonka Fidus tunsi.
Synkännäköisenä Teja otti sen ja meni takaisin kirjastoon.
"Kootkaa tarkoin kaikki, mitä prefektin epäjumalan sisässä oli.
"Kuuletteko? Kaikki!
"Kirjoituksetkin ovat otettavat talteen ja vietävät kuninkaalle.
"Missä kuningas on?"
"Hän lähti Kapitoliumilta roomalaisten ja goottien seuraamana Pyhän Pietarin kirkkoon, missä koko kansa on kokoontunut kiitosjumalanpalvelukseen."
"Hyvä on! Hakekaa hänet kirkossa käsiinne ja antakaa hänelle nämä.
"Viekää paenneen miekkakin.
"Sanokaa, että Teja lähetti sen."
"Tapahtukoon tahtosi.
"Mutta sinä — etkö lähde kuninkaan kanssa kirkkoon?"
"En."
"Missä sinä vietät tämän voittoyön ja kiitosjumalanpalveluksen?"
"Tämän talon raunioilla", virkkoi Teja.
Hän sytytti vuoteen purppuraverhot tuleen.