KOLMASTOISTA LUKU.
Cethegus hypähti vuoteeltaan, heitti kirjeen kädestään ja rupesi kävelemään.
"Prokopius on narri.
"Ja narri on Cetheguskin, joka niin pahastuu menetetystä sielusta.
"Olithan kadottanut Juliuksen jo ennen kuin tapoit hänet?
"Ja sinä elät ja taistelet sittenkin vielä.
"Onkohan tuo Narses, jota kaikki pelkäävät ikäänkuin hän olisi samalla kertaa isä Jumala ja piru, niin vaarallinen?
"Mahdotonta.
"Onhan hän sokeasti antanut Rooman minun ja miesteni haltuun.
"Hänen ansiotaan ei suinkaan ole, etten tällä hetkellä hänen saavuttamattomissaan hallitse Roomaa Kapitoliumista käsin ja uhmaile häntä ja hänen joukkoaan.
"Mitä vielä.
"En suinkaan enää vanhoilla päivilläni opi pelkäämään.
"Luotan tähteeni.
"Onko tämä mieletöntä rohkeutta? Vai levollista viisautta.
"En tiedä. Sen vain tiedän, että sama luottamus vei Caesarin voitosta voittoon.
"Tuskin kuitenkaan voin saada enemmän tietoja Narseksen kylpykeskustelusta kuin tästä sanarikkaasta kirjeestä."
Ja hän repi kirjeen palasiksi.
"Minä lähden liikkeelle — vielä tänään. Vaikkakaan Syphax ei tällä hetkellä voine kuulla mitään, kun on juuri kylpyhetki!"
Samassa isaurilaiset ilmoittivat arkontti Johanneksen, ja Cetheguksen viittauksesta laskettiin hänet sisään.
"Rooman prefekti", puhui Johannes, "minulla on vanhoja loukkauksia sinulta anteeksi pyydettävänä. Veljeni Perseuksen kuolema tuotti minulle tuskaa ja teki minut epäluuloiseksi."
"Jättäkäämme se asia", sanoi Cethegus, "se on unohdettu".
"Mutta en voi koskaan unohtaa sinun uljasta, sankarillista urhoollisuuttasi", jatkoi arkontti, "kunnioittaakseni ja käyttääkseni sitä olen tullut tekemään sinulle erään ehdotuksen.
"Minä ja toverini — tottuneina Belisariuksen voimakkaaseen etenemiseen — tunnemme suuren Narseksen varovaisuuden kovin hankalaksi.
"Olemme jo melkein kaksi kuukautta olleet tämän solan edustalla ja menettäneet väkeä. Tuskinpa siitä saavutamme mitään kunniaa.
"Ylipäällikkö tahtoo nälällä tappaa barbaarit!
"Ken tietää, kuinka kauan tätä vielä voi kestää?
"Ja lopuksi tulee siitä kaunis verilöyly, kun he epätoivon ajamina hyökkäävät luolastaan. He tulevat kalliisti myymään joka ainoan veripisaransa.
"Se on päivän selvää, että jos meillä olisi vain kirotun solan suu — —"
"Niin, jos!" sanoi Cethegus hymyillen. "Sitä vartioi jokseenkin hyvin kuningas Teja."
"Juuri siksi hänen täytyy kaatua.
"Hän se tietenkin yksin pitää koossa heidän hauraan peitsikimppunsa.
"Sentähden olen tehnyt liiton joukkueen kanssa — jokin määrä yli tusinan — leirin parhaita miekkoja. Tahdomme joka kerta, kun kuninkaan vahtivuoro tulee, taistella häntä vastaan yksi toisensa jälkeen, kun tie on niin kapea, että vain yksi kerrallaan voi lähestyä häntä. Arpa ratkaisee, ken on ensimmäinen. Toiset pysyttelevät mahdollisimman lähellä esitaistelijaa, pelastaen hänet, jos hän haavoittuu, astuen hänen tilalleen, jos hän kaatuu, tai gootin kaaduttua tunkeutuen voittajan kanssa solaan.
"Paitsi minua kuuluu liittoomme longobardit Alboin, Gisulf ja Autaris, herulit Rodulf ja Suartua, gepidi Ardarik, burgundilainen Gundebad, frankit Chlotakar ja Bertchram, alamannit Vadomar ja Epurulf, Garizo, pitkä bajuvari, persialainen Kabades, armenialainen Althios ja illyrialainen Taulantius.
"Olisimme mielellämme tahtoneet sinun pelätyn miekkasi joukkoomme.
"Tahdotko olla mukana liitossa, Cethegus?
"Sinä vihaat mustakiharaista sankaria."
"Mielelläni", vastasi Cethegus, "niinkauan kuin olen vielä täällä.
"Mutta aion kohta muuttaa leiristä Kapitoliumille."
Kummallinen, ivallinen hymyily väikkyi äkkiä arkontin kasvoilla. Se ei jäänyt Cethegukselta huomaamatta.
Mutta hän ei käsittänyt sen oikeaa tarkoitusta.
"Minun rohkeuttani et voine epäillä sen mukaan, mitä itse sanoit", sanoi hän.
"Minulla on tärkeämpiäkin tehtäviä, kuin polkea viimeisiä goottisodan hehkuvia hiiliä sammuksiin.
"Hyljätty kaupunki kaipaa prefektiänsä. Kapitolium kutsuu minua."
"Kapitolium", toisti Johannes.
"Minä luulin, Cethegus, että ihana sankarikuolema olisi jonkin arvoinen."
"Kyllä, sitten kun elämän päämäärä on saavutettu."
"Ei yksikään meistä, Cethegus, tiedä kuinka lähellä hän on tätä päämääräänsä.
"Mutta vielä yksi asia.
"Minusta tuntuu kuin jotakin olisi tekeillä barbaarien kesken heidän kirotulla tulivuorellaan.
"Kukkulalta, joka on minun puolellani leiriä, voi hiukan eräästä halkeamasta nähdä laavahuippujen yli.
"Tahtoisin, että suuntaisit tottuneen katseesi sinnepäin.
"Silloin ainakaan he eivät voisi yllättää meitä hyökkäyksellään.
"Seuraa minua sinne!
"Älä ilmoita liitostamme Narsekselle — hän ei pitäisi sellaisesta — sen vuoksi valitsin hänen kylpyaikansa käyntiäni varten."
"Minä seuraan sinua", vastasi Cethegus, täydentäen asevarustustaan ja meni, kysyttyään ensin isaurilaiselta ovivahdiltaan turhaan Syphaxia, Johanneksen kanssa läpi oman leirinsä, senjälkeen Narseksen välileirin läpi ja kääntyi lopuksi sisäleiristä äärimmäisenä oikealla sijaitsevaan leiriin, joka kuului Johannekselle.
Johanneksen mainitsemalla kukkulalla seisoi jo useita päälliköitä, jotka innokkaasti katselivat pienen laavaseinässä olevan notkelman kautta goottileiriä.
Kun Cethegus oli katsellut sinne hetkisen, huudahti hän: "Ei epäilystäkään! He tyhjentävät leirinsä itäpuolen, he hajoittavat vaunukasojaan ja vetävät ne pitemmälle länteen. Se voi myöskin merkitä kiinteämpää yhteistoimintaa, kukaties uloshyökkäystä."
"Mitä sinä luulet", kysyi Johannekselta nuori, varmaankin aivan äskettäin Bysantista saapunut päällikkö, jota Cethegus ei tuntenut — "mitä luulet sinä? Eivätköhän ne uudet pommit voisi kantaa barbaareihin saakka tuolta kallionkielekkeeltä? Sinä tiedät, Martinuksen viimeisen keksinnön — jonka veljeni piti tuoda Roomaan."
"Roomaan", huudahti Cethegus ja loi leimuavan katseen sekä kysyjään että Johannekseen.
Hänen aivonsa olivat silmänräpäyksen ajan hehkuvan kuumat ja jäätävän kylmät säikähdyksestä, ja hän tunsi suuremman täristyksen luissaan ja ytimissään kuin saadessaan tiedon Belisariuksen maallenoususta, Totilan korottamisesta, Totilan kääntymisestä Roomaa vastaan Pons padin luona, Totilan tunkeutumisesta Tiberiin, tai Narseksen tulosta Italiaan.
Hänestä tuntui kuin murskaava käsi olisi puristanut hänen sydäntään ja aivojaan.
Hän huomasi heti, että Johannes vihaisella kulmien rypistyksellä antoi nuorelle päällikölle vaikenemismerkin.
"Roomaan", toisti Cethegus soinnuttomalla äänellä katsellen terävästi milloin vierasta milloin Johannesta.
"Aivan oikein, Roomaan!" huudahti viimein Johannes. "Zenon, tämä mies on Cethegus, Rooman prefekti."
Nuori bysanttilainen kumarsi kasvoillaan samanlainen ilme kuin ihmisellä, joka katselee laajalle kuuluisaksi tullutta hirviötä.
"Cethegus, arkontti Zenon, joka tähän asti on taistellut Eufratin luona, saapui vasta eilen illalla persialaisten jousimiesten kanssa Bysantista."
"Ja onko hänen veljensä", kysyi Cethegus häneltä, "mennyt Roomaan!"
"Veljeni Megas", vastasi bysanttilainen, joka oli tointunut hämmästyksestään, "on saanut tehtäväkseen asettaa äsken keksityt kaksoisballistit Rooman prefektin käytettäväksi" — tässä hän kumarsi vielä kerran — "Rooman muurien suojelemiseksi,
"Hän lähti merille paljon ennen minua, luulin että hän oli saapunut tänne jo ennen minua ja mennyt kanssasi Roomaan.
"Hänen kuormansa oli raskas.
"Ja olen iloinen, että olen tullut tuntemaan länsimaiden mahtavimman miehen, Hadrianuksen haudan kunniakkaan puolustajan."
Mutta Cethegus heitti vielä kerran terävän katseen Johannekseen ja kääntyi sitten lyhyesti tervehdittyään läsnäolevia, menemään.
Kuljettuaan muutamia askeleita hän kääntyi äkkiä takaisin ja huomasi silloin, miten Johannes uhaten molemmilla nyrkeillään haukkui nuorta, äsken Eufratista tullutta puheliasta arkonttia.
Kylmät väreet puistattivat prefektiä.
Hän aikoi mennä lyhintä tietä takaisin teltalleen ja viipymättä, odottamatta Syphaxia ja hänen tekemiään huomioita, nousta hevosen selkään ja jäähyväisittä rientää Roomaan.
Päästäkseen lyhimmälle tielle, hän aikoi mennä Johanneksen leiristä suoraa päätä suuren leiripuoliympyrän halkaisijaa pitkin omalle teltalleen.
Hänen edellään ratsasti leiristä muutamia persialaisia jousimiehiä sekä muutamia talonpoikia, jotka olivat myyneet viiniä. Nämä vahti päästi esteettömästä kulkemaan.
Vahdinpidon täällä, niinkuin kaikilla muillakin leiriporteilla, oli
Narses uskonut longobardeille.
He pysähdyttivät hänet laskemalla keihäänsä hänen eteensä, kun hän aikoi seurata talonpoikia.
Hän tarttui vihaisena keihäisiin ja sysäsi ne pois tieltään.
Silloin eräs longobardeista puhalsi torveensa. Toiset läsnäolijat asettuivat uhkaavan näköisinä puoliympyrään hänen eteensä.
"Narseksen käskystä", sanoi joukon päällikkö Autaris Cethegukselle.
"Entä nuo", kysyi Cethegus osoittaen talonpoikia ja persialaisia.
"Ne eivät ole sinä", vastasi longobardi.
Joukko leirin vartijoita oli saapunut torven kutsumana paikalle.
He jännittivät jousensa.
Cethegus käänsi heille selkänsä ja palasi teltalleen samaa tietä, jota
Johannes oli hänet saattanut leiriinsä.
Kenties hänen äkkiä herännyt epäluulonsa vaikutti sen, että hän luuli näkevänsä kaikkien, bysanttilaisten ja longobardien, joiden ohi hän kulki, hymyilevän hänelle puoleksi ivallisesti, puoleksi surkutellen.
Teltalleen saavuttuaan hän kysyi isaurilaisilta teltanvartijoilta:
"Onko Syphax tullut jo?"
"On, herra, kauan sitten. Hän odottaa sinua teltassa. Hän on haavoittunut."
Cethegus siirsi nopeasti oviverhot syrjään ja meni telttaan.
Silloin Syphax, jonka pronssipinnan läpikin näkyi kalpeus, riensi häntä vastaan, syleili hänen polviaan ja kuiskasi liikutettuna:
"Oi herrani, suuri jalopeurani. Sinä olet nyt verkossa — hukassa. Ei mikään voi sinua enää pelastaa."
"Hillitse itseäsi, orja", käski Cethegus. "Sinustahan vuotaa verta —"
"Ei se tee mitään. Ne eivät aikoneet laskea minua takaisin leiriisi — ne alkoivat muka leikillään telmiä kanssani, mutta heidän puukonpistonsa olivat karvasta totuutta —"
"Ketkä? Kenen puukonpistot?"
"Longobardien, herra, jotka hetkinen sitten asettivat kaikille leirisi porteille kaksinkertaiset vartijat."
"Minä kysyn Narsekselta syytä tuohon menettelyyn", uhkaili Cethegus.
"Syynä tai pikemmin tekosyynä on — kuten Kabades ilmoitti hänen puolestaan — että pelätään goottien hyökkäävän.
"Mutta, oi jalopeurani — kotkani — palmupuuni — lähteensilmäni — aamutähti — sinä olet ehdottomasti hukassa."
Numidialainen heittäytyi taas kasvoilleen herransa eteen ja suuteli itkien hänen jalkojaan.
"Kerro nyt tapahtumat — järjestyksessä", virkkoi Cethegus nojaten teltan keskipaaluun kädet selän takana ristissä ja pää uljaasti pystyssä. Hän ei katsellut Syphaxin epätoivon raatelemiin kasvoihin, vaan kauas etäisyyteen.
"Oi, herra — en kai osaa kertoa niitä täydellisessä järjestyksessä. — Siis — minä pääsin piilopaikkaani kaislikossa — minun ei tarvinnut sukeltaakaan — kaislikko peitti minut täydellisesti — kylpykoju on viime myrskyn jälkeen uudestaan rakennettu ohuista laudoista ja pellavakankaasta. — Narses saapui venheessään mukanaan Alboin, Basiliskos ja kolme longobardeiksi puettua miestä, jotka kuitenkin tunsin. — Ne olivat Scaevola, Albinus —"
"Vaarattomia", tuumi Cethegus.
"Ja — Anicius."
"Etköhän erehtynyt?"
"Herra, tunnen hänen kasvonsa ja äänensä.
"En ymmärtänyt keskustelusta kaikkia sanoja — mutta suunnan tajusin —"
"Jospa osaisit kertoa sen minulle sananmukaisesti."
"He puhuivat kreikkaa, herra. En ymmärrä sitä niin hyvin kuin sinun kieltäsi. Aallot kahisuttivat kaislaa ja tuuli oli hiukan epäsuotuisa."
"No, mitä he sanoivat?"
"Nuo kolme mainitsemaani ovat vasta eilen illalla saapuneet Bysantista — he vaativat heti sinun henkeäsi.
"Mutta Narses sanoi:
"'Ei murhaa, vaan tuomarin päätös oikeudessa ja hänen tuomitsemansa rangaistus.'
"'Milloin', kyseli Anicius.
"'Aikanaan.'
"'Entä Rooma', uteli Basiliskos.
"'Hän ei näe enää Roomaa.'
"'Pysähdy', huudahti Cethegus, 'pysähdy! Silmänräpäykseksi! Minun on saatava tästä selko.'"
Hän kirjoitti pari sanaa vahataululle.
"Onko Narses jo palannut kylpymatkaltaan?"
"Aikoja sitten."
"Hyvä on."
Hän antoi vahataulun eräälle telttaa vartioivalle isaurilaiselle.
"Tuo vastaus heti.
"Mene!"
Mutta Cethegus ei voinut enää seisoa hiljaa paikallaan — hän käveli kiivaasti edestakaisin teltassa.
"Oi herra, Roomassa on varmaankin tapahtunut jotakin kamalaa, mutta en saanut selville mitä.
"Anicius kysyi jotakin ja mainitsi samalla sinun isaurilaisiasi.
"'Niiden johtaja Sandil on poissa tieltäni,' sanoi Narses. 'Ja isaurilaisten jäännökset ovat täältä siirtyneet Roomaan kätyrieni Auluksen ja Mocer-veljesten avulla,' lisäsi hän nauraen.
"Mainitsiko hän nuo nimet," kysyi Cethegus totisena, "käyttikö hän noita sanoja?"
"Käytti, herra.
"Sitten sanoi Alboin: 'Oli hyvä, että nuoret tribuunit menivät myöskin isaurilaisten mukana. He olisivat nostaneet aika metelin.'
"Narses virkkoi: 'Parempi vielä oli, että kaikki isaurilaiset saatiin pois. Omassa leirissämme olisi muutoin saattanut syntyä verinen taistelu, johon kuningas Teja olisi tietysti sekautunut.'
"Oi herra, minä pelkään, että he ovat houkutelleet uskollisimmat pois luotasi."
"Niin luulen minäkin", sanoi Cethegus synkkänä.
"Mutta he puhuivat Roomasta?"
"Alboin kysyi erästä päällikköä, jonka nimeä en ole koskaan kuullut."
"Oliko se Megas?"
"Oli, Megas oli päällikön nimi. — Mistä sen tiesit?"
"Se on saman tekevä! Jatka kertomustasi! Mitä Megaksella oli tekemistä?"
"Alboin kysyi, miten kauan Megas on jo ollut Roomassa.
"'Joka tapauksessa', sanoi Narses, 'on hän saapunut sinne kyllin paljon aikaisemmin kuin roomalaiset tribuunit ja isaurilaiset.'"
Silloin pääsi Cetheguksen sisimmästä rinnasta äänekäs, tuskallinen huokaus.
"'Mutta Rooman porvarithan pitivät tuota tyrannia ja hänen nuoria tribuunejaan puolijumalina', huomautti Scaevola.
"'Niin, ennen muinoin. Mutta nyt he eivät vihaa eivätkä pelkää ketään niin kuin tätä miestä, joka aikoi väkisin tehdä heistä sankareita ja roomalaisia.'
"'Entä jos he taas liittyisivät häneen. Hänen nimensä on taikasauva', sanoi Albinus.
"'Kaksikymmentäviisituhatta armenialaista Kapitoliumilla ja Hadrianuksen haudalla pitää roomalaisia vielä paremmin kurissa kuin —'"
Cethegus iski vasemmalla kädellään voimakkaasti otsaansa.
"'Vielä paremmin kurissa kuin paavi Pelagius sekä heidän sopimuksensa ja valansa.'
"'Heidän sopimuksensa ja valansa', sanoi Scaevola. 'Niin, he ovat valallisesti vahvistaneet sopimuksen, jonka mukaan he avaavat kaupungin portit vain Rooman prefektille.'
"'Entä sitten', huudahti Anicius. 'Entä sitten. He tietävät ja tiesivät jo silloin, että viimeiset kolme kuukautta on Rooman prefektin nimi ollut — Narses.'
"'He vannoivat valansa minulle eikä hänelle.'"
Silloin Cethegus heittäytyi ääneti vuoteelleen ja peitti päänsä purppurasaumaisella vaipallaan.
Ei valituksen ääntäkään kuulunut enää hänen rinnastaan.
"Oi kallis sankarini — se tappaa sinut. — Mutta en ole vielä kertonut kaikkea. — Sinun on saatava tietää kaikki — että epätoivo antaisi sinulle lisävoimia, kuten jalopeuralle, joka piiritettynä tekee ihmeitä."
Cethegus nousi ylös.
"Puhu loppuun", sanoi hän. "Nyt on jo samantekevää, mitä sinulla on vielä kerrottavaa. Se ei enää voi koskea Roomaa."
"Mutta sinua itseäsi se koskee."
"'Eilen', jatkoi Narses vähän ajan perästä — muutamia puheenvuoroja en kuullut kahinan vuoksi — 'samalla kertaa, kun saapui kauan odotettu tieto Roomasta —'"
"Mikä tieto", kysyi Cethegus.
"Hän ei sanonut sitä. — 'Samalla kertaa toi Zenon minulle luvan avata keisarin sinetillä suljettu määräys, sillä viimeisten kertomusteni mukaan voi Justinianus syystä olettaa, että gootit saattoivat kukistua minä päivänä tahansa.'
"'Minä avasin ja' — oi herra — se on hirveätä.
"Puhu."
"'Suuren Justinianuksen pikkumaisuus tuli taas näkyviin', sanoi Narses.
"'Hän antaisi luultavasti mieluummin Cethegukselle anteeksi sen, että tämä oli saattaa hänet, oikeamielisen keisarin, tuomitsemaan liian uskollisen Belisariuksen sokaistavaksi kuin sen, että Cethegus Teodoran liittolaisena ja Teodoran viettelijänä — kamala anakron' — loppua en ymmärtänyt. —"
"Anakronisum", täydensi Cethegus levollisena.
"'Petti keisarin.'
"'Sama kohtalo, jonka alaiseksi hän aikoi saattaa Belisariuksen, tulee hänen osakseen.'
"'Sokaiseminen.'"
"Todellakin", virkahti Cethegus hymyillen, mutta tarttuen tikariinsa.
"'Ja sama rangaistus, jonka hän jumalattomasti Kristuksen kuolemaa pilkaten ja Konstantinuksen asetusta rikkoen otti taas käytäntöön Roomassa —'
"Mitä hän sillä tarkoittaa", kyseli Syphax peloissaan.
"Ristiinnaulitsemista", vastasi Cethegus kätkien tikarin poveensa.
"Oi, herra."
"Mitä vielä. En vielä roiku ilmassa, vaan poljen maata, joka kasvattaa sankareita. Kerro loppuun."
"'Mutta minä olen', jatkoi Narses, 'sotapäällikkö enkä Justinianuksen pyövelin renki. Hän tyytyköön siihen, että lähetän tuon urhoollisen miehen pään Bysanttiin.'
"Mutta sitä hän ei saa tehdä — ei sitä, herra — kun me kuolemme."
"Me", virkkoi Cethegus hymyillen täysin levollisena. "Ethän sinä ole Teodoran kanssa pettänyt roomalaisten suurta keisaria. Eihän sinua uhkaa mikään vaara."
Mutta Syphax jatkoi:
"Etkö sinä tiedä — usko minua ainakin tässä asiassa — koko Afrikka sen tietää — jos ruumiista puuttuu pää, niin täytyy sielun vuosituhansia rypeä liejussa ja liassa epäpuhtaana olentona. Älä anna erottaa päätäsi ruumiista."
"Se on vielä lujasti niskassani.
"Hiljaa — joku tulee."
Isaurilainen, jonka hän oli lähettänyt Narseksen luo, toi seuraavan vastauksen:
"Cethegus Caesariukselle Magister militum Narses.
"En tänäänkään vastusta Roomaan lähdön aikomustasi."
"Alan ymmärtää", sanoi Cethegus.
"Leirin vartijat ovat saaneet käskyn päästää sinut lähtemään.
"Jos vielä pysyt lähtöpäätöksessäsi, niin saat matkaseuraksesi Alboinin ja tuhat longobardia.
"Tiet eivät ole täysin turvallisia rosvoilevien goottien vuoksi.
"Kun gootit kaiken todennäköisyyden mukaan tekevät tänään tai huomenna rajun hyökkäyksen ja kun leiristä poistuminen on vaarallista sekä päälliköille että pienemmille joukkueille, ei kukaan enää saa minun luvattani lähteä leiristä.
"Sitä paitsi olen asettanut kaikkialle, muun muassa telttojen vartijoiksi, uskollisia longobardejani."
Cethegus riensi telttansa ovelle ja sysäsi oviverhon syrjään.
Hänen neljää isaurilaistaan kuljetettiin parhaillaan pois ja teltan edustalle asettui kaksikymmentä longobardia Autariksen johdolla.
"Ajattelin paeta jo ensi yönä", sanoi hän Syphaxille.
"Tie on katkaistu.
"Samapa se, parempikin on näin. Mieluummin otan goottikeihään rintaani kuin kreikkalaisnuolen niskaani.
"Mutta lukekaamme Narseksen kirje loppuun.
"'Teltassani saat tietää toimenpiteet, joihin on ryhdytty barbaarien hyökkäyksestä aiheutuvan, mahdollisesti ankaran taistelun varalta.'
"'Mutta minulla on vielä sinulle ilmoitettavana eräs ikävä uutinen.'
"'Eilisiltana meritietä Roomasta saapuneet sanansaattajat tiesivät kertoa, että tribuunisi ja suurin osa isaurilaisiasi ovat —'
"Haa, Licinius, Piso, Julianus", huusi prefekti tuskaisesti unohtaen hetkeksi jäisen, kuolemaa halveksivan levollisuutensa.
"'Tapetut Roomassa.'
"'Heidät laskettiin vapaaehtoisesti sisään' — haa, häpeällisesti houkuteltiin, 'mutta he kieltäytyivät vannomasta keisarille kuuliaisuuden valaa. He aikoivat ryhtyä väkivaltaan vastoin sopimustaan. Lucius Licinius aikoi valloittaa Kapitoliumin, Salvius Julianus Hadrianuksen haudan ja Piso Porta latinan. — He kaatuivat päämääränsä luona. — Palkkasoturien jäännökset ovat vankeina.'
"Toinen Juliukseni seurasi ensimmäistä", virkkoi Cethegus.
"No, en tarvitsekaan perillistä, sillä Rooma ei tule omakseni enkä voi sitä perinnöksi jättää.
"Kaikki on mennyttä.
"Suuri taistelu Roomasta on lopussa.
"Sokea ylivoima ja pikkumainen nokkeluus ovat voittaneet sekä goottien miehet että Cetheguksen älyn.
"Oi roomalaiset — roomalaiset, tekin poikani! Niin te olitte minun
Brutukseni.
"Tule, Syphax, sinä olet vapaa.
"Minä menen kuolemaan — palaa sinä takaisin vapaalle aavikollesi."
"Oi, herra", huusi Syphax nyyhkien ja syleillen isäntänsä polvia, "älä sysää minua pois luotasi. Minä tahdon olla yhtä uskollinen kuin Aspakin hallitsijattarelleen. Salli minun kuolla kanssasi."
"Tapahtukoon tahtosi", sanoi Cethegus levollisesti laskien kätensä
Syphaxin pään päälle.
"Minä olen rakastanut sinua — pantterini — hyppää sitten kanssani kuoloon.
"Anna minulle kypäräni, kilpeni, miekkani ja keihääni."
"Minne?"
"Ensin Narseksen luo?"
"Ja sitten?"
"Vesuviukselle."