KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Mutta taistelu oli jo lopussa. Sen saivat Alboin ja prefekti kuulla hämmästyksekseen saapuessaan takaisin Taginaen luo.
Kun prefekti oli saapunut pohjoispuoleiseen pinjametsikköön ja aikoi lähteä seuraamaan kuninkaan jälkiä, saavutti hänet Liberiuksen lähetti, joka vaati häntä palaamaan heti. Narses kuului olevan tiedottomana ja suuri vaara vaativan pikaista päätöksen tekoa.
Narses tiedottomana — Liberius neuvottomana, varmaksi luultu voitto vaaranalainen. Se oli tärkeämpää kuin mahdollisuus antaa kuolinisku puolikuolleelle kuninkaalle.
Cethegus ajoi täyttä karkua Taginaehen samaa tietä kuin oli tullutkin.
Täällä Liberius tuli häntä vastaan ja sanoi:
"Liian myöhään. Olen jo järjestänyt asian yksin myöntyen vaatimukseen.
Aselepo on päätetty ja goottien jäännökset peräytyvät."
"Mitä", huusi Cethegus, joka olisi mielellään tuhonnut kaikki gootit rakkaansa hautajaisiksi, "aselepoko? Peräytyvätkö gootit?
"Missä on Narses?"
"Hän makaa tajuttomana kantotuolissaan saatuaan ankaran vetotaudin. Hän säikähtyi ja hämmästyi eikä ihmekään."
"Mitä täällä on tapahtunut? Kerro, ihminen."
Liberius kertoi lyhyesti, että he olivat suurin uhrauksin — sillä nuo keihäsgootit seisoivat kuin muuri — tunkeutuneet Taginaehen, joka heidän täytyi valloittaa talo talolta, huone huoneelta.
"Tuuma tuumalta", päätti Liberius kertomuksensa, "täytyi meidän hakata palasiksi heidän johtajansa, joka tapettuaan Anzalaan asettui ensimmäiseen muurinaukkoon. Me emme päässeetkään siitä paikasta kaupunkiin."
"Mikä hänen nimensä oli", kysyi Cethegus, "toivoakseni kreivi Teja."
"Ei, kreivi Torismut. — Kun olimme puolitiessä verityötämme ja Narses aikoi juuri kannattaa itsensä kaupunkiin, kohtasi hänet Taginaen portilla haavoittunut Zeuxippos, joka saapui lähettiläänä vasemmalta siiveltämme — sitä ei enää ole olemassakaan — goottien saattamana."
"Kuka oli —?"
"Hän, jonka äsken mainitsit — kreivi Teja. Hän oli nähnyt tai saanut tietää, että heidän keskusrintamaansa uhattiin ja että kuningas oli haavoittunut.
"Silloin hän — huomattuaan, ettei hän enää mitenkään ehdi muuttamaan ratkaisua Taginaen luona — teki rohkean, epätoivoisen päätöksen.
"Hän luopui äkkiä lujasti varustetusta asemastaan vuorilla ja hyökkäsi häntä vastaan olevan vasemman siipemme kimppuun, joka hitaasti lähestyi vuorta ylöspäin hänen joukkoaan vastaan.
"Hän voitti sivustamme heti ensi yrityksellä, ajoi pakenevia takaa leiriin saakka ja otti siellä vangiksi kymmenentuhatta miestä sekä päällikkömme Oresteen ja Zeuxippoksen.
"Hän lähetti Zeuxippoksen sidottuna goottien mukana Narseksen luo todistamaan tapahtumasta ja vaati neljänkymmenenkahdeksan tunnin aselepoa."
"Mahdotonta", huusi Cethegus.
"Muussa tapauksessa hän tappaisi kaikki kymmenentuhatta vankia päällikköineen. Hän oli vannonut sen."
"Entä sitten", sanoi Cethegus.
"Sinusta mahtaa asia olla samantekevää, roomalainen. Mitäpä sinä
välität kymmenestätuhannesta meikäläisestä. Mutta Narses välittää.
Pelästyttävä uutinen, vaikean päätöksen tekeminen lannistivat hänet.
Hän sai ankaran taudinkohtauksen.
"Kaatuessaan hän ojensi päällikönsauvan minulle ja minä tietysti suostuin heti vaatimukseen —."
"Tietysti.
"Pylades tahtoi pelastaa Oresteen", huudahti Cethegus kiukuissaan.
"Ja samalla kymmenentuhatta miestä keisarillista sotaväkeä."
"Minua ei tuo sopimus sido", huusi Cethegus, "minä käyn heidän kimppuunsa."
"Sitä et saa tehdä. Teja on ottanut mukaansa panttivankeina suurimman osan miehistöä ja kaikki päälliköt. Hän surmaa ne heti, kun ensimmäinen nuoli lentää heitä vastaan."
"Surmatkoon vain. Käyn sittenkin heidän kimppuunsa."
"Saathan nähdä, seuraavatko bysanttilaiset sinua. Ilmoitin heti sinunkin joukollesi Narseksen käskyn, sillä minä olen nyt Narses."
"Sinä olet kuoleman oma, kun Narses tulee tajuihinsa."
Mutta Cethegus huomasi, ettei hän olisi voinut yksistään palkkasotureineen mitään gooteille, jotka olivat koonneet joukkojensa jäännökset — molemmat siivet — varustettuun paikkaan.
Teja oli vetäytynyt vankeineen luostari- ja kappelikukkuloiden yli Via
Flaminialle, jonne Hildebrandinkin sivusta oli päässyt verraten eheänä.
Johanneksen kiertoliikettä olivat ensin hidastuttaneet molemmat joet ja sen teki kokonaan tyhjäksi aselepo.
Kostonhimoisena Cethegus odotti Narseksen toipumista, sillä hän toivoi, ettei tämä hyväksyisi edustajansa tekemää sopimusta.