IV.
Feuerbach alkaa itsekohtaisesta uskonnollisuusharrastuksesta, tehden maailmasta samalla kertaa uskonnollisen, mielikuvituksellisen, ja todellisen mailman. Hänen teoksensa käsittää uskonnollisen mailman materialististen perusteitten löytämisen. Hän ylenkatsoi sen tosiasian, että sen jälkeen kun hän oli tämän suorittanut, sangen tärkeä seikka jäi vielä huomioonottamatta. Se seikka, että materialistinen peruste hävittää itsensä ja ottaa itselleen sijan pilvissä, voidaan ainoastaan selittää johtuneen sekavuudesta ja materialististen perusteitten ristiriitaisesta selityksestä. Tämä ristiriitaisuus on käsitettävä, ennen kuin se voidaan täydellisesti vallankumouksellisentaa ja siten hävittää ristiriitaisuudet. Sen jälkeen kuin maallinen perhe on löydetty salaisuutena pyhälle perheelle, jonkun on täytynyt teoreettisesti arvostella ja vallankumouksellisentaa se ennakolta.
V.
Kun Feuerbach ei ole tyydytetty abstraktisista totuuksista, hän loitsii tunnelmien luomia mielikuvituksia, mutta ei kykene käsittämään tunnelmia käytännöllisinä tunnelmatoimintoina.
VI.
Feuerbach ratkaisee uskonnon ihmisyydessä. Mutta ihmisyys ei ole sellainen abstraktisuus, joka asuu jokaisessa yksilössä. Se on todellisuudessa heijastus yhteiskunnallisista olosuhteista.
Feuerbach, joka ei syvenny tähän tosiasiaan, on näinmuodoin pakotettu:
Poimimaan historian kulusta uskonnollisen ilmiön, ja asettamaan sen otaksuttavasti abstraktisen, eristetyn inhimillisen yksilön tilalle.
Hän käsittää siis ihmiskunnan ainoastaan lajeina, pelkkänä salaperäisenä monien lajien luonnollisena ilmiönä, joka on kokoonpantu monista yhteenliittyneistä yksilöistä.
VII.
Näinmuodoin Feuerbach ei huomaa, että uskonnollinen mieliala itse on yhteiskunnan tuote, ja että abstraktinen yksilö, jota hän analysoi, kuuluu todellisuudessa vissiin yhteiskuntamuotoon.
Yhteiskunnallinen elämä on välttämättömästi käytännöllinen. Kaikki salaperäisyydet, jotka johtavat keinotekoiset ajatukset mystillisyyteen, tulevat paljastetuiksi inhimillisessä käytännössä ja tämän käytännön käsittämisessä.
IX.
Korkein päämäärä minkä sellainen materialismi, joka perustuu tunteille eikä käytännöllisille tosiasioille, on saavuttanut, on se näkökanta minkä porvarillisen yhteiskunnan yksilö omaa.
X.
Vanhan materialismin peruste on "porvarillinen" yhteiskunta; uuden, inhimillinen yhteiskunta, yhteenliittynyt ihmisyys.
XI.
Filosofit ovat ainoastaan selostaneet mailmaa eri tavalla, mutta tärkeintä on sen muuttaminen.