I.
Pääasiallisin heikkous kaikissa materialistisissa filosofeissa tähän asti, niihin sisältyen myöskin Feuerbachin filosofia, on se, että esine, todellisuus, vaikutus, on peitetty sen tarkoituksen suojiin, joka esitetään silmälle nähtäväksi, mutta ei inhimillisenä tunnelmana — toimintana, "käytäntönä", subjektiivisesti. Täten on tapahtunut, että aktiivinen puoli vastustuksessa materialismille on kehitetty idealismista, mutta ainoastaan abstraktisesti; tämä oli luonnollista, koska idealismi ei tunnusta kouraantuntuvia tosiasioita sellaisinaan. Feuerbach on tosin halukas eroittamaan vaikutelmien näkyvät kohteet ajatuksissa ilmenevistä kohteista, mutta hän ei katso inhimillistä toimintaa itseään objektiivisena toimintana. Niimpä hän teoksessaan "Wesen des Christenthums", katsoo ainoastaan teoreettisen toiminnan yleisesti inhimillisenä, samalla kun "käytäntö" on peitetty ja asetettu sangen epätyydyttävään muotoon.